Olen (taas) lihonut tänä vuonna, vinkkejä painonhallintaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö vähemmän, liiku enemmän. 

Liikkuakin toki pitää mutta  painon alentaminen liikkumalla on kivinen tie, syöminen on se avainasia: Jos syö tarpeeksi vähän, laihtuu vaikka ei liikkuisi yhtään.  Mutta syömällä tarpeeksi paljon lihoo vaikka miten liikkuisi.

Tiedän. Näissä laihdutusohjeiden kyselyssä vaan tympii yleisemmin se, ettei laihtuminen voi olla enää ohjeista kiinni. Ohjeita nimittäin riittää, jos niistä ei osaa itselleen koota toimivaa, niin ei se siitä muutu, että kyselee amatööreiltä laihdutusvinkkejä. 

Yleensä tämä taas johtaa siihen, että karppaajat tulevat julistamana omaa oppiaan autuaaksi ja alkaa hirveä kinaaminen siitä, mitkä energiaravintoaineet lihottaa ja mitkä ei. Siihen nähden keskustelu on ollut jopa hyvää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nyt koronavuonna onnistunut ja laihtunut vihdoin sen 10 kg, jonka kanssa aiemmin taistelin. Näin onnistuin:

1. Saan vihdoinkin nukkua tarpeeksi. Normaalisti heräsin kuudelta ja aloin valmistautumisen töihin, ja kotona taas joskus kuuden aikaan illalla. Ja helposti nukkumaanmeno venyi, iltavirkku kun olen. Korona takia olen ollut maaliskuusta asti poikkeuksetta kotitoimistolla ja nukun joka yö 9 tuntia. Olen jo pelkästään tämän takia kuin uusi ihminen ja ensimmäiset kilot putosivat mitään muuta muuttamatta.

2. Aloin treenata painoilla + HIITiä. Otin netistä ilmaisen ohjelman, jossa vastus kasvaa koko ajan vähäsen, eli kehitystä tapahtuu. Lihasmassa kasvaa hiljalleen ajan kuluessa kunhan treeni ei junnaa paikoillaan. Itseäni motivoi tuon ohjelman seuraaminen, kun voi rastia taas yhden päivän liikunnat tehdyksi (olen visuaalinen, listoista pitävä). Samoin tuo uni maistuu paremmin ja mieliala pysyy hyvänä. Olen koukussa liikuntaan!

3. Ruokailut ovat parantuneet kuin itsestään, kun ei ole enää ravintolailtoja ruoan, juoman ja kavereiden kanssa. Ostan vain yhden pullon viiniä kotiin viikossa, muuten alkoholi jäänyt. Teen ruokaa itse päivittäin, kun aiemmin tuli syötyä ulkona liian usein. Seuraan makroista vain proteiinin määrää, koska luonnostani en pidä proteiinipitoisista ruoista. Paljon kasviksia. Snacksit jätän kaikki kauppaan. Kaloreita pitää syödä riittävästi, jos treenaa! Syön noin 1600-2000 kcal päivässä, mutta laihdun hienosti ja ennen kaikkea kropan koostumus muuttuu koko ajan. Vyötärö on voinut kaveta monta senttiä vaikka paino näyttäisi koko kuukauden samaa. Kova treeni + tarpeeksi ruokaa saa tuloksia aikaan!

4. Olen pyrkinyt olemaan mahdollisimman onnellinen ja stressitön. Opetellut uusia taitoja/harrastuksia kotona. Katsonut ja kuunnellut juttuja joista tulee hyvä mieli. Hemmotellut itseäni kalliimmalla kosmetiikalla, ostanut hierontatyynyn niskalle, tilasin uusia ihania kauniita kotivaatteita. Peseydyn ja laitan itseni siistiksi joka päivä vaikka olen vain kotona työpäivän, mutta fiilis on satakertaisesti parempi kuin laahustaa nuhjuisena reikäisessä pyjamassa. Kynttilöitä, pehmeitä vilttejä, villasukkia näin syksyllä.

Siinäpä ne tärkeimmät. Matkani jatkuu edelleen, en ole enää BMI:n mukaan ylipainoinen mutta haluan että vyötärö kapenee edelleen :). Tsemppiä!

Hyvä sinä, onnea hienosta suorituksesta! Itselleni tosiaan tällä eristysajalla on ollut ihan päinvastainen vaikutus, mutta voisin vähän tutkia erilaisia kotitreenejä, jospa niistä olisi apua.

Kiitos, olen todella onnellinen ja ylpeä että vihdoinkin onnistuin! Paino tuli syksyllä 2016 ja monta kertaa yritin laihduttaa sitä pois. Mutta vasta nyt, kun on pelkkää aikaa keskittyä omaan hyvinvointiin, ei fokus ollutkaan laihtumisessa ja se tulos tuli ikään kuin siinä samalla. En asu Suomessa ja täällä koronarajoitteet ovat parhaillaankin ankarat. 

Mieti mikä sinua motivoi treenaamisessa? Mulla tosiaan se on visuaalinen palaute, mun pitää NÄHDÄ että tein jotain. Niinpä kädessä on askelmittari kävelylenkeille ja tuossa treeniohjelmassa se lista, josta saa raksia suorituksia yli. Joku toinen taas saattaa ahdistua askelmittarista, mutta vaikkapa kello sinänsä voi motivoida - kävelen tänään 30 minuuttia. Huomenna 35. Jne. Tai uudet treenivaatteet :D - nämä on oikeasti iso juttu! Ostin ihania legginssejä ja kerrankin hyvät urheilurintsikat. Kengät myös tärkeät ja ulkoilutakki. Ihanaa mennä pirteissä väreissä lenkille :).

