Oletko sairastanut vesirokon? Jos olet niin minkä ikäisenä? Millainen tauti kohdallasi oli?

En ole sairastanut, rokotteen otin itselleni jokunen vuosi sitten.

Enpä muista, oliko vesirokkoa, jos oli niin oli lievänä. Koulussa oli melkein kaikilla.

Tuhkarokon muistan, oli kurja olo, kun kuume oli niin korkea, taisin olla silloin 12.

Sairastin 8 vuotiaana. Saattoi olla elämäni karmein tauti.

Kovaa kuumetta, sietämätöntä kutinaa joka puolella ja niitä näppyjä oli paljon ja ihan kaikkialla! Jopa yläluomen ripsien tyveen limakalvolle tuli. Olin pois koulusta 2 viikkoa ja kouluun mennessä oli vielä rupia joka puolella ja aikamoisia arpiahan niistä jäi.  Osa on yhä löydettävissä kasvoissakin noin 40 vuotta myöhemmin.

Omat lapseni saivat noin kymmenvuotiaina ja ihan lievän taudin. Muutama hassu näppykin vain. Eikä mitään kutinaa.

13-vuotiaana ja olin järkyttävän sairas. Kuumetta viikon verran 38-39 astetta, järjetön kutina. Jäi kaksi arpea kasvoihin. Kaksi viikkoa poissa koulusta. Onneksi sairastin siskoni kanssa samaan aikaan.

Omat lapset on rokotettu.

En muista tarkkaan, olisinko ollut 4-5vuotias, äidilläni on valokuvakansiossa kuva kun minulla vesirokko, siinä oli koko kroppa täynnä punaisia näppylöitä. En muista siitä mitään.

4v

Meidän naapurin mummo hoiti minua vanhempieni ollessa töissä. Muistan, että kutitti tosi paljon ja mummo kielsi minua raapimasta ( 1983)

Omalle lapselleni sitten samanikäisenä onneksi sain jotain voidetta joka helpotti kutinaa ( 2004)

Melkein sama kokemus kuin yllä, eli 13 v ja todella paha tauti. Alapäässäkin rakkuloita, jotka kirvelivät. Omat lapset rokotutin, vaikka oli silloin vielä maksettava itse. En halunnut sitä tautia heille.

Ala-asteella tais olla en muista tarkkaa ikää. Vieläkin on 40+ joku kuoppa otsassa näppylästä.

Vierailija kirjoitti:

Sairastin 8 vuotiaana. Saattoi olla elämäni karmein tauti.

Kovaa kuumetta, sietämätöntä kutinaa joka puolella ja niitä näppyjä oli paljon ja ihan kaikkialla! Jopa yläluomen ripsien tyveen limakalvolle tuli. Olin pois koulusta 2 viikkoa ja kouluun mennessä oli vielä rupia joka puolella ja aikamoisia arpiahan niistä jäi.  Osa on yhä löydettävissä kasvoissakin noin 40 vuotta myöhemmin.

Omat lapseni saivat noin kymmenvuotiaina ja ihan lievän taudin. Muutama hassu näppykin vain. Eikä mitään kutinaa.

Katosiko sulla ripset sen rakkulan kohdalta? Mulla oli kuulemma alaluomessa ripsien tyvessä vesirokkorakkula ja sen jälkeen siinä keskellä on ollut ripsetön kohta koko elämäni. :(

33 vuotiaana. Sain sen omalta pojaltani.

Alkoi töissä heikottamaan ja menin työterveyteen käymään. Jonkun aikaa siinä rupateltiin ja hän kysyi mitä näppyjä otsassani on:)

2viikkoa sairaslomaa.ja kotiin. Tuntui välillä, ettei ne häpyt häviä minnekään. Lisäksi armoton kutina.

ps. Luulin että olin sairastanut jo pienenä, mutta en ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairastin 8 vuotiaana. Saattoi olla elämäni karmein tauti.

Kovaa kuumetta, sietämätöntä kutinaa joka puolella ja niitä näppyjä oli paljon ja ihan kaikkialla! Jopa yläluomen ripsien tyveen limakalvolle tuli. Olin pois koulusta 2 viikkoa ja kouluun mennessä oli vielä rupia joka puolella ja aikamoisia arpiahan niistä jäi.  Osa on yhä löydettävissä kasvoissakin noin 40 vuotta myöhemmin.

Omat lapseni saivat noin kymmenvuotiaina ja ihan lievän taudin. Muutama hassu näppykin vain. Eikä mitään kutinaa.

Katosiko sulla ripset sen rakkulan kohdalta? Mulla oli kuulemma alaluomessa ripsien tyvessä vesirokkorakkula ja sen jälkeen siinä keskellä on ollut ripsetön kohta koko elämäni. :(

Ei sentään mutta arpi siihen jäi. Siinä oli rupi, joka haittasi näkemistä ikuisuuden  ennen kuin se lopulta parani.

