Miksi ei voi vain sanoa: Onneksi olkoon?

Minua harmittaa, etten voi koskaan kertoa elämäni iloisimpia asioita töissä tai vastaavissa yhteyksissä, eli miten paljon ekstrarahaa saankaan. Siis sellaista, mitä keskivertosuomalainen ei saa. Olen kyllä sitä mieltä, että niistä ei voi kertoa siksi, kun muille ei tapahdu vastaavaa, ei siksi, että olisi hölmöä puhua raha-asioistaan muille.

Minulle nämä ovat valtavan iloisia asioita, mutta kuulijat eivät osaa olla siitä minun ilostani iloisia, tai tätä ainakin pelkään ja koitan sitten esittää että minun elämäni on ihan surkeaa, (koska ei siinä rahojensaamisen lisäksi juuri tällä hetkellä paljoa positiivista olekaan) takataskussa muutaman sadan tuhannen lahjaksi saatu osakesalkku jne.

Kun olisihan se ihan kivaa kuunnella työkavereiden vinkkejä, että mitä sillä rahalla voisin tehdä, koska itse olen vähän huono sitä miettimään, mutta ei...en kyllä keksi muita syitä kuin kateuden, miksi he eivät haluaisi sellaista miettiä. Voin toki olla väärässä.

43

Mullekin rahasta puhuminen on ollut lapsesta asti kiusallinen aihe, vanhemmat opettivat että nämä on asioita joista ei kuulu puhua. Sitten on kavereita jotka tuntuvat puhuvan lähinnä vaan rahasta ja just kun kysyt mitä kuuluu kaverilta jonka näet pitkästä aikaa vastaus on pitkälti raha-asioita.

Mun on ollut aika vaikea edes opetella puhumaan rahasta. Nykyään voin lähimpien ystävien kanssa näistä jutella, lähinnä siis silloin kun ne jostain syystä tuntuu merkityksellisiltä asioilta arjessa. Mä saatan jonkun samalla alalla olevan kanssa puhua palkoista, lähinnä niin että vertaillaan eri tehtävissä/työnantajilla saatuja palkkoja. Ja jos jonkun tutun kanssa ollaan yhtäaikaa oltu etsimässä taloa, voidaan siinä puhua hinnoista, mutta ei paljoa muuta.

Jos joku tulee mulle kylään ja meidän uuden sohvan nähtyään alkaa heti kysellä hintaa tulee tosi outo olo. Ja jos se vielä perään soittaisi ja kertoisi netistä tarkistaneensa noiden hintoja ja tämän perusteella haluaa nyt antaa lausunnon siitä kuinka hyvät kaupat me tehtiin niin jäisin varmaan sanattomaksi...

Vierailija kirjoitti:

LuigiVinetto kirjoitti:

Sitä minä en kyllä tajua että "meillä on remppa" on asia mistä pitäisi onnitella.

Asumisolot paranee?

Kotona käy komea remppamies?

Mitä jeesustelua. Kannattaisiko miettiä mikä itsessä on vikana jos niin nolostuu ja hämmentyy jos toinen kertoo raha-asioistaan tai ei keksi mitä vastata jos sitä satutaan sinulta kysymään?

Sitä paitsi, kyllä mua ainakin kiinnostaa jotella lasten tarhapaikkamaksujen määräytymisestä, vertailla mitä ne eri paikoissa on tai sijoittamisesta että mihin osakkeisiin kannattaisi sijoittaa. Tosin minua ei todellakaan kiinnosta kuunnella sitä ainaista valitusta kun ei ole rahaa ja kaikki on niin kallista, - tee asialle jotain mutta kun ei.

Tähänkö on tultu? Somessa 24/7 ja ihmiset eivät enää osaa edes keskustella keskenään? Taidan laittaa tänään netin kiinni ja lähteä tapaamaan ystäviäni, suosittelen muillekin. Mukavaa päivää!

No mä kyselen kavereilta jonkun jutun hintaa vaan silloin jos itse harkitsen samanlaisen ostamista enkä tiedä missä hinnoissa ne liikkuu. Mulle ihan sama mitä kaveri on siitä maksanut tulo/varallisuustasoonsa nähden nkä analysoi sitä hintaa että olisit saanut halvemmallakin, yleensä kun hvä ja hyvältä näyttävä tavara maksaa. Ja varsinkin jos jotain on löytynyt alesta niin totta kai niistä hinnoista puhutaan ja osaan/osataan molemmin puolin olla iloisia toisen löydöistä! Parhaimmillaan voi itsellekin käydä hakemassa saman tavaran.

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse kateudesta vapaa?

Eikö kateus ole ihan inhimillinen tunne?

