Vapaaehtoisesti yksilapsiset, miksi yksi lapsi?

Ainoa oikea lapsimäärä.

On niin kauheaa katsoa äitejä, jotka vievät vaunuja joissa on vauva ja taapero ja vieressä vielä lisää lapsia. Tänään näin äidin, joka työnsi taaperoa ja perässä kuljeksi yksinäisen näköisenä poika. Tuollainen on törkeää sitä toista lasta kohtaan, tai niitä muita lapsia kohtaan. Aina. Lisäksi vanhempien kannalta on täysin järjetöntä pitää jotain vaunukaravaania. Vanhempien oma kehitys myös pysähtyy täysin ehkä loppuiäksi.

Ei haluttu jumittua vuosiksi pikkulapsiperhearkeen. Yhden kanssa molemmat vanhemmat päästiin aika nopeasti jatkamaan normaalia arkea töineen, harrastuksineen jne.

Yksi lapsi koska en halua tarvita lomaa omasta elämästäni. Olen fiilistelijä 24/7. Meillä on leppoisaa, rauhallista, siistiä, mistään ei ole pulaa. Lapsikin on varsin tyytyväinen.

Peukutan yksilapsisuuden puolesta.

Monta lasta = liian paljon ostettavaa 4 vuodenajan maassa, jääkaappi aina tyhjä, lasten keskinäistä tappelua, kinaa, meteliä.

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka sanoo "kerralla hyvä", niin luulevatko he, että useamman lapsen tehnyt kokee, että ekalla kerralla ei tullut tarpeeksi hyvää?? :) Ihan mielenkiinnosta kyselen, sillä tuo on ehkä typerin perustelu mitä olen koskaan kuullut. 

Minä itseasiassa olen olemassa, koska isoveljeni tarvitsi leikkikaverin, jotta hänestä "tulisi kokonainen". Pieleen meni kun olinkin tyttö. Ja siksi pikkuveljeni on olemassa. Eli joo, jotkut vanhemmat tosiaan ajattelee näin.

T: ei hyvä lapsi

Löysin unelmieni miehen myöhään, sain lapsemme 35-vuotiaana.

Elämä ei mene aina omien suunnitelmien mukaan. En tiedä, olenko vapaaehtoisesti yhden lapsen äiti mutta juuri näin on hyvä.

koska pepuliin sattui ky se yksikin syntyi

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 16:35"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 16:28"]

Vapaaehtoisesti monilapsiset miksei yksi lapsi riitä?

Koska tykkäämme miehemme kanssa kovasti lapsista, haluamme kokea pikkulapsiajan uudelleen, haluamme suuremmalla todennäköisyydellä lapsenlapsia :P Ja sisarus on parasta mitä lapselleen voi antaa. :)

 

Miten tätä on voitu alapeukuttaa? Tottahan  se on, jokainen isosta perheestä tullut tietää, että mikään lahja, tavara tai äidin kehu ei ylitä sitä kun on saanut paljon sisaruksia. Se on vaan parasta mitä voi lapselleen antaa. Mutta eihän sitä ymmärrä jos sitä ei ole kokenut :)

 

Olen isosta perheestä ja lapsuus oli kamalaa! Kadehdin suunnattomasti kaveriani joka oli ainokainen ja sai olla kotona rauhassa. Kukaan ei kiusannut häntä, pilannut leikkejä, älämölynnyt tai valvottanut öisin. Nyt aikuisena edelleenkin rauha ja seesteisyys on mun juttu👍 Ihmiset ovat erilaisia, älä yleistä

Koska itse synnyin perheeseen, jossa meitä oli 7. Kaikille ei riittänyt aikaa tai rahaa. Kaikki piti jakaa, ainaista riitelyä ja pikkusiskon vahtimista.

Ainoan synnytys meni huonosti. Sain raskausmyrkytyksen loppuraskaudessa ja aloin kouristelemaan (tässä vaiheessa olin jo onneksi synnärillä). Päädyttiin hätäsektioon. Itse 2vrk seurannassa synnytyssalissa, vauva tehohoidossa. Sektiosta tuli myös komplikaatioita. Seuraava raskaus olisi vaatinut lääkitystä ja seurantaa läpi raskauden. Uusi raskaus olisi liian iso riski omalle ja lapsen terveydelle.

Toisaalta en ole koskaan edes ajatellut että lapsia on tehtävä pakonomaisesti vähintään 2

Siksi että halusimme yhden lapsen, emme enempää tai vähempää.

Minusta on kamalan itsekästä tehdä enemmän kuin kaksi lasta, kun maapallon kantokyky ei tätä nykyistä ihmismäärää oikeasti kestä. Ihmiset lisääntyy kuin jotkin saatanan kaniinit.

Vierailija kirjoitti:

Ilman sisaruksia varttuneet ovat yleensä itsekeskeisiä ja ylimielisiä. Eli näin vinkkinä teille vanhemmille, että älkää hemmoteltu liikaa. Jotain rajoja on asetettava, vaikka se teidän Tellervo onkin hirmuisen söpö ja kiltti ja ansaitsee kyllä oman ponin.

Höpö höpö

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 04:43"][quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 03:55"]

Ilman sisaruksia varttuneet ovat yleensä itsekeskeisiä ja ylimielisiä. Eli näin vinkkinä teille vanhemmille, että älkää hemmoteltu liikaa. Jotain rajoja on asetettava, vaikka se teidän Tellervo onkin hirmuisen söpö ja kiltti ja ansaitsee kyllä oman ponin.

