Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?

Se että vastoinkäymisissä ei tahdotakaan. Ihan normaali vaisumpi kausi liitossa riittää syyksi hylätä ydinperhe ja lähteä uuden miehen etsintään.

Appiukko oli aina meillä, lopuksi sillä oli vaihtovaatteetkin kaapissa, sanoin emännälle että hoitaa asian kuukauden sisään tai lähden, mitään ei tapahtunut joten lähdin "Asioille" takaisin en ole palannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä nainen joka ollut jo 40 vuotta onnellisesti naimisissa saman miehen kanssa. Lapset poissa jo kotoa.

Parisuhteen kannalta on  minusta parasta  jos nainen ei kieltäydy seksistä koskaan. Mie saa aina kun tahtoo.

Silloin mies on iloinen ja itseluottamusta täysi.

Oli  nuorena  pienten lasten aikana vaiheita jolloin  mökötin ja tiuskin, näyttelin väsynyttä ja tyytymätöntä, käytin seksistä kieltäytymistä ikäänkuin kostona jostain riidasta tms --siitä seurasi aina isompia ongelmia. Miehen itseluottamus katosi, miehuuskin katosi  ja  alkoikin karttamaan seksiä....ja masentui.....

kunnes älysin että parempi etten pienistä riidoista  kosta sängyssä, Sovinto aina ennen yötä.

Nyt sujuu kaikki syvin, ja seksikin ihanaa

jatkan vielä.

Miehellä on se suurin  työ eli vastuu siinä että seksi sujuu.  Ei käy kateeksi.  Miehen halukkuus on kovin  herkkää ja haavoittuvaista. Ilman miehen halukkuutta ei seksi onnistu, --ilman naisen halua se  onnistuu.  Siksi minusta  naisen kannattaa  arvostaa ja vaalia miehen itsetuntoa. Tyytymättömyyttä  seksiin ei kannata ihan pienistä  tyhjänpäiväisistä asioista esittää , siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää parisuhteeeseen.

Miehen pitää  voida tuntea että hän riittää ja on rakastettava juuri semmoisena kuin on, ja kykenee aina tuottamaan iloa naiselleen.  Silloin seksiä on yllin kyllin vaikka  50 vuodeksi

Eli naisen pitäisi olla niin kuin esine jota mies voi käyttää jotta ei tule paha mieli. Mikäs tästä tulikaan mieleen? Ai niin pieni lapsi joka polkee jalkaa ja kostaa jos ei saa mitä haluaa.

Eli naisen pitäisi elää itsensä kutistaen ja olla olematta pahoillaan myös huonosta seksistä mm siitä että pitää perhesovun ja miehen miehisyyden vuoksi 'antaa' vaikka ei itse haluakaan. On kyllä mahtava PARIsuhde.

Et ymmärtänyt pointtia mitä kirjoittaja kirjoitti. Minä ymmärsin hyvin. Vastaan sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20 vuoden avioliiton kokemuksella se kuinka paljon mies miettii ja elää sek sin kautta. Koko ajan puhuu siitä, koko ajan sitä pitäisi olla , koko ajan pitäisi räplätä sieltä.

Kaikki asiat linkittyy sek siin. Jos ostan uudet alusvaatteet niin mies luulee että se on kutsu sek siin. Jos hymyilen, mies luulee että olen puutteessa. Jos menen suihkuun yksin, mies näkee sen mahdollisuutena sek siin.

Voisko olla vaikka viikon hiljaa ja selibaatissa!?!? Tässä elämässä on muutakin tekemistä ja ajateltavaa.

Tämä, olisi ollut joskus ihana haluta eikä 20v tuntea itsensä kasaksi lihaa, kauniista sanoista huolimatta.

No mutta suahan se siinä haluaa. Mitä sä itse haluat jotta haluaisit? 

Mies ei osaa pyytää anteeksi tai antaa tukea vaikeina hetkinä. Riidan, joka on syttynyt hänen samomisistaan, aikana jos mulle tulee turhautuminen ja ehkä vähän itku ninhän ei välitä, tule luo, lohduta, pyydä anteeksi sanomisiaan. Jos asia olisi toisinpäin, olisin hetkessä paikalla pahoittelemassa, lohduttamassa, pyytämässä sanoamisiani anteeksi jos toinen tihrustaa itkua, ja muutenkin.

