Lue keskustelun säännöt.
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
No ihan suoraan sanottuna eniten yllätti se, miten miehet (olen siis ollut aviossa jo kahdesti) halveksivat vaimoaan ja pitävät häntä jotenkin vajaaälyisenä ja -valtaisena. Tämä siis ainakin vielä omassa sukupolvessani (olen viisikymppinen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen naisten huono ruoanlaittotaito on tullut yllätyksenä. Tuoreessa parisuhteessani joutunut ottamaan täysin vastuulleni ruoanlaiton ja sen suunnittelun, koska en suostu aikuisena syömään mitään lihamakaronilaatikkoja parisuhdeiltoina. Yritän nyt pikkuhiljaa antaa kohtuullisia ruoanlaittotehtäviä naisystävälle, jotta saisin edes joskus rentoutua. Kuviot ovat menneet todella kummallisiksi, koska itse joutuu nyt ottamaan vastuun sekä perinteisistä miesten että naisten töistä.
M48
Yksi hauskimmista jutuista parisuuhteessa oli laittaa ruokaa yhdessä niinä parisuhdeiltoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden avioliiton kokemuksella se kuinka paljon mies miettii ja elää sek sin kautta. Koko ajan puhuu siitä, koko ajan sitä pitäisi olla , koko ajan pitäisi räplätä sieltä.
Kaikki asiat linkittyy sek siin. Jos ostan uudet alusvaatteet niin mies luulee että se on kutsu sek siin. Jos hymyilen, mies luulee että olen puutteessa. Jos menen suihkuun yksin, mies näkee sen mahdollisuutena sek siin.
Voisko olla vaikka viikon hiljaa ja selibaatissa!?!? Tässä elämässä on muutakin tekemistä ja ajateltavaa.
Se miten vähän nainen haluaa ajatella seksiä.
Onko se vain miesten juttu sitten kuitenkin. Tärkeämpää on vaan näyttää hyvältä ja tosiaan tehdä niitä muita asioita. Seksillä ei ole niin väliä, ja miehen halut on vain väärin. Naisen tapa olla ja elää on tietenkin oikea, niistä ei keskustella.
Ei ole noin sukupuolijaottunutta. Olen nainen, ja minä hämmästyin kuinka mies voi muuttua seksuaalisesta olennosta täysin toiseen ääripäähän. Nyt sitten pitkässä suhteessa elän puutteessa miettien, paraneeko se edes vaihtamalla.
Kunpa kohdallani olisikin ollut vähemmän seksuaalinen nainen, niin ei ehkä olisi tullut niin kauhea ongelma asiasta. Tuntuu, että nykyään naiset on niitä seksihulluja ja jatkuvasti pitäisi olla panemassa.
Jos sinulla on matala libido, miksi et valitse sellaista naista. Mutta taidatkin olla niitä, jotka ensin ylistävät naisen halukkuuden maasta taivaisiin... kunnes huomaavat, että omat petitaidot eivät pidä naista tyytyväisenä. Tällöin alkaa nimittely seksihulluksi. Vikahan on toisessa.
Asia toimii myös toiseen suuntaan. Miksei seksihullut naiset hae niitä seksihulluja miehiä. Mies on muka niin hyvä ja ainut jonka nainen haluaa ja tässä roikkuu ja sitten kuvittelee pystyvänsä tekemään tästäkin seksihullun. Yllättäen ei onnistu.
Noh, minä olen nainen ja ainakin etsin miestä, jolla on samanlainen libido. Haluan seksiä joka päivä, en tosin laske itseäni seksihulluksi. Jos seurustelun alussa jo selviää, että toiselle riittää kerta viikkoon, lopetan kyllä suhteen.
Noin päin se onkin varmasti helpompaa, kun olettaisin että suurin osa ihmisistä omaa suht aktiiviset seksitarpeet. Vaan kuuluhan tähän pieneen ryhmään jota seksi ei kauheasti kiinnosta, niin samanlaisen kumppanin löytäminen alkaa tuntumaan samalta kuin lotossa voitto. Mistä ne tarpeet heti edes näkee, jos jossain Facen sinkkuryhmässä tai muualla ihmisiä lähestyy. Ei missään lue, että siinä on nyt matalalibidoinen tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tuli yllätyksenä oma epävarmuuteni parisuhteessa. Tapasin omaan makuuni aivan täydellisen miehen: fiksu, hauska, lämmin, huolehtiva ja vielä siihen päälle komea ja rikaskin. Itse koen olevani aivan tavallinen nainen, mutta kuitenkin itsevarma ja jalat maassa. Nykyisen mieheni kanssa olemme olleet jo useamman vuoden yhdessä ja edelleen jatkuvasti pelkään, että mieheni jonain päivänä jättää minut tajutessaan, että saa paremmankin.
