Tajusin olleeni miehelleni varavaihtoehto

mitä väliä? Miten heikko itsetunto teillä on? Kai tuollaisestaki voisi pahoittaa mielensä jos oikein tahtoo.

Ei jokaiselle ole olemassa yhtä ainoaa. Kauanko miehen olisi pitänyt odottaa saatuaan pakit, että suruaika olisi ollut säädyllinen seuraavalle tyttöystävälle?

Edellä kirjoitettiin: "Suo anteeksi, mutta sanansaattajaa kannattaa joskus vähän ampua polveen: jos asia on selvinnyt siltä toiselta naiselta tai yhteiseltä tutulta niin hälyytykset soimaan. Ehkä se petaa petiä niin että suhteesi kaatuu -ja eräs on sitten lohduttamassa.."

Naulan kantaan! Pahantahtoinen on se, joka kertoo tuommoisia juoruja.

Työkaverini on ollut ihastunut minuun vuosia ja myös kertonut sen toivonut, että alkaisimme seurustella. Olin monta vuotta avoliitossa toisen miehen kanssa ja kertonut sen työkaverilleni. En siis johdatellut harhaan tms vaan kerroin että olen varattu ja aiokin pysyä mieheni kanssa yhdessä. Noin vuosi sitten työkaverini alkoi seurustelemaan oikein mukavan naisen kanssa, jolla on lapsia. Puoli vuotta sitten erosin miehestäni ja nyt työkaverini otti asian taas puheeksi ja kysyi onko hänellä mahdollisuuksia. Sanoin, että muuten kyllä, mutta en sekaannu varattuihin. Työkaverini kertoi minulle, että jättää naisystävänsä, mutta vasta hiihtoloman jälkeen koska heillä on lomasuunnitelmia naisen lasten kanssa eikä halua pilata lasten hiihtolomaa. Emme ole edes suudelleet, joten työkaverini naisystävää ei ole petetty. Näinkin voi käydä jos se ykkösvaihtoehto haluaakin miehen vuosien jälkeen.

Et tule koskaan olemaan miehesi suuri rakkaus.

Tuo on ihan normaalia elämää. Teidän tapauksessa on hyvä, että mies kysyi tältä toiselta ja sai pakit. Teidän suhde voi alkaa puhtaalta pöydältä. Pahempi ja uskoisin että valitettavan yleinen, on tilanne jossa mies on rakastunut "ykköseen" eikä saa ikinä kysytyksi kun on niin paljon tunteita pelissä. Kysyy sitten jolta kulta muulta, jota on helppo lähestyä kun ei ole niin suurta tunnemyrskyä. Tämä jälkimmäinen tilanne on minusta sen kakkosen kannalta huonompi ja mies saattaa lähteä livakasti ykkösen matkaan jis tilanne avautuu.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 20:17"]

Meidän suhde on saanut alkunsa aivan samalla tavalla - sain liian myöhään selville, että paras kaveri oli mieheni ihastuksen kohde, jolta sai pakit juuri ennen kuin aloimme seurustelemaan.

Olemme nyt olleet 10 vuotta naimisissa ja kaksi lasta. Olemme erittäin onnellisia.

Ystävä on eronnut miehestään ja on töissä huoltsikalla. Mies ei huolisi edes hopealautasella.

voit ajatella myös niin, että oikeassa paikassa oikeaan aikaan tai väärässä paikassa väärään aikaan.

[/quote]

Niinhän se mies sulle sanoo...

Ääh, näitä nyt sattuu. Kokeillaan ja haetaan että kuka on se "puuttuva palanen". Parisuhteeseen tarvitaan kaksi, ja jos se toinen ei koe toista sopivaksi kumppaniksi niin juttu on sitten siinä. Roihuava rakkaus ei myöskään ole tae toimivasta parisuhteesta. Siihen tarvitaan niin paljon muutakin!

Eikä se ole yksipuolisen ihastumisen kohteena olo ole mikään meriitti. Semmoista vaan tapahtuu. Egoa se toki hivelee, se on ihan inhimillistä. Hyvä vaan jos se ihastuja pakkien jälkeen löytää rinnalleen puolison jonka kanssa voi kokea molemminpuolista rakkautta ja kunnioitusta.

Mä en ymmärrä, miksi ei voi odottaa sellaista ihmistä, jota kohtaan on oikeasti voimakkaita tunteita ja kiinnostusta. Jos kerran heti pakkien jälkeen on uusi kiikarissa, tuskin mitään suurta himoa ja tunteiden paloa on. Hypitään vaan edellisestä seuraavaan, joka on se ensimmäinen vastaantulija. On se niin vaikeeta olla jonkin aikaa yksin ja katsella, tulisiko joku oikeasti sopiva vastaan. Vaikka se kai on ihan yleistä, että sitä oikeasti sopivaa etsitään samaan aikaan, kun ollaan suhteessa sen vähemmän sopivan kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 17:31"]

Mä en ymmärrä, miksi ei voi odottaa sellaista ihmistä, jota kohtaan on oikeasti voimakkaita tunteita ja kiinnostusta. Jos kerran heti pakkien jälkeen on uusi kiikarissa, tuskin mitään suurta himoa ja tunteiden paloa on. Hypitään vaan edellisestä seuraavaan, joka on se ensimmäinen vastaantulija. On se niin vaikeeta olla jonkin aikaa yksin ja katsella, tulisiko joku oikeasti sopiva vastaan. Vaikka se kai on ihan yleistä, että sitä oikeasti sopivaa etsitään samaan aikaan, kun ollaan suhteessa sen vähemmän sopivan kanssa. 

