Lue keskustelun säännöt.
Tajusin olleeni miehelleni varavaihtoehto
22.02.2014 |
Ennen kuin päädyimme sänkyyn ja aloimme seurustella oli mieheni noin viikkoa aiemmin kysynyt parhaalta naispuoliselta ystävältään, haluaisiko tämä alkaa vakavasti seurustelemaan. Sain tietää tämän vasta tänään. Tuntuu vieläkin pahalta, vaikka koko jutusta on kulunut jo kauan aikaa ja suhteemme on tällä hetkellä oikein hyvällä mallilla.
Kellään muulla kokemusta siitä, millaista on olla "second best" omalle miehelleen?
Kommentit (56)
Mieheni on minun ykkösvaihtoehto ainakin siinä mielessä, ettei mieleeni tule ketään, kenet haluaisin enemmän kuin hänet. Yksi syy, miksi jätin ex-mieheni oli hän, muttei toki ainut syy. Vain vahvistus sille, että aion todellakin jatkaa elämääni ilman exääni. Toki ymmärrän, että sellainenkin mies voi olla jossain tuolla olemassa, joka on parempi kuin nykyiseni, mutta en sitä ainakaan aktiivisesti halua etsiä, sillä mieheni on minulle parasta tällä hetkellä ja toivottavasti vielä tulevaisuudessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 19:59"]
Mieheni on minun ykkösvaihtoehto ainakin siinä mielessä, ettei mieleeni tule ketään, kenet haluaisin enemmän kuin hänet. Yksi syy, miksi jätin ex-mieheni oli hän, muttei toki ainut syy. Vain vahvistus sille, että aion todellakin jatkaa elämääni ilman exääni. Toki ymmärrän, että sellainenkin mies voi olla jossain tuolla olemassa, joka on parempi kuin nykyiseni, mutta en sitä ainakaan aktiivisesti halua etsiä, sillä mieheni on minulle parasta tällä hetkellä ja toivottavasti vielä tulevaisuudessakin.
[/quote]
Mutta nykyiseen et varmaan kaan voi nyt tyytyä, koska hän ei pidä sinua ykkösenä, ei rakasta sinua, ei välitä sinusta jne.
Eli tottakai sinun pitäähänet jättää, koska mikä ykkösvaihtoehto se sellainen on, joka ei ole aina pitänyt sinua parhaimpana.
ja sen jälkeen elätkin yksin ja selibaatissa loppuikäsi, koska kuka tahansa muu olisi sinulle se kakkosvahitoehto...
Toi on aika yleistä. Itse seukkasin miehen kanssa noin 1,5 vuotta kunnes sain yllätyksekseni tietää, että hän oli koko sen ajan ollut rakastunut yhteiseen ystäväämme, joka siis oli antanut hänelle pakit.
Kerran minua piiritti mies, johon itsekin sitten ihastuin ja tapailimme muutaman kuukauden. Miehen kaverilta sain kuulla että olen rebound/laastari ja että mies yhä rakastaa ja kaipailaa exäänsä ja on koko ajan tähän yhteydessä. Keskustelin sitten tämän exän kanss ja hän todisti asian. Siihen jäi sitten se juttu.
Itse annoin joskus aikoinaan pakit miehelle, jota piiritti silloin innokas nainen,. joka sitten saikin miehen - sen jälkeen tosin vasta kun itse olin pakittanut hänet. Ovat jo toista vuosikymmentä yhdessä... Ehkä mies on ajan myötä kiintynyt naiseen, mutta nyt uskon olleeni tietämättäni suhteen välissä ainakin vuosia. Olin miehelle se saavuttamaton ykkösvaihtoehto.
En sinänsä pelkää sitä, että mieheni yrittäisi tuota ykkösnaista enää uudelleen. Mietityttää silti hieman, mitä tapahtuisi, jos tuo nainen haluaisi sittenkin mieheni. Siksi ahdistun suunnattomasti ajatuksesta, että heidän "ystävyytensä" jatkuisi ja he alkaisivat taas oleskella toistensa seurassa.
Mä en nyt ymmärrä tätä ollenkaan, onko tää joku vitsi?
Eli kukaan ihminen joka on saanut pakit joltakin, ei ole oikeutta kokeilla seuraavaa ihmistä? Koska olisi ottanut jonkun toisen mutta ei saanut? Sen jälkeen ei voi kokeilla enää muita?
Hyvin omituista....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tuo on niin huono asia? Tuskin kovinkaan moni saa sitä ihan ensimmäistä unelmaprinsessaa tai -prinssiä, normaali-ihmiset tyytyvät sitten vähempään ja oppivat rakastamaan vähän alempitasoistakin.
Olisitko mielummin suhteessa unelmaprinssisi viidentenä lohdutuspalkintona vai kaljun iljettävän porsaan unelmaprinsessana? En vihjaa, että tuohon olisi yhtä oikeaa vaihtoehtoa, mutta jokainen voi itsensä kohdalla miettiä.
