Lastentarhan väellä ja vanhemmilla ihan eri käsitykset lapsesta?

Kahden lapsen kokemuksella koskaan ei ole ollut pakko nukkua. Kaikki osallistuu lepohetkeen, mutta jos ei nukuta, saa nousta ylös ja voi piirtää tms. hiljaa toisessa huoneessa sillä aikaa kun väsyneet nukkuu.

Miten lapsi toimii isänsä kanssa?

Oma lapseni oli samanlainen päiväkodissa. Vasta eskarin keväällä alkoi yllättäen jutella oma-aloitteisesti yhdelle hoitajista, ja tämä hoitaja olikin asiasta todella otettu ja onnellinen. Muuten tyttö oli rauhallinen ja kiltti, sekä varautunut, hiljainen ja vähän sulkeutunutkin. Kotona ja tuttujen ihmisten kanssa aivan päinvastainen. 

Asia selkeni eräissä juhlissa, joissa oli tytön päiväkotikavereita myös. Ryhmässä oli ns. klikkejä, ja muutama tytöistä sellaisia "miksi sulla on tuollainen paita?", "miks sä teet noin?", "mä osaan paremmin ku sä" jne. Ei ihme, että ujompi tuollaisessa seurassa vetäytyy mieluummin omiin oloihinsa/toisenlaisten tyttöjen seuraan. 

Mä ihmettelen myös sitä miksi lasten pitäisi tykätä kaikesta ja kaikista, ei aikuisetkaan tykkää. Ja nyt en tarkoita mitään kiusaamista. Vasu on yksi iso vitsi, johon opettajan pitää keksiä väkisin täytettä ja tulkintoja lapsista, joita ei välttämättä tunne yhtään.

Toisaalta monet lapset käyttäytyvät eri tavalla hoidossa tai vaikka koulussa. Olen opettaja ja pitänyt nyt syksyllä seiskoille vanhempainvartteja ja useampi vanhempi on kysynyt näkyykö murroikä pahasti koulussa ja että kotona on kovasti murrosikä päällä ja riitoja vanhempien kanssa tulee jatkuvasti ihan pikku asioistakin. Koulussa taas oppilas on tosi rauhallinen ja minun olisi opettajan vaikea kuvitella että kiukuttelisi mistään, on koulussa tunnollinen ja tekee aina mitä pyydetään. 

Vanhemman on vaikea ymmärtää miten paljon se lapsen persoonallisuus muuttuu, kun hän sulkee se kotioven.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei selvästikään tunne oloaan päiväkodissa turvalliseksi, toisin kuin sinun seurassasi. Kannattaa jutella lapsen kanssa ilman johdattelevia kysymyksiä, eli ei esim. "onko päiväkodissa sattunut asiaa x" vaan esim. "onko sinulla kivaa päiväkodissa, haluaisitko kertoa jos jokin asia siellä ei tunnu kivalta?".

Toki ollaan juteltu. Isoin asia, mikä päiväkodissa hiertää, on se typerä päiväuni. Se kestää 1,5 h ja sinä aikana pitäisi vaan maata hiljaa peiton alla. Lapselle tulee koti-ikävä ja alkaa itkettää, kun ei nukuta, jolloin hoitajat kuulemma komentaa olemaan hiljaa.

Voin vaan kuvitella, millaista on maata peiton alla puolitoista tuntia ja nieleskellä kyyneleitä. Ihan ääliömäinen perinne yli 3-vuotiaiden ryhmässä joku päiväuni.

Toinen ongelma on ryhmän erityispojat, jotka kiusaavat. Kun asiasta yrittää puhua, niin henkilökunta toteaa, että lapset kokee kiusaamiseksi sellaisen, mikä ei sitä ole. Lapsi itse kuvailee, että nämä pojat huutaa, juoksee ja rikkoo heidän leikit. Jos sanoo siitä hoitajille, niin ne vaan sanoo, että yrittäkääs nyt tulla toimeen.

tää on niin totta. Päiväunet on helvetisti. Yksikään lapsistani ei ole sellaisia nukkunut enkä itsekään aikanaan. Oli kuin viikon olis pitäny olla hiljaa. Päiväunet tekee normaaleistakin lapsista häiriköitä. Sit tehdään lasua kun lapsi ei jaksa odottaa sitä sairaan pitkää aikaa. Ymmärrän ihan täysin. Itse en edes ollut adhd vaan rauhallinen niinkuin aina mut päiväuni aika on tuskaa ja aiheutti traumat. Ainoa asia mitä muistan on nuo järkyttävät päiväunihetket.

Vierailija kirjoitti:

Otsikko huvittava, mikä tarha? Ei kai sun pentu oo kasvis?

Sekaisin olet. Ihmisen lapsi EI ole pentu.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei selvästikään tunne oloaan päiväkodissa turvalliseksi, toisin kuin sinun seurassasi. Kannattaa jutella lapsen kanssa ilman johdattelevia kysymyksiä, eli ei esim. "onko päiväkodissa sattunut asiaa x" vaan esim. "onko sinulla kivaa päiväkodissa, haluaisitko kertoa jos jokin asia siellä ei tunnu kivalta?".

"...jokin asia siellä ei tunnu kivalta"

Johdattelevaa!