Lue keskustelun säännöt.
Suren jo nyt lasteni kasvamista, että menetän heidät
20.02.2014 |
Itse muutuin murrosikäisenä täysin sulkeutuneeksi. Vanhempani eivät saaneet minuun mitään kontaki
Kommentit (48)
Jotenkin tuollainen lapsiin ripustautuminen ja vauva-aikojen haaveilu ei kuulosta minusta terveeltä. Pelkään että olet tukahduttava vanhempi ja sen takia lastesi (kuten omasikin?) itsenäistymisvaihe tulee olemaan kivulias ja rankka. Jotkut lapset (erit. pojat) eivät koskaan oikeastaan itsenäisty, varsinkin jos äiti tiedostamattaa "vastustaa" sitä. Siitä voi seurata lapselle monia henkisiä ongelmia. Minun lapseni ovat suunnilleen samanikäisiä ja minusta on hienoa kun koko ajan itsenäistyvät ja minua ei tarvita enää niin paljon. Nyt on taas mahdollista panostaa omaan elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elä tätä hetkeä. Lapset kasvaa ja alkavat elämään omaa elämää jossain vaiheessa. Et kai halua poikalapsesta peräkammaripoikaa? Kohtelet heitä rakkaudella.
Lapset eivät ole sinun omaisuuttasi vaan he ovat vain lainassa sinulla kunnes olet saanut hommasi hoidettua eli olet kasvattanut heistä itsenäisiä nuoria aikuisia jotka uskaltavat elää.
Etukäteen on turha murehtia ja menneisyys on vain ihania muistoja.
Hanki oma elämä ettet ripustaudu lapsiisi ja elä elämääsi heidän kauttaan.
Pitää osata päästää irti pikku hiljaa sillä marttyyri/uhri/älä jätä-äiti on kyllä kamala ja sellaisen lapset juoksevatkin pois heti kun pääsevät!
Kaipaan myös suunnattomasti aikaa jolloin ensimmäiset lapset olivat pieniä. Rahaa ei ollut yhtään ylimääräistä, mutta elämä oli jotenkin helppoa ja vaivatonta. Elettiin vain sitä hetkeä. Tästä kulunut aikaa jo reilu 20 vuotta. Jälkeenpäin tajuaa miten nopeasti aika kuluu.
oletko koskaan kuullut, että nuoruuden kehitystehtäviin kuuluu eriytyä vanhemmistaan ja tulla itsenäisiksi? jos tätä ei tapahdu, niin nuoresta ei kasva normaalia itsenäistä aikuista. mietitkö koskaan asiaa nuoren kannalta? hyvän suhteen nuoriin voit pitää omalla toiminnallasi, tekemällä heidän kanssaan mukavia asioita ja olemalla läsnä (silloin kuin he sitä tarvitsevat) heidän murheissaan ja iloissaan, elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kai sitä pitäis hankkia omaa elämää. En tiedä, onko Se vaan tunne, ettei sitä oo, ku kuitenkin aika menee kotihommissa ja töissä suurimmaksi osaksi, niin kai muillakin? On mulla se harrastus. Ja pari kaveria, yhden kanssa harrastan ja pari käy kylässä tai pidetään illanvietto ja yms. En käy baareissa, enkä osaa baaripanoja etsiä. Matkustelisin, mutta en oikein tiedä minne laittaisin lapset siksi aikaa. Kyllä tässä aika kotona menee suurimmaksi osaksi. Miestä en vaan oo löytänyt. Oon paljon tutkinut itseäni ja miettinyt, oonko tukahduttava äiti. ap
Joo, kolme lasta ja yksi jo omillaan. Kurkku ikä oli kauhea ja meni riidellessä, pari vuotta sitä kesti. Mutta sain tytön takaisin kun Se kasvoi voimakkaasti sen kauhean iän yli. Nyt meillä on taas mitä parhaimmat välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin olen aivan täysin terve suomalainen nainen. SIlti minusta elämäni paras aika oli, kun lapset olivat vauvoja ja taaperoita. Tajusin nauttia heistä HETI! En marissut ja vinkunut koliikeista sun muusta. Nautin. Ajattelin koko ajan, että tässä on nyt ihanaa aikaa. Ihanaa aikaa on jatkunut jo yli 10 vuotta. Olen nauttinut joka päivästä lasteni kanssa.
En ole ripustautunut lapsiini, vaan kasvattanut heistä hyviä ihmisiä. Käyn töissä ja minulla on ystäviä.
Olen eronnut vuosia sitten. Uutta miestä ei ole eikä se ole puute. Olemme olleet onnellisia. Meillä on kotona ihanaa.
Silti, silti minä ajattelen samoin kuin ap. Minulla ei ole mitään virkaa tässä maailmassa, kun olen kasvatustyön tehnyt. Onhan se surullista. AIon sitä ihan pokkana surra. Olen sitä mieltä, että meikäläinen on perheenäitinä parhaimmillaan. Huonoimmillani olen yksin. Minun juttuni oli tämä perheily. Olisin halunnut enemmänkin lapsia, jos olisi ollut erilainen mies jne.