Meidän suhde on saanut alkunsa aivan samalla tavalla - sain liian myöhään selville, että paras kaveri oli mieheni ihastuksen kohde, jolta sai pakit juuri ennen kuin aloimme seurustelemaan.
Olemme nyt olleet 10 vuotta naimisissa ja kaksi lasta. Olemme erittäin onnellisia.
Ystävä on eronnut miehestään ja on töissä huoltsikalla. Mies ei huolisi edes hopealautasella.
voit ajatella myös niin, että oikeassa paikassa oikeaan aikaan tai väärässä paikassa väärään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="ruusutarha" time="22.02.2014 klo 19:47"]
No mutta, ymmärrän loukkaantumisesi mutta itse oon samantapaisessa tilanteessa kuitenkin nähnyt asian eri valossa :)
Eli siis, mieheni oli vuosia todella epätoivoisen rakastunut naiseen, jolta ei koskaan saanut vastakaikua. En usko, että tunteet olivat kuolleet kun mä tulin kuvioihin. Mutta uskon toisaalta sen, että he eivät olisi sopineet yhteen, vaan olin pelastava oljenkorsi tosta säälittävästä yksipuolisesta rakkaudesta irti. Nykyään mies ajattelee, että mä oon paljon parempi tyttöystävä kuin se olisi koskaan voinut olla, mutta koska hänellä ei ihastuessaan tähän naiseen ollut tarpeeksi muita ihmisiä elämässään niin oli luonnollista ihastua pahasti ainoaan läheiseen naispuoliseen ystävään.
Sun pitää kypsästi tunnustaa itsellesi se, että tilanne silloin oli niiden suhteen loppu ja teidän suhteen alku, ja jos mies nyt sais tilaisuuden vaihtaa teidän arki siihen, niin tekisikö se niin? En usko, koska yksipuolinen ihastuminen jota voimistaa kohteen saavuttamattomuus ja omat fantasiat ei koskaan paina vaassa saman verran kuin vastavuoroinen rakkaus, joka toimii myös käytännössä.
[/quote]
Eihän hän voi tietää olisiko hän ollut parempi tyttöystävä vai sinä, koska tämän toisen kanssa ei ole koskaan seurustellut. ehkä olet mielessäsi kääntänyt asian omaksi eduksesi, joka on sinun puolustusmekanismi. mutta joka tapauksessa, mies on sinun kanssasi ja varmasti oppinut sinua rakastamaan eikä tuota naista.
No sellasta se monesti on. Se oli toki sääli että sait tietää, ilmeisesti olit ihan tyytyväinen ilman tätä tietoa. Mutta muuttaako tää tieto mitään, oikeesti? Tuskinpa sun kumppanis olis sun kanssa jos ei HALUAIS olla SUN kanssas. Entisiä ihastuksia ja rakkauksia on kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, näin kolmekymppinen perheellisen näkökulmasta: Elät siis hyvässä, toimivassa suhteessa ja sinä poraat että mies on joskus tahtonut -aikaa ennen sinua (viikko teidän iässä- mitä se tarkoittaa... ) olla jonkun toisen kanssa?
Jos olet vuoden ollut miehen kanssa ja nyt sinulle joku on tullut ulvomaan että "mies oli hänestä kiinnostunut" niin toteisin vaan että eiköhän se juna jo mennyt.
Kasva naiseksi. Olet vuoden elänyt jonkun kanssa joka rakastaa ja tahtoo sinua. Mitä sen on väliä mitä se on ennen halunnut?
Itse menisin juttelemaan miehen kanssa nykyisyydestä ja tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita. Voihan mieheltä kysyä menneisyydestä mutta on sinullakin varmasti ihastuksia ja tuskin sinäkään niistä mitään numeroa teet.
Jos olet huolissasi niin mieti sanat tarkasti. Onko mies NYKYÄÄN käyttäytynyt epäilyttävästi? Miksi hän olisi kanssasi jos ei tahtoisi?
Suo anteeksi, mutta sanansaattajaa kannattaa joskus vähän ampua polveen: jos asia on selvinnyt siltä toiselta naiselta tai yhteiseltä tutulta niin hälyytykset soimaan. Ehkä se petaa petiä niin että suhteesi kaatuu -ja eräs on sitten lohduttamassa.. ;)
Te pikkuiset olette kovin epävarmoja ja tarvitsisitte jonkun joka valaa itsetuntoa paremmaksi. Se tulee oppimallakin mutta jos olet nyt hyvässä suhteessa, niin miksi et näe että se mies on ja pysyy vaikka kuka kävisi lirkuttamassa?
Nyt oikeasti, ryhtiä nainen! Ole siinä suhteessasi ja ylpeä että teillä menee hyvin.
