Olen kotiäiti ja ylpeä siitä!

Olisit jättänyt nuo yhteiskunnan kustantamat pitkät koulutukset käymättä niin sinua voisi kunnioittaa vähän enemmän. Jos elämäntehtävänä on lisääntyä ja hoitaa kotia niin älä ihmeessä vain huvin vuoksi vie joltain muulta opiskelupaikkaa ja tuhlaa resursseja.

Minä en ole kotiäiti ja olen ylpeä siitä. 👌

Vierailija kirjoitti:

Olisit jättänyt nuo yhteiskunnan kustantamat pitkät koulutukset käymättä niin sinua voisi kunnioittaa vähän enemmän. Jos elämäntehtävänä on lisääntyä ja hoitaa kotia niin älä ihmeessä vain huvin vuoksi vie joltain muulta opiskelupaikkaa ja tuhlaa resursseja.

Tämä on totta, mutta ei voi kukaan tietää lähtiessään että mitä se elämä tuo. Jos ei tiedä päätyvänsä rikkaisiin naimisiin tai saavansa lottovoittoa, pitää varautua parhaansa mukaan.

Järkyttävämpää minusta olisi se, että hän menisi töihin ja veisi jonkun työhaluisen työpaikan joka pärjätäkseen joutuisi sitten nostamaan työttömyyskorvausta, eikö sinusta?

Vierailija kirjoitti:

Olisit jättänyt nuo yhteiskunnan kustantamat pitkät koulutukset käymättä niin sinua voisi kunnioittaa vähän enemmän. Jos elämäntehtävänä on lisääntyä ja hoitaa kotia niin älä ihmeessä vain huvin vuoksi vie joltain muulta opiskelupaikkaa ja tuhlaa resursseja.

Pakkohan se on koulut käydä, ei sitä voi tietää saako edes lapsia.

Minä olen ylpeä uraäiti. En missään tapauksessa kestäisi tuommoista elämää, jossa tavoitteena on kaunis sisustus ja joulukorttien askartelu, mutta no, kaikki me olemme erilaisia. Hienoa, että olet onnellinen valitsemallasi tiellä ja se on taloudellisesti mahdollista teille. Mutta muista, että me uraäiditkin haluamme lapsillemme parasta ja teemme heidän kanssaan asioita, vaikka he ovatkin päivät hoidossa tai koulussa. Ja meidän kahden työssäkäyvän vanhemman perheessämme isä osallistuu lasten arkeen yhtä lailla kuin äitikin, eikä vaan keskity uraansa ja se on lapsille suuri rikkaus.

Vierailija kirjoitti:

Mulla käänty kelkka tän kotiäitiyden suhteen, kun vanhin lapsi kysyi, että miksei sulla ole mitään ammattia. Yritin siinä sitten sönköttää, että onpa ja olen vielä keskivertoa paremmin koulutettu kuin kavereiden äidit. Lasta oli hävettänyt, kun se oli luullut, että mä en oo ikinä käyny töissä. Joo, yritän päästä takas töihin asap.

Ainahan ne lapset häpeävät vanhempiaan ja heidän valintojaan. Oma teini häpeää monesti minun vääränlaisia vaatteitakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotiäiteys on vaan konservatiivinen savuverho uusintaa sukupuolirooleja ja muita yhteiskunnan sortorakenteita mm tytöille prinsessaunelmia ja pojille isännyytttä. Onneksi julkisessa kasvatustyössä näin ei tehdä mm koska sukupuolineutraalius. On petturuutta demokratiaa ja valtiota vastaan kasvattaa lapset kotona! ”Minun lapseni eivät ole minun”

Kiva tarina. Mut sulla vasta se konservatiivinen näkemys onkin. Kotiäidit eivät ole mitään patriarkaatin alistettuja uhreja. Tuo ongelma on sukupuolivihassa: moni viaton kärsii. Tässä tapauksessa ensisijassa lapset, jos joutuvat hoitoon vain siksi et tietyt feministit olisivat tyytyväisiä.

Tämä on kyllä totta.

Eikä ole mukavaa, että mm. pääministeri ja grahn-laasonen haluavat pakkolaittaa lapset mahdollisimman aikaisin päiväkoteihin ja hankaloittaa köyhempien kotiäitiyttä.