Itse olen kade määrätyistä asioista toisten elämässä. Tunnistan tunteen itsessäni ihan heti, mutten kiukuttele siitä muille. Saatan sanoa, että voi kun muakin onnistaisi jne. tai että oi, hyvä sinä, olen vähän kade.

Samoin ajattelen minäkin. En lukenut koko ketjua enkä tiedä, mainittiinko aihe jo, mutta tärkeää olisi yrittää kääntää kateus ikään kuin positiiviseksi voimavaraksi. Eikö "kateus" olikin evolutiivisessa mielessä piirre, jonka ansiosta pyrimme kehittymään? Voin olla väärässäkin ja aiheesta on varmasti monenlaisia tutkimuksia erilaisilla kehyksillä. 

Ja eihän se aina helppoa ole. Tunnistan kyllä itsessäni minäkin kateuden sellaisissa tilanteissa, joissa joku on saavuttanut ITSE sellaista, mihin minäkin olisin pystynyt mutta omista teoistani ja valinnoistani johtuen en ole kuitenkaan saavuttanut. Se on toisaalta hyvä, sillä tämä herättää itsessäkin motivaation tehdä töitä ja tehdä erilaisia valintoja.

Kyllä minä usein sanonkin tuttaville, että "hienoa! olenpa kateellinen!" ilman, että se tarkoittaisi minun suhtautuvan negatiivisesti tämän ihmisen saavutuksiin. Olen yrittänyt opetella sitä, että jos alan ajattelemaan ilkeästi jostakin ihmisestä tai etsimään kääntöpuolia, niin huomaan tunteen johtuvan MINUSTA ja sen olevan minun ongelma, huonoa kateutta.

Ja onhan se inhottavaa ja lapsellista, kun jotkut eivät ollenkaan osaa suhtautua toisen menestykseen / onnenpotkuihin asiallisesti ja hyväntahtoisesti. Oma esimies on sellainen, että kun hänelle jotakin kertoo, on hänen pistettävä aina paremmaksi. Tämä koskee tosin myös ikäviä asioita, hän on kateellinen niistäkin, ilmeisesti ihan sen takia että pitää kaikkia elämänsattumuksia vain tarinan iskentänä. Onko se sitten kateutta vai jotain muuta patologisuutta, tiedä häntä.

Vierailija kirjoitti:

Minua harmittaa, etten voi koskaan kertoa elämäni iloisimpia asioita töissä tai vastaavissa yhteyksissä, eli miten paljon ekstrarahaa saankaan. Siis sellaista, mitä keskivertosuomalainen ei saa. Olen kyllä sitä mieltä, että niistä ei voi kertoa siksi, kun muille ei tapahdu vastaavaa, ei siksi, että olisi hölmöä puhua raha-asioistaan muille.

Minulle nämä ovat valtavan iloisia asioita, mutta kuulijat eivät osaa olla siitä minun ilostani iloisia, tai tätä ainakin pelkään ja koitan sitten esittää että minun elämäni on ihan surkeaa, (koska ei siinä rahojensaamisen lisäksi juuri tällä hetkellä paljoa positiivista olekaan) takataskussa muutaman sadan tuhannen lahjaksi saatu osakesalkku jne.

Mä ainakin kysyisin kiinnostuneena että mitä osakkeita siellä salkussa on ja miten on mennyt?

Sitä paitsi juuri tätä en ymmärrä että jos joku kertoo menestyneensä keskoverrosti tai paremmin niin miksi ei keskustelua voida käydä sitten siitä millä vinkeillä itsekin voisi menestyä - selvästihän omat rahkeet ei ole riittäneet jos ongelmaksi syntyy kateus toisen menestymistä/rahamäärää kohtaan.

Okei, velaksi ostajilta ei välttämättä ooi mitään. Niiden kansaa voi puhua sitten vaikka kynsilakan väreistä.

Mitä noita onnittelemaan, mitäs ehentelet. Ei jengii kiinnosta onnitella

Kannattaa miettiä, että kenelle vastaa laajemmin mitä kuuluu -kysymykseen. Muille sanon kiito hyvää, entä sinulle, mutta ihan lähimmille voin jotain kertoakin. Mitä kuuluu on lähinnä fraasi, johon ei odoteta muuta kuin hyvää, kiitos vastausta.

Ei huvita, vtuttaa vaa jos jollain menee paremmi ku mulla. Ihan sama se on jenkeissäki ei se mikää suomalaine ilmiö ole, vaik jotku sitä siit yrityääki tehä. Kyllä ne tääl rapako takanki kateellisii ovat.