Samansuuntainen juttu itselläkin. Suorastaan kiduttava epävarmuus aina että riittääkö toiselle ja onko jutun loppu kun tulee kritiikkiä jostain minuun liittyvästä epäkohdasta.
Se, että muutoin voin puhua kaikenlaisesta, mutta jos pitäisi keskustella ongelmakohdista esim. työttömyydestä, ei aina onnistu. Välttelen asiasta keskustelua uudelleen (on ennenkin keskusteltu), koska mikään ei näytä muuttuvan siitä huolimatta. En koe olevan väärin, että harkitsen miehen vaihtamista.
Sain aiemmin eri kuvan ihmisestä kuin nykytilanne on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei parisuhde olekaan sellaista vaaleanpunaista pyyteetöntä unelmahöttöä kuin telkassa, vaan todella raakaa valtapeliä ja palveluskirjanpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden avioliiton kokemuksella se kuinka paljon mies miettii ja elää sek sin kautta. Koko ajan puhuu siitä, koko ajan sitä pitäisi olla , koko ajan pitäisi räplätä sieltä.
Kaikki asiat linkittyy sek siin. Jos ostan uudet alusvaatteet niin mies luulee että se on kutsu sek siin. Jos hymyilen, mies luulee että olen puutteessa. Jos menen suihkuun yksin, mies näkee sen mahdollisuutena sek siin.
Voisko olla vaikka viikon hiljaa ja selibaatissa!?!? Tässä elämässä on muutakin tekemistä ja ajateltavaa.
Se miten vähän nainen haluaa ajatella seksiä.
Onko se vain miesten juttu sitten kuitenkin. Tärkeämpää on vaan näyttää hyvältä ja tosiaan tehdä niitä muita asioita. Seksillä ei ole niin väliä, ja miehen halut on vain väärin. Naisen tapa olla ja elää on tietenkin oikea, niistä ei keskustella.
Ei ole noin sukupuolijaottunutta. Olen nainen, ja minä hämmästyin kuinka mies voi muuttua seksuaalisesta olennosta täysin toiseen ääripäähän. Nyt sitten pitkässä suhteessa elän puutteessa miettien, paraneeko se edes vaihtamalla.
Kunpa kohdallani olisikin ollut vähemmän seksuaalinen nainen, niin ei ehkä olisi tullut niin kauhea ongelma asiasta. Tuntuu, että nykyään naiset on niitä seksihulluja ja jatkuvasti pitäisi olla panemassa.
Jos sinulla on matala libido, miksi et valitse sellaista naista. Mutta taidatkin olla niitä, jotka ensin ylistävät naisen halukkuuden maasta taivaisiin... kunnes huomaavat, että omat petitaidot eivät pidä naista tyytyväisenä. Tällöin alkaa nimittely seksihulluksi. Vikahan on toisessa.
Asia toimii myös toiseen suuntaan. Miksei seksihullut naiset hae niitä seksihulluja miehiä. Mies on muka niin hyvä ja ainut jonka nainen haluaa ja tässä roikkuu ja sitten kuvittelee pystyvänsä tekemään tästäkin seksihullun. Yllättäen ei onnistu.
Noh, minä olen nainen ja ainakin etsin miestä, jolla on samanlainen libido. Haluan seksiä joka päivä, en tosin laske itseäni seksihulluksi. Jos seurustelun alussa jo selviää, että toiselle riittää kerta viikkoon, lopetan kyllä suhteen.
Noin päin se onkin varmasti helpompaa, kun olettaisin että suurin osa ihmisistä omaa suht aktiiviset seksitarpeet. Vaan kuuluhan tähän pieneen ryhmään jota seksi ei kauheasti kiinnosta, niin samanlaisen kumppanin löytäminen alkaa tuntumaan samalta kuin lotossa voitto. Mistä ne tarpeet heti edes näkee, jos jossain Facen sinkkuryhmässä tai muualla ihmisiä lähestyy. Ei missään lue, että siinä on nyt matalalibidoinen tyyppi.