Se, että matalapalkkainen nainen jää kotiin lastensa kanssa, on yhteiskunnankin etu. Osan korkeakoulutetuista työpanoksella on enemmän merkitystä, jolloin heidän työssäkäynnissä pikkulapsiaikana on jotain ideaakin. Jokaisella tulisi kuitenkin olla mahdollisuus järjestää haluamallaan tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kivalta. Mä yleensä reagoin jos joku kertoo elämäntavastaan arvostelemalla muita. Esim. kotiäitiydestä ja sitten kertoo kuinka muiden lapset saa mielenterveyshäiriöitä, ihottuman, ebolan ja naamapalmun koska äidit vaan tekee uraa.

Tai sitten jos uraäiti vähättelee kotiäidin panosta.

Usein tähän reagointi otetaan merkiksi siitä, että vähätellään sitä valintaa. Mutta niissä on sellainen riidanhaastamisen haju, selkeästi halutaan purkaa pahaa oloa johonkin ja oikein odotetaan konfliktia ja että pääsee sanomaan pahasti.

Riippuu sinunkin tapauksessa ihan täysin siitä miten itseäsi ilmaiset ja mihin otat kantaa.

Mitä se sun reagointi on? Onko se hyökkäys vai argumentoitko asiallisesti, asiaan liittyen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ylpeä uraäiti. En missään tapauksessa kestäisi tuommoista elämää, jossa tavoitteena on kaunis sisustus ja joulukorttien askartelu, mutta no, kaikki me olemme erilaisia. Hienoa, että olet onnellinen valitsemallasi tiellä ja se on taloudellisesti mahdollista teille. Mutta muista, että me uraäiditkin haluamme lapsillemme parasta ja teemme heidän kanssaan asioita, vaikka he ovatkin päivät hoidossa tai koulussa. Ja meidän kahden työssäkäyvän vanhemman perheessämme isä osallistuu lasten arkeen yhtä lailla kuin äitikin, eikä vaan keskity uraansa ja se on lapsille suuri rikkaus.

En ole ap, mutta en ole ikinä haukkunut uraäitejä.

Itse kun kävin töissä niin voimani eivät riittäneet enää hyvin lapsille. En olisi jaksanut enää töiden päälle askarrella tai tehdä oikein mitään muutakaan. Olen introvertti, joten työ imi minusta kaikki mehut. Lasten etua ajatellen jäin kotiin, koska se oli taloudellisesti mahdollista.

Meillä myös mies osallistuu tasavertaisesti lasten elämään ja tekee ihan normaalia työpäivää.

En ajattele mitään negatiivista uraäideistä, mahtavaa jos handlaa kaiken. Ei kai kaikkien tarvitse samaan muottiin mahtua vaan jokainen saa elää (toivon mukaan) itselle mieluista elämää.

Minäkin olen mielummin kotona. Saa kirjoitella täällä aamusta iltaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ylpeä uraäiti. En missään tapauksessa kestäisi tuommoista elämää, jossa tavoitteena on kaunis sisustus ja joulukorttien askartelu, mutta no, kaikki me olemme erilaisia. Hienoa, että olet onnellinen valitsemallasi tiellä ja se on taloudellisesti mahdollista teille. Mutta muista, että me uraäiditkin haluamme lapsillemme parasta ja teemme heidän kanssaan asioita, vaikka he ovatkin päivät hoidossa tai koulussa. Ja meidän kahden työssäkäyvän vanhemman perheessämme isä osallistuu lasten arkeen yhtä lailla kuin äitikin, eikä vaan keskity uraansa ja se on lapsille suuri rikkaus.

Milloin te ehditte tehdä asioita yhdessä? Onko teillä harrastuksia? Teettekö täyttä päivää kumpikin vanhempi?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ylpeä uraäiti. En missään tapauksessa kestäisi tuommoista elämää, jossa tavoitteena on kaunis sisustus ja joulukorttien askartelu, mutta no, kaikki me olemme erilaisia. Hienoa, että olet onnellinen valitsemallasi tiellä ja se on taloudellisesti mahdollista teille. Mutta muista, että me uraäiditkin haluamme lapsillemme parasta ja teemme heidän kanssaan asioita, vaikka he ovatkin päivät hoidossa tai koulussa. Ja meidän kahden työssäkäyvän vanhemman perheessämme isä osallistuu lasten arkeen yhtä lailla kuin äitikin, eikä vaan keskity uraansa ja se on lapsille suuri rikkaus.

