Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset elävät niin paskoissa parisuhteissa?
19.02.2014 |
Saa olla omastaan kiitollinen kun katselee menoa lähipiirissä.
Appiukko useampaan otteeseen päivän aikana huutaa anopille, että "kuinka sä voit olla noin tyhmä, etkö sä osaa mitään?" tai muuta vastaavaa, oikein kunnon besserwisser joka tietää kaikesta kaiken ruuanlaitosta autonkorjaamiseen. Hauskaa on, että tyyppi pätee anopille myös sellaisista jutuista, jotka anoppi työnsä vuoksi ihan satavarmasti tietää. Ihan järkyttävää kyykyttämistä ja toisen aliarviointia, mutta silti anoppi kuvittelee elävänsä unelmaparisuhteessa?
Sisko taasen on ajanut miehensä siihen tilanteeseen, että töihin pitää viedä omat eväät ja harrastuksesta luopua koska on NIIN kurjaa, mutta sisko itse tilailee kuitenkin kotiin lehtiä, käy kalliissa kahviloissa harva se päivä ja pukee lapset kunnon lastenvaatebloggarityyliin. Joo ja sanomattakin kai selvää, että tuossa perheessä mies on se työssäkäyvä osapuoli.
Eräs hyvin tienaava sukulaismies taasen ei laita euroakaan omiin lapsiinsa. Siis toki maksaa asumisen ja ruuan kun vaimo hoitaa pieniä lapsia kotona, mutta ei maksa vaatteista, harrastuksista, koulutarvikkeista (toisen naisen kanssa lähemmäs täysi-ikäinen lukiolainen) sun muista euroakaan.
Kommentit (43)
Ei, olen lukenut että yleensä sellaisista joita on alistettu jo lapsuudessa - tavalla tai toisella - tulee narsistin uhreja. Etenkin jos kyse on uskovaisesta kodista, niin mahdollisuudet ovat erittäin suuret että _jotain_ on ollut pielessä siellä lapsuudenkodissa. Se, ettei osaa pitää puoliaan, on kasvatettu lapsi ikäänkuin liian kiltiksi, ei aina ole kovin tervettä, näkeehän sen jo seurauksistakin.
Tietysti on poikkeuksia. Toisilta ihmisiltä ei vaan löydy sellaista tunneälyä ja ihmistuntemusta olivat taustat mitkä tahansa.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 23:48"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 22:45"]
Eiköhän se usein tule juurikin niistä lapsuudenkodin malleista. Kun kaikki perheet eivät vaan ole sellaisia ihania auvoisia, jossa vanhemmat kohtelee toisiaan, ja lapsia hyvin. Ei, on olemassa ihan sairaita ja kamalia perheitä, katsos kun kuka vaan voi saada lapsen. Myös ne kaikkein mielenvikaisimmat, päihderiippuvaiset, pedofiilit, kiihkouskovaiset, narsistit jne jne...
Toisinsanoen: ei vaan ole tietoa paremmasta. Se on kauhea sääli. Pieni lapsi on niin haavoittuvainen, ja kun se kasvaa turvattomassa ympäristössä, jossa henkistä ja fyysistä väkivaltaa, alistamista, hyväksikäyttöä tai muuta turvattomuutta, niin ei siitä täysin "normaalia" kasva, vaikka miten näyttäisi ja vaikuttaisi aikuisena päällisin puolin ihan tavalliselta ihmiseltä. Todellisuudessa se ei ole päässyt yli niistä lapsuuden traumoista, ja voi olla ettei koskaan pääsekään, ja se asia ilmenee juurikin näin. Elää aina vaan paskassa suhteessa, jota "normaali" ihminen sitten ihmettelee, että miten voi olla mahdollista?
[/quote]
Vaikuttaa siltä että et tiedä psykologiasta mitään...Et sitten ole koskaan lukenut siitä että kaikista turvallisimmissa ja tasaisimmissa lapsuudenkodeissa kasvaneista tulee jostain ihmeen syystä usein narsistien ja luonnehäiriöisten uhreja: miksi?
