Lue keskustelun säännöt.
MItä tehdä lapsen pelihimolle?
04.11.2020 |
Poika, 8v pelaisi koko ajan. Kavereita on kyllä koulussa paljon ja on niitä joskus kotonakin, mutta asuvat ympäri kaupunkia, joten vanhempien pitää järjestää sitten kyydityksiä edestakaisin. Kukaan kaveri ei asu ns. naapurissa.
Pelaaminen on tällä hetkellä taas niin mahdotonta, että siitä riidellään jatkuvasti. Saako pelata? Koska saa pelata? Vähän aikaa vielä! Ja sitten kun pitää lopettaa niin siitä tulee kiukku. Joka päivä pelaa tunnin, kaksi.. On iltapäiväkerhossa koulupävinä, jota näkee niitä kavereitaan ja siellä tehdään läksyt ja me vanhemmat olemme töissä, joten ihan hyvä ratkaisu sikälikin.
Viikonloppuisin kyllä järjestetään muutakin, käydään jossakin yms.. mutta jäähän siihen peliajan vänkäämiselle se kaikki muu aika. Harrastaa muutamaa harrastusta, jolloin harrastus vie muutaman viikkoillan tunnin harrastusta varten eli ei nyt PELKÄSTÄÄN pelaa, mutta ongelma tämä on!
Nyt lähti viikoksi taas kaikki pelivehkeet pois. Miten ihmeessä tähän saa tolkkua??? Jos ei pelaa, lukee jotain.. muttei enää oikein millään leiki.
Kommentit (54)
En nyt saanut kiinni teidän ongelmasta: Ei pelaa koko ajan (kun on kavereita ja harrastuksia), pyytää luvan pelaamiseen, lopettaa kun käsketään. Mikä tuossa on se ongelma? Ja miksi lähti pelikone viikoksi pois? Mulla on 15 vuotias, joka ei IKINÄ ole leikkinyt, ei ikinä, kaikki ei vaan leiki. Pelaa futista, korista, pesistä lautapelejä tms mutta ei ole leikkinyt. Ei kyllä pelaa mitään tietokonepelejäkään, mutta jos saisi valita viettäisi 24/7 katsellen youtubea. Ja kunhan koulu ja muut hommat on hoidettu, kattokoon..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 6- ja 9-vuotiaat lapset. 9-vuotiaalla varsinkin on pelihimoa. Ollaan yhdessä sovittu pelipäivät. Silloin saa pelata pitempään, muina päivinä ei. Jos pelaa salaa, siitä on seuraamuksia. Kyllähän sitä vänkäystä on, mutta se kuuluu asiaan. Mun mielestä etukäteen sovitut pelipäivät on paras ratkaisu, ei niin, että joka päivä saa pelata ja vanhemmat syyllistää koko ajan niskassa.
Vierailija kirjoitti:
En nyt saanut kiinni teidän ongelmasta: Ei pelaa koko ajan (kun on kavereita ja harrastuksia), pyytää luvan pelaamiseen, lopettaa kun käsketään. Mikä tuossa on se ongelma? Ja miksi lähti pelikone viikoksi pois? Mulla on 15 vuotias, joka ei IKINÄ ole leikkinyt, ei ikinä, kaikki ei vaan leiki. Pelaa futista, korista, pesistä lautapelejä tms mutta ei ole leikkinyt. Ei kyllä pelaa mitään tietokonepelejäkään, mutta jos saisi valita viettäisi 24/7 katsellen youtubea. Ja kunhan koulu ja muut hommat on hoidettu, kattokoon..
Ongelma on siinä, että raivostuu kun kielletään/rajoitetaan, kiukkuaa, vänkää, ei tekisi mitään muuta.. eli on addiktoitunut.
Pura osiksi 'pelihimo'. Yritä ensin hahmottaa, mikä on se peikko, jota vastustat. Selvitä mitä pelejä lapsi pelaa, miksi on kiinnostunut niistä, mitä hyötyjä peleistä voi olla. Liittyykö pelaamiseen yhteydenpitoa kavereihin. Mieti mitä muuta toivoisit lapsen tekevän. Määrittele maksimiaika päivässä pelaamisella. Kerro tämä lapselle ja pidä siitä johdonmukaisesti kiinni.
Meidän 15v poika pelaa usein kolikkopelejä ja voittaa reilusti. No siinäpähän saa taskurahaa lisää, saa toki kotoakin aika paljon.
