Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitkä asiat ovat sellaisia, että ”kasvetaan erilleen”?
04.11.2020 |
Ymmärrän, että nuorena mennään yhteen ja on samat mielenkiinnon kohteet. Sitten toinen haluaa perheen ja toinen jatkaa biletystä.
Samoin, ulkomailla tai Lapin erämaassa asuminen on vaikea toteuttaa, jos toinen haluaa asua tietyssä paikassa.
Mutta mitä muuta voi olla, että kasvetaan erilleen eikä voi yhteiseloa jatkaa?
Kommentit (62)
Monet ketjun esimerkeistä ovat sellaisia, joissa ei ole kasvettu erilleen vaan on oltu alun perin erilaisia ja suunniteltu erilaista tulevaisuutta, mutta tyhmänä jätetty se huomiotta. Eihän se ole yhtään sama asia.
Luulisi, että ennen naimisiin menoa tai lasten tekoa juteltaisiin selväksi, millaista elämää toivotaan yhdessä. Jos siinä selviää, että toinen haaveilee maaseudulla asumisesta ja toinen suurkaupungin vilskeestä tms, niin ratkaisun pitäisi olla selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet ketjun esimerkeistä ovat sellaisia, joissa ei ole kasvettu erilleen vaan on oltu alun perin erilaisia ja suunniteltu erilaista tulevaisuutta, mutta tyhmänä jätetty se huomiotta. Eihän se ole yhtään sama asia.
Luulisi, että ennen naimisiin menoa tai lasten tekoa juteltaisiin selväksi, millaista elämää toivotaan yhdessä. Jos siinä selviää, että toinen haaveilee maaseudulla asumisesta ja toinen suurkaupungin vilskeestä tms, niin ratkaisun pitäisi olla selvä.
Mietin ihan samaa, mutta ehkä kyse on siitä, että yhteen on menyt kovin nuorena. Ei silloin oikein tiedä, mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän kyseessä ole eufemismi eli kiertoilmaus. Erilleen kasvaminen kuulostaa paljon kivemmalta kuin se, että on alettu inhota toista, petetään, on jouduttu jätetyksi, toinen on alkoholisti tms. Jossain vaiheessa erilleen kasvamisesta tuli niin kliseinen ilmaus, ettei sitä enää juuri kehdata edes käyttää.
Minusta erilleen kasvaminen ei ole edes mikään eron syy, ainakaan silloin, jos parilla on alaikäisiä lapsia. Jos on vain erkaannuttu, voidaan myös taas lähentyä, jos halua on. Jos on kyse vain aikuisista, voi ajatella, että tämä on nähty juttu, eikun uutta kehiin. Mutta vanhempien parisuhde on lapsen koti, ja siihen pitää suhtautua vähän suuremmalla kunnioituksella.
Tällä en tarkoita, että pitäisin eroja turhina. Näin siksi, koska lähes aina ne johtuvat jostain vakavammasta kuin erilleen kasvamisesta, vaikka näin tuttaville sanotaankin.
Voi sitä tietysti käyttää kiertoilmauksenakin, mutta omaan tilanteeseeni tuo ”kasvoimme erillemme” sopii kyllä hyvin. Olemme nelikymppisiä. Alamme viimeinkin hahmottamaan mitä oikeastaan elämältä toivomme. Tähän asti on menty aika sata lasissa, opiskeltu, tehty töitä, rakennettu taloa, muutettu, vaihdettu työpaikkoja, saatu lapset ja pörrätty niiden ympärillä... yhtäkkiä aikaa onkin taas enemmän ja on pysähdytty tarkastelemaan elämäämme, että missäs tässä nyt ollaan, ja halutaanko olla täällä ja tämän ihmisen kanssa. Jotain tämmöstä. Jos tämän kaiken kriiseilyn jälkeen päätetään, että parempi jatkaa eri suuntiin, niin tuo ”kasvoimme erilleen” kuvaa sitä oikein hyvin. Ei meillä mitään noita yleisesti hyväksyttyjä syitä ole kuten väkivaltaa, alkoholismia tai pettämistä. Sinänsä minulle kyllä ihan sama mitä ihmiset meidän mahdollisesta tulevasta erosta miettii. Olen päässyt yli siitäkin vaiheesta elämässä kun vielä välitin ihmisten selän takana jauhamasta pashasta.
Siksipä vihkikaavassa kysytäänkin, että tahdotko. On tahdon asia olla yhdessä kymmeniä vuosia. Näköjään nykyään ajatellaan, että kyse on siitä, tahdotko juuri nyt tällä hetkellä. No varmaan sitä siinä nuorena ja rakastuneena olevinaan tahtoo. Oikea tahto ratkaistaan sitten, kun on sen oikean elämän vuoro. Tahdotko pitää puolisosta kiinni elämäntilanteiden vaihdellessa, tutustua häneen aina uudestaan ja sitoutua valitsemaan hänet?