No siksi kun he eivät edes osaa kuvitella että mukavalta vaikuttanut ihminen voikin olla täysi pipipää avioliitossa. Mä tutustuin nuorena kilttiin, mukavaan mieheen jonka en, oman tasapainoisen kotitaustani vuoksi, osannut kuvitella olevan muuta kuin esitti. Kyseessä kun oli kohtelias, korkeasti koulutettu, hyvin käyttäytyvä, kaikin puolin mukava, vähän ujo mies. Mutta parisuhteessa täysi hirviö. Nyt ei siis puhuta niistä miehistä, jotka on renttuja ja huonotapaisia ensitapaamisesta saakka. Puhutaan niistä jotka on "aikapommeja", muuttuvat kotityranneiksi vasta kun on sitouduttu vakavasti.
Monelle luonnehäiriöiselle miehelle etenkin uskovaiset kiltit tytöt ovat ihannekumppaneita. Sinisilmäisiä, ihmisten hyvyyteen uskovia.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 00:13"]
Ei, olen lukenut että yleensä sellaisista joita on alistettu jo lapsuudessa - tavalla tai toisella - tulee narsistin uhreja. Etenkin jos kyse on uskovaisesta kodista, niin mahdollisuudet ovat erittäin suuret että _jotain_ on ollut pielessä siellä lapsuudenkodissa. Se, ettei osaa pitää puoliaan, on kasvatettu lapsi ikäänkuin liian kiltiksi, ei aina ole kovin tervettä, näkeehän sen jo seurauksistakin.
Tietysti on poikkeuksia. Toisilta ihmisiltä ei vaan löydy sellaista tunneälyä ja ihmistuntemusta olivat taustat mitkä tahansa.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 23:48"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 22:45"]
Eiköhän se usein tule juurikin niistä lapsuudenkodin malleista. Kun kaikki perheet eivät vaan ole sellaisia ihania auvoisia, jossa vanhemmat kohtelee toisiaan, ja lapsia hyvin. Ei, on olemassa ihan sairaita ja kamalia perheitä, katsos kun kuka vaan voi saada lapsen. Myös ne kaikkein mielenvikaisimmat, päihderiippuvaiset, pedofiilit, kiihkouskovaiset, narsistit jne jne...
Toisinsanoen: ei vaan ole tietoa paremmasta. Se on kauhea sääli. Pieni lapsi on niin haavoittuvainen, ja kun se kasvaa turvattomassa ympäristössä, jossa henkistä ja fyysistä väkivaltaa, alistamista, hyväksikäyttöä tai muuta turvattomuutta, niin ei siitä täysin "normaalia" kasva, vaikka miten näyttäisi ja vaikuttaisi aikuisena päällisin puolin ihan tavalliselta ihmiseltä. Todellisuudessa se ei ole päässyt yli niistä lapsuuden traumoista, ja voi olla ettei koskaan pääsekään, ja se asia ilmenee juurikin näin. Elää aina vaan paskassa suhteessa, jota "normaali" ihminen sitten ihmettelee, että miten voi olla mahdollista?
[/quote]
[/quote]
[/quote]
Eli se on uhrin vika, mielestäsi, jos päätyy yhteen narsistin kanssa? Siis sellaisen jonka luonne vaihtuu yleensä vasta sitten kun sitoutuminen on varmistettu.
Et tosiaankaan ymmärrä millaisista luonnehäiriöistä täällä kirjoitetaan. Mutta taidatkin olla sitä tyyppiä joka nostaa aina omat mielipiteensä jalustalle, muista välittämättä ;)
Tuossa vielä tietoa siitä millaiset ihmiset joutuvat narsistin uhriksi.
http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/kuka-joutuu-luonnehairioisen-uhriksi/
Tässä olikin kyse siitä miksi ihmiset elävät AINA VAAN paskoissa suhteissa. Luepa aloitus uudestaan. Ja joo, kyllä se on narsistin uhrin omaa syy jos jää suhteeseen. Enkä usko hetkeäkään etteikö MITÄÄN merkkejä ole näkynyt ennen papin aamenta tai muuta vastaavaa.
