Lastentarhan väellä ja vanhemmilla ihan eri käsitykset lapsesta?

Että sitä minä vaan ihmettelen, mitä ne siellä päiväkodissa tekee niin, että lapsi menee siellä kuoreensa eikä uskalla olla oma itsensä?

Lapsi ei selvästikään tunne oloaan päiväkodissa turvalliseksi, toisin kuin sinun seurassasi. Kannattaa jutella lapsen kanssa ilman johdattelevia kysymyksiä, eli ei esim. "onko päiväkodissa sattunut asiaa x" vaan esim. "onko sinulla kivaa päiväkodissa, haluaisitko kertoa jos jokin asia siellä ei tunnu kivalta?".

Lapset on lapsia. Ei sitä tiedä mikä kaikki heihin vaikuttaa. Ehkä siellä päiväkodissa on joku, jonka takia lapsi arastelee, tai ilmapiirissä jotain häikkää?

Ehkä sun lapsi kokee jotenkin pelottavaksi siellä päikyssä tilanteet ja siksi arastelee. Kun on paljon lapsia ja aikuisia niin hän ei ehkä vain koe oloaan turvalliseksi et vois olla oma itsensä.? Jotkut lapset saattavat päikyssä tarvita pientä apua ja rohksisua tällaisissa tilanteissa.

Minkä ikäinen lapsi on ja kauanko ollut hoidossa?

Jotkut lapsen on hyvin erilaisia vanhempien seurassa kuin päiväkodissa. Päiväkoti ympäristönä on täynnä ihmisiä, ääniä, siirtymiä jne. Se on ihan eri asia kuin kotona.

Kotona vanhemmat myös huomaamattaan peesaa aika paljon lapsiaan, mutta päiväkodissa joutuu elämään rutiinien ja sääntöjen mukaan vaikkei huvittaisi.

Päiväkoti on rankka ympäristö vaikka siellä olisi kuinka ihana henkilöstö ja lapsiryhmä. 21 lasta ja kolme aikuista pienissä tiloissa on yhtälö, joka aiheuttaa stressaavan maailman.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei selvästikään tunne oloaan päiväkodissa turvalliseksi, toisin kuin sinun seurassasi. Kannattaa jutella lapsen kanssa ilman johdattelevia kysymyksiä, eli ei esim. "onko päiväkodissa sattunut asiaa x" vaan esim. "onko sinulla kivaa päiväkodissa, haluaisitko kertoa jos jokin asia siellä ei tunnu kivalta?".

Toki ollaan juteltu. Isoin asia, mikä päiväkodissa hiertää, on se typerä päiväuni. Se kestää 1,5 h ja sinä aikana pitäisi vaan maata hiljaa peiton alla. Lapselle tulee koti-ikävä ja alkaa itkettää, kun ei nukuta, jolloin hoitajat kuulemma komentaa olemaan hiljaa.

Voin vaan kuvitella, millaista on maata peiton alla puolitoista tuntia ja nieleskellä kyyneleitä. Ihan ääliömäinen perinne yli 3-vuotiaiden ryhmässä joku päiväuni.

Toinen ongelma on ryhmän erityispojat, jotka kiusaavat. Kun asiasta yrittää puhua, niin henkilökunta toteaa, että lapset kokee kiusaamiseksi sellaisen, mikä ei sitä ole. Lapsi itse kuvailee, että nämä pojat huutaa, juoksee ja rikkoo heidän leikit. Jos sanoo siitä hoitajille, niin ne vaan sanoo, että yrittäkääs nyt tulla toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Lapset on lapsia. Ei sitä tiedä mikä kaikki heihin vaikuttaa. Ehkä siellä päiväkodissa on joku, jonka takia lapsi arastelee, tai ilmapiirissä jotain häikkää?

Niin kai sitten. Ehkä pitäisi vaihtaa päiväkotia? Lapsi kuitenkin menee sinne mielellään, paitsi, että näkee painajaisia päiväuniajasta.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sun lapsi kokee jotenkin pelottavaksi siellä päikyssä tilanteet ja siksi arastelee. Kun on paljon lapsia ja aikuisia niin hän ei ehkä vain koe oloaan turvalliseksi et vois olla oma itsensä.? Jotkut lapset saattavat päikyssä tarvita pientä apua ja rohksisua tällaisissa tilanteissa.

Minkä ikäinen lapsi on ja kauanko ollut hoidossa?

