Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen kotiäiti ja ylpeä siitä!
06.11.2020 |
Olen 37-vuotias. Minulla on lisuri humanistisesta tdk:sta ja maisterintutkinto yhteiskuntatieteistä. Työkokemustakin löytyy noin viisi vuotta. Olen kuitenkin ollut kotona esikoisen syntymästä asti. Lapsia on kaksi, 5- ja 3-vuotiaat. Kun nuorimmainen täytti kolme vuotta, sukulaiset ja tutut alkoivat kysellä koska menen taas töihin. Kyselijät olivat ihmeissään, kun vastasin etten aio mennä vaan jään kotiin. Ei vain kiinnosta yhtään mennä töihin ja elää ruuhkavuosia, kun voin puuhastella kaiken kivan parissa kotona. Ehkä teemme vielä yhden lapsen, ehkä hankimme koiran, kunhan lapset vähän kasvavat. Sisustusprojekteja riittää kaupunkikodissamme ja vapaa-ajanasunnolla, jolla olemme viihtyneet tämän koronavuoden. Kun lapset ovat vähän isommat, palaan varmaan opintojen pariin tai otan jonkun kirjoitusprojektin. Mutta ei vielä pitkään aikaan! Nyt keskitys hoitamaan lapsia ja perheemme asioita (mieheni on kiireinen omalla alallaan) sekä tietenkin huolehtimaan itsestäni. Elämä on ihanaa, miksi tuhlata se töissä, kun ei ole pakko?
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Saanko Ap ihan mielenkiinnosta kysyä taloudestanne, että miten ja millä rahalla sinä elät? Onko lapsilisät sinun omaan käyttöösi, vai saatko rahaa mieheltä?
Kysyn tätä ihan aidosti mielenkiinnosta, sillä monellehan tällainen tilanne ei ole mikään armovalinta vaan on ensin tiedettävä mistä omalle tilille sitä täytettä tulee ennenkuin näin pystyy tekemään.
Oma valintani on ollut samanlainen, tosin sillä erolla että olen yrittäjä ja teen samalla kotoa käsin töitä, toki lasten ollessa pieniä vähemmän, mutta minulla on ollut aina se oma takaportti tienata edes jonkunverran, että voin sitten höllätä ja sisustella kotona, sekä leipoa ja leikkiä enemmän lasten kanssa. Ilman tätä omaa pientä tulonlähdettä en usko että tilanne olisi ollut pelkkä valintakysymys mitä haluan tehdä koska oma pokkani ei olisi kestänyt elää pelkästään miehen rahoilla ja uskon että pidemmän päälle se olisi muodostanut jonkinlaista valtasuhdetta, jota en olisi kaivannut. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat, sanoi isäni minulle aikoinaan.
Meillä on avioehto, jonka mukaan avioliiton aikana ansaitsemamme varallisuus ja pääomatulot on yhteistä, kaikki muu erillistä (aikaisempi varallisuus, perinnöt yms) erillistä. Minulla on perintönä isovanhempien ym sukulaisten jälkeen omaisuutta, jonka tuotolla eläisin ihan mukavasti. Toki nyt eletään miehen tuloilla ja maksetaan minulle eläkevakuutusta. Lapsilisät menee suoraan sijoitusrahastoihin. Asunto ja vapaa-ajanasinto ovat yhteisiä, remontit ja sisustukset maksetaan puoliksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessa jokaisen oma valinta mutta siinä tehdään hallaa muillekin naisille. Koska juuri tästä syystä naisten palkat ovat paskoja kun naiset jäävät kotiin huonojen palkkojen takia. Miehet pitäisi saada kotiin ja pitämään isyys/vanhempainvapaita ja olemaan koti-isejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikäpä siinä ja kiva, että itse tykkäät.
Mutten kyllä ihan ymmärrä, mitä YLPEYDEN aihetta on siinä, että säästää itseään ja menee siitä, mistä aita on matalin.
Se voi olla ihan järkevää sun elämäntilanteessasi ja jos vaikka on mielenterveyden ongelmia tai fyysistä sairautta. Tai ei saa töitä puutteellisen työkokemuksen takia, viisi vuotta työkokemusta on todella vähän liki nelikymppiselle.
Mutta terve keski-ikäinen nainen tuhlaa parhaat vuotensa ja vuosien opinnot sisustamalla kotia ja askartelemalla joulukortteja... ei se ole ap mikään ylpeyden aihe. Niitä me muut teemme työn ohessa vapaa-ajalla.
Kateus huokuu tästä viestistä.
Millä ihmeen logiikalla? Olen oikein tyytyväinen elämääni. Ja teen mieluista työtä ja annan lapsilleni mallin siitä, että naisella on rooli yhteiskunnassa, siis muukin kuin toimia kodin hengettärenö ja miehen tukijoukkoina.