Hyvä vinkki tuo, että miettii mikä motivoisi treenaamisessa! Tähän asti vastaus on valitettavasti ollut, että ei oikeastaan mikään. Jonkin aikaa olen aina sinnitellyt ihan vain siksi, että asialle on pakko tehdä jotain jos aion mahtua entisiin vaatteisiini. Paras motivaatio on ollut aina se, jos treeni ei ollut ollut oikeastaan treeniä vaan siirtymistä paikasta toiseen kävellen tai pyörällä. Nyt täytyisi keksiä jotain muuta, pitääkin pohtia asiaa kunnolla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nyt koronavuonna onnistunut ja laihtunut vihdoin sen 10 kg, jonka kanssa aiemmin taistelin. Näin onnistuin:

1. Saan vihdoinkin nukkua tarpeeksi. Normaalisti heräsin kuudelta ja aloin valmistautumisen töihin, ja kotona taas joskus kuuden aikaan illalla. Ja helposti nukkumaanmeno venyi, iltavirkku kun olen. Korona takia olen ollut maaliskuusta asti poikkeuksetta kotitoimistolla ja nukun joka yö 9 tuntia. Olen jo pelkästään tämän takia kuin uusi ihminen ja ensimmäiset kilot putosivat mitään muuta muuttamatta.

2. Aloin treenata painoilla + HIITiä. Otin netistä ilmaisen ohjelman, jossa vastus kasvaa koko ajan vähäsen, eli kehitystä tapahtuu. Lihasmassa kasvaa hiljalleen ajan kuluessa kunhan treeni ei junnaa paikoillaan. Itseäni motivoi tuon ohjelman seuraaminen, kun voi rastia taas yhden päivän liikunnat tehdyksi (olen visuaalinen, listoista pitävä). Samoin tuo uni maistuu paremmin ja mieliala pysyy hyvänä. Olen koukussa liikuntaan!

3. Ruokailut ovat parantuneet kuin itsestään, kun ei ole enää ravintolailtoja ruoan, juoman ja kavereiden kanssa. Ostan vain yhden pullon viiniä kotiin viikossa, muuten alkoholi jäänyt. Teen ruokaa itse päivittäin, kun aiemmin tuli syötyä ulkona liian usein. Seuraan makroista vain proteiinin määrää, koska luonnostani en pidä proteiinipitoisista ruoista. Paljon kasviksia. Snacksit jätän kaikki kauppaan. Kaloreita pitää syödä riittävästi, jos treenaa! Syön noin 1600-2000 kcal päivässä, mutta laihdun hienosti ja ennen kaikkea kropan koostumus muuttuu koko ajan. Vyötärö on voinut kaveta monta senttiä vaikka paino näyttäisi koko kuukauden samaa. Kova treeni + tarpeeksi ruokaa saa tuloksia aikaan!

4. Olen pyrkinyt olemaan mahdollisimman onnellinen ja stressitön. Opetellut uusia taitoja/harrastuksia kotona. Katsonut ja kuunnellut juttuja joista tulee hyvä mieli. Hemmotellut itseäni kalliimmalla kosmetiikalla, ostanut hierontatyynyn niskalle, tilasin uusia ihania kauniita kotivaatteita. Peseydyn ja laitan itseni siistiksi joka päivä vaikka olen vain kotona työpäivän, mutta fiilis on satakertaisesti parempi kuin laahustaa nuhjuisena reikäisessä pyjamassa. Kynttilöitä, pehmeitä vilttejä, villasukkia näin syksyllä.

Siinäpä ne tärkeimmät. Matkani jatkuu edelleen, en ole enää BMI:n mukaan ylipainoinen mutta haluan että vyötärö kapenee edelleen :). Tsemppiä!

Hyvä sinä, onnea hienosta suorituksesta! Itselleni tosiaan tällä eristysajalla on ollut ihan päinvastainen vaikutus, mutta voisin vähän tutkia erilaisia kotitreenejä, jospa niistä olisi apua.

Moi Ap, tsemppiä prosessiin! Tuosta erityisajan vaikutuksesta eri ihmisiin nousee esille useampi mielenkiintoinen seikka - emme ole jotain automaatiolla käyviä koneita, johon omalla tahdollamme ei ole merkitystä. Tämä erityisaika ja ihan mikä vain muukin aika menee ihan juuri niinkuin päätämme. Siis ympäristöömme emme toki voi vaikuttaa mutta reaktiomme ei ole meistä riippumaton asia. Suosittelen asennemaailman muuttamista jossittelumaisesta "ehkä siitä olisi apua" tyylisestä päättäväisempään mielenmaisemaan.  Kaikella ystävällisyydellä

Hmm, tässäkin on kyllä ajattelemisen aihetta. Olen kyllä muualla elämässäni hyvinkin määrätietoinen, mutta liikunta ei ole rehellisesti sanottuna koskaan kiinnostanut, vaikka tietysti terveyden takia pitäisi kiinnostaa. Ja kun ei oikeastaan kiinnosta, niin on vaikea olla päättäväinen. Suhteeni ruokaan on myös aina ollut ongelmallinen ja olen käyttänyt sitä keinona käsitellä tunteita, mistä pitäisi toki myös päästä eroon. Mutta tämä vääristynyt suhde vaikeuttaa päättäväisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö vähemmän, liiku enemmän. 

Liikkuakin toki pitää mutta  painon alentaminen liikkumalla on kivinen tie, syöminen on se avainasia: Jos syö tarpeeksi vähän, laihtuu vaikka ei liikkuisi yhtään.  Mutta syömällä tarpeeksi paljon lihoo vaikka miten liikkuisi.

Tiedän. Näissä laihdutusohjeiden kyselyssä vaan tympii yleisemmin se, ettei laihtuminen voi olla enää ohjeista kiinni. Ohjeita nimittäin riittää, jos niistä ei osaa itselleen koota toimivaa, niin ei se siitä muutu, että kyselee amatööreiltä laihdutusvinkkejä. 