Ongelma on että tiedän hänen välittävän mutta hitsi kiun haluaisin TUNTEA sen myös enkä vaan tiedostaa asiaa.

Muuten hän on aivan täydellinen mies mutta anteeksipyyntö ja väliittämisen näyttäminen kun on vaikea hetki, on uskomattoman vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä nainen joka ollut jo 40 vuotta onnellisesti naimisissa saman miehen kanssa. Lapset poissa jo kotoa.

Parisuhteen kannalta on  minusta parasta  jos nainen ei kieltäydy seksistä koskaan. Mie saa aina kun tahtoo.

Silloin mies on iloinen ja itseluottamusta täysi.

Oli  nuorena  pienten lasten aikana vaiheita jolloin  mökötin ja tiuskin, näyttelin väsynyttä ja tyytymätöntä, käytin seksistä kieltäytymistä ikäänkuin kostona jostain riidasta tms --siitä seurasi aina isompia ongelmia. Miehen itseluottamus katosi, miehuuskin katosi  ja  alkoikin karttamaan seksiä....ja masentui.....

kunnes älysin että parempi etten pienistä riidoista  kosta sängyssä, Sovinto aina ennen yötä.

Nyt sujuu kaikki syvin, ja seksikin ihanaa

jatkan vielä.

Miehellä on se suurin  työ eli vastuu siinä että seksi sujuu.  Ei käy kateeksi.  Miehen halukkuus on kovin  herkkää ja haavoittuvaista. Ilman miehen halukkuutta ei seksi onnistu, --ilman naisen halua se  onnistuu.  Siksi minusta  naisen kannattaa  arvostaa ja vaalia miehen itsetuntoa. Tyytymättömyyttä  seksiin ei kannata ihan pienistä  tyhjänpäiväisistä asioista esittää , siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää parisuhteeeseen.

Miehen pitää  voida tuntea että hän riittää ja on rakastettava juuri semmoisena kuin on, ja kykenee aina tuottamaan iloa naiselleen.  Silloin seksiä on yllin kyllin vaikka  50 vuodeksi

Eli naisen pitäisi olla niin kuin esine jota mies voi käyttää jotta ei tule paha mieli. Mikäs tästä tulikaan mieleen? Ai niin pieni lapsi joka polkee jalkaa ja kostaa jos ei saa mitä haluaa.

Eli naisen pitäisi elää itsensä kutistaen ja olla olematta pahoillaan myös huonosta seksistä mm siitä että pitää perhesovun ja miehen miehisyyden vuoksi 'antaa' vaikka ei itse haluakaan. On kyllä mahtava PARIsuhde.

Saman kokenut naisen osalta. Lapsellista kiukuttelua, kun minua ei seksi kiinnostanut. Alkoi mollaamaan kun ei seiso yms. eikä tajunnut että sillä kaivoi vaan itseään syvemmälle seksittömyyteen, hävisi ne viimeisetkin halun rippeet kyllä tehokkaasti.

Miehen haluttomuus tehdä mitään yhdessä. Illat haluaa vain istua tietokoneella tai pelata, ehkä voidaan katsoa yksi jakso jotain sarjaa yhdessä mutta that's it. Olen ehdottanut vaikka mitä, kaikkea kävelystä tennikseen ja museoihin, mutta mikään ei kelpaa. Hän itse ei koskaan ehdota mitään, mutta valittaa jatkuvasti siitä kuinka en panosta suhteeseemme tarpeeksi(???). Se, että käyn tekemässä näitä juttuja kavereiden kanssa on hänen mielestään parisuhteen laiminlyöntiä. Jos vain nyhjöttäisin kotona voisimme "tehdä enemmän yhdessä" 🙄.  Hän käyttää lisäksi todella rumaa kieltä minulle puhuessani, puhuu alentavasti ja haukkuu ihan pienimmistäkin jutuista.