Ikävä tapa sinulla muuten joka välissä alkaa negatiivisesti analysoimaan millainen ihminen minä mahdan olla, kun se ei ole ollenkaan tämän keskustelun pointti.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 00:18"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 00:13"]
Ei, olen lukenut että yleensä sellaisista joita on alistettu jo lapsuudessa - tavalla tai toisella - tulee narsistin uhreja. Etenkin jos kyse on uskovaisesta kodista, niin mahdollisuudet ovat erittäin suuret että _jotain_ on ollut pielessä siellä lapsuudenkodissa. Se, ettei osaa pitää puoliaan, on kasvatettu lapsi ikäänkuin liian kiltiksi, ei aina ole kovin tervettä, näkeehän sen jo seurauksistakin.
Tietysti on poikkeuksia. Toisilta ihmisiltä ei vaan löydy sellaista tunneälyä ja ihmistuntemusta olivat taustat mitkä tahansa.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 23:48"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 22:45"]
Eiköhän se usein tule juurikin niistä lapsuudenkodin malleista. Kun kaikki perheet eivät vaan ole sellaisia ihania auvoisia, jossa vanhemmat kohtelee toisiaan, ja lapsia hyvin. Ei, on olemassa ihan sairaita ja kamalia perheitä, katsos kun kuka vaan voi saada lapsen. Myös ne kaikkein mielenvikaisimmat, päihderiippuvaiset, pedofiilit, kiihkouskovaiset, narsistit jne jne...
Toisinsanoen: ei vaan ole tietoa paremmasta. Se on kauhea sääli. Pieni lapsi on niin haavoittuvainen, ja kun se kasvaa turvattomassa ympäristössä, jossa henkistä ja fyysistä väkivaltaa, alistamista, hyväksikäyttöä tai muuta turvattomuutta, niin ei siitä täysin "normaalia" kasva, vaikka miten näyttäisi ja vaikuttaisi aikuisena päällisin puolin ihan tavalliselta ihmiseltä. Todellisuudessa se ei ole päässyt yli niistä lapsuuden traumoista, ja voi olla ettei koskaan pääsekään, ja se asia ilmenee juurikin näin. Elää aina vaan paskassa suhteessa, jota "normaali" ihminen sitten ihmettelee, että miten voi olla mahdollista?
[/quote]
[/quote]
[/quote]
Eli se on uhrin vika, mielestäsi, jos päätyy yhteen narsistin kanssa? Siis sellaisen jonka luonne vaihtuu yleensä vasta sitten kun sitoutuminen on varmistettu.
Et tosiaankaan ymmärrä millaisista luonnehäiriöistä täällä kirjoitetaan. Mutta taidatkin olla sitä tyyppiä joka nostaa aina omat mielipiteensä jalustalle, muista välittämättä ;)
[/quote]
Kuinka moni nainen sallii miehensä tyrannimaisen käytöksen?
Alistettuja, joo. Mutta aika monella naisella ja miehelläkin olisi mahdollisuus pitää ohjia käsissään olemalla vähemmän kiltti, olemalla pelkäämättä yksinäisyyttä ja muutenkin toimia itsekin joskus aggressiivisesti. Vähän niin kuin Muumien näkymätön Ninni, jota kohdeltiin huonosti ja joka tuli näkyviin vasta kun suuttui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäpä kerron miksi minä olin 20 vuotta paskassa suhteessa. Nuo riitelijät puhuvat asiaa, molemmat.
Exäni ei nyt narsisti ollut, mutta narsistinen. Hän hallitsi. Minä alistuin ja elin pääosin hänen elämäänsä ja hänen arvojensa mukaan. Koska silloin meillä meni oikein hyvin. kun mies on tyytyväinen, niin kyllähän itsekin on tyytyväinen. homma toimi ja tiimi pelasi. Jos en jaksanut olla ahkera kotihengetär, joka urheilee itse ja ulkoiluttaa lapsia paljon, niin sitten sain nalkutusta.
