Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

apua ahmimishäiriöön/bulimiaan

Vierailija
18.02.2014 |

Voiko parantua ilman ammattiapua, mistä pitäisi lähteä liikkeelle?

T. Itseään inhoava, juuri kanapastaa, appelsiinin, jogurttia ja mysliä, kaksi palaa leipää voilla ja avokaadolla, lähes litran jäätelöä sekä 100g suklaata ahminut :(

Kommentit (34)

Vierailija
1/34 |
19.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa lähteä liikkeelle siitä, että mietit millaiset tilanteet laukaisevat ahmimisen. Kuten täällä jo sanottu, ongelma on korvien välissä, eikä sitä voi korjata pelkällä ruokavaliolla. Minulla epäonnistumiset (miten pienet hyvänsä) laukaisevat ahmimisen. Kun koen epäonnistumisen tunteen, koitan nyt tietoisesti käsitellä sen jollain muulla tavalla.

Ymmärrän että ammattiavun hakeminen tuntuu vastenmieliseltä, mutta suosittele silti kokeilemaan. Tsemppiä!

Vierailija
2/34 |
19.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Entisenä bulimikkona haluan toivottaa ap:lle voimia parantumiseen ja kertoa että paraneminen on mahdollista. Itselläni bulimia liittyi koviin ulkonäköpaineisiin. Näin jälkeenpäin kaikki tuntuu niin turhalta, sillä olin jo valmiiksi hyvin hoikka, mutta nykymaailmassa tuntuu ettei mikään riitä. Sama tilanne kuin ap:lla: ahmiminen liittyi siihen, että halusi välillä syödä samoja herkkuja kuin muutkin ihmiset, kun muuten oli niin tarkka syömisistään.

 

Ratkaiseva käänne oli kun tapasin nykyisen mieheni ja halusin itseni kuntoon mm.  mahdollisia tulevia lapsia silmällä pitäen. En salannut mieheltäni sairautta ja aloin opetella syömistä. Tämä vaati vuosia, sillä olin elänyt joko-tai elämää syömisen kanssa: joko näännytin itseäni jollakin dieetillä tai sitten repsahdin ja ahmin ruokaa. Normaaliin syömiseen opettelu oli vaikeaa, tähän auttoi mm. ravintoneuvojan opit. Vieläkin koen edelleen vaikeaksi syödä muiden ihmisten seurassa. Tämä liittyy varmaankin alitajuisesti vielä aikaisempiin salaisiin ahmimiskohtauksiin.

 

Koin aikanaan bulimian haitat: hampaiden kiille vaurioitui, kurkku oli kipeä, naama turposi, pyörrytti, sydämen rytmihäiriöt, hiuksia lähti ja elämä oli sosiaalisesti kovin rajoittunutta. Onneksi halu parantua oli kova: nyt olen opetellut syömään normaalisti tuoretta ja puhdasta ruokaa, vältän makeaa (aiheutti minulle eniten ahmimista) ja yritän nauttia ruoasta. Ja mikä parasta, ehdin parantua ennen kuin aiheutin peruuttamattomia tuhoja itselleni ja pystyin saamaan vielä ihanat lapset.

 

Bulimikot: olette arvokkaita ihmisiä, ette ansaitse bulimikon elämää. Löydätte varmasti jonkin syyn taistella ja parantua. Se on mahdollista!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/34 |
19.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsekin olen entinen bulimikko ja ahmija! Itse sain apua rutiinien muuttamisesta (lähdin vuodeksi ulkomaille) ja vertaistukiryhmästä. Vertaistukiryhmiä on ainakin isoissa kaupungeissa, ks. Syli ry ja OA. Lue myös alan kirjallisuutta, kuten äsken ilmestynyt Irti ahminnasta. Tsemppiä :)!

Vierailija
4/34 |
18.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itken täällä :( t.ap

Vierailija
5/34 |
18.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Vierailija
6/34 |
18.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 23:16"]

Voiko parantua ilman ammattiapua, mistä pitäisi lähteä liikkeelle?

