Olen kotiäiti ja ylpeä siitä!
Olen 37-vuotias. Minulla on lisuri humanistisesta tdk:sta ja maisterintutkinto yhteiskuntatieteistä. Työkokemustakin löytyy noin viisi vuotta. Olen kuitenkin ollut kotona esikoisen syntymästä asti. Lapsia on kaksi, 5- ja 3-vuotiaat. Kun nuorimmainen täytti kolme vuotta, sukulaiset ja tutut alkoivat kysellä koska menen taas töihin. Kyselijät olivat ihmeissään, kun vastasin etten aio mennä vaan jään kotiin. Ei vain kiinnosta yhtään mennä töihin ja elää ruuhkavuosia, kun voin puuhastella kaiken kivan parissa kotona. Ehkä teemme vielä yhden lapsen, ehkä hankimme koiran, kunhan lapset vähän kasvavat. Sisustusprojekteja riittää kaupunkikodissamme ja vapaa-ajanasunnolla, jolla olemme viihtyneet tämän koronavuoden. Kun lapset ovat vähän isommat, palaan varmaan opintojen pariin tai otan jonkun kirjoitusprojektin. Mutta ei vielä pitkään aikaan! Nyt keskitys hoitamaan lapsia ja perheemme asioita (mieheni on kiireinen omalla alallaan) sekä tietenkin huolehtimaan itsestäni. Elämä on ihanaa, miksi tuhlata se töissä, kun ei ole pakko?
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Jaa, näille ei kyl tartteis maksaa mitää tukiakaan.
Hyvin harva kotiäiti saati kotirouva edes saa mitään tukia... Kotihoidontuki jota vanhemmat saavat alle 3v lapsesta on tarkoitettu juurikin tueksi siihen että jompikumpi vanhempi olisi lapsen kanssa kotona eikä veisi lasta hoitoon = tulee paljon halvemmaksi yhteiskunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kotirouva, jonka lapset ovat jo koulussa. Nyt on aikaa ottaa itselleen kivoja projekteja alle! Ymmärrän että kaikilla ei ole tällaiseen mahdollisuutta, mutta en käsitä miksi se aiheuttaa niin hirveästi vastustusta.
N36
Miksi se vastustusta muka herättäisi? Se on jokaisen oma asia. Lähinnä se ei herätä mitään kateutta tai ihailia, ja sekös teitä riipii.
Vierailija kirjoitti:
No mikäpä siinä ja kiva, että itse tykkäät.
Mutten kyllä ihan ymmärrä, mitä YLPEYDEN aihetta on siinä, että säästää itseään ja menee siitä, mistä aita on matalin.
Se voi olla ihan järkevää sun elämäntilanteessasi ja jos vaikka on mielenterveyden ongelmia tai fyysistä sairautta. Tai ei saa töitä puutteellisen työkokemuksen takia, viisi vuotta työkokemusta on todella vähän liki nelikymppiselle.
Mutta terve keski-ikäinen nainen tuhlaa parhaat vuotensa ja vuosien opinnot sisustamalla kotia ja askartelemalla joulukortteja... ei se ole ap mikään ylpeyden aihe. Niitä me muut teemme työn ohessa vapaa-ajalla.
Aika helppo työ se sulla sitten on jos jää vielä aikaa ja jaksamista sisustamiseen ja joulukorttien askarteluun.
Luultavasti suomessa tulee käymään noin yhä enenevässä määrin, suuri osa valkokaulus"työntekijöistä" jää kotiin makaamaan ja näpyttelee hieman tietokonetta ikään kuin markkeeraamaan työtä, vetää isoa liksaa, mutta ei oikeastaan tee mitään muuta kuin ehkä hoitaa kotia ja lapsia. Sitten jonkin verran pienipalkkaisia orjia jää kauppoihin, tehtaisiin , ravintoloihin, sairaaloihin jne.
Vierailija kirjoitti:
No mikäpä siinä ja kiva, että itse tykkäät.
Mutten kyllä ihan ymmärrä, mitä YLPEYDEN aihetta on siinä, että säästää itseään ja menee siitä, mistä aita on matalin.
Se voi olla ihan järkevää sun elämäntilanteessasi ja jos vaikka on mielenterveyden ongelmia tai fyysistä sairautta. Tai ei saa töitä puutteellisen työkokemuksen takia, viisi vuotta työkokemusta on todella vähän liki nelikymppiselle.
Mutta terve keski-ikäinen nainen tuhlaa parhaat vuotensa ja vuosien opinnot sisustamalla kotia ja askartelemalla joulukortteja... ei se ole ap mikään ylpeyden aihe. Niitä me muut teemme työn ohessa vapaa-ajalla.
Kateus huokuu tästä viestistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän muutamankin kotiäidin, jotka jäivät tyhjän päälle, kun mies kyllästyi elättämään.
Jännä fantasia sinulla?
Ei Suomessa jää kukaan tyhjän päälle, täällä on hyvä sosiaaliturva ja muutakin apua saatavilla.