Yleensä tämä taas johtaa siihen, että karppaajat tulevat julistamana omaa oppiaan autuaaksi ja alkaa hirveä kinaaminen siitä, mitkä energiaravintoaineet lihottaa ja mitkä ei. Siihen nähden keskustelu on ollut jopa hyvää. 

Tiedän kyllä, että parempia ohjeita löytyisi ehkä muualta, mutta on aina kiva kuulla vertaisvinkkejä. Ehkä sitten olen toivoton tapaus, kun en ole vielä löytänyt itselleni kunnolla toimivaa tapaa...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö vähemmän, liiku enemmän. 

Olisiko ihan käytännön vinkkejä tämän toteuttamiseen? En ole idiootti ja tiedän kyllä, että tämähän se yksinkertaisuudessaan on ainoa tapa, mutta kuten sanoin, nyt ei tule liikuntaa normaaliin tapaan.

Liikunta on itse asiassa pelkkä kärpäsenpaska painonpudotuksessa. Ensin ruokailu kuntoon ja sitten urheilua miettimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö vähemmän, liiku enemmän. 

Olisiko ihan käytännön vinkkejä tämän toteuttamiseen? En ole idiootti ja tiedän kyllä, että tämähän se yksinkertaisuudessaan on ainoa tapa, mutta kuten sanoin, nyt ei tule liikuntaa normaaliin tapaan.

Liikunta on itse asiassa pelkkä kärpäsenpaska painonpudotuksessa. Ensin ruokailu kuntoon ja sitten urheilua miettimään.

Äläkä lähde minnekään sauvakävelemään, jos tarkoituksena ei ole kävellä 10-15 kilometriä mihin taas menee helposti 2 tuntia aikaa. Lihaskuntoharjoittelua alkuun vaikka joka toinen päivä niin rasvanpoltto on päällä vielä kauan treenin jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nyt koronavuonna onnistunut ja laihtunut vihdoin sen 10 kg, jonka kanssa aiemmin taistelin. Näin onnistuin:

1. Saan vihdoinkin nukkua tarpeeksi. Normaalisti heräsin kuudelta ja aloin valmistautumisen töihin, ja kotona taas joskus kuuden aikaan illalla. Ja helposti nukkumaanmeno venyi, iltavirkku kun olen. Korona takia olen ollut maaliskuusta asti poikkeuksetta kotitoimistolla ja nukun joka yö 9 tuntia. Olen jo pelkästään tämän takia kuin uusi ihminen ja ensimmäiset kilot putosivat mitään muuta muuttamatta.

2. Aloin treenata painoilla + HIITiä. Otin netistä ilmaisen ohjelman, jossa vastus kasvaa koko ajan vähäsen, eli kehitystä tapahtuu. Lihasmassa kasvaa hiljalleen ajan kuluessa kunhan treeni ei junnaa paikoillaan. Itseäni motivoi tuon ohjelman seuraaminen, kun voi rastia taas yhden päivän liikunnat tehdyksi (olen visuaalinen, listoista pitävä). Samoin tuo uni maistuu paremmin ja mieliala pysyy hyvänä. Olen koukussa liikuntaan!

3. Ruokailut ovat parantuneet kuin itsestään, kun ei ole enää ravintolailtoja ruoan, juoman ja kavereiden kanssa. Ostan vain yhden pullon viiniä kotiin viikossa, muuten alkoholi jäänyt. Teen ruokaa itse päivittäin, kun aiemmin tuli syötyä ulkona liian usein. Seuraan makroista vain proteiinin määrää, koska luonnostani en pidä proteiinipitoisista ruoista. Paljon kasviksia. Snacksit jätän kaikki kauppaan. Kaloreita pitää syödä riittävästi, jos treenaa! Syön noin 1600-2000 kcal päivässä, mutta laihdun hienosti ja ennen kaikkea kropan koostumus muuttuu koko ajan. Vyötärö on voinut kaveta monta senttiä vaikka paino näyttäisi koko kuukauden samaa. Kova treeni + tarpeeksi ruokaa saa tuloksia aikaan!

4. Olen pyrkinyt olemaan mahdollisimman onnellinen ja stressitön. Opetellut uusia taitoja/harrastuksia kotona. Katsonut ja kuunnellut juttuja joista tulee hyvä mieli. Hemmotellut itseäni kalliimmalla kosmetiikalla, ostanut hierontatyynyn niskalle, tilasin uusia ihania kauniita kotivaatteita. Peseydyn ja laitan itseni siistiksi joka päivä vaikka olen vain kotona työpäivän, mutta fiilis on satakertaisesti parempi kuin laahustaa nuhjuisena reikäisessä pyjamassa. Kynttilöitä, pehmeitä vilttejä, villasukkia näin syksyllä.

Siinäpä ne tärkeimmät. Matkani jatkuu edelleen, en ole enää BMI:n mukaan ylipainoinen mutta haluan että vyötärö kapenee edelleen :). Tsemppiä!

Hyvä sinä, onnea hienosta suorituksesta! Itselleni tosiaan tällä eristysajalla on ollut ihan päinvastainen vaikutus, mutta voisin vähän tutkia erilaisia kotitreenejä, jospa niistä olisi apua.

Kiitos, olen todella onnellinen ja ylpeä että vihdoinkin onnistuin! Paino tuli syksyllä 2016 ja monta kertaa yritin laihduttaa sitä pois. Mutta vasta nyt, kun on pelkkää aikaa keskittyä omaan hyvinvointiin, ei fokus ollutkaan laihtumisessa ja se tulos tuli ikään kuin siinä samalla. En asu Suomessa ja täällä koronarajoitteet ovat parhaillaankin ankarat. 