Toistan: on ihan ok makoilla kotona ja se voi olla mukavaa. Muttei se YLPEYDEN aihe ole. Joku ansiokas asia siis.
Mitäs niin hienoa työtä teet, että on arvokkaampaa ja suuremman ylpeyden aihe kuin omien lasten hoito ja kasvatus?
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa jokaisen oma valinta mutta siinä tehdään hallaa muillekin naisille. Koska juuri tästä syystä naisten palkat ovat paskoja kun naiset jäävät kotiin huonojen palkkojen takia. Miehet pitäisi saada kotiin ja pitämään isyys/vanhempainvapaita ja olemaan koti-isejä.
Todista tämä palkkaväite.
"En syö mieheni leipää" vaan meillä se leipä on yhteinen. Miksi se on niin vaikea ymmärtää? Ei ole minun tai sinun rahoja tai omaisuutta. Kaikki on ollut alusta asti yhteistä. Eikä ole mitään valta-asemaa puolin tai toisin vaan yhdessä päätetään niin pienet kuin isotkin asiat. Olemme nyt 5kymppisiä ja yhteisiä vuosia on takana 30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jää, kun se ero tulee ja lapset kasvaa sinne itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnykselle? Juuri eilen 50v kertoi, kuinka erosta on vaikea päästä yli vuosienkin jälkeen, kun ei ole ollut mitään omaa.
No eihän kotiäitiys tätä tarkoita, ettei ole mitään omaa elämää tai että on sairaalloisen kiinni lapsissaan, voi jestas!
Voi jestas sentään kun tässäkään asiassa ei ole vain sitä yhtä totuutta vaan tuohonkin joukkoon mahtuu monenlaista kulkijaa. Valitettavasti myös niitä, jotka on täysin riippuvaisia lapsista ja miehistä.
Meille molemmille oli itsestään selvää, että lapset hoidetaan kotona eikä kuskata muiden ihmisten hoidettavaksi ja sitten valiteta ruuhkavuosista. Koska meillä oli mahdollisuus siihen, olin kotona myös, kun lapset tulivat koulusta. Jostain kumman syystä kaveritkin poikkesivat aina meille koulusta tultuaan ja saivat välipalaa ja juttuseuraa keittiön pöydän ääressä.
Voin näin jälkikäteen katsoa peiliin ja todeta, että oli kaikin puolin onnistunut päätös, koko perheemme on aina voinut hyvin eikä kukaan ole joutunut stressaamaan siitä, kuka jää kotiin, jos lapsi sairastaa, kuka ehtii tänään hakemaan päivähoidosta, kuka viemään harrastuksiin jne. Ei ole tarvinnut riidellä siitä, kenen vuoro on tehdä mitäkin eikä ole tarvinnut viettää viikonloppuisin ”laatuaikaa” ruokakaupoissa ja ostoshelveteissä.
Lapsista kasvoi sosiaalisia, ei siihen päiväkotia tarvittu. Vein heitä seurakunnan päiväkerhoihin, muskariin, kirjaston satutunneille, leikkipuistoihin, teimme paljon retkiä, meillä luettiin ja touhuttiin paljon.
Mieheni on aina ollut uraorientoitunut ja tämä ratkaisu teki uran luomisen hänelle helpoksi. Minä taas olen aina viihtynyt omissa jutuissani, olen tehnyt paljon käsitöitä, rakastan ruoanlaittoa, lukemista, ulkoilua jne. En kuitenkaan ole tyhmä, joten olen käyttänyt aikaani mm. kielten opiskeluun, selviän mainiosti kuudella kielellä äidinkieleni lisäksi, siis oikeasti osaan nämä kielet, sanavarasto ei ole pelkästään ravintolassa tilaamiseen tarvittavaa. Perheemme on asunut monessa maassa. Ja koska en ole tyhmä, olen myös huolehtinut siitä, että koskaan, missään tilanteessa en olisi jäänyt ns. tyhjän päälle.
Tämä ratkaisu on mahdollistanut minulle vapauden tehdä, mitä haluan. Olen voinut matkustella miehen mukana hänen työmatkoillaan lyhyelläkin varoitusajalla, kun ei ole tarvinnut omalta työnantajalta vapaapäiviä kysellä. Se on kivaa ja miehestä on ilmeisen mukavaa, kun voin lähteä mukaan, ettei hänen tarvitse yksikseen illalla hotellissa ihmetellä. Ei kai hän minua muuten aina mukaansa pyytäisi. Onneksi voin kuitenkin valita, toisin kuin hän, aina en jaksa lähteä.