Ja miksi kuvittelet, että meidän kotiäitien päivät kuluvat vain sisustuksen ja joulukorttiaskarteluiden parissa? Tai automaattisesti kotiäitiys tarkottaisi paljon poissa olevaa isää (näin ainakin annat rivien välistä ymmärtää)?

Minä itse kotiäitinä harrastan mm. sijoittamista ja vapaaehtoistyötä eläinten parissa. Mies on paljon kotona, sillä hänellä on alaisia ja voiton maksimointi ei ole tavoite vaan kiireetön elämä.

Alan kallistua siihen, että jos vielä saan lapsen, niin jään kotiäidiksi. Ei tuo uramaailma ole kaikille. Arvostan paljon uranaisia ja on tärkeää, että naiset ovat työelämässä. Mutta ei ole minun paikkani.

En ole esimerkiksi erityisen hyvä kokki, mutta minusta olisi nimenomaan hauskaa käydä Martta-liiton ruokakursseja, ja kokkailla kotona sen mukaan lapsille ja miehelle. Tykkään siivoamisesta ja pienestä järjestämisestä.

Minulla ei ole suurta palkkavaatimusta, ja cv näyttää nytkin tyhjältä. En ole tuosta jälkimmäisestä edes yhtään pahoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen mielummin kotona. Saa kirjoitella täällä aamusta iltaan.

No järkyttävintä on se, että moni tuhlaa työaikaansa kirjoittelemalls tänne...

Ja jatkaa vielä kotona. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotiäiteys on vaan konservatiivinen savuverho uusintaa sukupuolirooleja ja muita yhteiskunnan sortorakenteita mm tytöille prinsessaunelmia ja pojille isännyytttä. Onneksi julkisessa kasvatustyössä näin ei tehdä mm koska sukupuolineutraalius. On petturuutta demokratiaa ja valtiota vastaan kasvattaa lapset kotona! ”Minun lapseni eivät ole minun”

Kiva tarina. Mut sulla vasta se konservatiivinen näkemys onkin. Kotiäidit eivät ole mitään patriarkaatin alistettuja uhreja. Tuo ongelma on sukupuolivihassa: moni viaton kärsii. Tässä tapauksessa ensisijassa lapset, jos joutuvat hoitoon vain siksi et tietyt feministit olisivat tyytyväisiä.

Tämä on kyllä totta.

Eikä ole mukavaa, että mm. pääministeri ja grahn-laasonen haluavat pakkolaittaa lapset mahdollisimman aikaisin päiväkoteihin ja hankaloittaa köyhempien kotiäitiyttä.

Se, että matalapalkkainen nainen jää kotiin lastensa kanssa, on yhteiskunnankin etu. Osan korkeakoulutetuista työpanoksella on enemmän merkitystä, jolloin heidän työssäkäynnissä pikkulapsiaikana on jotain ideaakin. Jokaisella tulisi kuitenkin olla mahdollisuus järjestää haluamallaan tavalla.

Täytyy muistaa et noilla naisilla on isovanhemmat hyvin suuressa roolissa. Pääministerin äiti hoitaa lasta enemmän kuin pääministeri itse. Marin kertoi haastattelussa jo kansanedustaja-aikoina miten tytär (1 v) oli ihan ihmeissään kun oma äiti haki hoidosta! Yleensä isä vei, ja mummo haki. Hän asui osan viikosta eri paikkakunnalla kuin lapsensa.

Voitte vaan miettiä miten nykyään on kiire ihan eri tasolla. Haastatteluista käy selvästi ilmi, ettei tunne lapsen kehitystä, saattaa puhua vähän höpöjä siitä miten pieni lapsi toimii, kun ei selvästi ole aikaa kovin paljon viettänyt läsnä.

Tällainen järjestely ei ole kaikilla edes mahdollista. Saati et aika moni pitää tuota lapsen edun vastaisena, vaikka moni toki myös ihailee et onpa hienoa!

Itse en ymmärrä miksi tuollaiset ihmiset hankkii lapsia. On selvää, ettei tuollaisella elämäntyylillä pääse kovin kummoista kiintymyssuhdetta muodostumaan. Sama koskee tottakai vastaavanlaisia valintoja tekeviä uraisiä.

Vierailija kirjoitti:

Alan kallistua siihen, että jos vielä saan lapsen, niin jään kotiäidiksi. Ei tuo uramaailma ole kaikille. Arvostan paljon uranaisia ja on tärkeää, että naiset ovat työelämässä. Mutta ei ole minun paikkani.

