Miksi ei voi vain sanoa: Onneksi olkoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaveri, joka tienaa sen verran että palkka on ihan ok ja riittäisi säästöönkin esim asunnon hankintaa varten jos hän vain osaisi kuluttaa järkevästi eikä tuhlaisi joka kk konsertteihin, indiska/hmrytkyihin (samalla tahdilla lahjoittaa vanhoja uffille), meikkeihin ja kaikkiin naamarasvoihin, ties mihin sisustusposliiniin jne roinaan.. Ja sitten se valitus kun ei voi ikinä kuitenkaan tehdä mitään, kaikki kallista, asuntoon ei varsinkaan saa säästettyä..

Jaa ihan oman käytöksensä vika! Ja kun oma rahan käyttöni on erilaista eli saanut myös tehtyä isompia hankintoja niin tästä syystä meillä on keskustelussa klikki etten koe mitenkään normaaliksi puhua omista raha-asioistani hänelle mitään.

Juuri näin! Ihmettelen aina ihmisiä, jotka tienaavat mielestäni hyvin tai enemmän kuin itse, ovat vieläpä lapsettomia ja silti eivät ikinä onnistu säästämään yhtään rahaa. Nykyään tämä kulutushysteria vaan valtaa monien mielet eikä ymmärretä ajatella asioita pidemmällä tähtäimellä. Minun mielestäni säästeliäisyys on sijoitus omaan tulevaisuuteeni ja samoin lapsieni, jos niitä joskus hankitaan. On se kumma kun itsellä jää n. 1500 euron nettopalkasta 500-700 euroa kuukausittain säästöön, ja toinen reilusti tonnin enemmän tienaava aloittaa joka kuukausi alusta, mitään ei jää. Tuo henkilö monesti muuten kuukauden puolen välin jälkeen vippailee muilta rahaa ja elää makaroonilla, rahat menee vissiin sitten roskaruokaan ja baarissa hyppäämiseen, ei oikeasti ikinä edes osta mitään fiksua tai elä mielestäni kovin mielekästä elämää. Itse jos tienaisin yli 2000 euroa kuukaudessa, mikä sekin monille on pieni summa, niin panostaisin enemmän ruoan laatuun yms. Kyllä tälläkin hetkellä pystyy helposti syömään terveellistä ja monipuolista (pääosin kasvis-) ruokaa, mutta ehkä sitä tulisi hankittua joitakin luksustuotteita ja erikoisuuksia sitten useammin. 

Miten ihmeessä tämä kertomus täydellisestä Sinusta liittyy otsikkoon...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaveri, joka tienaa sen verran että palkka on ihan ok ja riittäisi säästöönkin esim asunnon hankintaa varten jos hän vain osaisi kuluttaa järkevästi eikä tuhlaisi joka kk konsertteihin, indiska/hmrytkyihin (samalla tahdilla lahjoittaa vanhoja uffille), meikkeihin ja kaikkiin naamarasvoihin, ties mihin sisustusposliiniin jne roinaan.. Ja sitten se valitus kun ei voi ikinä kuitenkaan tehdä mitään, kaikki kallista, asuntoon ei varsinkaan saa säästettyä..

Jaa ihan oman käytöksensä vika! Ja kun oma rahan käyttöni on erilaista eli saanut myös tehtyä isompia hankintoja niin tästä syystä meillä on keskustelussa klikki etten koe mitenkään normaaliksi puhua omista raha-asioistani hänelle mitään.