[/quote]

Olen samaa mieltä kanssasi. Miksi on niin kiire? Miksi ei osata olla yksin? Todella surullista.

Sitten petetään kun ei olla onnellisia.

Aika harvoin sitä ensirakkauden kanssa kuitenkaan pysyvästi yhteen päädytään. Eli siinä mielessä lähes kaikissa parisuhteissa kumppani on muu kuin ykkösvaihtoehto. Jälkikäteen ajateltuna keksin useammankin mieskandidaatin, jonka luulin olevan "elämäni miehen", mutta joista en voi olla kuin kiitollinen, että suhde meni puihin... Ehkä se ei olekaan tärkeintä, oletko miehellesi alunperin ykkösvaihtoehto, vaan se, oletko sitä nyt! 

Miehet menee yhteen helpon naisen kanssa, jota eivät rakasta. Ja sitten tulee lapsi ja nalkissa ollaan! 

Ongelma on lähinnä se, että nuo kaksi ovat yhä ystäviä jossain määrin. Outoa on kuitenkin se, että naisen puolelta suurin ystävyys jotenkin hiipui samoihin aikoihin, kun muutin yhteen mieheni kanssa. Pelkään, että hän vielä iskee takavasemmalta, kun sitä vähiten odotan. En usko,että "parasta ystävää" niin vain unohdetaan jonkun toisen naisen tullessa kuvioihin. Eli olisikin ollut vain joku random baaripoka, mutta ei, vaan mieheni oli halunnut häntä salaa jo iät ja ajat. Nyt ilmeisesti välttelee tarkoituksella tapaamisia, etteivät tunteet taas heräisi. Niin minä luulen.

Minä ja avovaimoni olemme olleet samanlaisessa tilanteessa.

Alkupuoli suhteestamme oli vähemmän tasapainoista välillä. Sellaista kuin suhteen alkuun kuuluva epävarmuus tuo. Ei tunneta kunnolla toisiamme yms. 

Ennen kuin edes nähtiin, niin olin kärsinyt välien katkaisusta ihmiseen, jonka kanssa tunteellisesti en ollut päässyt selville vesille koskaan. Tämä hiersi minua valehtelematta jonkin verran ensimmäisen vuoden ajan, mitä seurusteltiin. En oikeastaan ajatellut "mitä jos asiat ois mennyt toisin" vaan lähinnä mitä oli tapahtunut. Kyllä joskus ajattelin k.o ihmistä ja tapahtumia, mutta en kaipaa niitä aikoja enkä sitä ihmistä. Joku tieitty haju tms tuo mieleen muistoja, ja niille ei voi mitään. Avovaimoni oli vähän kiinnostunut toisesta naisesta, joka ei johtanu pussailua kummenpaan. Kummankin ihmissuhdesotkuista vedettiin riitoihin ainesta, mutta ei ole enää tarvetta.

Olin tai en ensimmäinen vaihtoehto, niin kummatkin saatiin toisemme. En ole ikinä rakastanut ketään näin paljon. Elämämme on rauhallista ja hellyyttä riittää, mikä riittää mulle olla pohtimatta menneitä asioita.

Ihan vähän aikaa sitten oli jossain naistenlehdessä juttua, jossa vanhalla iällä oli pariskunnat löytäneet uudelleen toisensa. Yksikin pari oli jotain kahdeksankymppisiä ja olivat menneet naimisiin ja tehneet lapset siinä välissä eri ihmisten kanssa. Nyt olivat sitten niin tyytyväisiä, kun puolisot oli kuolleet ja he olivat taas yhdessä. 

Minua vaan harmitti niiden kuolleiden puolisoiden ja niiden kanssa saatujen lasten puolesta.

No... Ex-kumppanini kysyi minulta palattaisiinko yhteen ja sanoin, ettei... Kului viikko ja mies julkaisi suhteensa uuteen naiseen facebookissa. Naisen facebookia stalkattua huomasin, että romanttiset yhteiskuvat mieheni kanssa olivat ilmaantuneet hänelle jo sinä aikana, kun mies halusi palata yhteen. Myöhemmin itse tulin katumapäälle ja halusin palata yhteen (todella kypsymätöntä minulta, kun mies jo suhteessa), mutta siinä vaiheessa mies sanoi rakastavansa täydestä sydämestään uutta kumppaniaan ja etten kiinnosta enää siinä mielessä. Eli kylläpä siitä second bestistä voi tulla ihan se ainoa ja oikeakin, tsemppiä!