Olemme tietysti etuoikeutettuja, koska minun ei ole rahan takia tarvinnut mennä töihin. Mutta en myöskään suostu kuuntelemaan mitään sääli- tai ivakommentteja siitä, kuinka minulla ei ole omaa elämää, ei omaa rahaa, ei sitä tai tätä. Koska minulla nimenomaan on ne kaikki ja tämä on ollut meidän yhteinen valintamme ja on toiminut erittäin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kotiäitivuosia! Laita nyt joutessasi kuitenkin eläkeasiasi kuntoon. Eli jos et ole töissä tai saa enää vanhempainrahaa, sinulle ei kerry eläkettä. Jos sinulla ei ole tuloja, ja jos kotiäitiytesi on teidän koko perheen projekti, pyydä miestäsi maksamaan sinulle vapaaehtoista eläkettä.
Tämä on toinen pinttynyt olettamus, et kotiäitejä (varsinkin tässä tapauksessa koulutettua) täytyy tulla neuvomaan ihan perusasioissa jostain ylempää talousasiossa.
Tulkaa pois 50-luvulta. Nykyajan kotiäideistä monet pitää kyllä näistä asioista huolta ihan oman ajattelu- ja suunnittelukyvyn ansiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikäpä siinä ja kiva, että itse tykkäät.
Mutten kyllä ihan ymmärrä, mitä YLPEYDEN aihetta on siinä, että säästää itseään ja menee siitä, mistä aita on matalin.
Se voi olla ihan järkevää sun elämäntilanteessasi ja jos vaikka on mielenterveyden ongelmia tai fyysistä sairautta. Tai ei saa töitä puutteellisen työkokemuksen takia, viisi vuotta työkokemusta on todella vähän liki nelikymppiselle.
Mutta terve keski-ikäinen nainen tuhlaa parhaat vuotensa ja vuosien opinnot sisustamalla kotia ja askartelemalla joulukortteja... ei se ole ap mikään ylpeyden aihe. Niitä me muut teemme työn ohessa vapaa-ajalla.
Kateus huokuu tästä viestistä.
Millä ihmeen logiikalla? Olen oikein tyytyväinen elämääni. Ja teen mieluista työtä ja annan lapsilleni mallin siitä, että naisella on rooli yhteiskunnassa, siis muukin kuin toimia kodin hengettärenö ja miehen tukijoukkoina.
Toistan: on ihan ok makoilla kotona ja se voi olla mukavaa. Muttei se YLPEYDEN aihe ole. Joku ansiokas asia siis.
Mitäs niin hienoa työtä teet, että on arvokkaampaa ja suuremman ylpeyden aihe kuin omien lasten hoito ja kasvatus?
Hoidan muiden lapsia. Heidän kasvattaminen on huomattavasti haasteellisempaa kuin omien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäiteys on vaan konservatiivinen savuverho uusintaa sukupuolirooleja ja muita yhteiskunnan sortorakenteita mm tytöille prinsessaunelmia ja pojille isännyytttä. Onneksi julkisessa kasvatustyössä näin ei tehdä mm koska sukupuolineutraalius. On petturuutta demokratiaa ja valtiota vastaan kasvattaa lapset kotona! ”Minun lapseni eivät ole minun”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikäpä siinä ja kiva, että itse tykkäät.
Mutten kyllä ihan ymmärrä, mitä YLPEYDEN aihetta on siinä, että säästää itseään ja menee siitä, mistä aita on matalin.
Se voi olla ihan järkevää sun elämäntilanteessasi ja jos vaikka on mielenterveyden ongelmia tai fyysistä sairautta. Tai ei saa töitä puutteellisen työkokemuksen takia, viisi vuotta työkokemusta on todella vähän liki nelikymppiselle.
Mutta terve keski-ikäinen nainen tuhlaa parhaat vuotensa ja vuosien opinnot sisustamalla kotia ja askartelemalla joulukortteja... ei se ole ap mikään ylpeyden aihe. Niitä me muut teemme työn ohessa vapaa-ajalla.
Kateus huokuu tästä viestistä.
Millä ihmeen logiikalla? Olen oikein tyytyväinen elämääni. Ja teen mieluista työtä ja annan lapsilleni mallin siitä, että naisella on rooli yhteiskunnassa, siis muukin kuin toimia kodin hengettärenö ja miehen tukijoukkoina.
Toistan: on ihan ok makoilla kotona ja se voi olla mukavaa. Muttei se YLPEYDEN aihe ole. Joku ansiokas asia siis.
Mitäs niin hienoa työtä teet, että on arvokkaampaa ja suuremman ylpeyden aihe kuin omien lasten hoito ja kasvatus?
Hoidan muiden lapsia. Heidän kasvattaminen on huomattavasti haasteellisempaa kuin omien.