Tällä nalkutuksella minut pidettiin otteessa ja näpeissä. Se ei ollut haukkumista (sitä en olisi suvainnut), vaan syyllistämisen kautta manipuloimista. Kun minua syyllsitetään, tunnen olevani huono ihminen, ja sitä kun en tahdo olla, niin venyn kuin kuminauha.
ja miksi sitten olen tällainen? Vastaus löytyy omien vanhempieni parisuhteesta. mitä nuorempana sitoutuu, sitä enemmän elää samaa parisuhdetta kun omat vanhempansa. Minä käyttäyydyin avioliitossani kuten äitini, mies käyttäytyi kuin isänsä. "Sattumalta" mallit olivat samat. Olin oppinut jo äidinmaidossa miten vahva nainen alistuu tietyissä tilanteissa ja kuinka perheen isä on ylin auktoriteetti, joka tietää kaiken.
Perheen vaikutus on niin suuri, että sitä ei näe, kun elää siinä. Ei kalakaan näe vettä.
Siis kuinka joku voi olla niin typerä ettei usko sitä että narsistisesta ihmisestä niitä luonnehäiriöisen merkkejä EI NÄY heti aluksi???
Ihmisen täytyy olla todella yksinkertainen jos syyllistää aina narsistin uhrin, sillä narsistien uhriksi voi joutua kuka vain, missä vain. Etenkin työpaikoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 10:11"]
Siis kuinka joku voi olla niin typerä ettei usko sitä että narsistisesta ihmisestä niitä luonnehäiriöisen merkkejä EI NÄY heti aluksi???
Ihmisen täytyy olla todella yksinkertainen jos syyllistää aina narsistin uhrin, sillä narsistien uhriksi voi joutua kuka vain, missä vain. Etenkin työpaikoilla.
[/quote]
Nämä narsistien (ja muiden luonnehäiriöisten) uhreja syyllistävät, täälläkin jankkaavat ihmiset ovat itse niitä, joiden empatiakyky ei ole normaali. Tuon yhden jankuttajan kirjoitustyylikin kavaltaa sen että pitää päästä vain provosoimaan ja nostamaan itsensä jalustalle.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 09:57"]
Minäpä kerron miksi minä olin 20 vuotta paskassa suhteessa. Nuo riitelijät puhuvat asiaa, molemmat.
Exäni ei nyt narsisti ollut, mutta narsistinen. Hän hallitsi. Minä alistuin ja elin pääosin hänen elämäänsä ja hänen arvojensa mukaan. Koska silloin meillä meni oikein hyvin. kun mies on tyytyväinen, niin kyllähän itsekin on tyytyväinen. homma toimi ja tiimi pelasi. Jos en jaksanut olla ahkera kotihengetär, joka urheilee itse ja ulkoiluttaa lapsia paljon, niin sitten sain nalkutusta.
Tällä nalkutuksella minut pidettiin otteessa ja näpeissä. Se ei ollut haukkumista (sitä en olisi suvainnut), vaan syyllistämisen kautta manipuloimista. Kun minua syyllsitetään, tunnen olevani huono ihminen, ja sitä kun en tahdo olla, niin venyn kuin kuminauha.
ja miksi sitten olen tällainen? Vastaus löytyy omien vanhempieni parisuhteesta. mitä nuorempana sitoutuu, sitä enemmän elää samaa parisuhdetta kun omat vanhempansa. Minä käyttäyydyin avioliitossani kuten äitini, mies käyttäytyi kuin isänsä. "Sattumalta" mallit olivat samat. Olin oppinut jo äidinmaidossa miten vahva nainen alistuu tietyissä tilanteissa ja kuinka perheen isä on ylin auktoriteetti, joka tietää kaiken.
Perheen vaikutus on niin suuri, että sitä ei näe, kun elää siinä. Ei kalakaan näe vettä.
[/quote]
Ennen vanhaan olisit ollut ihannevaimo, nyt muka uhri. Mikä on vikana nykyajassa? Se että miehet voivat huonosti koska naisille on annettu liikaa valtaa päättää omasta elämästään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 10:15"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 09:57"]
Minäpä kerron miksi minä olin 20 vuotta paskassa suhteessa. Nuo riitelijät puhuvat asiaa, molemmat.
