Lue keskustelun säännöt.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö puolisolla
22.02.2014 |
Onko täällä muita, joiden puolisolla on todettu maanis-depressiivisyyttä?
Kovin ottaa voimille nuo oman mieheni mielialanvaihtelut ja raivokohtaukset tyhjästä..
Tahtoisin kuulla muiden kokemuksia/tuntemuksia asiasta, tuntuu että olen täysin yksin asian kanssa..
Kommentit (56)
Täh :D mitä tekemistä tuolla nyt oli kommenttini kanssa :D edelleenkin puhuin kommentissani ihmisistä jotka sairastavat kyseistä tautia ja ovat ominpäin lopettaneet lääkkeet :D ihan oikeasti nyt .. Opetelkaa sisäistämään lukemanne teksti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nyt kiitos ja näkemiin :D en jaksa vääntää enää rautalangasta mitä tarkoitin kun alatte jo vetämään kommenttiani ihan sivuraiteille kun kumoan edelliset puheet :D
[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 01:23"][quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 01:15"][quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 01:09"]
No kujalla olet kuitenkin, jos kuuntelet mieleltään epätasapainoisen ihmisen epärealistisia haaveita perustella perhettä. Tasapainoinen ja vakaa ihminen osaa kyllä kertoa, että moinen ei nyt onnistu.
[/quote]Ihmiselle, joka on hyvin tasapainossa lääkityksensä kanssa?
[/quote]
Lääkitys ja sen vaikutus sikiön kehitykselle? Lapsen syntyminen lääkityksestä riippuvaiselle äidille?
En tiedä, mutta miettisin edes hetken.
[/quote]
Bibo on voimakkaasti perinnöllinen tauti ja sille ei edelleekään ole olemassa selkeää ja toimivaa hoitoa. Itsehän harkitsisin todella tarkkaan lisääntymistä bipon kanssa.
Mulla oli bibo mies tosin diagnoosi tuli vasta eron jälkeen. Jotenkin tajusin sairauden jo silloin kunnon mies välillä sekaisin viinasta. Kuopus ei olekkaan hänen omansa.
On varmasti vaikeampia ja helpompia muotoja ja kaikki eivät ole samanlaisia. Täällä mies nyt lähtenyt kolmannen kerran, uusi nainenkin on katsottuna. Jotenkin saanut käännettyä tilanteen siihen, että tämä on minun syytäni, että hänellä on toinen. Vaikeaa oli muutoinkin ennen lähtöön
Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, takaisin on tulossa, jahka tämä vaihe hellittää, niin on käynyt jo kaksi kertaa. Itse en enää jaksa ja takaisin en ota, oma pää ei enää kestä ja on liian rankkaa lapsillekin nämä isän yllätysrakastumiset ja koko perheen elämän sekoittaminen. Tietysti mahdollista voi olla, että tämä on nyt se oikea rakkaus, kovin samaa kavaa vain näyttää noudattavan tämä kerta kuin ne kaksi edeltävääkin.
Rauhallisina aikoina on ollut todella hyvää aikaa perheenä, mutta enää nuo hyvät ajat eivät riitä näiden katastrofien vastapainoksi. Niin, ja raha-asiat on myös sössitty suhteen lisäksi.
Suurin osa täällä kirjoitetuista tapauksista kuulostaa epävakaalta persoonallisuushäiriöltä. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on usein väärin diagnosoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi, sen verran liittyy aiheesee, että itse sairastan tuota ja on kyseessä kakkostyyppi. Blogissani käsittelen parisuhdetta ja koko elämääni tuon sairauden kautta. https://elamaaisollaeella.blogspot.com/
Bipolaria on kamala tauti niin sitä sairastavalle kuin puolisollekin. Mieheni tauti on nyt lääkityksellä kohtuullinen, mutta edelleen hänellä on raivokohtauksia ja ihmeellistä riehumista. Aika usein on myös ostovimmaa, jota saa himmailla vierestä. Ennen lääkitystä tilanne oli paha, sillä mieheni kuvitteli olevansa joku superadonis, jonka tehtävä on olla kaikkien naisten mieleen. Arvatkaa, oliko noloa, kun seurakunnan kesäristeilyllä hän alkoi iskemään muita naisia vanhempieni silmien alla! Välillä harmittaa, että tulin solmineeksi liiton, jossa lupasin rakastaa hyvinä ja huonoina aikoina. Ei ole helppoa ollut!