Kohta 5-v, meni hoitoon 3-vuotiaana. Ollaan tosi paljon käyty yhdessä kaikenlaisissa perhekahviloissa, muskarissa, jne ennen kuin meni päiväkotiin, joka toinen päivä ainakin arkena. On aina ollut hyvä toimimaan isossakin lapsiryhmässä ja ottamaan kontaktia toisiin. Paitsi kuulemma päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut lapsen on hyvin erilaisia vanhempien seurassa kuin päiväkodissa. Päiväkoti ympäristönä on täynnä ihmisiä, ääniä, siirtymiä jne. Se on ihan eri asia kuin kotona.

Kotona vanhemmat myös huomaamattaan peesaa aika paljon lapsiaan, mutta päiväkodissa joutuu elämään rutiinien ja sääntöjen mukaan vaikkei huvittaisi.

Päiväkoti on rankka ympäristö vaikka siellä olisi kuinka ihana henkilöstö ja lapsiryhmä. 21 lasta ja kolme aikuista pienissä tiloissa on yhtälö, joka aiheuttaa stressaavan maailman.

Joo. Eli se päivähoito ei olekaan niin autuaallinen ihmeitätekevä asia, kuin joka media toitottaa, niinkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei selvästikään tunne oloaan päiväkodissa turvalliseksi, toisin kuin sinun seurassasi. Kannattaa jutella lapsen kanssa ilman johdattelevia kysymyksiä, eli ei esim. "onko päiväkodissa sattunut asiaa x" vaan esim. "onko sinulla kivaa päiväkodissa, haluaisitko kertoa jos jokin asia siellä ei tunnu kivalta?".

Toki ollaan juteltu. Isoin asia, mikä päiväkodissa hiertää, on se typerä päiväuni. Se kestää 1,5 h ja sinä aikana pitäisi vaan maata hiljaa peiton alla. Lapselle tulee koti-ikävä ja alkaa itkettää, kun ei nukuta, jolloin hoitajat kuulemma komentaa olemaan hiljaa.

Voin vaan kuvitella, millaista on maata peiton alla puolitoista tuntia ja nieleskellä kyyneleitä. Ihan ääliömäinen perinne yli 3-vuotiaiden ryhmässä joku päiväuni.

Toinen ongelma on ryhmän erityispojat, jotka kiusaavat. Kun asiasta yrittää puhua, niin henkilökunta toteaa, että lapset kokee kiusaamiseksi sellaisen, mikä ei sitä ole. Lapsi itse kuvailee, että nämä pojat huutaa, juoksee ja rikkoo heidän leikit. Jos sanoo siitä hoitajille, niin ne vaan sanoo, että yrittäkääs nyt tulla toimeen.

Kerro ratkaisu siihen, että miten taataan turvallisuus kun yksi aikuinen on 21 lapsen kanssa, jos lepohetkeä ei olisi? Sinä aikana henkilöstö pitää tauon, käy vasukeskusteluja, pitää palavereja, suunnittelee toimintaa jne.

Tuo on ikävää, ja jos vielä sattuu olemaan tyhmä ja yksinkertainen opettaja, joka luulee, että vika on lapsessa tai kotona. Kuulostaa uskomattomalta, mutta näitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut lapsen on hyvin erilaisia vanhempien seurassa kuin päiväkodissa. Päiväkoti ympäristönä on täynnä ihmisiä, ääniä, siirtymiä jne. Se on ihan eri asia kuin kotona.

Kotona vanhemmat myös huomaamattaan peesaa aika paljon lapsiaan, mutta päiväkodissa joutuu elämään rutiinien ja sääntöjen mukaan vaikkei huvittaisi.

Päiväkoti on rankka ympäristö vaikka siellä olisi kuinka ihana henkilöstö ja lapsiryhmä. 21 lasta ja kolme aikuista pienissä tiloissa on yhtälö, joka aiheuttaa stressaavan maailman.

Joo. Eli se päivähoito ei olekaan niin autuaallinen ihmeitätekevä asia, kuin joka media toitottaa, niinkö?

Onko mikään? Päiväkodissa aikuiset venyy joka päivä, että jokaiselle lapselle saataisiin hyvä päivä. Siellä suunnitellaan, arvioidaan ja kehitetään toimintaa jatkuvasti, jotta jokaisen lapsen henkilökohtainen vasu toteutuisi ja lapsi saisi oppimisen kokemuksia.

Tämä ei poista sitä, että päiväkoti (ja koulu) on ympäristönä erittäin raskas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei selvästikään tunne oloaan päiväkodissa turvalliseksi, toisin kuin sinun seurassasi. Kannattaa jutella lapsen kanssa ilman johdattelevia kysymyksiä, eli ei esim. "onko päiväkodissa sattunut asiaa x" vaan esim. "onko sinulla kivaa päiväkodissa, haluaisitko kertoa jos jokin asia siellä ei tunnu kivalta?".