Exäni ei nyt narsisti ollut, mutta narsistinen. Hän hallitsi. Minä alistuin ja elin pääosin hänen elämäänsä ja hänen arvojensa mukaan. Koska silloin meillä meni oikein hyvin. kun mies on tyytyväinen, niin kyllähän itsekin on tyytyväinen. homma toimi ja tiimi pelasi. Jos en jaksanut olla ahkera kotihengetär, joka urheilee itse ja ulkoiluttaa lapsia paljon, niin sitten sain nalkutusta.
Tällä nalkutuksella minut pidettiin otteessa ja näpeissä. Se ei ollut haukkumista (sitä en olisi suvainnut), vaan syyllistämisen kautta manipuloimista. Kun minua syyllsitetään, tunnen olevani huono ihminen, ja sitä kun en tahdo olla, niin venyn kuin kuminauha.
ja miksi sitten olen tällainen? Vastaus löytyy omien vanhempieni parisuhteesta. mitä nuorempana sitoutuu, sitä enemmän elää samaa parisuhdetta kun omat vanhempansa. Minä käyttäyydyin avioliitossani kuten äitini, mies käyttäytyi kuin isänsä. "Sattumalta" mallit olivat samat. Olin oppinut jo äidinmaidossa miten vahva nainen alistuu tietyissä tilanteissa ja kuinka perheen isä on ylin auktoriteetti, joka tietää kaiken.
Perheen vaikutus on niin suuri, että sitä ei näe, kun elää siinä. Ei kalakaan näe vettä.
[/quote]
Ennen vanhaan olisit ollut ihannevaimo, nyt muka uhri. Mikä on vikana nykyajassa? Se että miehet voivat huonosti koska naisille on annettu liikaa valtaa päättää omasta elämästään!
[/quote]
niinpä, olin kasvatettu 50-luvun vaimoksi. Olin täydellinen kotihengetär, joka antoi aina seksiä ja teki loistavaa ruokaa.
Mutta tiedätkö, mihin avioliittomme kaatui? Siihen, että mies sai pahan keski-iän kriisin ja alkoi haluta erilaista elämää. Hän vaihtoi minut lennossa toiseen. Tämä uusi nainen ei osaa kokata, mutta hänellä on samat harrastukset, kun miehellä.
Erossa mies syytti minua siitä, että en ole kiinnostunut hänen harrastuksistaan (otin kyllöä osaa miehen harrastuksiin mutten ollut innoisani, tämä uusi nainen oli), etten puhu riittävän paljoa (puhun mutta en jatkuvasti, mutta uusi nainen puhua pälpätti) ja etten ole antanu miehelle tarpeeksi arvostusta (tähän voin vain sanoa, etten koskaan nalkuttanut tai kritisoinut, en tiedä miten arvostusta voi muuten osoittaa).
Eli miehen mukaan tuo oli minun syntilistani ja eron syy. Noiden asioiden takia mies voi liitossamme omien sanojensa mukaan huonosti. Tästä on jo useampi vuosi, mutta tätä kun kirjoitan niin en vieläkään tiedä itkeäkö vai nauraa....
Hyvä kysymys. Meillä on periaatteessa ihan hyvä suhde. Kaksi täydellistä lasta ja uusi omakotitalo jne. Kulissit kunnossa ja arki sujuu. Meillä ei vain ole ollut läheisyyttä enää vuosiin. Pikkuhiljaa lasten saamisen jälkeen minun asema perheessä muuttui elättäjäksi ja vaimo otti puhtaasti äidin roolin. Eli olemme käytännössä kämppäkavereita vaimon kanssa.
Kai se on lapset ja oma laiskuus, mikä pitää meidät yhdessä. Ei siis jaksaisi aloittaa sitä rumbaa mikä erossa tulee. Ehkä tässä hetki odotellaan, että lapset kasvavat isommiksi ja sitten lähdetään omille teillemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 11:12"]
Hyvä kysymys. Meillä on periaatteessa ihan hyvä suhde. Kaksi täydellistä lasta ja uusi omakotitalo jne. Kulissit kunnossa ja arki sujuu. Meillä ei vain ole ollut läheisyyttä enää vuosiin. Pikkuhiljaa lasten saamisen jälkeen minun asema perheessä muuttui elättäjäksi ja vaimo otti puhtaasti äidin roolin. Eli olemme käytännössä kämppäkavereita vaimon kanssa.