Kaikki tuntuvat puhuvan omista ongelmistaan, ja niitä kun lukee niin todellakin tuntuu siltä ettei kukaan ole koskaan löytänyt ketään jonka kanssa tarpeet kohtaisivat. =D
Ei ehkä yhtä iso ongelma kuin sukupuolisyrjintä tai muu sellainen, mutta mielestäni olisi oikein jos tuo matalat seksihalut olisivat yhtä salonkikelpoinen puheenaihe kuin se joka paikasta tunkeva seksuaalisuus.
Nyt estradilla on seksi aika tavalla, mikä ei ehkä anna sijaa muunlaisille mielipiteille. Se olisi epämuodikasta. Itse pidän seksistä kauheasti, mutta olisi reilua jos kaikki pystyisivät tarpeistaan puhumaan paremmin. Ettei tarvitsisi omalta kumppaniltaan asiaa ainakaan salailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa parisuhteessa on todella vähän ongelmia, osataan kohdella toista hyvin ja olemme toistemme puolella, emme toisiamme vastaan.
Olemme olleet pitkään yhdessä, ja elämä rullaa mukavasti ja sopuisasti.
Seksiä on vähän, lapsiperhe-elämä vie energiaa, ja varmaan pitkä liitto on väljähdyttänyt kipinää, vaikka paljon toisistamme tykkäämmekin. Kumpikin pärjää tilanteen kanssa, mutta kai se on vähän yllättänyt että seksihalut hiipuvat, ja se on riittävän ok eikä asiaan saa aikaiseksi alkaa panostaa tällä hetkellä.
Suurin ongelma varmaan on se, miten paljon toisen sukulaiset voivat välillä ärsyttää. Se on ainoa asia mikä joskus saa kiehumaan sisäisesti. Toiselle ei kuitenkaan kehtaa koko ajan valittaa asiasta, eikä ole kohtuullista vaatia toista ottamaan etäisyyttä omaan sukuunsa, mutta välillä on vaikea sietää muutamaa ihmistä ja olla pakolla tekemisissä vaikka ei haluaisi. Suurin osa suvusta on ok, ja ollaan hyvissä väleissä, mutta pari tyyppiä saa verenpaineen nousemaan poikkeuksetta. Ei mieskään välitä kaikista minun sukulaisista, mutta suhtautuu heihin asiallisesti jos joutuu heitä tapaamaan.
Mies ei ärsytä minua oikeastaan ollenkaan missään asiassa, mutta ne sukulaiset, argh!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden avioliiton kokemuksella se kuinka paljon mies miettii ja elää sek sin kautta. Koko ajan puhuu siitä, koko ajan sitä pitäisi olla , koko ajan pitäisi räplätä sieltä.
Kaikki asiat linkittyy sek siin. Jos ostan uudet alusvaatteet niin mies luulee että se on kutsu sek siin. Jos hymyilen, mies luulee että olen puutteessa. Jos menen suihkuun yksin, mies näkee sen mahdollisuutena sek siin.
Voisko olla vaikka viikon hiljaa ja selibaatissa!?!? Tässä elämässä on muutakin tekemistä ja ajateltavaa.
Se miten vähän nainen haluaa ajatella seksiä.
Onko se vain miesten juttu sitten kuitenkin. Tärkeämpää on vaan näyttää hyvältä ja tosiaan tehdä niitä muita asioita. Seksillä ei ole niin väliä, ja miehen halut on vain väärin. Naisen tapa olla ja elää on tietenkin oikea, niistä ei keskustella.
Ei ole noin sukupuolijaottunutta. Olen nainen, ja minä hämmästyin kuinka mies voi muuttua seksuaalisesta olennosta täysin toiseen ääripäähän. Nyt sitten pitkässä suhteessa elän puutteessa miettien, paraneeko se edes vaihtamalla.
Kunpa kohdallani olisikin ollut vähemmän seksuaalinen nainen, niin ei ehkä olisi tullut niin kauhea ongelma asiasta. Tuntuu, että nykyään naiset on niitä seksihulluja ja jatkuvasti pitäisi olla panemassa.
Jos sinulla on matala libido, miksi et valitse sellaista naista. Mutta taidatkin olla niitä, jotka ensin ylistävät naisen halukkuuden maasta taivaisiin... kunnes huomaavat, että omat petitaidot eivät pidä naista tyytyväisenä. Tällöin alkaa nimittely seksihulluksi. Vikahan on toisessa.
