Oletko sairastanut vesirokon? Jos olet niin minkä ikäisenä? Millainen tauti kohdallasi oli?

Ekaluokalla sairastin vesirokon. Muistan että olin kunnolla kipeä ja kutina oli sietämätöntä - raapimisesta on arpia muistona eritoten kasvoilla. Pahinta oli alapään kirvely vessakäynneillä, kun iho oli rikki ja rakkuloilla.

Omille lapsilleni olen aikanaan ostanut rokotteen.

Sairastin noin 25 v iässä. Paljon näppyjä, kuumetta vaihtelevasti jossakin kohden 39,5 ja silloin hieman pelotti koska asuin yksin paikkakunnalla josta tunsin vain työkavereita. Onneksi työkaveri suostui hakemaan limpsaa ja mehua sekä särkylääkkeitä ja jotain lääkärin määräämää voidetta ovelle. Viikon olin kotona ja sitten taas töihin. Eli aika lievä.

Mies sairasti kun meillä oli pienet lapset (ja tartutti heillekin vesirokon). Olisikohan mies ollut noin 33v silloin. Kuumetta ja kutisevia näppyjä oli paljon. Laskin yli 50 näppyä pelkästään toiselta puolesta kasvoja. Viikon verran mies oli sairas ja sitten töihin ihan ok.

Lapsilla oli kuumetta ja kutiavia näppyjä mutta ei mitenkään erityisen hankalaa. Lapset olivat 1v ja 3 v.

4-vuotiaana, paljon rakkuloita ja korkea kuume, äiti on kertonut. Itse muistan kuinka rakkulat kutisivat paasti ja muutama arpi on kasvoissa.

39-vuotiaana. Oli satoja rakkuloita ympäri kehoa ja monta päivää 40°C kuumetta. Oli aika kamala tauti. Ja heti kun tuosta selvisin niin iski noro-virus, alkoi veto loppua.

Olin 26-vuotias. Sairastin yhtäaikaa lapseni kanssa. Hän sairasti kolme päivää, minä 1,5 viikkoa.

En ole koskaan ennen enkä jälkeen ollut niin kipeä. Ilman särkylääkettä kuume oli aina mitatessa 40,1. Jos otti särkylääkkeen, kuume laski 38 asteeseen ja kutina suorastaan räjähti päälle. 40 asteessa ei kutissut, mutta en kyllä pysynyt pystyssäkään.

Näppylöitä oli aivan älyttömästi, ihan joka paikassa. Kysyin puhelimitse apua terveyskeskuksesta, käskettiin laittaa mentholi-risiiniöljyspriitä. Muuta apua ei kuulema ole olemassa. No eihän mun atooppinen ihoni sitä kestänyt. Iho oli sen jäljiltä vielä kipeämpi.

Lopulta näppylöitä oli jo suussa ja nielussa. Sen kun sanoin terkkariin, pääsin lääkäriin. Sain Ataraxia, joka kyllä helpotti oloa merkittävästi. Tai no, taju kankaalla nukuin lähinnä koko ajan.

7 vrk olin sängyssä, 8. päivänä jaksoin jo istua.

40-vuotiaana. Muistelin sairastaneeni sen jo lapsena mutta enpä ollutkaan ja vähän omaa hölmöyttäni sain tartunnan vierailtuani perheen luona jossa lapset juuri sairastivat. 5 päivää oli yhtä helvettiä jossa lämpimät suihkut toivat hyvin lyhytaikaista helpotusta siihen helvetilliseen kutinaan ja kuumeeseen. Pari pientä arpea jäi nenänpäähän muistoksi.

Jaha, viesti hävisi jonnekin, yritän uudestaan.

Olin 11 tai 12v. Kutisin aivan kamalasti ja koko keho oli täynnä satoja rakuloita. Vaikka en raapinut, sain silti arpia päästä takamukseen saakka. Pahimmat arvet, joita on satoja, ovat selässä, rintakehässä ja häpykummulla. Just kurkkasin tuossa rintakehää ja laskin, että tuollaisella 4x4cm alueella on 30 arpea. Jos ottaisin aurinkoa, olisin laikukas.

Sen lisäksi kasvoissa ja päänahassa on kuoppia muistoina pahimmista paiseista..

Esikoista odottaessa rv 25. Kuumetta ei ollut mutta rakkuloita ja kutinaa senkin edestä. Neuvolassa olivat ihan paniikissa kun soitin ja kerroin että minulle on ilmaantunut outoja näppylöitä. Piti käydä verikokeessa, jotta selvisi ettei minulla ole vasta-aineita vesirokolle. Sain lääkekuurin, mutta se ei oloa pahemmin helpottanut. Loppuraskauden kävin Naistenklinikalla parin viikon välein tutkittavana mutta ei siellä oikein osattu muuta katsoa kuin että vauva kasvoi hyvin. Onneksi oli raskaus jo puolivälissä tuossa kohtaa. Vauva syntyi terveenä eivätkä lääkärit osanneet sanoa oliko mahdollista että vauva sairastanut vesirokon jo mahassa.