Tyylikkäästi huristelee mautollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alttius ongelmapelaamiseen ja ylipäätään toiminta-addiktioihin on yhteydessä adhd-piirteisiin sekä yleiseen hermoston kehittymättömyyteen ja elämyshakuisuuteen. Itse olen näitä asioita joutunut miettimään sukurasitteen vuoksi.
Parasta on, että lapsella olisi jokin hyödyllinen kohde, johon kanavoida levottomuutensa. Monella kuuluisalla urheilijalla ja muusikolla on adhd-piirteitä, koska huipulla tarvitaan ylimääräistä virtaa. Ja vaikka lapsi ei huipulle tähtäisikään, tekee ihmeitä lapsen itsetunnolle huomata, että hän on vaikkapa urheilussa parempi kuin muut. Usein kun nämä lapset saavat helposti negatiivista palautetta.
Eli näin karusti sanoen: riippuvuus pitää korvata toisella.
Vierailija kirjoitti:
Pura osiksi 'pelihimo'. Yritä ensin hahmottaa, mikä on se peikko, jota vastustat. Selvitä mitä pelejä lapsi pelaa, miksi on kiinnostunut niistä, mitä hyötyjä peleistä voi olla. Liittyykö pelaamiseen yhteydenpitoa kavereihin. Mieti mitä muuta toivoisit lapsen tekevän. Määrittele maksimiaika päivässä pelaamisella. Kerro tämä lapselle ja pidä siitä johdonmukaisesti kiinni.
En mä pelaamista vastaan kokonaan ole. Oppii kieliä, joissakin peleissä on kavereita.. kyllä ne opettaa, mutta pitää myös pystyä lopettamaan kun käsketään. Jos pyydän syömään, sanotaan, että "peli kesken" eikä sitä lopeteta siihen vaikka se loppuisikin vaan aloitetaan uusi vielä vaikka tiedetään, että on pyydetty syömään. Saatan huudella vaikka vartin, että nyt syömään! Ruoka on sitten jo usein kylmää ja muut syöneet.
Ongelma on siinä, ettei osaa lopettaa. Ja usein tulee kiukku kun on pakko.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelaaminen on lapsille samaa kuin meille aikuisille aihe vapaa. Aivojen nollaamista, aivojen heittämistä narikkaan, eskapismia, vastapainoa arjen puurtamiselle. Jos lapsi ei saa rentoutua pelaamalla on hyvä miettiä millä tavalla saisi. Pelaamista demonisoidaan liikaa. Pelaamisessa on monia hyviä puolia, se kehittää loogista ajattelua, reaktionopeutta ja ihmissuhdetaitoja, useasti keskittymiskykyä. Monella tapaa viisaampaa ajanvietettä kuin esimerkiksi aihe vapaa. Kohtuu kuitenkin kaikessa. Aikuiset voisivat aloittaa kellottamalla ensin oman netinkäyttönsä ja miettimällä omia addiktioitaan.
Enemmän kuin pelaamisesta minä olen huolissani tiktokvideoista, youtubevideoista ym. muutaman sekunnin tai minuutin pätkistä, joiden jatkuva katsominen vähentää kykyä pitkäjänteisyyteen. Sirpaleinfosta.
Vierailija kirjoitti:
Alttius ongelmapelaamiseen ja ylipäätään toiminta-addiktioihin on yhteydessä adhd-piirteisiin sekä yleiseen hermoston kehittymättömyyteen ja elämyshakuisuuteen. Itse olen näitä asioita joutunut miettimään sukurasitteen vuoksi.
Parasta on, että lapsella olisi jokin hyödyllinen kohde, johon kanavoida levottomuutensa. Monella kuuluisalla urheilijalla ja muusikolla on adhd-piirteitä, koska huipulla tarvitaan ylimääräistä virtaa. Ja vaikka lapsi ei huipulle tähtäisikään, tekee ihmeitä lapsen itsetunnolle huomata, että hän on vaikkapa urheilussa parempi kuin muut. Usein kun nämä lapset saavat helposti negatiivista palautetta.
Eli näin karusti sanoen: riippuvuus pitää korvata toisella.
Asiantuntijoiden mukaan addiktioita nimenomaan ei pidä korvata toisella. Vaan opetella elämään myös tekemättä mitään, ihan vaan olemista.