Vierailija kirjoitti:

Se jolla onni on, sen kätkeköön. Miksi meet leuhkimaan bonuksilla tai muulla sellaisella mistä ihmiset nyt todennäköisesti tuntevat kateellisuutta? Osaatko itse olla onnellinen toisen puolesta vai oletko niitä ihmisiä, jotka nostavat aina paremman kortin hihasta?

Esim. Ystäväsi kertoo, että on saanut säästettyä ja saa hankittua nyt haluamansa tavaran/loman, niin sä vedätkin paremman kortin hihasta ja tokaiset, että ukko sai töistä sellaset bonarit, että nyt ei tarvi säästellä vähään aikaan! Voidaan uusia kodin laitteen tuosta noin vaan ja lähtää vielä matkallekin!

ap todennäköisesti on juuri moinen ihminen muttei itse tajua sitä

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä, että kenelle vastaa laajemmin mitä kuuluu -kysymykseen. Muille sanon kiito hyvää, entä sinulle, mutta ihan lähimmille voin jotain kertoakin. Mitä kuuluu on lähinnä fraasi, johon ei odoteta muuta kuin hyvää, kiitos vastausta.

Nii harvaa oikeasti kiinnostaa. Jos menee hyvin nii lähinnä ärsyttää ja kadehtuttaa. Älä ny ainakaa onnelemaan ala ku sul itel mwnee nii-- tanan huonosti

Mulla on kaveri, joka tienaa sen verran että palkka on ihan ok ja riittäisi säästöönkin esim asunnon hankintaa varten jos hän vain osaisi kuluttaa järkevästi eikä tuhlaisi joka kk konsertteihin, indiska/hmrytkyihin (samalla tahdilla lahjoittaa vanhoja uffille), meikkeihin ja kaikkiin naamarasvoihin, ties mihin sisustusposliiniin jne roinaan.. Ja sitten se valitus kun ei voi ikinä kuitenkaan tehdä mitään, kaikki kallista, asuntoon ei varsinkaan saa säästettyä..

Jaa ihan oman käytöksensä vika! Ja kun oma rahan käyttöni on erilaista eli saanut myös tehtyä isompia hankintoja niin tästä syystä meillä on keskustelussa klikki etten koe mitenkään normaaliksi puhua omista raha-asioistani hänelle mitään.

Miksi muuten ap puhut tuollaisia? Itse olen saanut sellaisrn kasvatuksen, että perheen raha-asiat ovat yksityisasioita. Toimii mainiosti, olemme miehen kanssa yhdessä tyytyväisiä, kun onnistumme 😊

Vierailija kirjoitti:

Mitä jeesustelua. Kannattaisiko miettiä mikä itsessä on vikana jos niin nolostuu ja hämmentyy jos toinen kertoo raha-asioistaan tai ei keksi mitä vastata jos sitä satutaan sinulta kysymään?.

Veikkaan, että kaltaisillani ihmisillä, jotka on kasvatettu ilmeisen konservatiivisesti vaikenemaan raha-asioistaan, hämmentymisessä on jeesustelun sijaan kyse siitä, että joku rikkoo äkisti heidän normaalina pitämiään sopivaisuuden ja hyvän käytöksen rajoja. On vaikea reagoida toivotulla tavalla, jos toisella on kovin eri käsitys niistä rajoista (en saa nyt muotoiltua tätä paremmin). Kyse ei ole siitä, että kenessäkään olisi mitään vikaa, vain eri käsitykset siitä, mikä on OK missäkin tilanteessa.

-40.

Raha-asioista puhumisesta tuli mieleen, että kun eletään semipienituloisina ja tuttavat myös pitkälti opiskelijoita/työelämässä aloittelevia, niin raha on aika luonteva puheenaihe, koska useimmilla siitä on aina välillä (toisilla enemmän, toisilla vähemmän) puutetta :D 

Itse taidan olla käänteinen leveilijä, sillä ilahdun suunnattomasti kun onnistun pihistelemään jossakin tai löydän jotain halvalla. Ja silloin onnistun myös laittamaan enemmän säästöön rahaa. En itsekään ole mikään varakas, päinvastoin melko pienituloinen, mutta käytän rahani viisaasti ja säästeliäästi. Pennissä on miljoonan alku ja niin edespäin.. Ei tulisi mieleenkään käydä kuukausittain shoppailemassa vain shoppailemisen takia jotain uutta vaatetta tai tavaraa, useimmilla sitä on yllin kyllin nurkissa pyörimässä muutenkin, niin meilläkin. Ostan käytännössä kaikki vaatteeni kirppikseltä, ellei nyt joskus ole jokin urheiluvaate/-kengät, joiden on oltava just eikä melkein ja silloinkin kärkyn alennuksia jos mahdollista. 