En olisi ikinä uskonut, että miehestä kuoriutuisi tällainen. Alkuun puhui niin kauniisti ja ei pelannut juuri koskaan. Ollaan oltu kohta pian 6 vuotta yhdessä mutta alkaa pikku hiljaa tuntua siltä, että ero saattaisi olla paras vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Miehen haluttomuus tehdä mitään yhdessä. Illat haluaa vain istua tietokoneella tai pelata, ehkä voidaan katsoa yksi jakso jotain sarjaa yhdessä mutta that's it. Olen ehdottanut vaikka mitä, kaikkea kävelystä tennikseen ja museoihin, mutta mikään ei kelpaa. Hän itse ei koskaan ehdota mitään, mutta valittaa jatkuvasti siitä kuinka en panosta suhteeseemme tarpeeksi(???). Se, että käyn tekemässä näitä juttuja kavereiden kanssa on hänen mielestään parisuhteen laiminlyöntiä. Jos vain nyhjöttäisin kotona voisimme "tehdä enemmän yhdessä" 🙄.  Hän käyttää lisäksi todella rumaa kieltä minulle puhuessani, puhuu alentavasti ja haukkuu ihan pienimmistäkin jutuista.

En olisi ikinä uskonut, että miehestä kuoriutuisi tällainen. Alkuun puhui niin kauniisti ja ei pelannut juuri koskaan. Ollaan oltu kohta pian 6 vuotta yhdessä mutta alkaa pikku hiljaa tuntua siltä, että ero saattaisi olla paras vaihtoehto.

Kyllähän se nyt varmaan olisi paras, jos teitä ei kerran kiinnosta toistenne jutut. Sinua ei kiinnosta pelata miehen kanssa, joten miksi miestäkään pitäisi kiinnostaa jotkut museot ja muu mikä sinua kiinnostaa.

Omalla kohdallani se, että haluan seksiä enemmän kuin mies. Suhteen alussa tilanne oli päinvastoin. Miehellä on masennuslääkitys, hän on koko ajan äreä ja puhuu minulle/minusta rumasti, myrkyttää kaiken. En siis uskalla edes ehdottaa mitään pientä muhinointia, kokeiltu on ja tuli pelkkää kakkaa niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen haluttomuus tehdä mitään yhdessä. Illat haluaa vain istua tietokoneella tai pelata, ehkä voidaan katsoa yksi jakso jotain sarjaa yhdessä mutta that's it. Olen ehdottanut vaikka mitä, kaikkea kävelystä tennikseen ja museoihin, mutta mikään ei kelpaa. Hän itse ei koskaan ehdota mitään, mutta valittaa jatkuvasti siitä kuinka en panosta suhteeseemme tarpeeksi(???). Se, että käyn tekemässä näitä juttuja kavereiden kanssa on hänen mielestään parisuhteen laiminlyöntiä. Jos vain nyhjöttäisin kotona voisimme "tehdä enemmän yhdessä" 🙄.  Hän käyttää lisäksi todella rumaa kieltä minulle puhuessani, puhuu alentavasti ja haukkuu ihan pienimmistäkin jutuista.

En olisi ikinä uskonut, että miehestä kuoriutuisi tällainen. Alkuun puhui niin kauniisti ja ei pelannut juuri koskaan. Ollaan oltu kohta pian 6 vuotta yhdessä mutta alkaa pikku hiljaa tuntua siltä, että ero saattaisi olla paras vaihtoehto.

Kyllähän se nyt varmaan olisi paras, jos teitä ei kerran kiinnosta toistenne jutut. Sinua ei kiinnosta pelata miehen kanssa, joten miksi miestäkään pitäisi kiinnostaa jotkut museot ja muu mikä sinua kiinnostaa.

Hän pelaa siis yksin pelattavia pelejä, jos yritän kysellä jostain hahmoista/pelin kulusta/olen vahingossa tiellä tiuskii mies vaan ja käskee lopettaa häiritsemisen. Ruokapöydässäkin saattaa googlailla pelin jotain strategioita, mutta ei jaksa alkaa avaamaan niitä sen suuremmin mulle, vaikka kyselisin. Tietenkin olisi eri asia, jos pelattaisin jotain yhdessä pelattavia pelejä, pelaisin itsekin ihan mielelläni. :)

Vierailija kirjoitti:

Että raha oli miehelle tärkeämpi kuin minä tai meidän lasten hyvinvointi.