Sairastin vesirokon 47-vuotiaana ja se oli rankka kokemus. Eniten rakkuloita oli kasvoilla ja kaulan alueella, mutta myös vatsassa, jaloissa ja käsivarsissa. Sain sairaalassa jonkun rokotuksen tai vasta-aineen, mutta liian myöhään. Kaksi viikkoa nukuin, kävin suihkussa pesemässä kuivaneet rakkulat pois ja söin jotain, jos ruoka maistui, ja menin takaisin nukkumaan. Tunsin, miten virus jylläsi elimistössäni, enkä voinut muuta kuin sairastaa ja levätä. Kuumetta eikä kutinaa ollut, mutta paljon näppyjä ja rakkuloita. Kaikki kunnioitus viruksia kohtaan. Kasvoille löysin hyvän voiteen, eikä niihin onneksi jäänyt arpia. Vesirokon tuloksena immuniteettini heikkeni paljon ja sain sen jälkeen pahan ihottuman kasvojen ja kaulan alueelle. Kesti monta kuukautta saada se hoidettua ja se tuntuikin melkein pahemmalta kuin vesirokko. Ihottuma vaivaa vieläkin toisinaan ja minulla on todettu myös ruusu kasvoissa. Kaiken kaikkiaan meni noin vuosi ennen kuin vastustuskykyni tuntui palautuneen ennalleen. En suosittele kenellekään vesirokon sairastamista vanhempana. En tiennyt, etten ollut sairastanut sitä lapsena, eikä äitinikään muistanut. Ainakin olen sen nyt sairastanut, sillä vanhempana se saattaisi olla hengenvaarallinen. 

Ei muistikuvia eikä valokuvia. Parivuotias lienen ollut. Pari kuoppaa muistona, poskessa ja perskannikassa.

Yli 30v ja oli kyllä paha. Niitä patteja ei ollut kovin paljoa, mutta olin kuumeessa ja ihan pois pelistä kuukauden verran. Jaksoin vaan maata ja juuri ja juuri syödä. Vuoden verran kärsin jälkitautina jatkuvasta heitehuimauksesta joka välillä iski ikävästi kesken päivän missä tahansa, välillä pakotti heti aamusta pysymään petissä.

Yläasteiässä, oli raju tauti. Korkea kuume ja rakkuloita joka paikassa, esimerkiksi korvissa, nenän limakalvoilla ja kurkussa. Se kutina ja kipu oli jotain ihan hirveää.

5-vuotiaana. Näppyjä kaikkialla (paljon valokuvia), korkea kuume kuusi päivää. Otsassa ja yläselässä näkyy vieläkin kraatereita vesirokon jäljiltä.

Omat lapset on rokotettu, esikoisen aikaan vesirokkorokote ei kuulunut kansalliseen rokotusohjelmaan vaan maksettiin se itse. En todellakaan halua, että he joutuisivat kokemaan saman kuin minä.

N35

Vierailija kirjoitti:

Lapsena viikon vertan kuumetta ja näppyjä joka puolella, ei arpia tai mitenkään havaittavia.

Sitten 40-v vyöruusuna uudelleen, hieman isompi kuin 2-euron kolikko kipeä rakkulainen alue nivusissa, lääkäri ei voinut poissulkea herpestä simplexiä joten tehtiin raapetesti, oli herpes zoster eli verirokko. Zoviraxia tupla-annos herpekseen verrattuna, ihottuman puolen imusolmukkeet nivusissa turposi, lääkäri tarjosi hermokipulääkkeitäkin mutta pärjäsin tavallisilla. Paranemisaikaa en nyt muista, mutta onneksi menin ajoissa lääkäriineli päivän kuluessa siitä kun vesirakkulat ja kipu alkoi zovirax hillitsi jotta ei levinnyt iholla isommaksi.

Syy sairastumiseen, 4kk vauva joka ei nukkunut, elimistö muutenkin stressissä ja energiat vähissä synnytyksestä alhaisen hempan takia. Eli ei se vyöruusu odota välttämättä että olet vanhus putkahtaakseen hermoradoista iholle.

Todellakin annoin lapselleni vesirokkorokotuksen.

Siis suun kautta tabletteina oli se asikloviiri lääkitys. Nyt en muista onko tuo zoviraz voide vai mikä.

2-luokalla eli 8-vuotiasko olin?

Oli tosi lievä. Tai näppylöitä oli paljon mutta muuten täysin terve. Oli ärsyttävää olla sen parisen viikkoa kotona näkemättä kavereita.

Esikoiseni sairasti sen 2-vuotiaana. Ei mikään kovin paha tauti. Muistan kyllä että sen jälkeen tuli kipeäksi eli oliko joku jälkitauti, sitä en muista. Aikaa siitä kohta 15 vuotta.

2 muuta lasta ovat sairastaneet sen 7- ja 9-vuotiaina. Nöppylöitä oli paljon muttei muuten kovinkaan sairaita. Ataraxia käytettiin kutinaan kun toisella kutisi ihan hirveästi.

Kuopus on saanut rokotteen.

En muista omasta taudistani, sairastin vesirokon jo ennen kouluikää. Ei tainnut olla paha.

Omat lapseni sairastivat vesirokon hyvin lievänä. Olivat tuolloin 3v ja 1v. Nuoremmalle tuli muutama näppy, ilman kutinaa, en olisi osannut epäillä vesirokoksi ellei esikoinen olisi sairastanut samaan aikaan. Esikoisellakin luulin ensin olevan vaan uutta ihottumaa, hänellä kun on lievää atopiaa. Kutina kyllä häiritsi häntä, vesirokkovoiteesta taisi olla apua.

Seuraavalla neuvolakäynnillä (4v) terkka tarjosi vesirokkorokotetta... puolisen vuotta liian myöhään.

7-vuotiaana, ei kovin paha, pari kuoppaa jäi ihoon muistoksi. Ei olisi pitänyt raapia, mutta kutitti melkoisesti. Muuten ei ollut tavallista kohtalaista kuumeisuutta enemmän kivulloisuutta.