Mieti mikä sinua motivoi treenaamisessa? Mulla tosiaan se on visuaalinen palaute, mun pitää NÄHDÄ että tein jotain. Niinpä kädessä on askelmittari kävelylenkeille ja tuossa treeniohjelmassa se lista, josta saa raksia suorituksia yli. Joku toinen taas saattaa ahdistua askelmittarista, mutta vaikkapa kello sinänsä voi motivoida - kävelen tänään 30 minuuttia. Huomenna 35. Jne. Tai uudet treenivaatteet :D - nämä on oikeasti iso juttu! Ostin ihania legginssejä ja kerrankin hyvät urheilurintsikat. Kengät myös tärkeät ja ulkoilutakki. Ihanaa mennä pirteissä väreissä lenkille :).

Hyvä vinkki tuo, että miettii mikä motivoisi treenaamisessa! Tähän asti vastaus on valitettavasti ollut, että ei oikeastaan mikään. Jonkin aikaa olen aina sinnitellyt ihan vain siksi, että asialle on pakko tehdä jotain jos aion mahtua entisiin vaatteisiini. Paras motivaatio on ollut aina se, jos treeni ei ollut ollut oikeastaan treeniä vaan siirtymistä paikasta toiseen kävellen tai pyörällä. Nyt täytyisi keksiä jotain muuta, pitääkin pohtia asiaa kunnolla.

Ap

Ymmärrän täysin, sillä hyötyliikunta on myös mulle ylivoimainen ykkönen. Kävelen normaalielämässä helposti 7-10 km päivässä eikä se tunnu liikunnalta lainkaan. Mutta tässä tosiaan vielä muutamia ajatuksia, mistä voi hakea motivaatiota, askelmittarin ja vaatteiden lisäksi:

- Keppi vai porkkana? Motivoiko ajatus rankaisun välttämisestä vai palkinnon saamisesta? Keppi voisi olla esimerkiksi vedonlyönti - kävelen ensi viikolla X km, ja jos en sitä tee joudun tekemään viikon ajan kotona asian Y (esim. inhoamasi kotityö). Tai porkkana? Jos kävelen ensiviikolla X km, saan ostaa tavaran Y. Tai jotain vastaavaa.

- Aika vai matka? Haluatko treenata 30 minuuttia päivässä vai juurikin kävellä matkan X / askelmäärän X? Haluatko merkata nämä käsin vihkoon tai puhelimen appiin?

- Yksin vai yhdessä? Itse treenaan ehdottomasti yksin, ahdistaa ajatuskin seurasta. Osalle taas sopii kaverin kanssa paremmin ja on pakko lähteä kun sovittiin. Toki myös etänä voi raportoida kaverille että taas treenasin, hyvä minä, ja sopia että kaveri muistuttaa jos ei tule kuulumisia.

- Olisiko mitään sarjaa mitä haluaisit kuunnella? Itse tykkään rikosaiheisista podcasteista, ja niiden jaksot yleensä 1-1,5 h pitkiä. Niinä päivinä kun lähden ulos lenkille, otan sellaisen jakson kuunteluun ja takaisin ei ole tulemista ennen kuin jakso loppuu :D.

- Ostan kotiin jotain ihanaa terveellistä herkkuruokaa - esim. lohta, bataattia ja kermaviilikastiketta ja se odottaa valmiina kun tulen nälkäisenä treenaamasta. Silloin ei ole tekosyitä syödä jotain epäterveellisempää. Liikunnan jälkeen yleensä tekeekin mieli terveellistä ruokaa, ainakin itselläni henkinen kynnyt vetäistä 100g suklaata kun olen juuri huhkinut hiki päässä.

- Kotitreenien ajaksi laitan raikumaan jotain hirveetä teknoaerobicjumputusta, mitä en ikinä normaalisti kuuntelisi mutta se nopea biitti saa treenaamaan kovempaa :D.

- 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nyt koronavuonna onnistunut ja laihtunut vihdoin sen 10 kg, jonka kanssa aiemmin taistelin. Näin onnistuin:

1. Saan vihdoinkin nukkua tarpeeksi. Normaalisti heräsin kuudelta ja aloin valmistautumisen töihin, ja kotona taas joskus kuuden aikaan illalla. Ja helposti nukkumaanmeno venyi, iltavirkku kun olen. Korona takia olen ollut maaliskuusta asti poikkeuksetta kotitoimistolla ja nukun joka yö 9 tuntia. Olen jo pelkästään tämän takia kuin uusi ihminen ja ensimmäiset kilot putosivat mitään muuta muuttamatta.

2. Aloin treenata painoilla + HIITiä. Otin netistä ilmaisen ohjelman, jossa vastus kasvaa koko ajan vähäsen, eli kehitystä tapahtuu. Lihasmassa kasvaa hiljalleen ajan kuluessa kunhan treeni ei junnaa paikoillaan. Itseäni motivoi tuon ohjelman seuraaminen, kun voi rastia taas yhden päivän liikunnat tehdyksi (olen visuaalinen, listoista pitävä). Samoin tuo uni maistuu paremmin ja mieliala pysyy hyvänä. Olen koukussa liikuntaan!

3. Ruokailut ovat parantuneet kuin itsestään, kun ei ole enää ravintolailtoja ruoan, juoman ja kavereiden kanssa. Ostan vain yhden pullon viiniä kotiin viikossa, muuten alkoholi jäänyt. Teen ruokaa itse päivittäin, kun aiemmin tuli syötyä ulkona liian usein. Seuraan makroista vain proteiinin määrää, koska luonnostani en pidä proteiinipitoisista ruoista. Paljon kasviksia. Snacksit jätän kaikki kauppaan. Kaloreita pitää syödä riittävästi, jos treenaa! Syön noin 1600-2000 kcal päivässä, mutta laihdun hienosti ja ennen kaikkea kropan koostumus muuttuu koko ajan. Vyötärö on voinut kaveta monta senttiä vaikka paino näyttäisi koko kuukauden samaa. Kova treeni + tarpeeksi ruokaa saa tuloksia aikaan!