Sellaista työpaikkaa tai harrastusta ei ole, jotka korvaisivat perheen minulle. Jollekin muulle voi olla, mutta minun juttuni oli ehdottomasti perhe.
Ymmärrän apeetä.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 16:37"]Itse muutuin murrosikäisenä täysin sulkeutuneeksi. Vanhempani eivät saaneet minuun mitään kontaki
[/quote] kun lapsesi ovat murrosiässä, olet valmis heittään heidät ulos t. Murkkujen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 17:38"]Joo, kolme lasta ja yksi jo omillaan. Kurkku ikä oli kauhea ja meni riidellessä, pari vuotta sitä kesti. Mutta sain tytön takaisin kun Se kasvoi voimakkaasti sen kauhean iän yli. Nyt meillä on taas mitä parhaimmat välit.
[/quote]
Saatanan perkele! Tarkoitin murkku..en kurkku.
Tällä yksi ymmärtävä yh. Itse yritän nauttia tästä päivästä etten luisuisi sinne vanhojen haaveiluun. Silloin oli myös huonoja puolia elämässä vaikka niitä ei muista. Yritän nauttia myös lapsen kasvamisen seuraamisesta. Sitten tietty harrastusasiat. Niihin on nyt aikaa panostaa enemmän. Pitää aktiivisesti etsiä ja ylittää itsensä kun on tällainen kotikissa. Miten ois kansalaisopiston kurssit? Vapaaehtoistoiminta? Kuoro tai soittaminen? Lisää harrastuksia arkeen.
Itse olen myöskin ajatellut että alan katselemaan miestä kunhan pahin teinimyräkkä on päällä. Nyt ei miehet kiinnosta, mutta siinä vaiheessa sellainen voisi tehdä hyvää. Tai sitten joku lemmikki :)
Uskon että sä ap pärjäät ja alat jossain vaiheessa nauttiakin itsenäisyydestä. En usko että elämän on tarkoituskaan olla helppoa. Tää nyt on vaan yksi koetinkivi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 17:33"]oletko koskaan kuullut, että nuoruuden kehitystehtäviin kuuluu eriytyä vanhemmistaan ja tulla itsenäisiksi? jos tätä ei tapahdu, niin nuoresta ei kasva normaalia itsenäistä aikuista. mietitkö koskaan asiaa nuoren kannalta? hyvän suhteen nuoriin voit pitää omalla toiminnallasi, tekemällä heidän kanssaan mukavia asioita ja olemalla läsnä (silloin kuin he sitä tarvitsevat) heidän murheissaan ja iloissaan, elämässään.
[/quote]
Olen miettinyt. Ja tähän tietenkin pyrin. ap
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 17:38"]Joo, kolme lasta ja yksi jo omillaan. Kurkku ikä oli kauhea ja meni riidellessä, pari vuotta sitä kesti. Mutta sain tytön takaisin kun Se kasvoi voimakkaasti sen kauhean iän yli. Nyt meillä on taas mitä parhaimmat välit.
[/quote]
Tällaista minäkin toivoisin.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 17:39"]Minä ainakin olen aivan täysin terve suomalainen nainen. SIlti minusta elämäni paras aika oli, kun lapset olivat vauvoja ja taaperoita. Tajusin nauttia heistä HETI! En marissut ja vinkunut koliikeista sun muusta. Nautin. Ajattelin koko ajan, että tässä on nyt ihanaa aikaa. Ihanaa aikaa on jatkunut jo yli 10 vuotta. Olen nauttinut joka päivästä lasteni kanssa.
En ole ripustautunut lapsiini, vaan kasvattanut heistä hyviä ihmisiä. Käyn töissä ja minulla on ystäviä.
Olen eronnut vuosia sitten. Uutta miestä ei ole eikä se ole puute. Olemme olleet onnellisia. Meillä on kotona ihanaa.
Silti, silti minä ajattelen samoin kuin ap. Minulla ei ole mitään virkaa tässä maailmassa, kun olen kasvatustyön tehnyt. Onhan se surullista. AIon sitä ihan pokkana surra. Olen sitä mieltä, että meikäläinen on perheenäitinä parhaimmillaan. Huonoimmillani olen yksin. Minun juttuni oli tämä perheily. Olisin halunnut enemmänkin lapsia, jos olisi ollut erilainen mies jne.
Sellaista työpaikkaa tai harrastusta ei ole, jotka korvaisivat perheen minulle. Jollekin muulle voi olla, mutta minun juttuni oli ehdottomasti perhe.
Ymmärrän apeetä.