En suosittele saamaan lapsia, jos toisella on tämä sairaus, sillä periytyvyys on voimakasta. Pahimmassa tapauksessa sinä olet perheen ainoa terve, kun puoliso ja lapset sairastavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun naisserkku sairastaa bipolaaritautia ja syö kolmea eri mömmöä. Hän on työkyvyttömyyseläkkeellä ja kotona ei kuulemma tee yhtään mitään, vaan tuijottaa telkkua eikä osallistu kotitöihin. En tajua miten hänen mies jaksaa katsoa sitä.
Täällö on myös pibo miehen vaimo. Miehelleni on todettu pari vuotta sitten masennusta ja saanut lääkeitä mutta pikuhilja sitä lopetettu ja sitten yhtäkkiä esiintyi mania jakso tai siis pikkuhilja hänen personallia muutui ja itse huomasi että hänestä on tullut enemmän avoin sekä sanoi mulle en tiedä mutta minulla on jotain muutun oman personaalisuutensa. Olemme tutustuneet niin nuoria ja meillä on kaukosuhde joten luulin että kun hän on kasvannut sitten hänen personaallia on muutunut ijän myötä.
Onneksi olen lähäri opiskelija ja jonkun verran tunsin tämän sairauden oireet sanoi suoraan hänelle että epäilen että sulla on tämän sairaus ja kielsi tai ei tunnistanut itensa sairaana.
Elämä ei ole helpoa kun puolisolla on tätä sairausta ja kaikkein hankala on että kun ei tunnista/ hyväkysä itsensä sairaana ollenkaan. Oon äiti ja opiskelija ja tulin tähän saada toivetta että onko olemassa joku joka on päässyt saman tilanne ilman että perheen tasapaino kaatuisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristiina xx kirjoitti:
Mun naisserkku sairastaa bipolaaritautia ja syö kolmea eri mömmöä. Hän on työkyvyttömyyseläkkeellä ja kotona ei kuulemma tee yhtään mitään, vaan tuijottaa telkkua eikä osallistu kotitöihin. En tajua miten hänen mies jaksaa katsoa sitä.
Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, käyn kokopäivätyössä, olen käynyt töissä 16 vuotiaasta osittain ja valmistuttuani kohta 20 vuotta tauotta.
Tapasin mieheni 18 vuotta sitten ja olemme edelleen yhdessä, lapsiakin on. Olen energinen, iloinen, empaattinen ja luova.
Kävimme juuri yhdessä lenkillä. Huolehdin itsestäni, jotta voisin hyvin, syön lääkkeitä, mutta suht pientä annosta.
Tunistan kun oirehdin ja silloin nostan annosta hieman.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mitä tarkoitat. Omalla miehelläni on myös. Hän saattaa yhdessä hetkessä olla onnellinen ja iloinen ja sitten kaikki on toisinpäin.. Yms kaikkea muuta. Itsekkin haluaisin tietää enemmän että kuinka pahaksi se voi mennä?
Todella pahaksi, mutta riippuu täysin ihmisestä. Siitä miten sairaus etenee ja mikä on lähtötaso.
Itseään hoitamalla sairauskin voi pysyä kurissa. Pitää osata varautua muutoksiin ja tasoittaa niitä parhaansa mukaan edeltä käsin.