En ole esimerkiksi erityisen hyvä kokki, mutta minusta olisi nimenomaan hauskaa käydä Martta-liiton ruokakursseja, ja kokkailla kotona sen mukaan lapsille ja miehelle. Tykkään siivoamisesta ja pienestä järjestämisestä.

Minulla ei ole suurta palkkavaatimusta, ja cv näyttää nytkin tyhjältä. En ole tuosta jälkimmäisestä edes yhtään pahoillaan.

Jotkut naiset ovat hyviä niin monissa asioissa. Ehkä heidän ei kannata tuhlata aikaa kotona. Minusta jo ruuanlaittaminen on tarpeeksi haastavaa. Olisi myös ihanaa osata leipoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ylpeä uraäiti. En missään tapauksessa kestäisi tuommoista elämää, jossa tavoitteena on kaunis sisustus ja joulukorttien askartelu, mutta no, kaikki me olemme erilaisia. Hienoa, että olet onnellinen valitsemallasi tiellä ja se on taloudellisesti mahdollista teille. Mutta muista, että me uraäiditkin haluamme lapsillemme parasta ja teemme heidän kanssaan asioita, vaikka he ovatkin päivät hoidossa tai koulussa. Ja meidän kahden työssäkäyvän vanhemman perheessämme isä osallistuu lasten arkeen yhtä lailla kuin äitikin, eikä vaan keskity uraansa ja se on lapsille suuri rikkaus.

Ja miksi kuvittelet, että meidän kotiäitien päivät kuluvat vain sisustuksen ja joulukorttiaskarteluiden parissa? Tai automaattisesti kotiäitiys tarkottaisi paljon poissa olevaa isää (näin ainakin annat rivien välistä ymmärtää)?

Minä itse kotiäitinä harrastan mm. sijoittamista ja vapaaehtoistyötä eläinten parissa. Mies on paljon kotona, sillä hänellä on alaisia ja voiton maksimointi ei ole tavoite vaan kiireetön elämä.

Kuulostaa tutulta. Minäkin sijoitan ja teen vapaaehtoistyötä, vaikka olenkin kotona. Ja mies on hyvin paljon läsnä, vaikka onkin huomattavan menestynyt omalla urallaan.

Ja tiedän muitakin vastaavia perheitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alan kallistua siihen, että jos vielä saan lapsen, niin jään kotiäidiksi. Ei tuo uramaailma ole kaikille. Arvostan paljon uranaisia ja on tärkeää, että naiset ovat työelämässä. Mutta ei ole minun paikkani.

En ole esimerkiksi erityisen hyvä kokki, mutta minusta olisi nimenomaan hauskaa käydä Martta-liiton ruokakursseja, ja kokkailla kotona sen mukaan lapsille ja miehelle. Tykkään siivoamisesta ja pienestä järjestämisestä.

Minulla ei ole suurta palkkavaatimusta, ja cv näyttää nytkin tyhjältä. En ole tuosta jälkimmäisestä edes yhtään pahoillaan.

Jotkut naiset ovat hyviä niin monissa asioissa. Ehkä heidän ei kannata tuhlata aikaa kotona. Minusta jo ruuanlaittaminen on tarpeeksi haastavaa. Olisi myös ihanaa osata leipoa.

Todella typerä yleistys. Älykkäitä ja monilahjakkaita naisiakin on kotiäiteinä. Ja työssäkäyvissä sellaisia tumpeloita, joiden taidot eivät riitä paljoa mihinkään.

Minäkin jäin kotiin. Kaksi harrasteautoa ja moottoripyörä, siinä meni kesä kivasti.

Nyt syksyllä ja talvella pelaan lähinnä tietokone ja ps-pelejä.

Vaimo tykkää kun olen hyvällä tuulella hänen tullessaan töistä kotiin ruokaa laittamaan.

Kyllä elämä on ihanaa.....

Marin kehuu päivähoitojärjestelmää myös omakohtaisen kokemuksen näkökulmasta hänellä kun itsellään on pieni lapsi hoidossa. Tosiasia on, ettei hän ole missään kosketuksissa siihen päiväkotimaailmaan. Harvoin käy edes ovella pyörähtämässä, kuten on käynyt usein ilmi. Tuskin ilmaantuu vanhempainiltoihin tai muihin, vaikka se maailma on todella iso osa tyttärensä elämää. Et siinä mielessä en ota sen vanhemmuutta koskevia kommentteja enää yhtään tosissaan.