Pitäisi varmasti muuttaa vihkikaavaa. Parempi olisi kysyä, onko sulla just tänään sellainen fiilis, että haluat olla tuon toisen kanssa.
En ymmärrä, miksi edes mennään naimisiin, jos pitää sopivana eron syynä sitä, että tulee keski-ikä ja huomaa, että on pörrätty lasten ympärillä jne.
Minä olen mennyt naimisiin maistraatissa eikä siinä kovin paljon mitään lörpötelty. Olen sopinut mieheni kanssa että yhdessä ollaan niin kauan kuin se hyvältä tuntuu ja sen enempää ei tarvitse luvata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ketjun esimerkeistä ovat sellaisia, joissa ei ole kasvettu erilleen vaan on oltu alun perin erilaisia ja suunniteltu erilaista tulevaisuutta, mutta tyhmänä jätetty se huomiotta. Eihän se ole yhtään sama asia.
Luulisi, että ennen naimisiin menoa tai lasten tekoa juteltaisiin selväksi, millaista elämää toivotaan yhdessä. Jos siinä selviää, että toinen haaveilee maaseudulla asumisesta ja toinen suurkaupungin vilskeestä tms, niin ratkaisun pitäisi olla selvä.
Mietin ihan samaa, mutta ehkä kyse on siitä, että yhteen on menyt kovin nuorena. Ei silloin oikein tiedä, mitä haluaa.
Siitä juuri
Nainen löytää miehen jolla on paksumpi lompakko tai paksumpi kulli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen löytää miehen jolla on paksumpi lompakko tai paksumpi kulli.
Joillekkin tämä elämä kyllä näyttäytyy niin littanana ja lattanana, että mitähän sinäkään edes saat tästä irti.
Seksi
Naista lakkaa kiinnostamasta papin aamenen jälkeen mut miehellä pysyy sukupuolivietti vanhuuteen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän kyseessä ole eufemismi eli kiertoilmaus. Erilleen kasvaminen kuulostaa paljon kivemmalta kuin se, että on alettu inhota toista, petetään, on jouduttu jätetyksi, toinen on alkoholisti tms. Jossain vaiheessa erilleen kasvamisesta tuli niin kliseinen ilmaus, ettei sitä enää juuri kehdata edes käyttää.
Minusta erilleen kasvaminen ei ole edes mikään eron syy, ainakaan silloin, jos parilla on alaikäisiä lapsia. Jos on vain erkaannuttu, voidaan myös taas lähentyä, jos halua on. Jos on kyse vain aikuisista, voi ajatella, että tämä on nähty juttu, eikun uutta kehiin. Mutta vanhempien parisuhde on lapsen koti, ja siihen pitää suhtautua vähän suuremmalla kunnioituksella.
Tällä en tarkoita, että pitäisin eroja turhina. Näin siksi, koska lähes aina ne johtuvat jostain vakavammasta kuin erilleen kasvamisesta, vaikka näin tuttaville sanotaankin.
Voi sitä tietysti käyttää kiertoilmauksenakin, mutta omaan tilanteeseeni tuo ”kasvoimme erillemme” sopii kyllä hyvin. Olemme nelikymppisiä. Alamme viimeinkin hahmottamaan mitä oikeastaan elämältä toivomme. Tähän asti on menty aika sata lasissa, opiskeltu, tehty töitä, rakennettu taloa, muutettu, vaihdettu työpaikkoja, saatu lapset ja pörrätty niiden ympärillä... yhtäkkiä aikaa onkin taas enemmän ja on pysähdytty tarkastelemaan elämäämme, että missäs tässä nyt ollaan, ja halutaanko olla täällä ja tämän ihmisen kanssa. Jotain tämmöstä. Jos tämän kaiken kriiseilyn jälkeen päätetään, että parempi jatkaa eri suuntiin, niin tuo ”kasvoimme erilleen” kuvaa sitä oikein hyvin. Ei meillä mitään noita yleisesti hyväksyttyjä syitä ole kuten väkivaltaa, alkoholismia tai pettämistä. Sinänsä minulle kyllä ihan sama mitä ihmiset meidän mahdollisesta tulevasta erosta miettii. Olen päässyt yli siitäkin vaiheesta elämässä kun vielä välitin ihmisten selän takana jauhamasta pashasta.