Olen sairastanut joskus oireettomana. Minulla ei koskaan ole siis rokkoa ollut, mutta raskaana ollessani tutkittiin vasta-aineet verikokeella ja sen mukaan olen taudin sairastanut.

Vesirokko 20v. Vihurirokko 13v . Tuhkarokko lapsena.

Ei niissä mitään ihmettä tai paniikkia ollut. Jokainen sai joskus, kesti muutaman viikon, lääkäristä lääkkeet, myös unilääkkeet vesirokkoon.

Nyt kun joku saa koronan, ai ai ai..

Olin 12-vuotias. Kuume ei ollut kova, mutta kutina oli aivan järkyttävää. Näppylöistä jäi ikuiset arvet iholle moneen kohtaan, kun vahingossakin niitä rapsautin. Nyt 34-vuotiaana kasvoissani on edelleen kuoppia puhumattakaan muusta ihosta.

27-vuotiaana, samaan aikaan lasten kanssa. Lapset oli täynnä energiaa, mutta minä makasin kuumeisena, joka paikka rakkuloilla (alapää, jalkapohjat, kämmenet ja suu) sängyn pohjalla ja kirosin elämääni. Sattui tietysti sopivasti siihen väliin, missä mies oli kolme viikkoa työmatkalla ulkomailla ja naapurit kesämökeillä juhannusta viettämässä. Karmea tauti aikuiselle.

Ja se se vasta mukavaa on, kun vesirokko tekee myöhemmin paluun vyöruusuna. Iholle, aivokalvoille, aivoihin... 

Kolmekymppisenä. Kaksi vanhempaa lasta saivat päiväkodista tartunnan ja tartuttivat minuun ja 2 kk ikäiseen vauvaan. Kaksi isompaa lasta sairastivat hyvin lievästi, ei kuumetta ja muutama näppy selässä. Me vauvan kanssa olimme tosi kipeitä, vaikka imetin ja sen sanottiin suojaavan vauvaa. Itselläni oli kova kuume ja vauva oli ihan täynnä rakkuloita, itselläni taas ei ollut kuin muutama. Mutta tosi rankka tauti oli!!

Teini-iässä minäkin, kesti yli viikon, kuumetta oli välillä yli 39 astetta. Kutinasta en muista että ois ollut mitenkään sietämätöntä. 

19-vuotiaana. Todella kova ja paha tauti, kesti pari viikkoa. Arpia jäi ympäri kehoa, eikä ole haalistuneet vuosien saatossa.

Olen sairastanut 9-vuotiaana kauan sitten. Oli todella kova kuume-yli 41 reippaasti ja jopa kuumehoureita. Äitini meinasi soittaa ambulanssin mutta ei sitten 'ehtinyt' kun kuume jo laskikin...

Minulla oli vaakaraidallinen sinipunainen flanellipyjama ja isäni toi minulle töistä tullessaan (todella harvoin sellainen saatiin) suklaalevyn. Vuotta vanhempi veljeni yritti kaapata levyn ja rintaani jäi rikkoutuneesta vesikellosta arpi joka näkyy vieläkin. Tulin heikkoon kuntoon ja olin koulusta poissa ainakin kaksi viikkoa.

Omat lapseni sairastivat rokon 7-vuoden, 3-vuoden ja 3-kuukauden iässä yhtä aikaa. Vanhimmalla tosi kova kutina ja kuume, keskimmäisellä lievempi ja vauva hymyili iloisena naamassaan 3 näppylää, joiden näkemisestä aamulla olin ensi kauhuissani kun en tiennyt miten tauti varsinkin noin pienellä vaikuttaa.

33-vuotiaana. Ei muita oireita kuin iho-oireet, joista jäi pysyvästi kuoppamaisia arpia naamaan ja kroppaan, vaikka en repinyt rupia. Mutta ei ollut kuumetta, ei kipeää oloa, vesikellot tai ruvet ei edes kutisseet.

13-vuotiaana. Olin todella kipeä, korkea kuume, päätä särki ja olin aivan täynnä rakkuloita, etenkin pään alueella, kaulassa ihan hirveästi. Jäi joitakin arpia. Ihan kamala tauti oli.

Sairastin 10-vuotiaana. Tauti tuli todella rajuna, kuume huiteli +-40 asteessa ainakin viikon, koko kroppa naamaa myöten täynnä näppyjä, jotka kutisi niin maan **rkeleesti. Äiti laittoi aina illalla viileän märän pyyhkeen selän päälle, että sai edes jotenkuten nukuttua siltä kaameelta kutinalta. Koulusta olin poissa kaksi viikkoa. Naamassa edelleen muutamia jälkiä, ei kovin syviä enää, mutta itse ainakin huomaan ne helposti. Tästä yli 25 vuotta aikaa, mutta vieläkin puistattaa, kun muistelee, niin järkky kokemus oli.