Ohiksena. Kyllä perustoimeentulotuella ja elareilla eläminen on todella tyhjän päällä olemista. Ja vielä ankeammaksi elämä muuttuu eläkkeellä, kituuttamista vanhuuseläkkeellä, joka on siis kuutisen sataa euroa kuussa. Mieti sitä. Eläkekään ei kartu, jos on kotiäitinä ilman työtuloa.
Mulla käänty kelkka tän kotiäitiyden suhteen, kun vanhin lapsi kysyi, että miksei sulla ole mitään ammattia. Yritin siinä sitten sönköttää, että onpa ja olen vielä keskivertoa paremmin koulutettu kuin kavereiden äidit. Lasta oli hävettänyt, kun se oli luullut, että mä en oo ikinä käyny töissä. Joo, yritän päästä takas töihin asap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Mutta epäilemättä joku tähänkin provoon tarttuu.
Miksi epäilet provoksi?
En ole Ap, mutta itsekin kotona lasten kanssa. Minusta ihmisten suhtautuminen kotiäitiyteen on vähintäänkin outo.Ensimmäinen ihmetyttävä tekijä on, että miten ihminen saa aikansa kulumaan. Toinen on taloudellinen lähestyminen eli miten kyseisen ihmisen tulot ja eläke toimii.
Helposti. Meillä on 100v omakotitalo, jossa riittää puuhaa. On kasvihuonetta ja iso puutarha. Asutaan kuitenkin lähellä palveluita. Koira löytyy. Luetaan kirjoja, retkeillään luonnossa, askarrellaan jne. Näitä ei tosiaankaan tehdä siinä tavallisen työn ohessa niin kuin yksi kirjoittelija väitti.
Ja mitä eläkkeeseen tulee, niin sitä ei tarvita. Tulevaisuutta voi turvata muutakin kautta.
Minustakin kuulostaa ihan mukavalta. Voisin kuvitella itse tekeväni samoin, mutta säästäisin kyllä ensin ettei jää ihan tyhjän päälle jos käy jotain, siitä saa mielenrauhaa. Mutta muuten jaan samat arvot. Lapset on pieniä hetken, ja en todellakaan arvosta työelämää perheen edelle. Lähimmäiset on se millä on väliä. Suomessa on tosi kova arvostus työtä kohtaan ja karsastetaan kotiäitejä jotka on monissa muissa maissa ihan normaali asia, Mutta tavallaan ymmärrän sen, täällä ihannoidaan tasa-arvoa ja halutaan pärjätä ihan omillaan. En silti tykkää siitä että muut tulee paheksumaan valintoja. Mutta siitä olen samaa mieltä että kannattaa viedä lapsia päiväkotiin välillä edes että oppivat sosiaalista käyttäytymistä kunnolla, itse olin kotiäidin kanssa kotona ja suoraan ekalle luokalle vaan pöllähdin. Ei hyvä juttu. Itse olen maisteri eikä lapsia mutta jos olisi haluaisin kyllä olla kotona kauan.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, näille ei kyl tartteis maksaa mitää tukiakaan.
Eihän yli kolmevuotiaiden vanhemmille maksetakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän muutamankin kotiäidin, jotka jäivät tyhjän päälle, kun mies kyllästyi elättämään.
Jännä fantasia sinulla?
Ei Suomessa jää kukaan tyhjän päälle, täällä on hyvä sosiaaliturva ja muutakin apua saatavilla.Miten täälläkin sitten on jatkuvasti aloituksia yh-äideiltä siitä, kuinka mies lähti ja jätti lapset naisen huoleksi eikä maksa elareita ja jatkuvasti joutuu pennejä laskea, että saa lasten tarpeet maksettua? Ja huvikseenko ne niissä kaiken maailman jouluapua-ryhmissäkin roikkuu?
Eli voidaanko nyt tästä lähtien pitää näitä kaikkia yh-äitejä provoilijoina ja tyhjästä valittajina?
Nyt on puhe kotiäideistä, ei yh-äideistä. Onko sinun vaikea ymmärtää eroa?
Ja hölmöä säästää eläkettä varten, ei tiedä koska päästään edes eläkkeelle, saati elääkö silloin. Tai onko koko eläkejärjestelmää enää samanlaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikäpä siinä ja kiva, että itse tykkäät.
Mutten kyllä ihan ymmärrä, mitä YLPEYDEN aihetta on siinä, että säästää itseään ja menee siitä, mistä aita on matalin.
Se voi olla ihan järkevää sun elämäntilanteessasi ja jos vaikka on mielenterveyden ongelmia tai fyysistä sairautta. Tai ei saa töitä puutteellisen työkokemuksen takia, viisi vuotta työkokemusta on todella vähän liki nelikymppiselle.
Mutta terve keski-ikäinen nainen tuhlaa parhaat vuotensa ja vuosien opinnot sisustamalla kotia ja askartelemalla joulukortteja... ei se ole ap mikään ylpeyden aihe. Niitä me muut teemme työn ohessa vapaa-ajalla.
Kateus huokuu tästä viestistä.