Omaisen pitää huolehtia omasta jatkamisestaan. Ei myötäillä liikaa, asettaa rajat, ei ruveta toisen äidiksi tai hoitajaksi. Sairaskin on vastuussa itse itsestään, niin kauan kuin toimintakykyä riittää.
Jos menee oikein huonosti, on syytä muuttaa erilleen ja miettiä, kannattaako jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös bipon vaimo. Nuo raivokohtaukset on meillä laimentuneet lapsen syntymän myötä, mutta tilalle on tullut bipolle ominainen tuhlaus manian aikana. Nuo raivokohtaukset oon ite onnistunu "sivuuttamaan" antamalla toisen raivota, ja antamalla hänen lähteä vaikka ulos rauhoittumaan ilman, että olen itse reagoinut juuri muuten kuin sanomalla "rauhoitu". En kestäisi jos lapsemme joutuisi miehen raivokohtauksista kärsimään, olen tämän miehelle sanonutkin, ja hänkin on oppinut hillitsemään itseään. Lääkitystä mun miehellä ei ole, koska bipo diagnosoitiin teininä, silloin oli lääkitys, mutta myöhemmin lääkitykselle ei todettu tarvetta enää eikä sitä olla jatkettu. Olen miettinyt myös vakavasti ottavani itse miekenterveystoimistoon yhteyttä, mutta en haluaisi miehen joutuvan ainakaan työttömäksi ongelmiensa vuoksi.
Ota ihmeessä yhteyttä. Omaisille on tukiryhmiä. Eihän se liity miehesi työntekoon mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 01:15"][quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 01:09"]
No kujalla olet kuitenkin, jos kuuntelet mieleltään epätasapainoisen ihmisen epärealistisia haaveita perustella perhettä. Tasapainoinen ja vakaa ihminen osaa kyllä kertoa, että moinen ei nyt onnistu.
Ihmiselle, joka on hyvin tasapainossa lääkityksensä kanssa?
Lääkitys ja sen vaikutus sikiön kehitykselle? Lapsen syntyminen lääkityksestä riippuvaiselle äidille?
En tiedä, mutta miettisin edes hetken.
Lisää listaan vielä todennäköisyys sille, että lapsi perii sairauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä varmasti vie voimia. Itse olen hoitanut bipolaareja hoitokodissa ja ei ole todellakaan helppoa, vaikka tekee vaan töikseen.
Omasta kokemuksesta voin sanoa että raskaushormoonit ja synnytyksen jälkeen hormonit heittää häränpyllyä ja pari hoitojaksoa niinä aikoina tuli puolisolle. Ja raskausaikana piti lääkitystä muuttaa koska kaikkia ei voi syödä raskaana.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 04:28"]Itse sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja en voi ymmärtää kaltaisiani jotka eivät syö lääkkeitä tai lopettavat lääkkeet.. Ne pahimmat vaiheet on yhtä helvettiä.. Ennen diagnoosia olin ihan pihalla että mistä se johtuu että välillä olen onnellinen ja toisessa hetkessä haluankin satuttaa itseäni ja kuolla. Itkin monet kerrat miehelleni että en jaksa enää ja haluan niiden loppuvan. Kun sain tietää mistä on kyse ja että monet lopettavat lääkityksen kun tulee parempi kausi niin .. Ei saatana että tekisi mieli mennä ravistelemaan näihin lääkityksen lopettajiin järkeä. Oikeasti kuka on niin tyhmä että haluaa satuttaa itseään ja muita kun voisi vain nielaista pillerin aamulla ja illalla ja elää suht normaalia elämää.. Kiitos ja anteeksi avautumiseni :D
[/quote]
Tuliko mieleen että kaksisuuntainen on nyt muotidiagnoosi ja sopii monille. Jos psykiatri on laiska niin tuon saa diagnosoitua lähes jokaiselle lukuunottamatta vuodevihannekset. Tekisi mieli ravistella jokaista, joka ei tätä ymmärrä.