Tuntuu pahalta jo ajatuskin että kertoisin (en edes leveilisi) tehneeni jonkin kalliin hankinnan, joka olisi kuitenkin tarpeeton. Sen takia ahdistaa vähän kuunnella joidenkin tuttavien - oli sitä rahaa tai ei - juttuja rahankäytön kohteesta. Ihmiset tuhlaa rahaa ihan älyttömiin asioihin, ja etenkin se on omituista jos rahaa ei mitenkään erityisen paljon ole... Itse ajattelen että ensin on oltava säästössä pesämuna / pahan päivän varalle ennen kuin voi mitään extraa hankkia, kuten lähteä lomamatkalle tms. Useimmat tuntemani ihmiset kuitenkin käyttävät kaiken rahansa kädestä suuhun eläen, vaikka hieman kaukonäköisemmällä ja suunnitelmallisemmalla ajattelulla olisi mahdollista säästääkin ja sitten myöhemmin tehdä sillä rahalla jotain fiksumpaa. En viittaa tässä nyt esimerkiksi perheisiin, jolla rahaa yksinkertaisesti ei ole mitään ylimääräistä. Moni opiskeleva tuttava kuitenkin istuu lähes joka ilta kapakassa ja juo sen pari olutta tai hyppää kahvilla jne. Siihen menee jo helposti 50-100 euroa kuukaudessa.. Järkyttävä summa noilla opintotuella ja -lainalla elävälle! 

Eri asiahan tämä on jos sitä rahaa oikeasti on käytettävissä, suuret tulot / säästöt / perintö jne. Mutta kun näillä ihmisillä, keitä tunnen ja keistä puhun, näin ei ole. Jos siis "leveillään" tai kerrotaan, että on käytetty rahaa siihen ja siihen hankintaan, kun tiedän ettei kyseinen henkilö ole kovin säästeliäs eikä hankinta ehkä pitkällä juoksulla ole kovin fiksu vaan ennemminkin sokean nautinnonhalun ja kuluttamisen tarpeen ohjaama, niin vaikea on olla aidosti iloinen toisen puolesta, saati sitten kateellinen, mutta yritän toki olla sitä näyttämättä :)

60 korjaa: siis 50-100 euroa viikossa...!

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaveri, joka tienaa sen verran että palkka on ihan ok ja riittäisi säästöönkin esim asunnon hankintaa varten jos hän vain osaisi kuluttaa järkevästi eikä tuhlaisi joka kk konsertteihin, indiska/hmrytkyihin (samalla tahdilla lahjoittaa vanhoja uffille), meikkeihin ja kaikkiin naamarasvoihin, ties mihin sisustusposliiniin jne roinaan.. Ja sitten se valitus kun ei voi ikinä kuitenkaan tehdä mitään, kaikki kallista, asuntoon ei varsinkaan saa säästettyä..

Jaa ihan oman käytöksensä vika! Ja kun oma rahan käyttöni on erilaista eli saanut myös tehtyä isompia hankintoja niin tästä syystä meillä on keskustelussa klikki etten koe mitenkään normaaliksi puhua omista raha-asioistani hänelle mitään.

Juuri näin! Ihmettelen aina ihmisiä, jotka tienaavat mielestäni hyvin tai enemmän kuin itse, ovat vieläpä lapsettomia ja silti eivät ikinä onnistu säästämään yhtään rahaa. Nykyään tämä kulutushysteria vaan valtaa monien mielet eikä ymmärretä ajatella asioita pidemmällä tähtäimellä. Minun mielestäni säästeliäisyys on sijoitus omaan tulevaisuuteeni ja samoin lapsieni, jos niitä joskus hankitaan. On se kumma kun itsellä jää n. 1500 euron nettopalkasta 500-700 euroa kuukausittain säästöön, ja toinen reilusti tonnin enemmän tienaava aloittaa joka kuukausi alusta, mitään ei jää. Tuo henkilö monesti muuten kuukauden puolen välin jälkeen vippailee muilta rahaa ja elää makaroonilla, rahat menee vissiin sitten roskaruokaan ja baarissa hyppäämiseen, ei oikeasti ikinä edes osta mitään fiksua tai elä mielestäni kovin mielekästä elämää. Itse jos tienaisin yli 2000 euroa kuukaudessa, mikä sekin monille on pieni summa, niin panostaisin enemmän ruoan laatuun yms. Kyllä tälläkin hetkellä pystyy helposti syömään terveellistä ja monipuolista (pääosin kasvis-) ruokaa, mutta ehkä sitä tulisi hankittua joitakin luksustuotteita ja erikoisuuksia sitten useammin.