Moni lapsi pelaa, koska aikuisella ei ole hänelle aikaa. Lisäisin vähitellen kivaa yhteistä tekemistä, hivuttaisin lasta pois pelimaailmassa vähitellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt saanut kiinni teidän ongelmasta: Ei pelaa koko ajan (kun on kavereita ja harrastuksia), pyytää luvan pelaamiseen, lopettaa kun käsketään. Mikä tuossa on se ongelma? Ja miksi lähti pelikone viikoksi pois? Mulla on 15 vuotias, joka ei IKINÄ ole leikkinyt, ei ikinä, kaikki ei vaan leiki. Pelaa futista, korista, pesistä lautapelejä tms mutta ei ole leikkinyt. Ei kyllä pelaa mitään tietokonepelejäkään, mutta jos saisi valita viettäisi 24/7 katsellen youtubea. Ja kunhan koulu ja muut hommat on hoidettu, kattokoon..
Sun pojalla on heikko mielikuvitus jos ei koskaan leikkinyt eikä tykkää pelata. Hänen avoille stimulaatio pitää olla valmis = pallo pomppii ja hän juoksee perässä ja videokuva jota vain katsotaan. Leikkiminen vaatii runsaasti mielikuvitusta ja älykkyyttä. Roolipeleissä sama juttu. Mulla oli nuorena sun pojan kaltaisia kavereinani. Ainoat pelit mihin pystyivät keskittymään oli cs ja nhl. Ei mitään laatikon terävimpiä tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Alttius ongelmapelaamiseen ja ylipäätään toiminta-addiktioihin on yhteydessä adhd-piirteisiin sekä yleiseen hermoston kehittymättömyyteen ja elämyshakuisuuteen. Itse olen näitä asioita joutunut miettimään sukurasitteen vuoksi.
Parasta on, että lapsella olisi jokin hyödyllinen kohde, johon kanavoida levottomuutensa. Monella kuuluisalla urheilijalla ja muusikolla on adhd-piirteitä, koska huipulla tarvitaan ylimääräistä virtaa. Ja vaikka lapsi ei huipulle tähtäisikään, tekee ihmeitä lapsen itsetunnolle huomata, että hän on vaikkapa urheilussa parempi kuin muut. Usein kun nämä lapset saavat helposti negatiivista palautetta.
Eli näin karusti sanoen: riippuvuus pitää korvata toisella.
Ai onko nykyään päästy niin pitkälle, että jopa peliriippuvaiset leimataan "erityislapsiksi"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä rankaiset lasta tunteidensa näytt'misestä.
Kun kiukuttelee siitä että pitää lopettaa pelaaminen, sä otat pelit pois.
Jos hän kerran lopettaa kun pyydetään eikä pelaa salaa niin anna nyt hyvänen aika toisen purkaa tunteensa.
Jos sua v.tuttaa, varmaan myös purat sen jotenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pura osiksi 'pelihimo'. Yritä ensin hahmottaa, mikä on se peikko, jota vastustat. Selvitä mitä pelejä lapsi pelaa, miksi on kiinnostunut niistä, mitä hyötyjä peleistä voi olla. Liittyykö pelaamiseen yhteydenpitoa kavereihin. Mieti mitä muuta toivoisit lapsen tekevän. Määrittele maksimiaika päivässä pelaamisella. Kerro tämä lapselle ja pidä siitä johdonmukaisesti kiinni.
En mä pelaamista vastaan kokonaan ole. Oppii kieliä, joissakin peleissä on kavereita.. kyllä ne opettaa, mutta pitää myös pystyä lopettamaan kun käsketään. Jos pyydän syömään, sanotaan, että "peli kesken" eikä sitä lopeteta siihen vaikka se loppuisikin vaan aloitetaan uusi vielä vaikka tiedetään, että on pyydetty syömään. Saatan huudella vaikka vartin, että nyt syömään! Ruoka on sitten jo usein kylmää ja muut syöneet.
Ongelma on siinä, ettei osaa lopettaa. Ja usein tulee kiukku kun on pakko.
ap
Kyllä lapsi lopettaa jos uskoo vanhemman sanaa. Sinulla ei siis ole lapseen auktoriteettia, lähtisin tästä liikkeelle, vaikka kuulostaa tylyltä. Nyt hyvä hetki vahvistaa sitä, koska lapsesi on vielä nuori. Myöhemmin auktoriteettia on enää vaikea saada takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pura osiksi 'pelihimo'. Yritä ensin hahmottaa, mikä on se peikko, jota vastustat. Selvitä mitä pelejä lapsi pelaa, miksi on kiinnostunut niistä, mitä hyötyjä peleistä voi olla. Liittyykö pelaamiseen yhteydenpitoa kavereihin. Mieti mitä muuta toivoisit lapsen tekevän. Määrittele maksimiaika päivässä pelaamisella. Kerro tämä lapselle ja pidä siitä johdonmukaisesti kiinni.