Siksipä vihkikaavassa kysytäänkin, että tahdotko. On tahdon asia olla yhdessä kymmeniä vuosia. Näköjään nykyään ajatellaan, että kyse on siitä, tahdotko juuri nyt tällä hetkellä. No varmaan sitä siinä nuorena ja rakastuneena olevinaan tahtoo. Oikea tahto ratkaistaan sitten, kun on sen oikean elämän vuoro. Tahdotko pitää puolisosta kiinni elämäntilanteiden vaihdellessa, tutustua häneen aina uudestaan ja sitoutua valitsemaan hänet?
Pitäisi varmasti muuttaa vihkikaavaa. Parempi olisi kysyä, onko sulla just tänään sellainen fiilis, että haluat olla tuon toisen kanssa.
En ymmärrä, miksi edes mennään naimisiin, jos pitää sopivana eron syynä sitä, että tulee keski-ikä ja huomaa, että on pörrätty lasten ympärillä jne.
Minä olen mennyt naimisiin maistraatissa eikä siinä kovin paljon mitään lörpötelty. Olen sopinut mieheni kanssa että yhdessä ollaan niin kauan kuin se hyvältä tuntuu ja sen enempää ei tarvitse luvata.
Jotenkin vielä ymmärrän uskovaisilla tuon että hirttäydytään siihen vihkikaavaan, mutta ei-uskovainen jonka mielestä pitää vaan hampaat irvessä pysyä yhdessä kun on noudattanut jotain vihkikaavaa häissään, tätä on vaikea ymmärtää. Ei meistä kumpikaan, minä tai mieheni, toivo että liittoa jatketaan velvollisuudentunnosta tai jostain ”ei kehtaa erota” syistä, sen jälkeen kun yhdessä olo ei enää tuota iloa ja hyvää oloa.
No jos molemmat vaikka keskittyy vaan työuraansa ja elää lähes kaikki päivät aamusta iltaan erossa toisistaan, toinen tavataan kotona nukkumaan mennessä ja sanotaan hyvää yötä ja sit vaan unta palloon niin jaksaa taas painaa duunia seuraavana päivänä. Päivisin ollaan yhteydessä kumppaniin lähinnä WhatsApp-viesteillä eikä edes syödä yhdessä. Tää on yksi hyvä esimerkki, toteutuu jo ulkomailla, esim. Jenkeissä missä tehdään ympäripyöreää päivää. Pitkät, aamusta iltaan-työpäivät ovat rantautumassa Suomeenkin. Kyllä siinä jossakin vaiheessa tulee sitten mieleen, että miks mä asun ton kanssa, kuka se edes on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seksi
Naista lakkaa kiinnostamasta papin aamenen jälkeen mut miehellä pysyy sukupuolivietti vanhuuteen asti.
Taas väärin.
Jotain pikkujuttuja, kuten vaimo tulee raskaaksi työkaverilleen ja yrittää aluksi väittää että se on minun, vaikka testit sanovat muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun eksäni ovat kasvaneet toisten naisten suuntaan.
Eräs psykologi sanoi että rakkaus on ohi, kun ei enää suudella. Eikä muuten tarkoittanut poskareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väittämä kasvettiin erilleen = tekee vierasta mieli välillä. Puhuttaisiin asioista niiden oikeilla nimillä.
Vierailija kirjoitti:
Väittämä kasvettiin erilleen = tekee vierasta mieli välillä. Puhuttaisiin asioista niiden oikeilla nimillä.
No tuo nyt olisi helppo korjata avoimella liitolla, mutta kun ei se nyt ole sitäkään. Niin vaikea tällaisista asioista keskustella täällä kun tuntuu että toiset on jollain ihan toisella tasolla henkisesti mitä itse olen. Toisille elämä on tuollaista kenen kikkeli on kenenkin reiässä ja minkä paksuinen se on. Yksioikoista. Omat ajatuskuvioni on vähän monimutkaisempia.
Vierailija kirjoitti:
Monet ketjun esimerkeistä ovat sellaisia, joissa ei ole kasvettu erilleen vaan on oltu alun perin erilaisia ja suunniteltu erilaista tulevaisuutta, mutta tyhmänä jätetty se huomiotta. Eihän se ole yhtään sama asia.
Luulisi, että ennen naimisiin menoa tai lasten tekoa juteltaisiin selväksi, millaista elämää toivotaan yhdessä. Jos siinä selviää, että toinen haaveilee maaseudulla asumisesta ja toinen suurkaupungin vilskeestä tms, niin ratkaisun pitäisi olla selvä.