Toki ollaan juteltu. Isoin asia, mikä päiväkodissa hiertää, on se typerä päiväuni. Se kestää 1,5 h ja sinä aikana pitäisi vaan maata hiljaa peiton alla. Lapselle tulee koti-ikävä ja alkaa itkettää, kun ei nukuta, jolloin hoitajat kuulemma komentaa olemaan hiljaa.

Voin vaan kuvitella, millaista on maata peiton alla puolitoista tuntia ja nieleskellä kyyneleitä. Ihan ääliömäinen perinne yli 3-vuotiaiden ryhmässä joku päiväuni.

Toinen ongelma on ryhmän erityispojat, jotka kiusaavat. Kun asiasta yrittää puhua, niin henkilökunta toteaa, että lapset kokee kiusaamiseksi sellaisen, mikä ei sitä ole. Lapsi itse kuvailee, että nämä pojat huutaa, juoksee ja rikkoo heidän leikit. Jos sanoo siitä hoitajille, niin ne vaan sanoo, että yrittäkääs nyt tulla toimeen.

Kerro ratkaisu siihen, että miten taataan turvallisuus kun yksi aikuinen on 21 lapsen kanssa, jos lepohetkeä ei olisi? Sinä aikana henkilöstö pitää tauon, käy vasukeskusteluja, pitää palavereja, suunnittelee toimintaa jne.

Meidän päiväkodissa ei ollut pakkonukutusta ja niinkin pärjättiin. Mitenköhän jotkut päiväkodit osaa? Ei ole lapsen tehtävä muutenkaan miettiä, miten aikuiset töistään selviää. Se on aikuisten hommaa.

Ihmiset ovat erilaisia eri tilanteissa. Kuten sanottu, päiväkoti ja myöhemmin koulu ovat todella paljon haastavampia ympäristöjä kuin koti ja itse valitut harrastukset. Siellä vaaditaan ominaisuuksia ja kykyjä, joita sinun lapsesi nyt harjoittelee. Niitä ovat esimerkiksi erilaisuuden sietokyky, pettymyksen kestäminen, häiriöiden kanssa eläminen jne.

En ymmärrä, miksi tähän pitäisi ottaa se asenne, että päiväkodissa on jotain erityistä vikaa tai että päiväkodin aikuiset ovat väärässä.

Olen itse opettaja ja mieleeni on jäänyt erityisen fiksuna äiti, joka tuli tapaamiseen ja sanoi: "Minä tiedän, millainen poikani on kotona. Kerro sinä, millainen hän on täällä koulussa." Todella viisas nainen ja hyvä äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei selvästikään tunne oloaan päiväkodissa turvalliseksi, toisin kuin sinun seurassasi. Kannattaa jutella lapsen kanssa ilman johdattelevia kysymyksiä, eli ei esim. "onko päiväkodissa sattunut asiaa x" vaan esim. "onko sinulla kivaa päiväkodissa, haluaisitko kertoa jos jokin asia siellä ei tunnu kivalta?".

Toki ollaan juteltu. Isoin asia, mikä päiväkodissa hiertää, on se typerä päiväuni. Se kestää 1,5 h ja sinä aikana pitäisi vaan maata hiljaa peiton alla. Lapselle tulee koti-ikävä ja alkaa itkettää, kun ei nukuta, jolloin hoitajat kuulemma komentaa olemaan hiljaa.

Voin vaan kuvitella, millaista on maata peiton alla puolitoista tuntia ja nieleskellä kyyneleitä. Ihan ääliömäinen perinne yli 3-vuotiaiden ryhmässä joku päiväuni.

Toinen ongelma on ryhmän erityispojat, jotka kiusaavat. Kun asiasta yrittää puhua, niin henkilökunta toteaa, että lapset kokee kiusaamiseksi sellaisen, mikä ei sitä ole. Lapsi itse kuvailee, että nämä pojat huutaa, juoksee ja rikkoo heidän leikit. Jos sanoo siitä hoitajille, niin ne vaan sanoo, että yrittäkääs nyt tulla toimeen.

Kerro ratkaisu siihen, että miten taataan turvallisuus kun yksi aikuinen on 21 lapsen kanssa, jos lepohetkeä ei olisi? Sinä aikana henkilöstö pitää tauon, käy vasukeskusteluja, pitää palavereja, suunnittelee toimintaa jne.