Kai se on lapset ja oma laiskuus, mikä pitää meidät yhdessä. Ei siis jaksaisi aloittaa sitä rumbaa mikä erossa tulee. Ehkä tässä hetki odotellaan, että lapset kasvavat isommiksi ja sitten lähdetään omille teillemme.
[/quote]
Odotat siis passiivisena, mutta et lähde hakemaan apua vaikka perheneuvolasta? Erittäin miesmäinen ratkaisu.
Kumma, että ihmiset pitävät sitä syyllistämisenä, jos joku kehtaa sanoa, että narsistin uhrillakin on osuutensa siihen, että pysyy suhteessa! Kyllä se vaan on ihmisen omalla vastuulla, että lähtee siitä huonosta suhteesta. Ei sen myöntäminen tarkoita, ettei voisi ymmärtää, miten narsistin uhri hitaasti ajautuu sellaiseen tilanteeseen, jossa lähteminen tuntuu mahdottomalta. Mutta itsetunnoltaan ja psyykeltään täysin terveet ihmiset lähtevät jo ensimmäisistä varoitusmerkeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 11:15"]
Odotat siis passiivisena, mutta et lähde hakemaan apua vaikka perheneuvolasta? Erittäin miesmäinen ratkaisu.
[/quote]
Kaikkihan on aina miesten vika, vai kuinka se nyt meni. Eipä vaimoakaan ole suurta kiinnostusta esittänyt tilanteen parantamisen suhteen. Ei kuulemma kannata käyttää rahaa mihinkään pariterapiaan (joo seurakunnilla on ilmaistakin tarjolla, mutta jonotusajat ovat useita kuukausia).
Parisuhteessa on aina kaksi. Eikös sitä ajatella niin, että myös se narsistin uhri on narsisti, mutta vaan erilainen narisisti. On olemassa ohut- ja paksunahkaisia narsisteja. Netistä löytyy tietoa vaikka kuinka aiheesta.
Se että ei osaa mennä itseensä narsistin uhrina, miettiä mitä itse on tehnyt väärin joutuakseen niin kamalaan tilanteeseen, ikävä kyllä, edesauttaa sitä että joutuu kerta toisensa jälkeen uhriksi.
t. se joka ei ymmärrä psykologiasta mitään
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 11:15"]
Odotat siis passiivisena, mutta et lähde hakemaan apua vaikka perheneuvolasta? Erittäin miesmäinen ratkaisu.
[/quote]
Kaikkihan on aina miesten vika, vai kuinka se nyt meni. Eipä vaimoakaan ole suurta kiinnostusta esittänyt tilanteen parantamisen suhteen. Ei kuulemma kannata käyttää rahaa mihinkään pariterapiaan (joo seurakunnilla on ilmaistakin tarjolla, mutta jonotusajat ovat useita kuukausia).
[/quote]
Kunnilla ja seurakunnilla on molemmilla ilmainen pari- ja perheterapia ja kriisiajan saa maksimissaan kahden viikon odottamisen jälkeen. Ehkä sun kannattaa jättää tuo oletus-valitus ja alkaa toimia asian eteen.
Voit mennä sinne myös yksin, ei sinun tarvitse vain murjottaa ja mököttää. On tosin erittäin harvinaista että mies hakeutuu perheneuvolaan, yleensä miehen ratkaisu on hakea sivusuhde kun parisuhteessa alkaa mennä huonosti.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 21:15"]
Lasten takiahan noissa roikutaan.
Sääliksi käy vanhempia.
[/quote]
Sääliksi käy lapsia.
Vanhemmat voivat valita, mutta lapsilla ei ole vaihtoehtoja.
Kaikki ihmiset eivät sovi yhteen. Miksi se toinen pitää siitä syyllistää ja demonisoida? Parisuhde ja siihen liittyvä yhdessä asuminen on aikamoinen haaste, sillä pitäisi kyetä käytännössä yhdistämään kahden ihmisen elämästä tärkeimmät ja henkilökohtaisimmat asiat. Ja siihen vielä lapsia omine tarpeineen ja vaatimuksineen.