Juuri näin! Ihmettelen aina ihmisiä, jotka tienaavat mielestäni hyvin tai enemmän kuin itse, ovat vieläpä lapsettomia ja silti eivät ikinä onnistu säästämään yhtään rahaa. Nykyään tämä kulutushysteria vaan valtaa monien mielet eikä ymmärretä ajatella asioita pidemmällä tähtäimellä. Minun mielestäni säästeliäisyys on sijoitus omaan tulevaisuuteeni ja samoin lapsieni, jos niitä joskus hankitaan. On se kumma kun itsellä jää n. 1500 euron nettopalkasta 500-700 euroa kuukausittain säästöön, ja toinen reilusti tonnin enemmän tienaava aloittaa joka kuukausi alusta, mitään ei jää. Tuo henkilö monesti muuten kuukauden puolen välin jälkeen vippailee muilta rahaa ja elää makaroonilla, rahat menee vissiin sitten roskaruokaan ja baarissa hyppäämiseen, ei oikeasti ikinä edes osta mitään fiksua tai elä mielestäni kovin mielekästä elämää. Itse jos tienaisin yli 2000 euroa kuukaudessa, mikä sekin monille on pieni summa, niin panostaisin enemmän ruoan laatuun yms. Kyllä tälläkin hetkellä pystyy helposti syömään terveellistä ja monipuolista (pääosin kasvis-) ruokaa, mutta ehkä sitä tulisi hankittua joitakin luksustuotteita ja erikoisuuksia sitten useammin. 

Miten ihmeessä tämä kertomus täydellisestä Sinusta liittyy otsikkoon...?

No joo olet oikeassa, meni kyllä vähän aiheen ohi. Tarkoitus oli korostaa sitä, että usein raha-asioistaan puhuvat ja niistä iloitsevat ovat tuttavapiirissäni oikeastaan huonosti rahaa käyttäviä (minun mielestäni, eihän tämä mikään objektiivinen arvio kyllä tosiaan ole) ja on vaikea olla iloinen toisen puolesta, kun rahankäytössä ei ole mitään kehumista. Silloin se ei niinkään ole kateutta vaan "tyrmistystä", vaikka eipä minulle kenenkään muun raha-asiat kuulu; kuitenkin, jos niistä itse joku haluaa avautua niin silloinpa avaa tuon asian sille toisellekin osapuolelle "kuuluvaksi". Tietenkään en mene heittämään että no oletpa kova tuhlaamaan, mutta vaikea se on riemusta kiljua tai edes onnitella kun miettii, että no milläköhän tuokin nyt sitten loppukuun elää. 

Vaikka sitä rahaa olisikin mitä käyttää, niin siitä huolimatta tuntuu että monet käyttävät sitä aivan "perusteettomasti". Vaikka jokaisella toki on eräänlainen oikeus käyttää rahansa miten lystää, niin kaikkea ei voi kuitenkaan perustella sillä että "ostan koska voin". Tämä on juuri sellainen ajatustapa, mistä syystä kulutetaan liikaa ja rasitetaan luontoa ja luonnonvaroja. Omat vanhemmat esimerkiksi ovat todella hyvätuloisia ja inhottaa heidän rahankäyttönsä ja suoranainen leveily asialla, jatkuvasti ostetaan jotain uutta ja tehdään ties mitä hankintoja ja sillä sitten kiillotetaan omaa imagoa. Mietityttää aina, että jos jokin tavara / auto / esine jne. on hyvässä kunnossa ja täysin käyttökelpoinen, miksi siitä on luovuttava vain kun pitää olla jotain uutta ja "parempaa". Itse en kyllä aio omille lapsille opettaa tuollaista periaatetta. Summa summarum: aina onnittelujen puute etenkään raha-asioissa ei ole kateutta, vaan hölmistystä...

Enkä minäkään todella ole täydellinen, kaukana siitä. Jonkun muun mielestä minun elämäntapani on varmasti kamala ja köyhä :D Ja tuleehan sitä itsekin oltua usein huolimaton ja tuhlattuakin, vaikkei mitään erityistä edes hankkisikaan.

Pahoittelut taas pitkästä vuodatuksesta. Ja AP, oikeasti kateelliset ihmiset taas voi jättää omaan arvoonsa; kuitenkin jos raha-asioistaan alkaa "avautumaan", niin kyllä se keskustelunaloituksesta menee ja onnittelujen sijaan (tai lisäksi) on ihan tavallista, että kysytään lisäkysymyksiä niin kuin joku täällä aiemmin jo totesikin. Jos ei halua asioitaan pitää yksityisenä, on oltava valmis myös perustelemaan ne.. pystytkö siis perustelemaan vaikkapa rahankäyttösi sen jälkeen, kun kerrot onnenpotkusta tuttavalle?