Koska ei se miehesi suhde siihen toiseen naiseen välttämättä kestäisi kuten teillä. Sinä ja miehesihän te olette nyt pari ja pääosissa toistenne elämää. Jos sinulla on tunne että mies jättäisi sinut toisen takia niin sille tunteelle kannattaa tehdä jotain ja omassa elämässä, omassa parisuhteessa sen sanoisin: MINUSTA TUNTUU xxxxxx ja MINUA PELOTTAA että kävisi xxxxx. Ja olisin pahoillani että ajattelisin pahasti miehestäni.
Mutta kyllä se siitä kun ikää karttuu ja alkaa rauhoittumaan.
Ei toi viel mitään, mun miesystävä pyysi että menenkl hänen kaverin kanssa naimisiin että saa suomen kansalaisuuden.lupasi 10 000mk. En suostunut. Olis pitänyt jättää koko äijä. Elämäni turhimmat 15 v tässä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä hieman samanlainen tilanne. Mies oli tapaillut yhtä vanhaa ystävääni ennen minua. Vanhaa ystävääni ei kiinnostanut tämä mies joten mies sitten siirtyi minuun. Nyt olen sitten ollut kolme vuotta tämän mieheni kanssa.
Vastaavaa kokemusta. Kun sattuman kautta päädyimme sänkyyn miehen mieli oli ihan muissa naisissa. No jonkun aikaa kun oltiin toisiimme tutustuttu niin siinähän sen ajatukset muuttuivat ja nyt tiedän, että olen vuosikausia ollut hänelle se ykkönen. Ei siihen alkutilanteeseen kannata liikaa takertua, jos mies ei ole valehdellut sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 20:27"]
[quote author="ruusutarha" time="22.02.2014 klo 19:47"]
No mutta, ymmärrän loukkaantumisesi mutta itse oon samantapaisessa tilanteessa kuitenkin nähnyt asian eri valossa :)
Eli siis, mieheni oli vuosia todella epätoivoisen rakastunut naiseen, jolta ei koskaan saanut vastakaikua. En usko, että tunteet olivat kuolleet kun mä tulin kuvioihin. Mutta uskon toisaalta sen, että he eivät olisi sopineet yhteen, vaan olin pelastava oljenkorsi tosta säälittävästä yksipuolisesta rakkaudesta irti. Nykyään mies ajattelee, että mä oon paljon parempi tyttöystävä kuin se olisi koskaan voinut olla, mutta koska hänellä ei ihastuessaan tähän naiseen ollut tarpeeksi muita ihmisiä elämässään niin oli luonnollista ihastua pahasti ainoaan läheiseen naispuoliseen ystävään.
Sun pitää kypsästi tunnustaa itsellesi se, että tilanne silloin oli niiden suhteen loppu ja teidän suhteen alku, ja jos mies nyt sais tilaisuuden vaihtaa teidän arki siihen, niin tekisikö se niin? En usko, koska yksipuolinen ihastuminen jota voimistaa kohteen saavuttamattomuus ja omat fantasiat ei koskaan paina vaassa saman verran kuin vastavuoroinen rakkaus, joka toimii myös käytännössä.
[/quote]
Eihän hän voi tietää olisiko hän ollut parempi tyttöystävä vai sinä, koska tämän toisen kanssa ei ole koskaan seurustellut. ehkä olet mielessäsi kääntänyt asian omaksi eduksesi, joka on sinun puolustusmekanismi. mutta joka tapauksessa, mies on sinun kanssasi ja varmasti oppinut sinua rakastamaan eikä tuota naista.
[/quote]
Mun mielipide perustuu siis siihen mitä mies on tästä naisesta kertonut. Se nainen esim. käyttää huumeita ja sillä on epävakaa persoonallisuushäiriö :D ja paaaljon muita ongelmia. Luulen et oon parempi aika selkeesti kun seurustelusta puhutaan ;D
Eihän tämä olisi juttu eikä mikään, jos tuo nainen ei olisi edelleen jollain tavalla kuvioissa ja jos he eivät olisi jo vuosikausia olleet läheisissä väleissä ennen kuin mieheni tapasi minut.
Aika moni täällä kirjoittaa olleensa jonkun ykkösvaihtoehto, ja sit arvelee et siihen kakkoseenkin voi ajan kanssa kiintyä mutta että itse olis ollut se kunnon rakkaus.
Huomauttaisin tähän ajattelutapaan, että tunteet tosiaan muuttuu ja se on voinut kuukaudessa kääntyä niin päin että entinen ykkösvaihto ei enää mitenkään sais kyseistä miestä.
Tämä on aika yleistä. Alkuihastus voi olla voimakkaampi yhteen, mutta torjunnan jälkeen kääntyä toisen voitoksi ja "ykkösvaihtoehto" saattaa alkaa näyttää vanhalta vitsiltä.