Ihmeellistä miten ihmiset saattavat muuttua vuosien kuluessa.

Vai oliko kyse siitä, että mies sai tarpeekseen lompakkona toimimisesta?

Usein näissä on kyse siitä, että raja tulee vain jossain vaiheessa vastaan, kun toinen ei hoida omaa osuuttaan. Vaatii vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että raha oli miehelle tärkeämpi kuin minä tai meidän lasten hyvinvointi.

Ihmeellistä miten ihmiset saattavat muuttua vuosien kuluessa.

Vai oliko kyse siitä, että mies sai tarpeekseen lompakkona toimimisesta?

Usein näissä on kyse siitä, että raja tulee vain jossain vaiheessa vastaan, kun toinen ei hoida omaa osuuttaan. Vaatii vain.

Voi luaja näitä keittiötsygologeja.

Se, että puoliso on todella kiintynyt tavaroihin ja materiaan, jota omistaa. Mitään ei saisi heittää pois tai myydä, ei virttyneitä ainakin 15 vuotta vanhoja lakanoita, ei rikkinäisiä huonekaluja, ei jotakin laatikoiden pohjalla tai varastossa lojuvia pikkutavaroita, joita ei ikinä ota edes esiin ja käytä. Vanhempansa ovat samanlaisia, iso kellarikerros täynnä kaikkea rikkinäistä ja p skaista vanhaa rojua.

Itse en halua kerryttää meille mitään jäätävää romuvarastoa turhaa roinaa, joten yritän saada välillä heitettyä pois tai myytyä turhia tavaroita. Mies vain ei haluaisi luopua mistään, ja selvästi ahdistuu, jos pitäisi vaikka vaihtaa jokin niinkin rakas asia kuin olohuoneen matto uuteen. Vanha matto pitäisi sentään säästää. Ei ole siis kyse mistään isoäidin perintöesineistä tms. vaan esimerkiksi ihan jostain halvoista Ikea-kalusteista.

Ei mikään hirmu vakava asia, mutta on kyllä yllättänyt, että tämmöinenkin ongelma on eteen tullut.

Miten paljon osa naisista yrittää tehdä mustasukkaiseksi. En ole mustasukkaisimmasta päästä, mutta silti saan kuulla miten naisen miespuoliset kaverit ovat kovia naistenmiehiä vaikka tiedän asian olevan juuri päinvastoin. Olen kysynyt asiasta ihan suoraan, mutta se oli kuulemma minun vika. En ymmärrä. Tälläinen käytös on saanut oman kiinnostukseni hiipumaan.

Vierailija kirjoitti:

Miehen alistaminen ja huutaminen. Miehen huono käytös ja asenne

No varmasti sillä miehellä on huono käytös ja asenne, jos sinä alistat ja huudat.

Mies haluaa että urheilen enemmän. Kehuu exän vartaloa "kuin jumalattareksi" ja sanoi hänelle, että toivoisi minun vartalon olevan samanlainen kuin hänen. Nuuskin miehen puhelimen ja löysin nämä viestit. Suutuin hänelle ja hän suuttui takaisin koska menin katsomaan hänen ja hänen exän yksityisiä viestejä.

Syy miksi nuuskin oli se, että epäilin miehen pettävän koska löysin naisten seksikkäitä alusvaatteita hänen kaapistaan. Kuulemma nuo alusvaatteet ovat entisen muijan ja ei ole viitsinyt heittää niitä pois. Olemme tapailleet viisi vuotta ja hänelle oli nuo alkkarit seitsemän vuotta. Nyt ollaan menossa ensi viikolla pariterapiaan. Siellä selvitellään että onko suhde pelastamisen arvoinen. Minun mielestäni ei, mutta miehen mielestä nämä asiat mistä suutuin ovat pieniä juttuja.