4. Olen pyrkinyt olemaan mahdollisimman onnellinen ja stressitön. Opetellut uusia taitoja/harrastuksia kotona. Katsonut ja kuunnellut juttuja joista tulee hyvä mieli. Hemmotellut itseäni kalliimmalla kosmetiikalla, ostanut hierontatyynyn niskalle, tilasin uusia ihania kauniita kotivaatteita. Peseydyn ja laitan itseni siistiksi joka päivä vaikka olen vain kotona työpäivän, mutta fiilis on satakertaisesti parempi kuin laahustaa nuhjuisena reikäisessä pyjamassa. Kynttilöitä, pehmeitä vilttejä, villasukkia näin syksyllä.

Siinäpä ne tärkeimmät. Matkani jatkuu edelleen, en ole enää BMI:n mukaan ylipainoinen mutta haluan että vyötärö kapenee edelleen :). Tsemppiä!

Hyvä sinä, onnea hienosta suorituksesta! Itselleni tosiaan tällä eristysajalla on ollut ihan päinvastainen vaikutus, mutta voisin vähän tutkia erilaisia kotitreenejä, jospa niistä olisi apua.

Moi Ap, tsemppiä prosessiin! Tuosta erityisajan vaikutuksesta eri ihmisiin nousee esille useampi mielenkiintoinen seikka - emme ole jotain automaatiolla käyviä koneita, johon omalla tahdollamme ei ole merkitystä. Tämä erityisaika ja ihan mikä vain muukin aika menee ihan juuri niinkuin päätämme. Siis ympäristöömme emme toki voi vaikuttaa mutta reaktiomme ei ole meistä riippumaton asia. Suosittelen asennemaailman muuttamista jossittelumaisesta "ehkä siitä olisi apua" tyylisestä päättäväisempään mielenmaisemaan.  Kaikella ystävällisyydellä

Hmm, tässäkin on kyllä ajattelemisen aihetta. Olen kyllä muualla elämässäni hyvinkin määrätietoinen, mutta liikunta ei ole rehellisesti sanottuna koskaan kiinnostanut, vaikka tietysti terveyden takia pitäisi kiinnostaa. Ja kun ei oikeastaan kiinnosta, niin on vaikea olla päättäväinen. Suhteeni ruokaan on myös aina ollut ongelmallinen ja olen käyttänyt sitä keinona käsitellä tunteita, mistä pitäisi toki myös päästä eroon. Mutta tämä vääristynyt suhde vaikeuttaa päättäväisyyttä.

Jos asiaa katsoisi siltä kantilta, että mitä se liikunta sinulle voisi tuoda, ja toisaalta miksi ne kilot sitten harmittavat niin jos niiden pudottamiseen tarvittavat askeleet eivät kiinnosta yhtään. Todellisten päämäärien (vaikka tässä painon pudottaminen) ajattelu ja realistinen tavoitteellisuus voisi madaltaa kynnystä aloittaa se työ niiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Ruokasuhteen käsitteleminen on erityistärkeää - mielummin suhteessa ihmisiin eikä ruokaan ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö vähemmän, liiku enemmän. 

Olisiko ihan käytännön vinkkejä tämän toteuttamiseen? En ole idiootti ja tiedän kyllä, että tämähän se yksinkertaisuudessaan on ainoa tapa, mutta kuten sanoin, nyt ei tule liikuntaa normaaliin tapaan.

Liikunta on itse asiassa pelkkä kärpäsenpaska painonpudotuksessa. Ensin ruokailu kuntoon ja sitten urheilua miettimään.

Olen eri mieltä. Liikunta parantaa mielialaa, terveyttä, lihaskuntoa, oikeastaan ihan kaikkea. Laihduttaessa liikunta on 100% ja ruokavalio 100% tärkeää. Ei ole mitään järkeä odottaa kuntonsa parantamista, kun jo pienellä kävelylenkillä on terveyttä edistävä vaikutus. Ihan kaikki liikunta on hyvästä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syö vähemmän, liiku enemmän. 

Liikkuakin toki pitää mutta  painon alentaminen liikkumalla on kivinen tie, syöminen on se avainasia: Jos syö tarpeeksi vähän, laihtuu vaikka ei liikkuisi yhtään.  Mutta syömällä tarpeeksi paljon lihoo vaikka miten liikkuisi.

Tiedän. Näissä laihdutusohjeiden kyselyssä vaan tympii yleisemmin se, ettei laihtuminen voi olla enää ohjeista kiinni. Ohjeita nimittäin riittää, jos niistä ei osaa itselleen koota toimivaa, niin ei se siitä muutu, että kyselee amatööreiltä laihdutusvinkkejä. 

Yleensä tämä taas johtaa siihen, että karppaajat tulevat julistamana omaa oppiaan autuaaksi ja alkaa hirveä kinaaminen siitä, mitkä energiaravintoaineet lihottaa ja mitkä ei. Siihen nähden keskustelu on ollut jopa hyvää. 

Ja aina löytyy yksi, joka tunkee joka laihdutusketjuun mollaamaan karppausta, vaikka kukaan muu viestittäjä ei ole edes maininnut asiasta. Viestistä päätellen kys. henkilö ei tiedä, mitä karppaus on. Joten jospa jättäisit aiheen ja keskustelisit sellaisesta asiasta, josta sulla löytyy tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nyt koronavuonna onnistunut ja laihtunut vihdoin sen 10 kg, jonka kanssa aiemmin taistelin. Näin onnistuin:

1. Saan vihdoinkin nukkua tarpeeksi. Normaalisti heräsin kuudelta ja aloin valmistautumisen töihin, ja kotona taas joskus kuuden aikaan illalla. Ja helposti nukkumaanmeno venyi, iltavirkku kun olen. Korona takia olen ollut maaliskuusta asti poikkeuksetta kotitoimistolla ja nukun joka yö 9 tuntia. Olen jo pelkästään tämän takia kuin uusi ihminen ja ensimmäiset kilot putosivat mitään muuta muuttamatta.