T. Itseään inhoava, juuri kanapastaa, appelsiinin, jogurttia ja mysliä, kaksi palaa leipää voilla ja avokaadolla, lähes litran jäätelöä sekä 100g suklaata ahminut :(

[/quote] Voi....Kaiken tuon kokenut olen. Karsin vuosikausia, mutta ensimmainen raskaus pakotti luopumaan sairaudesta. Lasken edelleen joka ikisen kalorin, mutta elama kay helpommaksi. Tiedan sen tunteen joka tulee symisen jalkeen. En itse toisaalta ahminut, mutta pahan bulimian karsin. En tieda parantuuko siita koskaan...mutta voit saada sen hallintaan! Suosittelen kylla ammatti apua. Aloita joku urheilu harrastus....salilla kaynti helpotti. Onnea matkaan, pystyt kylla siihen!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/34 |
18.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 23:46"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 23:16"]

Voiko parantua ilman ammattiapua, mistä pitäisi lähteä liikkeelle?

T. Itseään inhoava, juuri kanapastaa, appelsiinin, jogurttia ja mysliä, kaksi palaa leipää voilla ja avokaadolla, lähes litran jäätelöä sekä 100g suklaata ahminut :(

[/quote] Voi....Kaiken tuon kokenut olen. Karsin vuosikausia, mutta ensimmainen raskaus pakotti luopumaan sairaudesta. Lasken edelleen joka ikisen kalorin, mutta elama kay helpommaksi. Tiedan sen tunteen joka tulee symisen jalkeen. En itse toisaalta ahminut, mutta pahan bulimian karsin. En tieda parantuuko siita koskaan...mutta voit saada sen hallintaan! Suosittelen kylla ammatti apua. Aloita joku urheilu harrastus....salilla kaynti helpotti. Onnea matkaan, pystyt kylla siihen!

[/quote]

Kiitos, ihanaa kuulla että olet saanut omasi hallintaan! Liikuntaharrastus minulta tosin jo löytyy, mikä toisaalta lisää jopa paineita olla hoikka (joukkuelaji ja joukkueessa kaikki niin hoikkia ja siroja)

Vierailija
8/34 |
18.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitäisikö sun yksinkertaisesti syödä nälkä pois. Syö aamulla tajuton lautasellinen puuroa, sitten hedelmä ja voileipää, lounaaksi kunnon ruoka-annos salaatteineen, välipalaksi vaikka jotain herkkuakin, illalla taas kunnon lämmin ruoka jälkiruokineen ja vielä iltapalaksi joku jogurtti tms.

 

Älä päästä itseäsi nälkäiseksi. Äläkä syyllistä itseäsi ja jää murehtimaan. Joskus voi syödä,litran jätskiä - siitä tulee ähky olo, mut ei maailma siihen lopu. Tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/34 |
19.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Haluaisin korostaa....vaikka en itse kummemmin ahminutkaan, etta kyse ei ole niinkaan, ainakaan minulla, nalasta, vaan yksinkertaisesti siita syysta, etta on paineita olla hoikassa kunnossa, mutta joskus haluaisi vaan syoda hyvaa niinkuin " normaalit" ihmiset......Se syyllisyys syomisen jalkeen oli aivan hukuttava minulla. Joskus se demoni nostaa viela rumaa paatansa, mutta olen jakanut kaiken menneisyydestani aviomiehen kanssa, ja han stemppaa minua pysymaan oikealla polulla.....

Joskus kun olen repsahtanut, se suru paistaa hanen silmistaan. En kesta sita. Siksi suosittelen ammattiapua, ellei sinulla ole joku laheinen joka voi psyykata sinua jatkuvasti.

Vierailija
10/34 |
19.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä siitä voi parantua. Olen kohtalotoveri, kärsin vuosia erittäin pahasta bulimiasta.

Mulla homma loppui lähes laakista. Laitoin syömiset kuntoon: kirjasin kaiken taulukkoon, aloin syödä isoja aamiaisia ja tarkkailin, että päivän kalorimäärä tuli varmasti täyteen. Jos teki mieli ahmia, ajattelin, että ehtiihän sitä huomennakin. Välillä sorruin, mutta aina vain vähemmän. Nyt oon ollut melkein kaksi vuotta kuivilla ja voin paremmin kuin koskaan. En ikinä enää halua palata entiseen holtittomuuteen ja pahaan oloon.

