Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoisesti yksilapsiset, miksi yksi lapsi?
19.02.2014 |
Mitä syitä teillä on pitäytyä yksilapsisena perheenä? Ja kysymys tosiaan niille, jotka eivät ole ajatellut "hankkia" enää lisää lapsia.
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Koska itse synnyin perheeseen, jossa meitä oli 7. Kaikille ei riittänyt aikaa tai rahaa. Kaikki piti jakaa, ainaista riitelyä ja pikkusiskon vahtimista.
Kaikilta ehkäisykyvyttömiltä lestasyöpälöisiltä ja muilta rajakeilta tulisi poistaa ensimmäisetkin kakarat geenipoolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä yhden, helpon lapsen kanssa on kuin saisi rusinat äitiyden pullasta 😀 On aikaa lapselle, itselle, parisuhteelle, on varaa matkustaa - yksin, koko perheen kanssa tai vanhemmat vuorotellen lapsen kanssa - sekä harrastaa. Luojan kiitos, ettemme tehneet toista lasta ”kaveriksi” - minun hermoni eivät olisi kestäneet sitä jatkuvaa natinaa ja kinastelua, mitä useampilapsisessa perheessä jatkuvasti kuulee. Emme myöskään voisi matkustaa kaukokohteisiin pari kertaa vuodessa tai osallistua jokaisen lapsen harrastustoimintaan tai -matkoihin useamman kerran vuodessa, ei aika tai rahat riittäisi. Emme myöskään pystyisi ostamaan useammalle lapselle hintavia instrumentteja soittoharrastukseen.
Ennen kaikkea meillä on aina aikaa kuunnella, osallistua ja tukea. Lapsi on nyt yläkoululainen, mukava ja sosiaalinen tyttö jolla on paljon ystäviä.
No lisäänpä oman syyni tähän vanhaan ketjuun: työskentelen pienten lasten kanssa. Se että kotona ei ole samanlaista hulinaa kuin töissä on itselleni tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Katsos kun meillähän on jo lapsi. Yksi. Ihan kokonainen lapsi. Riittävä lapsi. Joskus toivoisin, että muutkin tietäisivät riittävän rajan!
Monilla sitä rajaa ei tunnu tulevan, kun "vauvat on niin ihania". Ei tajuta ollenkaan, etteivät ne vauvoina pysy vaan kasvavat ja vaativat aika paljon resursseja.
En ole oikeastaan koskaan halunnut lapsia. Tulin vahingossa raskaaksi ja päätin pitää lapsen. Ajattelin, että koska olen kykenevä vanhemmaksi, olisi väärin tehdä abortti. Raskaus ja synnyttäminen sekä lapsen kasvun seuraaminen olivat hienoja kokemuksia, mutta kerta riitti. En ole kauhean äidillinen. Rakastan lastani ja meillä on nyt hänen aikuistuttuaankin läheiset välit, mutta en ole koskaan pitänyt äitiyttä yhtä suurena osana identiteettiäni kuin monet muut tuntemani äidit. Minusta ei esimerkiksi ole koskaan ollut vaikeaa antaa lasta hoitoon, ja pidin pikkulapsivaihetta elämääni merkittävästi rajoittavana. Nautin siitäkin kyllä, mutta en niin kokonaisvaltaisesti kuin jotkut muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsos kun meillähän on jo lapsi. Yksi. Ihan kokonainen lapsi. Riittävä lapsi. Joskus toivoisin, että muutkin tietäisivät riittävän rajan!
Monilla sitä rajaa ei tunnu tulevan, kun "vauvat on niin ihania". Ei tajuta ollenkaan, etteivät ne vauvoina pysy vaan kasvavat ja vaativat aika paljon resursseja.
Niinpä. Ja sitten ne sisarukset kärsii huomiotta jäämisestä, kun äidillä kädet täynnä muiden kanssa. Tätä ei moni näytä ajattelevan yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaa jättää lapsensa yksin tänne suremaan sitten kun aika teidät vanhemmat jättää? Ei ketään kenen kanssa muistella lapsuutta ja vanhempia? Aika ilkeästi tehty, omalle lapselle!
Ikäänkuin sisarukset automaattisesti olisivat hyvissä väleissä läpi elämän, muistelemassa ihanasti lapsuuttaan sitten myöhemmin? Herätys vaan sullekin, on monia sisaruksia joilla välit totaalisesti poikki. Usein muuten juuri sen jälkeen, kun vanhemmista aika jättää ja alkaa perinnöstä tappelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä ollut varaa kuin yhteen lapseen.
Minä en saanut sisaruksiltani mitään tukea äitimme kuoltua, velvollisuudet kyllä kaadettiin niskaani. Kyllästyin olemaan lahja-automaatti ilman vastavuoroisuutta, enää emme ole yhteydessä. Ainoilla lapsilla voi olla ihan yhtä paljon läheisiä, minunkin elämääni tuli tilaa oikeasti läheisille kuin luovuin tapasukulaisista.