Kuulostaa niin säälittävältä, että joku joka on torjunut miehen yli 10 vuotta sitten olis muka edelleen sen mielessä ja mies olis vain oppinut kiintymään pitkäaikaiseen puolisoonsa vaikka "ykkösvaihtoehto" on ollut suhteen välissä XD naurattttaaa
No, totuus on tarua ihmeellisempää. 15 v yhdessä josta 11 naimisissa, ja ex-mieheni palasi naisen luo, jonka kanssa oli ollut "ystävä" ennen mua. Näin asia minulle kerrottiin. exäni äiti oli koko tämän ajan pitänyt yhteyttä tähän naiseen, ja meidän ero ei edes ollut selvä, kun ex ja "ystävä" menivät yhteen. Nyt erostamme 3 v ja ovat edelleen yhdessä. Että kyllä näitä tapahtuu...
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 20:03"]
[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 19:59"]
Mieheni on minun ykkösvaihtoehto ainakin siinä mielessä, ettei mieleeni tule ketään, kenet haluaisin enemmän kuin hänet. Yksi syy, miksi jätin ex-mieheni oli hän, muttei toki ainut syy. Vain vahvistus sille, että aion todellakin jatkaa elämääni ilman exääni. Toki ymmärrän, että sellainenkin mies voi olla jossain tuolla olemassa, joka on parempi kuin nykyiseni, mutta en sitä ainakaan aktiivisesti halua etsiä, sillä mieheni on minulle parasta tällä hetkellä ja toivottavasti vielä tulevaisuudessakin.
[/quote]
Mutta nykyiseen et varmaan kaan voi nyt tyytyä, koska hän ei pidä sinua ykkösenä, ei rakasta sinua, ei välitä sinusta jne.
Eli tottakai sinun pitäähänet jättää, koska mikä ykkösvaihtoehto se sellainen on, joka ei ole aina pitänyt sinua parhaimpana.
ja sen jälkeen elätkin yksin ja selibaatissa loppuikäsi, koska kuka tahansa muu olisi sinulle se kakkosvahitoehto...
[/quote]
Näin juuri. Siis apua, mikä ap oikein kuvittelee olevansa? Jos ei ole miehensä kaikkien aikojen ihailemin nainen, niin mikä ihmeen katastrofitilanne se nyt oikein on? Kuinka moni loppujenlopuksi on? Eivät kaikki takuulla! Tai jotenkin tajuan tuon, että jos se toinen joskus haluaakin ap:n miehen, niin sitten, mutta muuten en tajua ollenkaan, mikä on ongelma. Paitsi itserakkaus.
Minulla on eräs miespuolinen ystävä, joka on kertonut, että olen aina ollut hänelle saavuttamaton unelma. hän on seurustellut jo monta vuotta, silti aina katsoo haikeasti kun näemme.
tunnen muutaman tälläisen.
Entinen luokkakaverini. Käytiin porukalla ulkona ja mies tykästyi muhun. Me tanssittiin ravintolassa, joskus saattoi, pussailtiin, ei sen kummempaa. Mä en lähtenyt ulos ja homma ei siihen. Moikkailtiin eikä mies ikinä mitenkaan jäänyt muhun kiinni, eli tyytyi kohtaloon miten ihmisen pitääkin tehdä.
Pari kk sitten tämän jälkeen haki tätä sen aikaista luokkakaveriani tanssimaan ja homma menikin paremmin ja lopulta he muuttivat yhteen asumaan, menivät kihloihin ja menivät vielä samaan työpaikkaan töihin.
Jossain vaiheessa oli kysynyt mieheltä kenet huomasi ekana meidän luokasta ja mies oli kertonut meidän "menneisyydestä".
Niin hölmöltä kun se kuulostaakin, tää akka ei ikinä päässyt siitä ohi. Pari vuotta kuulemma kaikissa riidoissa otti tämän asian esille ja eron jälkeen mies oli sanonut tästä aiheesta ja toivotti seuraavassa suhteessa enemmän järkeä. Tää luokkakaveri kertoi tästä yhteiselle luokkakaverille ja sain sitä kautta minäkin tämän kuulla.
Toinen kerta kävi serkulleni. Mies ei omasta mielestään ollut täysin vielä toipunut erosta, kun tapasi serkkuni. Mutta serkkuni antoi hänelle sopivasti tilaa ja mm häissä sulhanen sanoi ettei ikinä kuvitellut kuinka paljon voi toista rakastaa, eli ehkä oli päässyt siinä vaiheessa yli. Ovat olleet naimisissa yli 10 v ja viime kesänä olimme 10 v hääpäiväjuhlissa ja olivat ihan yhtä rakastuneiden rakastuneita. Serkkuni löysi kultakimpaleen, mies on todella loistava aviomies ja isä.