2. Aloin treenata painoilla + HIITiä. Otin netistä ilmaisen ohjelman, jossa vastus kasvaa koko ajan vähäsen, eli kehitystä tapahtuu. Lihasmassa kasvaa hiljalleen ajan kuluessa kunhan treeni ei junnaa paikoillaan. Itseäni motivoi tuon ohjelman seuraaminen, kun voi rastia taas yhden päivän liikunnat tehdyksi (olen visuaalinen, listoista pitävä). Samoin tuo uni maistuu paremmin ja mieliala pysyy hyvänä. Olen koukussa liikuntaan!

3. Ruokailut ovat parantuneet kuin itsestään, kun ei ole enää ravintolailtoja ruoan, juoman ja kavereiden kanssa. Ostan vain yhden pullon viiniä kotiin viikossa, muuten alkoholi jäänyt. Teen ruokaa itse päivittäin, kun aiemmin tuli syötyä ulkona liian usein. Seuraan makroista vain proteiinin määrää, koska luonnostani en pidä proteiinipitoisista ruoista. Paljon kasviksia. Snacksit jätän kaikki kauppaan. Kaloreita pitää syödä riittävästi, jos treenaa! Syön noin 1600-2000 kcal päivässä, mutta laihdun hienosti ja ennen kaikkea kropan koostumus muuttuu koko ajan. Vyötärö on voinut kaveta monta senttiä vaikka paino näyttäisi koko kuukauden samaa. Kova treeni + tarpeeksi ruokaa saa tuloksia aikaan!

4. Olen pyrkinyt olemaan mahdollisimman onnellinen ja stressitön. Opetellut uusia taitoja/harrastuksia kotona. Katsonut ja kuunnellut juttuja joista tulee hyvä mieli. Hemmotellut itseäni kalliimmalla kosmetiikalla, ostanut hierontatyynyn niskalle, tilasin uusia ihania kauniita kotivaatteita. Peseydyn ja laitan itseni siistiksi joka päivä vaikka olen vain kotona työpäivän, mutta fiilis on satakertaisesti parempi kuin laahustaa nuhjuisena reikäisessä pyjamassa. Kynttilöitä, pehmeitä vilttejä, villasukkia näin syksyllä.

Siinäpä ne tärkeimmät. Matkani jatkuu edelleen, en ole enää BMI:n mukaan ylipainoinen mutta haluan että vyötärö kapenee edelleen :). Tsemppiä!

Hyvä sinä, onnea hienosta suorituksesta! Itselleni tosiaan tällä eristysajalla on ollut ihan päinvastainen vaikutus, mutta voisin vähän tutkia erilaisia kotitreenejä, jospa niistä olisi apua.

Moi Ap, tsemppiä prosessiin! Tuosta erityisajan vaikutuksesta eri ihmisiin nousee esille useampi mielenkiintoinen seikka - emme ole jotain automaatiolla käyviä koneita, johon omalla tahdollamme ei ole merkitystä. Tämä erityisaika ja ihan mikä vain muukin aika menee ihan juuri niinkuin päätämme. Siis ympäristöömme emme toki voi vaikuttaa mutta reaktiomme ei ole meistä riippumaton asia. Suosittelen asennemaailman muuttamista jossittelumaisesta "ehkä siitä olisi apua" tyylisestä päättäväisempään mielenmaisemaan.  Kaikella ystävällisyydellä

Hmm, tässäkin on kyllä ajattelemisen aihetta. Olen kyllä muualla elämässäni hyvinkin määrätietoinen, mutta liikunta ei ole rehellisesti sanottuna koskaan kiinnostanut, vaikka tietysti terveyden takia pitäisi kiinnostaa. Ja kun ei oikeastaan kiinnosta, niin on vaikea olla päättäväinen. Suhteeni ruokaan on myös aina ollut ongelmallinen ja olen käyttänyt sitä keinona käsitellä tunteita, mistä pitäisi toki myös päästä eroon. Mutta tämä vääristynyt suhde vaikeuttaa päättäväisyyttä.

Jos asiaa katsoisi siltä kantilta, että mitä se liikunta sinulle voisi tuoda, ja toisaalta miksi ne kilot sitten harmittavat niin jos niiden pudottamiseen tarvittavat askeleet eivät kiinnosta yhtään. Todellisten päämäärien (vaikka tässä painon pudottaminen) ajattelu ja realistinen tavoitteellisuus voisi madaltaa kynnystä aloittaa se työ niiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Ruokasuhteen käsitteleminen on erityistärkeää - mielummin suhteessa ihmisiin eikä ruokaan ;)

Kilot harmittavat eniten siksi, että ne vaikuttavat siihen miten muut suhtautuvat minuun. Toiseksi eniten harmittaa se, kun vaatteet jäävät pieniksi ja täytyy hankkia uusia. Olen vähän solmussa tämän asian kanssa. Minua ei haittaa sinänsä olla jonkin verran ylipainoinen, mutta en haluaisi ainakaan enää lihoa enempää. Luulisi, että tämä tavoite olisi ihan realistinen, mutta minun pitää yrittää siirtää tämä tavoite ihan konkreettisten tekojen tasolle.

Ap

Tunnin juoksu kuluttaa energiaa n. samanverran kuin on 100 grammassa maitosuklaata.

Eli kyllä tosiaan sen liikunnan merkitys laihduttamisessa on melko vähäinen. Liikunnan muita positiivisia vaikutuksia terveyteen ja henkiseen puoleen ei voi kiistää .

Vierailija kirjoitti:

Tunnin juoksu kuluttaa energiaa n. samanverran kuin on 100 grammassa maitosuklaata.

Eli kyllä tosiaan sen liikunnan merkitys laihduttamisessa on melko vähäinen. Liikunnan muita positiivisia vaikutuksia terveyteen ja henkiseen puoleen ei voi kiistää .