Tämä on ollut aina itselleni erikoinen ajatus. Omata lapsi/lapsia, laittaa päiväkotiin, ja mennä toiseen päiväkotiin hoitamaan muiden lapsia?
Hmm... En näe itseäni tekemässä tuollaista ratkaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäidit ovat naisten aatelia!
T. mies 34v
Vierailija kirjoitti:
Kotiäiteys on vaan konservatiivinen savuverho uusintaa sukupuolirooleja ja muita yhteiskunnan sortorakenteita mm tytöille prinsessaunelmia ja pojille isännyytttä. Onneksi julkisessa kasvatustyössä näin ei tehdä mm koska sukupuolineutraalius. On petturuutta demokratiaa ja valtiota vastaan kasvattaa lapset kotona! ”Minun lapseni eivät ole minun”
Kiva tarina. Mut sulla vasta se konservatiivinen näkemys onkin. Kotiäidit eivät ole mitään patriarkaatin alistettuja uhreja. Tuo ongelma on sukupuolivihassa: moni viaton kärsii. Tässä tapauksessa ensisijassa lapset, jos joutuvat hoitoon vain siksi et tietyt feministit olisivat tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kotiäitivuosia! Laita nyt joutessasi kuitenkin eläkeasiasi kuntoon. Eli jos et ole töissä tai saa enää vanhempainrahaa, sinulle ei kerry eläkettä. Jos sinulla ei ole tuloja, ja jos kotiäitiytesi on teidän koko perheen projekti, pyydä miestäsi maksamaan sinulle vapaaehtoista eläkettä.
Tämä on toinen pinttynyt olettamus, et kotiäitejä (varsinkin tässä tapauksessa koulutettua) täytyy tulla neuvomaan ihan perusasioissa jostain ylempää talousasiossa.
Tulkaa pois 50-luvulta. Nykyajan kotiäideistä monet pitää kyllä näistä asioista huolta ihan oman ajattelu- ja suunnittelukyvyn ansiosta.
Siis "ylempää". Se työäiti ei välttämättä ole mikään koulutettu uratykki. Mut joku puhelinmyyjä voi tulla sanomaan kauppatieteen tohtorille, et mites sun raha-asiat nyt sit ku oot kotona...
Yllättävää että näköjään kaikkien konservatiivisimpia täällä ovat työskentelevät äidit, joiden oma identiteetti on niin siinä ansiotyössä, että kuvittelevat kotiäidin elämän hirveän kapeaksi ja köyhäksi.
Jos olisin nuorena saanut ison lottovoiton, niin minäkin olisin jäänyt kotiin. Pienipalkkaisen miehen vaimona hoitovapaakin oli kitkuttelua. Onneksi olen ihan hyvin tykännyt käydä töissä. Työttömyysvuodet osui just siihen aikaan, kun lapset oli pieniä. Nuorempi lapsista meni päivähoitoon vasta nelivuotissynttäreiden jälkeen, esikoinen ehti olla hoidossa muutaman kuukauden pätkän ja meni hoitoon eskari-iässä.
Kuulostaa kivalta. Mä yleensä reagoin jos joku kertoo elämäntavastaan arvostelemalla muita. Esim. kotiäitiydestä ja sitten kertoo kuinka muiden lapset saa mielenterveyshäiriöitä, ihottuman, ebolan ja naamapalmun koska äidit vaan tekee uraa.
Tai sitten jos uraäiti vähättelee kotiäidin panosta.
Usein tähän reagointi otetaan merkiksi siitä, että vähätellään sitä valintaa. Mutta niissä on sellainen riidanhaastamisen haju, selkeästi halutaan purkaa pahaa oloa johonkin ja oikein odotetaan konfliktia ja että pääsee sanomaan pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, näille ei kyl tartteis maksaa mitää tukiakaan.
Kotihoidontuki on kaikille sama tuloista riippumatta. No. 350e/kk - verot. Hoitopaikka puolestaan tulisi yhteiskunnalle moninkertaisesti kalliimmaksi. Eli tuosta näkökulmasta sinun ei tarvitse olla huolissaan.
! Lapsiperheet ovat suurimpia talouden pyörittäjiä ja kuluttajia.
Mäkin voisin jäädä kotiin "äidiksi" karvaisille mussuillemme, kun mieheni on sen verran hyväpalkkainen ja oma urani hömppähumanistina on mitä on. Oon kuitenkin mieluummin töissä. Saan sen 1700 € omaa rahaa käteen ja on jonkinlainen rutiini viikossa. Vapaapäivät tuntuu oikeasti vapailta ja pieni palkkani itse ansaittu. Tiedän, että kotona tylsistyisin myös parin viikon löhöilyn jälkeen. Ehkä jos työni olisi aivan kamalaa, niin voisin harkita asiaa.
Alue: Aihe vapaa
Juuri näin!