Niin, koska se on niin helppo etsiä ja valita toisen ihmisen ominaisuudet.
Kumppanin seksuaalinen halukkuus tulee ilmi jo melko varhaisessa vaiheessa. Älä uhriudu, tuollaisesta ei ole ainakaan etua parisuhdemarkkinoilla.
Kliseisesti, jos joku asia on huonosti alussa se vain suurenee suhteen edetessä. Eli pieniä juttuja kannattaa tarkkailla.
Varma keino kuihduttaa parisuhde on tarkkailla jokaista pientä asiaa ja tehdä siitä mielessään tärkeämpi kuin se onkaan. Mitä jos vain antaisi olla. Toisen hyväksyminen sellaisenaan on poikkeuksetta ikuisten parisuhteiden salaisuus.
Kyllä siinä jos toinen haluaa vaikka seksiä ja toinen ei, niin kyse on senluokan ongelmasta ettei sillä kauhean pitkää parisuhdetta ole luvassa. Vaikka miten olisi muuten ihana tyyppi, niin koko loppuelämä seksuaalisesti turhautuneena ei vaikuta kauhean hääppöiseltä.
Joo, itseään ei voi liikaa muuttaa.
Ihan samoin vaikka joku valittaa miten kärsii kun toinen ei arjessa ja siksi miettii eroa. Ei tollasta itselleen oleellista asiaa voi vaan sivuuttaa ja tyytyä siihen mitä sattuu pöydältä tipahtelemaan. Miksi pitäisikään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllätyksenä tuli, että vaimon halut hävisivät täysin lasten saamisen jälkeen. Vähenemisen olisin vielä ymmärtänyt.
Se, ettei miehille lopulta riitä mikään. Ensin alkuhuuman aikana kehutaan positiiviset puolet maasta taivaisiin: on "hyvää ruokaa" sekä "ihanan siisti ja kodikas" asunto, vaikka näin ei todellisuudessa ihan aina olisikaan. Menee muutamia vuosia, jopa vähemmän, eikä nämä samat positiiviset puolet enää kelpaakaan ukkokullalle, vaan ruoka onkin yhtäkkiä "aina sitä samaa" ja asuntokin "likainen läävä", vaikka näin ei todella todellisuudessa olisikaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ihan suoraan sanottuna eniten yllätti se, miten miehet (olen siis ollut aviossa jo kahdesti) halveksivat vaimoaan ja pitävät häntä jotenkin vajaaälyisenä ja -valtaisena. Tämä siis ainakin vielä omassa sukupolvessani (olen viisikymppinen).
Parin viisikymppisen kanssa olen ollut suhteessa ja ne todella halveksii puolisojaan. Tulee listoja mistä saa puhua, puhua ei saisi jos ei puhutella ja aiheet vain miehen hyväksymiä. Seksiä on vain jos mies haluaa ja nainen ei saa ilmaista mitään seksuaalista halukkuutta. Hiukset pitää olka pitkät ja saa hymyillä, mutta ei nauraa. Muut naiset miehellä pitää hyväksyä. Mies omistaa sinunkin tilisi rahat ja päättää mitä laskujasi saat maksaa. Lista on loputon käskyjen suhteen ja suhteet ei ole mitään muuta kuin väkivaltaa eri muodoissa päivästä toiseen ja alistamista.
No nyt vallan kummallisia juttuja viisikymppisten liitoista, että olin ihan wtf... Minä olen 52, mieheni 50 ja meillä monet parisuhteelliset ystävät/tuttavat myös iässä 49-53 v ja eipä oo kyllä mitään tollasta (vaikka toki jotain ongelmia varmasti joskus), joten eipäs nyt yleisellä liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei miehille lopulta riitä mikään. Ensin alkuhuuman aikana kehutaan positiiviset puolet maasta taivaisiin: on "hyvää ruokaa" sekä "ihanan siisti ja kodikas" asunto, vaikka näin ei todellisuudessa ihan aina olisikaan. Menee muutamia vuosia, jopa vähemmän, eikä nämä samat positiiviset puolet enää kelpaakaan ukkokullalle, vaan ruoka onkin yhtäkkiä "aina sitä samaa" ja asuntokin "likainen läävä", vaikka näin ei todella todellisuudessa olisikaan...