Tämä ajattelutapa on iso virhe! Kun juokset, lihaksesi kehittyvät ja aineenvaihdunta pysyy korkeampana myös treenin jälkeen. Liikkuva ja ulkoileva ihminen myös nukkuu paremmin. Mitä enemmän lihasta, sitä paremmin ruoan kalorit palavat jopa levossa. Ratkaisu on siis nimenomaan lisätä lihasmassaa ja pitää aineenvaihdunta käynnissä liikkumalla PALJON.

Jos teet etätyötä, käy silti kävelemässä aamulla ”työmatka”. Kuuntele vaikka musiikkia, podcastia tai äänikirjaa samalla. Keskellä päivää ”kuljet työpaikan rappusia” eli käyt peilin edessä tekemässä parikymmentä kyykkyä ja nostelet vähän käsipainoja. Vartti riittää. Iltapäivällä sama. Kun työpäivä päättyy, lähdet pyörällä kauppaan tai ihan vain ajelemaan. Illalla venyttelet ja teet vatsalihaksia telkkaria katsellessa. Ennen nukkumaanmenoa pieni iltakävely naapurustossa.

Puhu painonhallinnasta puolisollesi. Pyydä häntä rajoittamaan herkkujen ostamista kotiin. Aina kun mieli tekee aloittaa napostelu, juo ensin iso lasi vettä ja päätä odottaa puoli tuntia. Tee sen puolen tunnin ajan niitä kyykkyjä ja nostele kahvakuulaa. Jos sitten tekee vielä mieli jotakin, salli se itsellesi mutta älä vedä övereitä.

Aloita aamusi aina juomalla pari isoa lasillista vettä.

Lopeta tutkiminen ja pohtiminen ja aloita tänään. Vuoden kuluttua tästä hetkestä toivot nimittäin aloittaneesi juuri tänään - ei hetkeäkään myöhemmin.

Aloita lähtemällä ulos. Mitä enemmän pysyt poissa herkkukaapin ääreltä, sen parempi. Ala heti tehdä parempia valintoja. Älä ota sitä suklaata vaikka mieli tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnin juoksu kuluttaa energiaa n. samanverran kuin on 100 grammassa maitosuklaata.

Eli kyllä tosiaan sen liikunnan merkitys laihduttamisessa on melko vähäinen. Liikunnan muita positiivisia vaikutuksia terveyteen ja henkiseen puoleen ei voi kiistää .

Tämä ajattelutapa on iso virhe! Kun juokset, lihaksesi kehittyvät ja aineenvaihdunta pysyy korkeampana myös treenin jälkeen. Liikkuva ja ulkoileva ihminen myös nukkuu paremmin. Mitä enemmän lihasta, sitä paremmin ruoan kalorit palavat jopa levossa. Ratkaisu on siis nimenomaan lisätä lihasmassaa ja pitää aineenvaihdunta käynnissä liikkumalla PALJON.

Jos teet etätyötä, käy silti kävelemässä aamulla ”työmatka”. Kuuntele vaikka musiikkia, podcastia tai äänikirjaa samalla. Keskellä päivää ”kuljet työpaikan rappusia” eli käyt peilin edessä tekemässä parikymmentä kyykkyä ja nostelet vähän käsipainoja. Vartti riittää. Iltapäivällä sama. Kun työpäivä päättyy, lähdet pyörällä kauppaan tai ihan vain ajelemaan. Illalla venyttelet ja teet vatsalihaksia telkkaria katsellessa. Ennen nukkumaanmenoa pieni iltakävely naapurustossa.

Puhu painonhallinnasta puolisollesi. Pyydä häntä rajoittamaan herkkujen ostamista kotiin. Aina kun mieli tekee aloittaa napostelu, juo ensin iso lasi vettä ja päätä odottaa puoli tuntia. Tee sen puolen tunnin ajan niitä kyykkyjä ja nostele kahvakuulaa. Jos sitten tekee vielä mieli jotakin, salli se itsellesi mutta älä vedä övereitä.

Aloita aamusi aina juomalla pari isoa lasillista vettä.

Höpöhöpö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnin juoksu kuluttaa energiaa n. samanverran kuin on 100 grammassa maitosuklaata.

Eli kyllä tosiaan sen liikunnan merkitys laihduttamisessa on melko vähäinen. Liikunnan muita positiivisia vaikutuksia terveyteen ja henkiseen puoleen ei voi kiistää .

Tämä ajattelutapa on iso virhe! Kun juokset, lihaksesi kehittyvät ja aineenvaihdunta pysyy korkeampana myös treenin jälkeen. Liikkuva ja ulkoileva ihminen myös nukkuu paremmin. Mitä enemmän lihasta, sitä paremmin ruoan kalorit palavat jopa levossa. Ratkaisu on siis nimenomaan lisätä lihasmassaa ja pitää aineenvaihdunta käynnissä liikkumalla PALJON.

Jos teet etätyötä, käy silti kävelemässä aamulla ”työmatka”. Kuuntele vaikka musiikkia, podcastia tai äänikirjaa samalla. Keskellä päivää ”kuljet työpaikan rappusia” eli käyt peilin edessä tekemässä parikymmentä kyykkyä ja nostelet vähän käsipainoja. Vartti riittää. Iltapäivällä sama. Kun työpäivä päättyy, lähdet pyörällä kauppaan tai ihan vain ajelemaan. Illalla venyttelet ja teet vatsalihaksia telkkaria katsellessa. Ennen nukkumaanmenoa pieni iltakävely naapurustossa.

Puhu painonhallinnasta puolisollesi. Pyydä häntä rajoittamaan herkkujen ostamista kotiin. Aina kun mieli tekee aloittaa napostelu, juo ensin iso lasi vettä ja päätä odottaa puoli tuntia. Tee sen puolen tunnin ajan niitä kyykkyjä ja nostele kahvakuulaa. Jos sitten tekee vielä mieli jotakin, salli se itsellesi mutta älä vedä övereitä.

Aloita aamusi aina juomalla pari isoa lasillista vettä.