Millä ihmeen logiikalla? Olen oikein tyytyväinen elämääni. Ja teen mieluista työtä ja annan lapsilleni mallin siitä, että naisella on rooli yhteiskunnassa, siis muukin kuin toimia kodin hengettärenö ja miehen tukijoukkoina.
Toistan: on ihan ok makoilla kotona ja se voi olla mukavaa. Muttei se YLPEYDEN aihe ole. Joku ansiokas asia siis.
Hyviä kotiäitivuosia! Laita nyt joutessasi kuitenkin eläkeasiasi kuntoon. Eli jos et ole töissä tai saa enää vanhempainrahaa, sinulle ei kerry eläkettä. Jos sinulla ei ole tuloja, ja jos kotiäitiytesi on teidän koko perheen projekti, pyydä miestäsi maksamaan sinulle vapaaehtoista eläkettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän muutamankin kotiäidin, jotka jäivät tyhjän päälle, kun mies kyllästyi elättämään.
Jännä fantasia sinulla?
Ei Suomessa jää kukaan tyhjän päälle, täällä on hyvä sosiaaliturva ja muutakin apua saatavilla.Miten täälläkin sitten on jatkuvasti aloituksia yh-äideiltä siitä, kuinka mies lähti ja jätti lapset naisen huoleksi eikä maksa elareita ja jatkuvasti joutuu pennejä laskea, että saa lasten tarpeet maksettua? Ja huvikseenko ne niissä kaiken maailman jouluapua-ryhmissäkin roikkuu?
Eli voidaanko nyt tästä lähtien pitää näitä kaikkia yh-äitejä provoilijoina ja tyhjästä valittajina?
Nyt on puhe kotiäideistä, ei yh-äideistä. Onko sinun vaikea ymmärtää eroa?
Selvä ero. Kotiäiti on hyvä yh-äiti on huono...
Ap ja sen mies on rikas akateeminen. Ne voi tehdä mitä haluaa. Ei onnistu multa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Mutta epäilemättä joku tähänkin provoon tarttuu.
Miksi epäilet provoksi?
En ole Ap, mutta itsekin kotona lasten kanssa. Minusta ihmisten suhtautuminen kotiäitiyteen on vähintäänkin outo.Ensimmäinen ihmetyttävä tekijä on, että miten ihminen saa aikansa kulumaan. Toinen on taloudellinen lähestyminen eli miten kyseisen ihmisen tulot ja eläke toimii.
En ole ap, mutta voin kertoa omalta osaltani vastauksen näihin ihmetyttäviin seikkoihin.
Aikani saan kulumaan helpostikin, opiskelen avoimessa yliopistossa yms itseäni kiinnostavia asioita, luen paljon, käyn museoissa ja gallerioissa, ostan taidetta, maalaan, kirjoitan, sisustan, huolehdin kouluikäisistä lapsista ja kodista, rakastan dokkareita (myös hömppädokkareita), hoidan kasveja ja huolehdin sukulaisistani.
Tulot ja eläke on hoitunut naimisiinmenon yhteydessä, paperiasiat kunnossa. Vaikka tulisi ero tai mies kuolisi ja vaikka mieheni tekisi mitä, minun talouteni on turvattu loppuiäkseni. Nämä asiat sovittiin kun kävi selväksi että talouteen ei mahdu kuin yksi superurantekijä, sovittiin että minä mukaudun miehen työhön ja hän turvaisi minulle tämän elintason.
Vierailija kirjoitti:
Ja hölmöä säästää eläkettä varten, ei tiedä koska päästään edes eläkkeelle, saati elääkö silloin. Tai onko koko eläkejärjestelmää enää samanlaisena.
No tuo nyt on typerin mielipide ikinä. Se kuule tulee vastaan se eläkeikä erittäin nopeastikin ja voi tulla ennenaikojaankin, jos joudut työkyvyttömäksi. Siihen työkyvyttömyyseläkkeeseenkin vaikuttaa muuten työura.
Ja nykyajan keski-ikäisellä naisella on odotettavissa keskimäärin 15 vuotta eläkkeellä vietettyä elinaikaa. Kiva kitkutella sillä kuudella sadalla eurolla kuussa.
You'll see...
Kaikkien onni ja autuus ei ole työ ja ura. Joten ei ole mitään ongelmia sen suhteen etteikö saisi aikaansa kulumaan. Lasten lisäksi maailma on täynnä tekemistä josta voi valita halunsa mukaan. Ja kenekään ei tarvitse murehtia ainakaan minun pärjäämistäni jos tulisi ero.
Miten täälläkin sitten on jatkuvasti aloituksia yh-äideiltä siitä, kuinka mies lähti ja jätti lapset naisen huoleksi eikä maksa elareita ja jatkuvasti joutuu pennejä laskea, että saa lasten tarpeet maksettua? Ja huvikseenko ne niissä kaiken maailman jouluapua-ryhmissäkin roikkuu?
Eli voidaanko nyt tästä lähtien pitää näitä kaikkia yh-äitejä provoilijoina ja tyhjästä valittajina?