Minun mielestäni se ratkaisu olisi yksi työntekijä lisää jokaiseen yli 3-vuotiaiden ryhmään. Tähän ei tarvittaisi mitään kokopäiväistä työntekijää vaan joku, joka olisi ryhmässä esim. klo 11-15 ja voisi sitten päiväuniajan vahtia niitä lapsia, jotka ei halua "nukkua". Hetki voisi silti olla hiljainen, esim piirtämistä, kirjojen katselua, jne.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei selvästikään tunne oloaan päiväkodissa turvalliseksi, toisin kuin sinun seurassasi. Kannattaa jutella lapsen kanssa ilman johdattelevia kysymyksiä, eli ei esim. "onko päiväkodissa sattunut asiaa x" vaan esim. "onko sinulla kivaa päiväkodissa, haluaisitko kertoa jos jokin asia siellä ei tunnu kivalta?".

No nuo esimerkit ovat myös johdattelevia. Neutraali kysymys on avoin, esim. "Millaista päiväkodissa on?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei selvästikään tunne oloaan päiväkodissa turvalliseksi, toisin kuin sinun seurassasi. Kannattaa jutella lapsen kanssa ilman johdattelevia kysymyksiä, eli ei esim. "onko päiväkodissa sattunut asiaa x" vaan esim. "onko sinulla kivaa päiväkodissa, haluaisitko kertoa jos jokin asia siellä ei tunnu kivalta?".

Toki ollaan juteltu. Isoin asia, mikä päiväkodissa hiertää, on se typerä päiväuni. Se kestää 1,5 h ja sinä aikana pitäisi vaan maata hiljaa peiton alla. Lapselle tulee koti-ikävä ja alkaa itkettää, kun ei nukuta, jolloin hoitajat kuulemma komentaa olemaan hiljaa.

Voin vaan kuvitella, millaista on maata peiton alla puolitoista tuntia ja nieleskellä kyyneleitä. Ihan ääliömäinen perinne yli 3-vuotiaiden ryhmässä joku päiväuni.

Toinen ongelma on ryhmän erityispojat, jotka kiusaavat. Kun asiasta yrittää puhua, niin henkilökunta toteaa, että lapset kokee kiusaamiseksi sellaisen, mikä ei sitä ole. Lapsi itse kuvailee, että nämä pojat huutaa, juoksee ja rikkoo heidän leikit. Jos sanoo siitä hoitajille, niin ne vaan sanoo, että yrittäkääs nyt tulla toimeen.

Kerro ratkaisu siihen, että miten taataan turvallisuus kun yksi aikuinen on 21 lapsen kanssa, jos lepohetkeä ei olisi? Sinä aikana henkilöstö pitää tauon, käy vasukeskusteluja, pitää palavereja, suunnittelee toimintaa jne.

Lisää työntekijöitä. Luulin että päikkäreitä pidetään edes näennäisesti lasten takia mutta ei näemmä.

Ryhmät joissa on kaksi lastenhoitajaa toimii paremmin kuin ne missä kaksi opettajaa. Lastenhoitajat on enemmän lasten kanssa.

Vo:na ihmettelen vähättelevää suhtautumista sinun ja lapsen kokemuksiin. Pyydä asiasta palaveri, ota myös yhteyttä johtajaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei selvästikään tunne oloaan päiväkodissa turvalliseksi, toisin kuin sinun seurassasi. Kannattaa jutella lapsen kanssa ilman johdattelevia kysymyksiä, eli ei esim. "onko päiväkodissa sattunut asiaa x" vaan esim. "onko sinulla kivaa päiväkodissa, haluaisitko kertoa jos jokin asia siellä ei tunnu kivalta?".

Toki ollaan juteltu. Isoin asia, mikä päiväkodissa hiertää, on se typerä päiväuni. Se kestää 1,5 h ja sinä aikana pitäisi vaan maata hiljaa peiton alla. Lapselle tulee koti-ikävä ja alkaa itkettää, kun ei nukuta, jolloin hoitajat kuulemma komentaa olemaan hiljaa.

Voin vaan kuvitella, millaista on maata peiton alla puolitoista tuntia ja nieleskellä kyyneleitä. Ihan ääliömäinen perinne yli 3-vuotiaiden ryhmässä joku päiväuni.

Toinen ongelma on ryhmän erityispojat, jotka kiusaavat. Kun asiasta yrittää puhua, niin henkilökunta toteaa, että lapset kokee kiusaamiseksi sellaisen, mikä ei sitä ole. Lapsi itse kuvailee, että nämä pojat huutaa, juoksee ja rikkoo heidän leikit. Jos sanoo siitä hoitajille, niin ne vaan sanoo, että yrittäkääs nyt tulla toimeen.

No ei missään lepohetki kestä noin kauan. 30-45 min satua ja musiikkia kuunnellen. Tuossa ajassa ne lapset, jotka tarvitsevat unta, nukahtavat. Ilman lepohetkeä meno olisi kuin villissä lännessä.