Kylvetin vauvaani itkien.

Voi herrajumala että mä en oo koskaan tajunnut tuollaisia vauvaparkujia.

Minun poika 9kk ja muakin itkettää onnesta. Ei siihen hormoonihuuruja tarvita vaan ihan rakkaus ja kiitollisuus riittää.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 20:27"]

Olen niin onnellinen pienestä pojastani. Katselin häntä, miten täydellinen voi pieni ollakaan. Tummat silmät, pieni suu, nenänpää ja ne pienet sormet ja varpaat! <3 Vauvani ei paljoa itke, tiedän milloin hällä on nälkä. Hiljainen pieni tuhisija. Ei ihan olla vielä syntymäpainoa saavutettu mutta ehkä pian. Vauvani on kohta kahden viikon ikäinen. Miten elämä voikaan olla niin ihmeellinen <3 Tekisi mieli niin kovasti rutistaa pikkuista! Tuli vaan itku kun katselin häntä. Olen onnekas kun minulla on hänet.

[/quote]  Vauva on ihme. Mun vauva jo kohta täysi-ikäinen ja edelleen ihme. 

Odotas vaan kun vauvasi on 1v taapero ja repii roskiksesta roskat lattialle, ehtii uunin luukun avaamaan kun käyt pissalla ja vastassa on nokinen beibe ja puoli olkkaria, jättää legot lattialle ja astut yöllä päälle, tunkee dvd:n puoliksi masiinaan ja nojaa siihen niin että se katkeaa ja muuta mukavaa.

Voin kertoa että myöhemminkin tulee hetkiä että ainakin tekisi mieli itkeä :D

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 20:44"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 20:31"]Kirjoita vielä, että vauvasi on ihme. Ja rakkauspakkaus. *oksennus*

[/quote]

Pikkusen oletkin katkera tai jotain? Mikä siinä on niin tuskallista kestää jos joku on onnellinen ja tunteellinen? Kovat ihmiset eivät kestä toisten tunteilua koska ovat tukahduttaneet omat tunteensa.

[/quote]

-masuasukki

-naurumakkara

-rakkausrusina

-meidän neiti

yök yök yök

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 20:49"]

Odotas vaan kun vauvasi on 1v taapero ja repii roskiksesta roskat lattialle, ehtii uunin luukun avaamaan kun käyt pissalla ja vastassa on nokinen beibe ja puoli olkkaria, jättää legot lattialle ja astut yöllä päälle, tunkee dvd:n puoliksi masiinaan ja nojaa siihen niin että se katkeaa ja muuta mukavaa.

Voin kertoa että myöhemminkin tulee hetkiä että ainakin tekisi mieli itkeä :D

[/quote]

Mutta kun se on niin suloinen silti.

Kyllä mullakin tulee päivittäin ilon kyynel silmään kun katselen 1,5 vuotiaan lapseni tuohuja, toinen on niin pieni ja suloinen aarre, vaikea uskoa, että olemme mieheni kanssa luoneet jotain niin ihanaa! Onnea lapsesta ja ihania yhteisiä hetkiä elämäänne!

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 20:37"][quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 20:36"][quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 20:29"]Kyllä ne hormonihuurut kohta helpottaa.

[/quote]Ihminen voi itkeä onnesta. Siinä hormoneja tarvita.

[/quote]

Juu juu niin me kaikki

[/quote]

niin, mehän ollaan kaikki täällä kaikin puolin samanlaisia...

Tietysti se on hormonaalista mutta entä sitten? Sillä tavalla luonto varmistaa että pienokainen saa tarvitsevansa hoivan juuri silloin kun on haavoittuvimmillaan.

Äidin rakkaus on rakkautta, jota ei voi verrata mihinkään. Ei lapseton sitä voi koskaan ymmärtää.

Ei pidä paikkaansa, että lapseton ei voisi kokea sitä samaa rakkautta. Käsitän, että tätä on lähes mahdotonta äitihuurulaisten ymmärtää ja hyväksyä, mutta tiedän kokemuksesta.

Mun lapsi on nyt kaksi, ja ilmeisesti hormonihuurut on vieläkin pinnassa, kun ihastelen pientä poikaani monta kertaa päivässä :)

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 20:55"]

Ei pidä paikkaansa, että lapseton ei voisi kokea sitä samaa rakkautta. Käsitän, että tätä on lähes mahdotonta äitihuurulaisten ymmärtää ja hyväksyä, mutta tiedän kokemuksesta.

[/quote]

No mikset avaisi kokemustasi? Äidiksi tuloon liittyy tietynlaiset fysiologiset muutokset, olisi mielenkiintoista kuulla mikä muu tilanne laukaisee samanlaisen hormonimylläkän ja muovaa jopa aivojakin pysyvästi.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 20:55"]Ei pidä paikkaansa, että lapseton ei voisi kokea sitä samaa rakkautta. Käsitän, että tätä on lähes mahdotonta äitihuurulaisten ymmärtää ja hyväksyä, mutta tiedän kokemuksesta.

[/quote]

Onko sinulla lapsia? Ainakaan ennen kuin minusta tuli äiti en todellakaan tuntenut ketään kohtaan samanlaisia tunteita kuin omaa lastani kohtaan. Se ei ole vain ehdotonta rakkautta, vaan myös suojelunhalua. Kun oma lapsi on kyseessä, antaisin vaikka henkeni epäröimättä hänen puolestaan.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 20:59"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 20:55"]

Ei pidä paikkaansa, että lapseton ei voisi kokea sitä samaa rakkautta. Käsitän, että tätä on lähes mahdotonta äitihuurulaisten ymmärtää ja hyväksyä, mutta tiedän kokemuksesta.

