Lue keskustelun säännöt.
Ryyppybileet, kun pieni lapsi nukkumassa?
19.02.2014 |
Hyvä AV-raati. Saimme mieheni kanssa pahan riidan aikaiseksi eilen. Väittely syntyi, kun kielsin miestäni kutsumasta ystäviään kotiimme yökylään ja juopottelemaan silloin, kun 2 -vuotias tyttäremme on kotona. Nämä kaverit siis tulisivat illalla, kun lapsi vielä hereillä (käy noin klo.21 nukkumaan) ja jäisivät yöksi.
Mielestäni pieni lapsi ansaitsee raittiin kodin, myös nukkuessaan. Itse en käytä alkoholia kotona lainkaan, miehelleni maistuu kyllä valitettavan useinkin ja olenkin ollut välittämättä, jos yksinään viikonloppuöisin alkoholia nauttii. Nyt kuitenkin ongelmana tuo kavereiden kutsuminen ja öinen mekastus sekä aamuinen pitkään nukkuminen, aamupalojen vaatiminen ja omien jälkien siivoamattomuus.
Ehdotin myös, että lähden tyttäremme kanssa esimerkiksi mummolaan siksi viikonlopuksi, mutta sekään ei käy. Selityksenä tähän, että se kertoo minun lapsellisuudestani ja on mököttämistä...
Mielipidettä teiltä kaipailen, olenko kohtuuton? Vai ajattelenko lapsemme parasta?
Kommentit (44)
On bileitä ja bileitä. On eri asia kutsua kavereita kylään ja nauttia alkoholia lastenkin nähden, mutta humalainen aikuinen pelottaa lasta. Pieni hiprakka kahden viinilasillisen tai kahden saunakaljan jälkeen on aivan eri asia kuin känni.
Aikuisen pitäisi olla järkevässä kunnossa keskellä yötäkin, jos sattuisi lapsi heräämään. Humalaiset aikuiset eivät kuulu lapsen elämään, piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähän ot. lapset ei oo tyhmiä. mä järkytyin kun olin kylässä ja kaverini, hyvin aikuinen nainen ja yh, sekä minä otimme lasit vinkkua ja rupattelimme niitä näitä niin tämän hyvin aikuisen teinitytär tuli huoneestaan, näki meidän vinkkulasit ja sanoi "äiti sä oot taas kännissä" . totuus tuli lasten suusta ja myöhemmin huomasinkin että äiti oli aika paljonkin kännissä...
miltä tuntuisi olla oman lapsensa halveksima?
No olen kyllä samoilla linjoilla kanssasi. Toisaalta noin yleisemmin voisi kyseenalaistaa sitä, pitääkö hauskanpidon olla RANKKAA ryyppäämistä tappeluineen päivineen (kuten usein on), mitä hauskaa siinä enää on? Mielestäni juuri nuo tappelut, oksentamiset ja kaikinpuolinen pahoinvointi ovat tehneet sen, että Suomessa alkoholiin suhtaudutaan niin tolkuttoman negatiivisesti. Eikö sitä alkoholia voisi käyttää niin, että olisi oikeasti HAUSKAA, mikä tarkoittaa yleensä kohtuudella, eikä sen juomista tarvisi lasten silmiltäkään silloin piilotella? Aina tulee mieleen, miten Tove Jansson kuvasi Kuvanveistäjän tyttäressä bileitä, joissa varmaan ainakin tupakansavua oli liikaa, mutta ei hänellä ollut mitään syytä pelätä tuttuja, alkoholia käyttäviä ihmisiä. Itse olen kotoisin tuiki tavallisesta suomalaisperheestä, jossa isä joi nurkan takana piilossa pari kertaa vuodessa (oli varmaan tosi rattoisaa) ja äiti varoitteli, että meidän suvussa maksa ei sitten polta alkoholia ja paheksui syvästi. Mutta en ap kyllä jaksaisi katsella miestä, jolle alkoholin nauttiminen on kovaa ja rankkaa, kuin työtä, jolle pyhitetään kaksi päivää.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 14:23"]noh, kukkahattutädit. minä kasvoin kodissa jossa oli ryyppybileitä. opin että se on ihan normaalia herätä öisin naurunremakkaan, uinua tupakinsavussa ja olla levoton. mitä pitemmälle iltajuhla eteni niin naurunremakat muuttuivat remakammiksi eikä enää naurattanut, joskus oli koviakin riitoja ja tömähdyksiä, kolinaa ja huutoa kuului. kerran menin katsomaan mikä hätänä ja sain äkkilähdöt, enää en mennyt tarkistamaan tilannetta vaan jos heräsin niin sitkittelin omassa sängyssä ja toivoin ettei menisi tällä kertaa nyrkkitappeluksi. äiti yritti hillitä musiikinkuuntelua tai juhlimista ja nalkutti. sen jälkeen yleensä näinä iltoina itki makuuhuoneessa, selvinpäin, luuli etten tiennyt. aamulla kun menin pissalle, saattoi isä olla sammuneena vessassa, kerran housut kintuissa kuorsasi naama lattiassa.
silloin olin alle kouluikäinen enkä tiennyt mitä ajatella ja otin oppia, otin alkoholia reippaasti käyttävän miehen. kesti melkein 40-vuotiaaksi ennenkuin tajusin että MUUNLAISTAKIN elämää on.
minun lapseni ei ole koskaan nähnyt minua humalassa, eikä näe.
isänsä, mumminsa, vaarinsa, setänsä, monta muuta on nähnyt ja näen menneen itseni hänessä, pienesti hämmentyneen, pettyneen ja kohta hölmöjä, avuttomia aikuisia halveksivan nuoren tytön. ymmärtänette että välit sukuun, tähän "turvaverkkoon" on huonot.
suvussani ei ole isommin työttömyyttä, huostaanottoja tai poliisin kanssa tekemisissä-olemista, ihan tavallista suomalaista kansaa. ihan tavallista suomalaista elämää?
ei. ryyppyjuhlat ja lapset ei kuulu yhteen.
[/quote] no jotkut vain ovat niin ansarinkukkia, että ahdistuvat kaikesta