Kylläpä hienosti yleistit. Miksi kuvittelet että ainoat lapset olisivat ylimielisiä, itsekeskeisiä, hemmoteltuja ja ilman rajoja kasvaneita?

Minä olen kaikkea muuta kuin noita ja ainoa lapsi. Tuskin se sisaruuskaan autuaaksi aina tekee, olen seurannut koko elämäni ajan lapsesta asti serkkusisarusten kinastelua, tappeluita ja aikuiselämässä riitaantumista. Olen ihan tyytyväinen siihen että olen ainoa lapsi, en koe jääneeni mistään paitsi kun elämässä pystyy tutustumaan muutenkin ihmisiin, kuin sukulaisuuden kautta ja oppiipahan viettämään aikaa erilaisten ihmisten kanssa enemmän... Aika surullista oikeastaan olisi, jos pitäisi tuntea itsensä jotenkin vähäisemmäksi siksi ettei ole sisarusta? :D Eikö ole paras että jokainen tekee (tai saa) lapsia niin monta kuin haluaa ja kykenee kasvattamaan?

Mielipide perustuu omiin kokemuksiin. Tuttavapiirin ainoat lapset ovat ns. hyvitykseksi saaneet kaiken haluamansa, eivät ole tottuneet vastoinkäymisiin ja näin ollen ovat epäkypsiä ja itsekkäitä. Aina on poikkeuksia, täällä näin. Kirjoitustyylistäsi voi myös päätellä sun olevan ainut lapsi..

Riitoja tulee aikuisena muutenkin, kun lapsena jo vähän kinastelee oppii myös riitelemään järkevämmin. Ei vähäisemmäksi, mutta kyllähän siinä paljosta jää paitsi.

Jokainen tyylillään, sanoin vain että harvoin ainoiden lasten vanhemmat ovat onnistuneet tehtävässään niin hyvin - kyllä sisarukset hoitavat melkein puolet kasvatuksesta vain olemalla esimerkkejä.

Tuskin ovat saaneet hyvitykseksi vaan siksi että ainoaan lapseen on varaa panostaa enemmän rahaa. Itse olen isosta perheestä enkä näe siinä mitään ihannoitavaa. Harva vanhempi pystyy henkisesti ja taloudellisesti tarjoamaan monelle lapselle hyvän elämän. 

koska lapsiperheeT ällöttää minua.

Olemme kaksin koska kulissin kaaduttua ja vahingon sattumisen jälkeen sekä raskausajan ällöttävän ja inhottavan ajan jälkeen näin on parempi. nyt en vaihtaisi päivääkään. Kaksin kaunehin,helpoin,mukavin ja henkislaadultaan voimakas.

" Entä kun lapsi sosialisoituu tai tarvitsee seuraa ? " 

- Lapsiystävällinen äiti on silloin kaikista paras

" entä kun lapsi tarvitsee kavereita"

- On tyhmää tuputtaa väkisin koska PITÄISI mutta se on hienoa jos oikea kaveri/kavereita löytyy.'

Turhat paineet pois oliko yks kaks vai se kolme tai ei yhtään. Koskaan ei tiedä mitä elämässä sattuu, tuleeko koskaan lapsia,kuoleeko joku pois. Tämmöiset standardi kysymykset ovat hauskoja vertailuja mutta mielipiteitä täältä ei kannata lukea. Ihminen perustelee olevansa usein aina oikeassa koska silloinhan hän pettäisi itseään. mukavaa talvea. mielestäni muumilaakso.

Yksi lapsi on paras lapsimäärä. Hyvin yksinkertaista.

ericat kirjoitti:

koska lapsiperheeT ällöttää minua.

Olemme kaksin koska kulissin kaaduttua ja vahingon sattumisen jälkeen sekä raskausajan ällöttävän ja inhottavan ajan jälkeen näin on parempi. nyt en vaihtaisi päivääkään. Kaksin kaunehin,helpoin,mukavin ja henkislaadultaan voimakas.

" Entä kun lapsi sosialisoituu tai tarvitsee seuraa ? " 

- Lapsiystävällinen äiti on silloin kaikista paras

" entä kun lapsi tarvitsee kavereita"

- On tyhmää tuputtaa väkisin koska PITÄISI mutta se on hienoa jos oikea kaveri/kavereita löytyy.'

Turhat paineet pois oliko yks kaks vai se kolme tai ei yhtään. Koskaan ei tiedä mitä elämässä sattuu, tuleeko koskaan lapsia,kuoleeko joku pois. Tämmöiset standardi kysymykset ovat hauskoja vertailuja mutta mielipiteitä täältä ei kannata lukea. Ihminen perustelee olevansa usein aina oikeassa koska silloinhan hän pettäisi itseään. mukavaa talvea. mielestäni muumilaakso.

Että ihmiset voivat olla sekaisin.

Ai miten sekasin? Osaatko perustella vai oletko itse niin sekaisin itsestäsi ettet siihen pysty?

Kaksi lasta. Koska hyvällä tuurilla saisi Tytön sekä pojan ja olisi sitten molemmat :)

Ensimmäisellä oli niin vaikea vauvaikä vuoden ikään saakka. Äijä hyppäs vieraissa ja ällötti. Yksi on just hyvä. Aina oli kavereita meillä lapsen huoneessa ja ruokapöydässä. Yhden sain hyvin hoidettua aikuiseksi ja on menestynyt.