Tämä jolle vastasit ei ollut siis AP, mutta kiitos vinkeistä kuitenkin. Rappusten kulkeminen tauoilla etätöissä menee ainakin käyttöön, ja herkkujen ostamisesta täytyy puhua puolison kanssa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lopeta tutkiminen ja pohtiminen ja aloita tänään. Vuoden kuluttua tästä hetkestä toivot nimittäin aloittaneesi juuri tänään - ei hetkeäkään myöhemmin.

Aloita lähtemällä ulos. Mitä enemmän pysyt poissa herkkukaapin ääreltä, sen parempi. Ala heti tehdä parempia valintoja. Älä ota sitä suklaata vaikka mieli tekisi.

Kiitos suorasta puheesta :) Olen sellainen pohdiskelijaluonne, mutta eivät ne kilot pohtimalla mihinkään lähde. Eli nyt ensin toimintaa ja sitten vasta pohdintaa siitä, miten edetä parhaiten.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tunnin juoksu kuluttaa energiaa n. samanverran kuin on 100 grammassa maitosuklaata.

Eli kyllä tosiaan sen liikunnan merkitys laihduttamisessa on melko vähäinen. Liikunnan muita positiivisia vaikutuksia terveyteen ja henkiseen puoleen ei voi kiistää .

Väitän edelleen vastaan. Kalorit sisään - kalorit ulos -tyyppinen mustavalkoinen ajattelu ei useinkaan auta ihmistä, joka kamppailee painon kanssa. Kuten edellä mainitsin, yritin 3.5 vuotta pudottaa 10 kiloa juuri kalorien laskemisella. Tulosta ei tullut. Laskin juuri tuollaisia paljonko kuluttaa tunti sitä tai tätä -yhtälöitä ja koko ajan stressasi ja pyöri mielessä että paljonko saa vielä syödä.

Vasta kun näin koronavuonna rentouduin, stressi hävisi, aloin liikkua ilosta ja saavuttaakseni minua motivoivia juttuja (vaikkapa 100 000 askelta viikossa), ja sitä kautta syödä terveellisesti mutta rennosti, paino on kadonnut kuin itsestään. Liikunnan merkitys on ollut aivan ehdottoman keskeinen onnistumiseeni - jos olisin taas yrittänyt rajoittaa kaloreita liikkumatta, en olisi taaskaan onnistunut. Nyt kroppani toimii aina vain paremmin; syön tarpeeksi, olen kylläinen, stressitön, onnellinen ja jaksan liikkua. Energiaa on kuin pienessä veturissa. Tätä EI olisi tapahtunut ilman liikuntaa.

Hyvin harva onnistuu pysyvästi laihduttamaan aina vain pienentämällä kaloreita, koska se vain on surkea tapa elää. On paljon parempi ottaa rivi suklaata, tai kaksi - koska on löytänyt tasapainon eikä tarvitse vetää levyä kerralla - JA mennä lenkille koska haluaa ja siitä tulee törkeän hyvä fiilis. Ei niin että laskee montako kaloria tässä oli ja kauanko pitää juosta...

Tarpeeksi proteiinia, lihastreeniä etkä syö huvikseen koko ajan. Se on siinä. Pikadieeteillä vain lihoo entistä nopeammin uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnin juoksu kuluttaa energiaa n. samanverran kuin on 100 grammassa maitosuklaata.

Eli kyllä tosiaan sen liikunnan merkitys laihduttamisessa on melko vähäinen. Liikunnan muita positiivisia vaikutuksia terveyteen ja henkiseen puoleen ei voi kiistää .

Tämä ajattelutapa on iso virhe! Kun juokset, lihaksesi kehittyvät ja aineenvaihdunta pysyy korkeampana myös treenin jälkeen. Liikkuva ja ulkoileva ihminen myös nukkuu paremmin. Mitä enemmän lihasta, sitä paremmin ruoan kalorit palavat jopa levossa. Ratkaisu on siis nimenomaan lisätä lihasmassaa ja pitää aineenvaihdunta käynnissä liikkumalla PALJON.

Jos teet etätyötä, käy silti kävelemässä aamulla ”työmatka”. Kuuntele vaikka musiikkia, podcastia tai äänikirjaa samalla. Keskellä päivää ”kuljet työpaikan rappusia” eli käyt peilin edessä tekemässä parikymmentä kyykkyä ja nostelet vähän käsipainoja. Vartti riittää. Iltapäivällä sama. Kun työpäivä päättyy, lähdet pyörällä kauppaan tai ihan vain ajelemaan. Illalla venyttelet ja teet vatsalihaksia telkkaria katsellessa. Ennen nukkumaanmenoa pieni iltakävely naapurustossa.

Puhu painonhallinnasta puolisollesi. Pyydä häntä rajoittamaan herkkujen ostamista kotiin. Aina kun mieli tekee aloittaa napostelu, juo ensin iso lasi vettä ja päätä odottaa puoli tuntia. Tee sen puolen tunnin ajan niitä kyykkyjä ja nostele kahvakuulaa. Jos sitten tekee vielä mieli jotakin, salli se itsellesi mutta älä vedä övereitä.

Aloita aamusi aina juomalla pari isoa lasillista vettä.

Juuri näin!! En todellakaan ymmärrä tätä ajattelutapaa, että parempi olla syömättä jotain kaloripitoista, koska syömättä jättäminen on helpompaa kuin tunnin lenkki. Miksi ei mielummin liikkuisi ja söisi hyvin? Se ei oikeasti ole vaikeaa eikä edes vaadi järjetöntä panostusta. Jos treenaan omaan tasoonsa nähden kovaa ja pikkuhiljaa vastusta nostaen, riittää vaikkapa 3 x 45 min viikossa. Se ei ole paljon eikä vaadi yleensä yli-inhimillisiä järjestelyjä. Liikunta vaikuttaa kroppaan 24/7, ei vain sinä hetkenä kun sitä tekee.