Miettikäähän, olisiko teistä yhtä läheiseen suhteeseen esimerkiksi parhaan ystävän kanssa? Tai jaksaisitteko elää samassa taloudessa vanhempienne kanssa? Sisaruksen? Ennen kun demonisoitte puolisoa, miettikää kenen kanssa oikeasti tulisitte toimeen samoilla ehdoilla. Voitte yllättyä.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 11:51"]
Kunnilla ja seurakunnilla on molemmilla ilmainen pari- ja perheterapia ja kriisiajan saa maksimissaan kahden viikon odottamisen jälkeen. Ehkä sun kannattaa jättää tuo oletus-valitus ja alkaa toimia asian eteen.
Voit mennä sinne myös yksin, ei sinun tarvitse vain murjottaa ja mököttää. On tosin erittäin harvinaista että mies hakeutuu perheneuvolaan, yleensä miehen ratkaisu on hakea sivusuhde kun parisuhteessa alkaa mennä huonosti.
[/quote]
Täytyy selvitellä löytyykö tuollaista meidän suunnilta.
Jossain kohtaa vain tulee sekin piste vastaan, ettei oikeastaan edes jaksa enää yrittää tehdä asian suhteen mitään. Vähemmällä vaivalla pääsee, kun hankkii hyviä uusia harrastuksia ja viettää mahdollimman paljon aikaa lasten kanssa. Näin arki on paljon mukavampaa ja ei tule liikaa murehdittua muita asioita.
Ja mitään sivusuhteita en aio ryhtyä säätämään.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 22:45"]
Eiköhän se usein tule juurikin niistä lapsuudenkodin malleista. Kun kaikki perheet eivät vaan ole sellaisia ihania auvoisia, jossa vanhemmat kohtelee toisiaan, ja lapsia hyvin. Ei, on olemassa ihan sairaita ja kamalia perheitä, katsos kun kuka vaan voi saada lapsen. Myös ne kaikkein mielenvikaisimmat, päihderiippuvaiset, pedofiilit, kiihkouskovaiset, narsistit jne jne...
Toisinsanoen: ei vaan ole tietoa paremmasta. Se on kauhea sääli. Pieni lapsi on niin haavoittuvainen, ja kun se kasvaa turvattomassa ympäristössä, jossa henkistä ja fyysistä väkivaltaa, alistamista, hyväksikäyttöä tai muuta turvattomuutta, niin ei siitä täysin "normaalia" kasva, vaikka miten näyttäisi ja vaikuttaisi aikuisena päällisin puolin ihan tavalliselta ihmiseltä. Todellisuudessa se ei ole päässyt yli niistä lapsuuden traumoista, ja voi olla ettei koskaan pääsekään, ja se asia ilmenee juurikin näin. Elää aina vaan paskassa suhteessa, jota "normaali" ihminen sitten ihmettelee, että miten voi olla mahdollista?
[/quote]
Vaikuttaa siltä että et tiedä psykologiasta mitään...Et sitten ole koskaan lukenut siitä että kaikista turvallisimmissa ja tasaisimmissa lapsuudenkodeissa kasvaneista tulee jostain ihmeen syystä usein narsistien ja luonnehäiriöisten uhreja: miksi?
No siksi kun he eivät edes osaa kuvitella että mukavalta vaikuttanut ihminen voikin olla täysi pipipää avioliitossa. Mä tutustuin nuorena kilttiin, mukavaan mieheen jonka en, oman tasapainoisen kotitaustani vuoksi, osannut kuvitella olevan muuta kuin esitti. Kyseessä kun oli kohtelias, korkeasti koulutettu, hyvin käyttäytyvä, kaikin puolin mukava, vähän ujo mies. Mutta parisuhteessa täysi hirviö. Nyt ei siis puhuta niistä miehistä, jotka on renttuja ja huonotapaisia ensitapaamisesta saakka. Puhutaan niistä jotka on "aikapommeja", muuttuvat kotityranneiksi vasta kun on sitouduttu vakavasti.
Monelle luonnehäiriöiselle miehelle etenkin uskovaiset kiltit tytöt ovat ihannekumppaneita. Sinisilmäisiä, ihmisten hyvyyteen uskovia.