[/quote]

No mikset avaisi kokemustasi? Äidiksi tuloon liittyy tietynlaiset fysiologiset muutokset, olisi mielenkiintoista kuulla mikä muu tilanne laukaisee samanlaisen hormonimylläkän ja muovaa jopa aivojakin pysyvästi.

[/quote]

Olen kyllä joskus aiemminkin maininnut tästä ei-niin-kummallisesta (?) kokemuksestani. Minulla on 15 vuotta nuorempi pikkuveli, jota rakastin hänen ensimmäisestä elinpäivästään asti sellaisella kaiken läpi tunkevalla rakkaudella, että en ole myöhemmin (omien lasten kanssa) kokenut. Toki omiakin rakastan hulluna, mutta silti.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 21:02"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 20:59"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 20:55"]

Ei pidä paikkaansa, että lapseton ei voisi kokea sitä samaa rakkautta. Käsitän, että tätä on lähes mahdotonta äitihuurulaisten ymmärtää ja hyväksyä, mutta tiedän kokemuksesta.

[/quote]

No mikset avaisi kokemustasi? Äidiksi tuloon liittyy tietynlaiset fysiologiset muutokset, olisi mielenkiintoista kuulla mikä muu tilanne laukaisee samanlaisen hormonimylläkän ja muovaa jopa aivojakin pysyvästi.

[/quote]

Olen kyllä joskus aiemminkin maininnut tästä ei-niin-kummallisesta (?) kokemuksestani. Minulla on 15 vuotta nuorempi pikkuveli, jota rakastin hänen ensimmäisestä elinpäivästään asti sellaisella kaiken läpi tunkevalla rakkaudella, että en ole myöhemmin (omien lasten kanssa) kokenut. Toki omiakin rakastan hulluna, mutta silti.

[/quote]

rakastatko edellenkin pikkuveljeä enemmän kuin omiasi?

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 20:48"]

Itse on vasta lapsen myötä saanut tuntea mitä on rakkaus.

[/quote]

Hyvä että edes lapsesi myötä. 

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 21:02"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 20:59"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 20:55"]

Ei pidä paikkaansa, että lapseton ei voisi kokea sitä samaa rakkautta. Käsitän, että tätä on lähes mahdotonta äitihuurulaisten ymmärtää ja hyväksyä, mutta tiedän kokemuksesta.

[/quote]

No mikset avaisi kokemustasi? Äidiksi tuloon liittyy tietynlaiset fysiologiset muutokset, olisi mielenkiintoista kuulla mikä muu tilanne laukaisee samanlaisen hormonimylläkän ja muovaa jopa aivojakin pysyvästi.

[/quote]

Olen kyllä joskus aiemminkin maininnut tästä ei-niin-kummallisesta (?) kokemuksestani. Minulla on 15 vuotta nuorempi pikkuveli, jota rakastin hänen ensimmäisestä elinpäivästään asti sellaisella kaiken läpi tunkevalla rakkaudella, että en ole myöhemmin (omien lasten kanssa) kokenut. Toki omiakin rakastan hulluna, mutta silti.

[/quote]

Tuo kokemuksesi vastannee jossain määrin adoptioäitien kokemusta. Varmaankin hoivasti vauvaa paljon ja otit ns. keinoemon roolin? Murrosiässä on muutenkin altis kokemaan äärimmäisiä tunnekuohuja.

Tavallaan tuo kokemuksesi ei siis ole "lapsettoman" kokemus, sullahan oli se hoivattava lapsi siinä.

Taistelutanner av.. Ei saa onnellisia asioita jakaa ilman että se käännetään huonoksi asiaksi. Huonosta asiasta pitäisi nähdä jotain positiivista.. Kerrankin ihana aloitus. Lasta kohtaan terve äiti tuntee ehdotonta rakkautta ja suojelunhalua. Aloittajalle kaikkea hyvää, ja pienokaisellesi. Nauti joka hetkestä. Ja niin varmasti teetkin.

Koirattomat hormonimammat ei ikinä voi ymmärtää sitä rakkautta joka valtaa kehon ja mielen kun saa oman koiranpennun syliin <3 Ihan itkettää <3

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 20:27"]Olen niin onnellinen pienestä pojastani. Katselin häntä, miten täydellinen voi pieni ollakaan. Tummat silmät, pieni suu, nenänpää ja ne pienet sormet ja varpaat! <3 Vauvani ei paljoa itke, tiedän milloin hällä on nälkä. Hiljainen pieni tuhisija. Ei ihan olla vielä syntymäpainoa saavutettu mutta ehkä pian. Vauvani on kohta kahden viikon ikäinen. Miten elämä voikaan olla niin ihmeellinen <3 Tekisi mieli niin kovasti rutistaa pikkuista! Tuli vaan itku kun katselin häntä. Olen onnekas kun minulla on hänet.

[/quote]

öh tota, ap minä olen huolissani lapsesi puolesta! 

Lapsi on 2 viikkoa vanha eikä ole saavuttanut syntymäpainoaan. Lapsi ei paljoa itke. Pelottavan kuuloista! Pissaako kuitenkin tarpeeksi. 

Minä nyt vaan olisin tosiaan huolissani ennemminkin.