Sokeri on varsinainen pahuuden lähde ja aiheuttaa eniten himoa: jätä se kokonaan pois ainakin kolmen kuukauden ajaksi. Siis ihan kokonaan, myös piilosokeri. Vältä valkoisia vehnäjauhoja sisältäviä tuotteita kuin ruttoa. Pidä huolta, että saat tarpeeksi proteiinia ja hyviä rasvoja, niin nälkä pysyy kaukana. Syö paljon naturel-pähkinöitä, ihania hedelmiä ja napsi vaikka miniporkkanoita kun tekee mieli napostella.

Paljon, paljon tsemppiä sulle! Auttaisin jos voisin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/34 |
19.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 23:59"]

Pitäisikö sun yksinkertaisesti syödä nälkä pois. Syö aamulla tajuton lautasellinen puuroa, sitten hedelmä ja voileipää, lounaaksi kunnon ruoka-annos salaatteineen, välipalaksi vaikka jotain herkkuakin, illalla taas kunnon lämmin ruoka jälkiruokineen ja vielä iltapalaksi joku jogurtti tms.

 

Älä päästä itseäsi nälkäiseksi. Äläkä syyllistä itseäsi ja jää murehtimaan. Joskus voi syödä,litran jätskiä - siitä tulee ähky olo, mut ei maailma siihen lopu. Tsemppiä!

[/quote]

Kiitos, mutta niinkuin seiskakin jo totesi, niin kyse ei ole nälästä, vaan ennemminkin paineista ja ahdistuksesta :( Mutta kiitos kommentista ja tsempistä!

Vierailija
12/34 |
19.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 00:13"]

Kyllä siitä voi parantua. Olen kohtalotoveri, kärsin vuosia erittäin pahasta bulimiasta.

Mulla homma loppui lähes laakista. Laitoin syömiset kuntoon: kirjasin kaiken taulukkoon, aloin syödä isoja aamiaisia ja tarkkailin, että päivän kalorimäärä tuli varmasti täyteen. Jos teki mieli ahmia, ajattelin, että ehtiihän sitä huomennakin. Välillä sorruin, mutta aina vain vähemmän. Nyt oon ollut melkein kaksi vuotta kuivilla ja voin paremmin kuin koskaan. En ikinä enää halua palata entiseen holtittomuuteen ja pahaan oloon.

Sokeri on varsinainen pahuuden lähde ja aiheuttaa eniten himoa: jätä se kokonaan pois ainakin kolmen kuukauden ajaksi. Siis ihan kokonaan, myös piilosokeri. Vältä valkoisia vehnäjauhoja sisältäviä tuotteita kuin ruttoa. Pidä huolta, että saat tarpeeksi proteiinia ja hyviä rasvoja, niin nälkä pysyy kaukana. Syö paljon naturel-pähkinöitä, ihania hedelmiä ja napsi vaikka miniporkkanoita kun tekee mieli napostella.

Paljon, paljon tsemppiä sulle! Auttaisin jos voisin!

[/quote]

Ihana viesti, kiitos paljon! Tosi kiva kuulla että olet onnistunut pääsemään tästä kammotuksesta eroon:)

Ja viestistäsi oli jo paljon  apua!

 

Ihana av ja ihanat viestittelijät:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/34 |
19.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihmiset harvemmin ymmarsivat minun tilassani etta kyseessa on psykiatrinen juttu. " Olet niin natti. " Taikka " Miksi sun pitaa, kun olet muutenkin niin hoikka?" - Kommentit vain pahensivat asiaa, silla kukaan ei ymmartanyt. Ap, ymmarran todellakin yskasi! Polkusi voi olla tulemaan pitka, mutta ajattele kun katsot taaksepain vuosien paasta. Vain sina voit ymmartaa mita todella olet saavuttanut!!! Antaisin maili osoitteeni, mutta olen vahan paranoidi netin kanssa ettei kukaan muu saa. Olen rukouksissa, ja hengessa mukana!!!