Harvapa sitä osaa ennustaa, miten työt, lapset, harrastukset, sukulaiset vaikuttavat asiohin vaikka 10 tai 20 vuoden päästä. Luulen jopa, että monilla miehistä ei ole käsitystä, mitä lapset vaativat. Ja sen jälkeen ikääntyvät vanhemmat / muut sukulaiset. Kaikkia asioita ei voi myöskään suunnitella, esim. sitä, että lapsi onkin vaativat erityislapsi. Ei sellaista suunnitella, eikä tarvitse olla tyhmä, ettei tuollaista osaa huomioida. Koska ei se nyt mikään maailmanloppu ole, että erotaan, kun sillä tulee parempi tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väittämä kasvettiin erilleen = tekee vierasta mieli välillä. Puhuttaisiin asioista niiden oikeilla nimillä.
No tuo nyt olisi helppo korjata avoimella liitolla, mutta kun ei se nyt ole sitäkään. Niin vaikea tällaisista asioista keskustella täällä kun tuntuu että toiset on jollain ihan toisella tasolla henkisesti mitä itse olen. Toisille elämä on tuollaista kenen kikkeli on kenenkin reiässä ja minkä paksuinen se on. Yksioikoista. Omat ajatuskuvioni on vähän monimutkaisempia.
Niin, avoimessa liitossa olisi vielä halu olla vanhan kumppanin kanssa, mutta jos hänen kanssaan ei ole enää yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet ketjun esimerkeistä ovat sellaisia, joissa ei ole kasvettu erilleen vaan on oltu alun perin erilaisia ja suunniteltu erilaista tulevaisuutta, mutta tyhmänä jätetty se huomiotta. Eihän se ole yhtään sama asia.
Luulisi, että ennen naimisiin menoa tai lasten tekoa juteltaisiin selväksi, millaista elämää toivotaan yhdessä. Jos siinä selviää, että toinen haaveilee maaseudulla asumisesta ja toinen suurkaupungin vilskeestä tms, niin ratkaisun pitäisi olla selvä.
Harvapa sitä osaa ennustaa, miten työt, lapset, harrastukset, sukulaiset vaikuttavat asiohin vaikka 10 tai 20 vuoden päästä. Luulen jopa, että monilla miehistä ei ole käsitystä, mitä lapset vaativat. Ja sen jälkeen ikääntyvät vanhemmat / muut sukulaiset. Kaikkia asioita ei voi myöskään suunnitella, esim. sitä, että lapsi onkin vaativat erityislapsi. Ei sellaista suunnitella, eikä tarvitse olla tyhmä, ettei tuollaista osaa huomioida. Koska ei se nyt mikään maailmanloppu ole, että erotaan, kun sillä tulee parempi tilanne.
Niin se on . Enkä minä ainakaan ole kaksikymppisenä enkä vielä kolmikymppisenäkään tiennyt itsestäni tai puolisostani monia asioita. Kun tässä nyt tosiaan on kasvettu aikuiseksi yhdessä. Siinä vaan huomaa matkan varrella kaikenlaista.
Tässä oli tällainen joku parisuhdeterapeutin neuvo milloin on syytä miettiä eroa. Minusta tuossa olisi hyvää miettimisen aihetta näille ”kun on luvattu” ihmisille tuossa viimeisessä kappaleessa.
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000007006918.html
” On hyvä pohtia, haluaisiko itse olla sellaisessa suhteessa, jossa toinen on kanssasi vain sen takia, että niin kuuluu tehdä eikä siksi, että haluaa olla yhdessä.
– Parisuhde ja avioliitto ovat vapaaehtoisia. On hyvä miettiä, minkälaisia vaikutuksia sillä on omaan kumppaniin, jos ylläpitää valheellisesti suhdetta, jossa ei ole enää tunteiden tasolla mukana, Vuorikoski sanoo.”
Alue: Aihe vapaa
Siksipä vihkikaavassa kysytäänkin, että tahdotko. On tahdon asia olla yhdessä kymmeniä vuosia. Näköjään nykyään ajatellaan, että kyse on siitä, tahdotko juuri nyt tällä hetkellä. No varmaan sitä siinä nuorena ja rakastuneena olevinaan tahtoo. Oikea tahto ratkaistaan sitten, kun on sen oikean elämän vuoro. Tahdotko pitää puolisosta kiinni elämäntilanteiden vaihdellessa, tutustua häneen aina uudestaan ja sitoutua valitsemaan hänet?
Pitäisi varmasti muuttaa vihkikaavaa. Parempi olisi kysyä, onko sulla just tänään sellainen fiilis, että haluat olla tuon toisen kanssa.
En ymmärrä, miksi edes mennään naimisiin, jos pitää sopivana eron syynä sitä, että tulee keski-ikä ja huomaa, että on pörrätty lasten ympärillä jne.