En mä pelaamista vastaan kokonaan ole. Oppii kieliä, joissakin peleissä on kavereita.. kyllä ne opettaa, mutta pitää myös pystyä lopettamaan kun käsketään. Jos pyydän syömään, sanotaan, että "peli kesken" eikä sitä lopeteta siihen vaikka se loppuisikin vaan aloitetaan uusi vielä vaikka tiedetään, että on pyydetty syömään. Saatan huudella vaikka vartin, että nyt syömään! Ruoka on sitten jo usein kylmää ja muut syöneet.
Ongelma on siinä, ettei osaa lopettaa. Ja usein tulee kiukku kun on pakko.
ap
Se on 8v, se vasta opettelee. Sitä paitsi monikaan aikuinen ei osaa aloitettuaan lopettaa, oli sitten juominen, syöminen, raivoaminen, pelaaminen, valvominen vaikka tietää että pitäisi jo mennä nukkumaan...
Olen huomannut että kaikista paras tapa on sanoa yksi rata vielä, eikä kello se ja se. Ei siitä pelistä ole pakko tulla suoraan ruokapöytään. Ei haittaa vaikka on rata plattuna jo 5 min ennen ruokaa.
Eli jos aloittaa uuden pelin, menet ja katkaiset pelin kylmästi.
Lapsi suuttuu ja huutaa, mutta sä annat sen huutaa koska ei ole killettyä tuntea kiukkua, surua tai pettymystä.
Se on niin yksinkertaista. Lapsi oppii, tottuu ja kasvaa, kun on selkeät säännöt ja rakkautta.
Teette säännöt koska pelataan ja kuinka pitkään ja niistä pidetään kiinni. Anna suuttua, ei sitä pidä pelätä. Ei lapsi mene rikki tunteista, herran jestas. Kaikkea ei elämässä saa ja siihen kannattaa oppia. Keksikää jotain muuta tekemistä. Ottaa aikansa.
Mikäli ongelma on kehittynyt jo addiktioksi asti, ei siihen ole muuta toimivaa kestävää ratkaisua kuin täyskielto...
vrt. Alkoholisti joko juo itsensä hautaan, taikka raitistuu täysin, mitään välimuotoja ei ole olemassa.
Ihan ensimmäiseksi pitää:
1) Hävittää kaikki pelikoneet lapsen kotiympäristöstä. (Huom! tarkoittaa myös älykännykkää)
2) Kaveripiirin vanhempiin otetaan yhteys, ja kerrotaan että lasta ei saa altistaa millekään pelisisällölle.
--> Saattaa johtaa kaveripiirin kaventumiseen, mutta tämä on vaan hyväksyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alttius ongelmapelaamiseen ja ylipäätään toiminta-addiktioihin on yhteydessä adhd-piirteisiin sekä yleiseen hermoston kehittymättömyyteen ja elämyshakuisuuteen. Itse olen näitä asioita joutunut miettimään sukurasitteen vuoksi.
Parasta on, että lapsella olisi jokin hyödyllinen kohde, johon kanavoida levottomuutensa. Monella kuuluisalla urheilijalla ja muusikolla on adhd-piirteitä, koska huipulla tarvitaan ylimääräistä virtaa. Ja vaikka lapsi ei huipulle tähtäisikään, tekee ihmeitä lapsen itsetunnolle huomata, että hän on vaikkapa urheilussa parempi kuin muut. Usein kun nämä lapset saavat helposti negatiivista palautetta.
Eli näin karusti sanoen: riippuvuus pitää korvata toisella.
Asiantuntijoiden mukaan addiktioita nimenomaan ei pidä korvata toisella. Vaan opetella elämään myös tekemättä mitään, ihan vaan olemista.
Moni lapsi pelaa, koska aikuisella ei ole hänelle aikaa. Lisäisin vähitellen kivaa yhteistä tekemistä, hivuttaisin lasta pois pelimaailmassa vähitellen.