Vierailija
14/34 |
19.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luin jostain, että itselle pitää antaa lupa syödä. Yleensähän ahmimiseen liittyy sen salailua. syö siis hyvällä omallatunnolla. Toiseksi, sokeri pois. Kolmanneksi syö usein. Laita vaikka kännykkä soimaan kahden, kolmen tunnin välein. Olisi hyvä kirjata kaikki syömiset.

Älä valvo! Nukkumaan ajoissa, ei tule iltasyöpöttelyä ja riittävä uni auttaa. Tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/34 |
19.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lahden hakemaan vanhinta lasta harkoista nyt, mutta tulen tanne joku paiva sinua huhuilemaan ap!! tseppia!

Vierailija
16/34 |
19.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 23:59"]

Pitäisikö sun yksinkertaisesti syödä nälkä pois. Syö aamulla tajuton lautasellinen puuroa, sitten hedelmä ja voileipää, lounaaksi kunnon ruoka-annos salaatteineen, välipalaksi vaikka jotain herkkuakin, illalla taas kunnon lämmin ruoka jälkiruokineen ja vielä iltapalaksi joku jogurtti tms.

 

Älä päästä itseäsi nälkäiseksi. Äläkä syyllistä itseäsi ja jää murehtimaan. Joskus voi syödä,litran jätskiä - siitä tulee ähky olo, mut ei maailma siihen lopu. Tsemppiä!

[/quote]

ei auta bulimikolla. Itsekin kärsinyt tästä ja säännöllisiin, runsaisiin aterioihin panostaminen vain pahensi ongelmaa.

Vierailija
17/34 |
19.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka sinulla olisi millaisia ennakkoluuloja karppausta kohtaan, harkitse sitä. Ahmimishimo hellittää muutamassa päivässä, kun hiilarit ovat tarpeeksi alhaalla. Jos kokeilet pari viikkoa, et menetä mitään, mutta voit voittaa aika paljon. :)

 

Tsemppiä!

 

http://karppaus.info/forum/viewforum.php?f=13

Vierailija
18/34 |
19.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Karppauksessa on kyllä paljonkin järkeä, MUTTA, itse bulimian sairastaneena ja siihen ammattiapua saaneena tiedän, ettei se sovellu syömishäiriöisille. Toki hiilareita kannattaa rajoittaa, mutta syömishäiriöisillä on ongelmia rajojen kanssa. Karppaus saattaa sujua hyvin viikkoja tai kuukausiakin kunnes löytää itsensä tilanteesta missä itkeskelee salaatinkastikkeessa piileskelleiden hiilareiden vuoksi. Ja sitten ei voi syödä porkkanoita kun niissä on liikaa hiilareita, eikä tomaatteja. Loppujen lopuksi on siinä tilassa, että kroppa huutaa nälkiintyneenä ravinnon perään ja tulee ahmittua leipäpaketillisia ja paino tulee tuplana takaisin. Mulle sanottiin syömishäiriöklinikalla että 70% ongelmasta johtuu ruokavaliosta, se loput 30 on psyykkistä. Ristiriita on siinä, että liian terveellinen syöminen pahentaa niitä psyykkisiä oireita.

Tsemppiä ap:lle!

Vierailija
19/34 |
19.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Syömishäiriöt ovat päänsisäisiä ongelmia, ei nälkää, ei hiilaria, ei protskua vaan pahaa oloa, paineita, joko itse luotuja tai toisten luomia.

Hyvin harva selviää sairaudstaan yksin pois, vaikka ei se mahdotonta ole, mutta varmempaa se parantuminen on, jos USKALTAA hakea apua.

Vierailija
20/34 |
19.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 10:02"]Syömishäiriöt ovat päänsisäisiä ongelmia, ei nälkää, ei hiilaria, ei protskua vaan pahaa oloa, paineita, joko itse luotuja tai toisten luomia.

Hyvin harva selviää sairaudstaan yksin pois, vaikka ei se mahdotonta ole, mutta varmempaa se parantuminen on, jos USKALTAA hakea apua.

[/quote]

Niiiimpä. Tuolla 70 prossalla tarkoitettiin siis sitä, että itse pitää kierrettä yllä syömällä morkkiksessa liian vähän, esim jättämällä aamupalan pois kun kuitenkin tulee illalla ahmittua, tai kun on aihminut edellisenä päivänä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi yhdeksän kaksi