No sama naisilla, olen kuulemma täydellinen ja hyvä sellaisena kuin olen ainakin alkuun, vaan kappas kummaa kun hetikohta alkaakin puutteeni muodostumaan ongelmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei miehille lopulta riitä mikään. Ensin alkuhuuman aikana kehutaan positiiviset puolet maasta taivaisiin: on "hyvää ruokaa" sekä "ihanan siisti ja kodikas" asunto, vaikka näin ei todellisuudessa ihan aina olisikaan. Menee muutamia vuosia, jopa vähemmän, eikä nämä samat positiiviset puolet enää kelpaakaan ukkokullalle, vaan ruoka onkin yhtäkkiä "aina sitä samaa" ja asuntokin "likainen läävä", vaikka näin ei todella todellisuudessa olisikaan...
Kyllästyyks osa ihmisistä vaan siihen puolisoonsa? Mut miks pitää olla töykeä ja tollanen nalkuttaja silti? Eiks ne tajua että ei kukaan pompi tai epäkohtiaan korjaa ku he haluis?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden avioliiton kokemuksella se kuinka paljon mies miettii ja elää sek sin kautta. Koko ajan puhuu siitä, koko ajan sitä pitäisi olla , koko ajan pitäisi räplätä sieltä.
Kaikki asiat linkittyy sek siin. Jos ostan uudet alusvaatteet niin mies luulee että se on kutsu sek siin. Jos hymyilen, mies luulee että olen puutteessa. Jos menen suihkuun yksin, mies näkee sen mahdollisuutena sek siin.
Voisko olla vaikka viikon hiljaa ja selibaatissa!?!? Tässä elämässä on muutakin tekemistä ja ajateltavaa.
Se miten vähän nainen haluaa ajatella seksiä.
Onko se vain miesten juttu sitten kuitenkin. Tärkeämpää on vaan näyttää hyvältä ja tosiaan tehdä niitä muita asioita. Seksillä ei ole niin väliä, ja miehen halut on vain väärin. Naisen tapa olla ja elää on tietenkin oikea, niistä ei keskustella.
Ei ole noin sukupuolijaottunutta. Olen nainen, ja minä hämmästyin kuinka mies voi muuttua seksuaalisesta olennosta täysin toiseen ääripäähän. Nyt sitten pitkässä suhteessa elän puutteessa miettien, paraneeko se edes vaihtamalla.
Kunpa kohdallani olisikin ollut vähemmän seksuaalinen nainen, niin ei ehkä olisi tullut niin kauhea ongelma asiasta. Tuntuu, että nykyään naiset on niitä seksihulluja ja jatkuvasti pitäisi olla panemassa.
Seksiä haluava nainen ei ole seksihullu vaan nornaali nainen!
Miehet valehtelee aina. Haluavat muka seksiä haluavan ja seksistä nauttivan naisen. Iso valhe sanon minä ja kun mies ei.kestä että nainen haluaa ja nauttii seksistä niin alkaa naisen nimittely, haukkuminen ja alentaminen.
Se että ei tee aina mieli seksiä. Ja puoliso ei vonkaa(nainen)
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen naisten huono ruoanlaittotaito on tullut yllätyksenä. Tuoreessa parisuhteessani joutunut ottamaan täysin vastuulleni ruoanlaiton ja sen suunnittelun, koska en suostu aikuisena syömään mitään lihamakaronilaatikkoja parisuhdeiltoina. Yritän nyt pikkuhiljaa antaa kohtuullisia ruoanlaittotehtäviä naisystävälle, jotta saisin edes joskus rentoutua. Kuviot ovat menneet todella kummallisiksi, koska itse joutuu nyt ottamaan vastuun sekä perinteisistä miesten että naisten töistä.
M48
Niin onhan se raskasta kun ei olekaan enää sitä ilmaista kodinhoitajaa vaan joutuu itse tekemään itselle kuuluvia kotitöitä.
Luulitko että asunnossa on aina miehiä varten ilmainen naiskodinhoitaja?
Se että kärsin välillä kovista ilma vaivoista. En ole pieraissut mieheni kuullen. Ollaan oltu jo 5 vuotta yhdessä. Vessassakin laitan vesihanan aina päälle.. onko tämä normaalia?
Ja turhia. Kertoja harvoin edes muistaa mitä on puhunut. Muutoinkin hyödyttömiä. Mistä sen tietää puhuuko siinä ihminen vai viina.