Tiesin ennen parisuhdetta ja avioliittoa, että miehilläkin on tunteet mutta ilmaisevat niitä eri tavalla kuin naiset mutta oman mieheni herkkyys yllätti. Mies on todella herkkä, itkee pienestä ja jopa seksin aikana saattaa rentoutua niin että juttu loppuu hetkellisesti kesken miehen purskahtaessa itkuun. Mies yrittää piilotella tunteitaan ja kyyneleitä, mutta olen nopeasti oppinut lukemaan miestä ja yritän parhaani mukaan antaa tukea. Mies samoin hakeutuu usein minuun ja haluaa halailemalla hellyyttä. Ei ole tietoa onko samanlainen käytös kuinka yleistä miehillä.

Vierailija kirjoitti:

Tiesin ennen parisuhdetta ja avioliittoa, että miehilläkin on tunteet mutta ilmaisevat niitä eri tavalla kuin naiset mutta oman mieheni herkkyys yllätti. Mies on todella herkkä, itkee pienestä ja jopa seksin aikana saattaa rentoutua niin että juttu loppuu hetkellisesti kesken miehen purskahtaessa itkuun. Mies yrittää piilotella tunteitaan ja kyyneleitä, mutta olen nopeasti oppinut lukemaan miestä ja yritän parhaani mukaan antaa tukea. Mies samoin hakeutuu usein minuun ja haluaa halailemalla hellyyttä. Ei ole tietoa onko samanlainen käytös kuinka yleistä miehillä.

Ja tämä on ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesin ennen parisuhdetta ja avioliittoa, että miehilläkin on tunteet mutta ilmaisevat niitä eri tavalla kuin naiset mutta oman mieheni herkkyys yllätti. Mies on todella herkkä, itkee pienestä ja jopa seksin aikana saattaa rentoutua niin että juttu loppuu hetkellisesti kesken miehen purskahtaessa itkuun. Mies yrittää piilotella tunteitaan ja kyyneleitä, mutta olen nopeasti oppinut lukemaan miestä ja yritän parhaani mukaan antaa tukea. Mies samoin hakeutuu usein minuun ja haluaa halailemalla hellyyttä. Ei ole tietoa onko samanlainen käytös kuinka yleistä miehillä.

Ja tämä on ongelma?

Ongelman ei aina tarvitse olla negatiivinen. Kirjoitin, että miehen herkkyys yllätti, mutta ei se meille ole ongelma. Tiedän etteivät kaikki naiset selviäisi mieheni kaltaisen herkän miehen kanssa, joten toin asian esille. Osaan käsitellä miestä oikein enkä ole mikään paha itkettäjä nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesin ennen parisuhdetta ja avioliittoa, että miehilläkin on tunteet mutta ilmaisevat niitä eri tavalla kuin naiset mutta oman mieheni herkkyys yllätti. Mies on todella herkkä, itkee pienestä ja jopa seksin aikana saattaa rentoutua niin että juttu loppuu hetkellisesti kesken miehen purskahtaessa itkuun. Mies yrittää piilotella tunteitaan ja kyyneleitä, mutta olen nopeasti oppinut lukemaan miestä ja yritän parhaani mukaan antaa tukea. Mies samoin hakeutuu usein minuun ja haluaa halailemalla hellyyttä. Ei ole tietoa onko samanlainen käytös kuinka yleistä miehillä.

Ja tämä on ongelma?

Ongelman ei aina tarvitse olla negatiivinen. Kirjoitin, että miehen herkkyys yllätti, mutta ei se meille ole ongelma. Tiedän etteivät kaikki naiset selviäisi mieheni kaltaisen herkän miehen kanssa, joten toin asian esille. Osaan käsitellä miestä oikein enkä ole mikään paha itkettäjä nainen.

On kyllä herkkänä miehenä tullut huomattua, ettei naiset kaltaistani kaipaa vaikka sellaisesta usein valehtelevat haaveilevansa. Alkuun toki sanovat että hienoo kun olet herkkä, mutta kyllä siihen aika pian tympääntyvät kun varmaan tulee olo että ovat jonkun vauvan kanssa.