[/quote]
Kiitos sanoistasi! Juuri näin minulla! Juuri pelkään, että mitä sitten kun lapset lähtee, mitä merkitystä minulla sitten on? Olen niin onnellinen heidän kanssa, vaikka vaikeuksiakin tietenkin on, poika aika "kovapää" ja jos päättää jotain, niin siinä on sit tekemistä, että asiat saadaan sujumaan. Kaikenlaista, silti olen onnellinen. Koen loukkaavana, että suruuni täällä tarjotaan kännistä baaripanoa. En minä osaa sellaisia enkä halua. Mitä Se auttaisi muka? ap
Loukkaajat on varmaan niitä jotka ei ite osaa nauttia äitiydestään. Ovat pettyneet kun se ei ollutkaan niin ihanaa kuin mitä luulivat. Niitä sitten ärsyttää kun joku osaa nauttia perhe-elämästä eikä "suorita" kuten he.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 17:55"]Tällä yksi ymmärtävä yh. Itse yritän nauttia tästä päivästä etten luisuisi sinne vanhojen haaveiluun. Silloin oli myös huonoja puolia elämässä vaikka niitä ei muista. Yritän nauttia myös lapsen kasvamisen seuraamisesta. Sitten tietty harrastusasiat. Niihin on nyt aikaa panostaa enemmän. Pitää aktiivisesti etsiä ja ylittää itsensä kun on tällainen kotikissa. Miten ois kansalaisopiston kurssit? Vapaaehtoistoiminta? Kuoro tai soittaminen? Lisää harrastuksia arkeen.
Itse olen myöskin ajatellut että alan katselemaan miestä kunhan pahin teinimyräkkä on päällä. Nyt ei miehet kiinnosta, mutta siinä vaiheessa sellainen voisi tehdä hyvää. Tai sitten joku lemmikki :)
Uskon että sä ap pärjäät ja alat jossain vaiheessa nauttiakin itsenäisyydestä. En usko että elämän on tarkoituskaan olla helppoa. Tää nyt on vaan yksi koetinkivi.
[/quote]
Joo harrastuksia oon miettinyt lisää, mutta epäsäännöllinen vuorotyö vaikeuttaa säännöllisiä harrastuksia. Harvoja kavereitani näen kyllä aina, kun ehdin. Mutta aina ei aikaa, kun työpäivät yleensä kello 9-19 kolmena, neljänä päivä viikossa, kyllä haluan viettää aikaa ihan kotona lasten kanssa. Kai minä sitten joittenkin mielestä ripustaudun. Voihan olla, että teenkin sitä. Jotenkin oon sit kuitenkin iloinnut ihan kotona-olosta lasten kanssa. Nyt lähdetään lasten kanssa viikoksi kylpylään. Sellaistakin typerää asiaa joskus mietin, että eivätpä nuo montaa vuotta enää äitinsä kanssa matkustele. Ja kun minä oon niin matkoistamme iloinnut ja esim toissakesäinen Pärnun matka, onnellisimpia matkojani. Kai sitä pitää sitten muuta matkaseuraa etsiä, ei kai Se huono ole yksinkään matkustaa. Haaveilen meneväni yksin Pariisiin ja siellä jossain kirjoittelen runoja viinilasin kanssa... ap
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 17:38"]
Joo, kolme lasta ja yksi jo omillaan. Kurkku ikä oli kauhea ja meni riidellessä, pari vuotta sitä kesti. Mutta sain tytön takaisin kun Se kasvoi voimakkaasti sen kauhean iän yli. Nyt meillä on taas mitä parhaimmat välit.
[/quote]
No kyllä ne jotain kurkkuja välillä onkin :) Joko maataan naama vihreänä väsymyksestä, kun on yö valvottu tai sitten ollaan terhakkana pystyssä, kuin jämäkkä tuorekurkku, on omista oikeuksista pidetään huolta.
se murkkujen äiti
Voi hyvä ap, muista ettet ole yksin. Meitä on muitakin!
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 18:11"]
Loukkaajat on varmaan niitä jotka ei ite osaa nauttia äitiydestään. Ovat pettyneet kun se ei ollutkaan niin ihanaa kuin mitä luulivat. Niitä sitten ärsyttää kun joku osaa nauttia perhe-elämästä eikä "suorita" kuten he.
[/quote]
No ei ap oikein näytä nauttivan
Ehkä oman elämän hommaaminen helpottaisi tilannetta. Olisi se vaikka kännipano tai harrastus. Mutta jotain muuta kuin ripustautua lapsiin.
Minäkin muuten harrastan joskus kännipanoja mieheni kanssa. On muuten ihan kivaa.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 17:18"][quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 17:05"][quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 17:01"][quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 16:58"]Elämä on muutosta.
[/quote]
Niinpä kai... Voi kun saisin vauva-ajat takaisin, elämäni onnellsinta aikaa... Vaikka tyhmää kaipailla menneitä, tiedän. ap
[/quote]
Etsi uusi mies, vaikka baarissa joku känninen nuori jolle kelpaa milffin pano vessassa, anna panna paljaalla kunnes olet taas raskaana, ja vauva-ajat on taas edessä!
[/quote]
No kun en halua lisää lapsia. Alkaa ikäkin jo olla esteenä. ap
[/quote]
Luulet kuitenkin, että saisit baarissa munaa jos sitä menisit hakemaan? No vaikket lapsia haluaisikaan niin tuuletu nyt ämmä vähän! Kunnon baaripano saattaa olla just se mitä sä kaipaat!