Minulla on hyvin helposti addiktoituva lapsi. Sitä addiktuneisuuteen suuntautumista on hyvin vaikea vanhempana muuttaa. Mitä tahansa lapsi tekee tai mistä kiinnostuu, se menee äärimmäisyyksiin ja lapsi ei vain osaa ajatella mitään muuta. Meillä esim lapsi myös lukee, mutta lukee samoja kirjoja yhä uudelleen ja uudelleen, kymmeniä kertoja. Jos sanon, että vaihda kirjaa, kieltäytyy lukemasta kokonaan. Jos lapsi on kehittänyt mielikuvan jostain pelosta, se on ja pysyy vuosia hyvin voimakkaana. Jos taas katsotaan jotain leffasarjaa aina yksi leffa kerrallaan, koko viikon on vaikea saada unta, kun vain odottaa milloin pääsee katsomaan ja mitä siinä tapahtuu. Sanomattakin on selvää, että levottomuus purkautuu fyysisenä liikehtimisenä.
Ap:lle, minulla on siis kaksi pelaamisesta nauttivaa lasta. Toinen on yllä kuvailemani kaltainen ja hänenkin kanssaan olen käynyt läpi raivoamiset. Nuorempi saa myös raivokohtauksia, jos pelaaminen ei onnistu. Ei kuitenkaan ole oikeastaan helposti riippuvaisuuteen taipuvainen, vaan on hyvin tunteellinen. Kokee pettymykset siis kovina. Hänen kanssaan meillä on sääntö, että jos raivostuu tai kinuaa tai muuten osoittaa huonoa käytöstä pelaamisen vuoksi, varoitan kerran ja sen jälkeen, jos jatkaa, laitetaan pelit seuraavaksi päiväksi pois.
Anna peliajaksi tunti päivässä, kiellä kinuaminen, auta pettymysten sietämisessä ja pahassa mielessä esim niin, että opetat lasta sanoittamaan tunteitaan. Sen jälkeen olet tehnyt tehtäväsi vanhempana. Lopulta et voi kokonaan tehdä valintoja lapsen puolesta tai päättää, millainen lapsi aikuisena on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pura osiksi 'pelihimo'. Yritä ensin hahmottaa, mikä on se peikko, jota vastustat. Selvitä mitä pelejä lapsi pelaa, miksi on kiinnostunut niistä, mitä hyötyjä peleistä voi olla. Liittyykö pelaamiseen yhteydenpitoa kavereihin. Mieti mitä muuta toivoisit lapsen tekevän. Määrittele maksimiaika päivässä pelaamisella. Kerro tämä lapselle ja pidä siitä johdonmukaisesti kiinni.
En mä pelaamista vastaan kokonaan ole. Oppii kieliä, joissakin peleissä on kavereita.. kyllä ne opettaa, mutta pitää myös pystyä lopettamaan kun käsketään. Jos pyydän syömään, sanotaan, että "peli kesken" eikä sitä lopeteta siihen vaikka se loppuisikin vaan aloitetaan uusi vielä vaikka tiedetään, että on pyydetty syömään. Saatan huudella vaikka vartin, että nyt syömään! Ruoka on sitten jo usein kylmää ja muut syöneet.
Ongelma on siinä, ettei osaa lopettaa. Ja usein tulee kiukku kun on pakko.
ap
Se on 8v, se vasta opettelee. Sitä paitsi monikaan aikuinen ei osaa aloitettuaan lopettaa, oli sitten juominen, syöminen, raivoaminen, pelaaminen, valvominen vaikka tietää että pitäisi jo mennä nukkumaan...
Olen huomannut että kaikista paras tapa on sanoa yksi rata vielä, eikä kello se ja se. Ei siitä pelistä ole pakko tulla suoraan ruokapöytään. Ei haittaa vaikka on rata plattuna jo 5 min ennen ruokaa.
Totta muuten! Jos sanotaan että tunti peliaikaa, peli jää aina kesken, koska halutaan pelata viimeiseen minuuttiin asti. Koska jos rata on valmis 45 minuutissa, niin lapsi haluaa pelata vielä sen 15 min, ja aloittaa uuden. Jos taas sanotaan että päivässä saat pelata kymmenen rataa sitä tai tätä, niin se on se 10, meni siihen vartti tai tunti. Toki aikuisen pitää tietää mitä lapsi pelaa, jotta osaa arvioida kauanko radassa menee.
Kiellä se vänkääminen? Rankkua jos vänkää kiellosta huolimatta.