apua ahmimishäiriöön/bulimiaan

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 10:02"]Syömishäiriöt ovat päänsisäisiä ongelmia, ei nälkää, ei hiilaria, ei protskua vaan pahaa oloa, paineita, joko itse luotuja tai toisten luomia.

Hyvin harva selviää sairaudstaan yksin pois, vaikka ei se mahdotonta ole, mutta varmempaa se parantuminen on, jos USKALTAA hakea apua.

[/quote]

Niiiimpä. Tuolla 70 prossalla tarkoitettiin siis sitä, että itse pitää kierrettä yllä syömällä morkkiksessa liian vähän, esim jättämällä aamupalan pois kun kuitenkin tulee illalla ahmittua, tai kun on aihminut edellisenä päivänä.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 10:02"]Syömishäiriöt ovat päänsisäisiä ongelmia, ei nälkää, ei hiilaria, ei protskua vaan pahaa oloa, paineita, joko itse luotuja tai toisten luomia.

Hyvin harva selviää sairaudstaan yksin pois, vaikka ei se mahdotonta ole, mutta varmempaa se parantuminen on, jos USKALTAA hakea apua.

[/quote]

Niiiimpä. Tuolla 70 prossalla tarkoitettiin siis sitä, että itse pitää kierrettä yllä syömällä morkkiksessa liian vähän, esim jättämällä aamupalan pois kun kuitenkin tulee illalla ahmittua, tai kun on aihminut edellisenä päivänä.

Sorry spämmi, minä sössin täällä!

Entisenä bulimikkona sanoisin (10 v sairastin) että on mahdollista parantua ns. omatoimisesti, se vaatii vaan työtä ja päätöksen rakastaa itseään ja parantua.

Mulla karppaus on paras tapa pitää ahmimishimo kurissa, verensokeri pysyy tasaisena. Mutta tietenkään tarkka ruokavalio ei kaikille syömishäiriöisille sovi. Ehkä ei kannatakaan olla liian tarkka vaan tehdä aluksi pieniä muutoksia, esim. kuukausi ilman sokeria, sekin voi olla liian vaikeaa alkuvaiheessa.

Ehkä maiseman muutos ja tosiaan uuden YKSILÖlajin aloittaminen auttaisi alkuun? Ryhmälaji missä muut ovat (ainakin omissa silmissä) laihempia ei varmasti tee hyvää... ehkä myöhemmin sekin!

Tsemppiä!

Ei saa syödä sokeria....mutta entä hedelmä sokeri? enkö saa nauttia marjoista ja omenista? mitenkä onk porkkanatkin nyt liian sokerisia?

Kaikkea kohtuudella on minun motto, tietysti valkosta sokeria vältän mutta minusta on ihana lorauttaa hunajaa teen sekaan ja syödä iso hedelmä salaatti aamulla, onko tämä väärin?

[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 18:28"]

Ei saa syödä sokeria....mutta entä hedelmä sokeri? enkö saa nauttia marjoista ja omenista? mitenkä onk porkkanatkin nyt liian sokerisia?

Kaikkea kohtuudella on minun motto, tietysti valkosta sokeria vältän mutta minusta on ihana lorauttaa hunajaa teen sekaan ja syödä iso hedelmä salaatti aamulla, onko tämä väärin?

[/quote]Ei ole väärin!

Olen samassa tilanteessa. Haluaisin parantua, mutta en tiedä ollenkaan, kuinka sen tekisin. En edes tiedä, kuinka pitkään jaksan tätä.

T. Juuri ravintolassa oksentanut

Jos syö 5 x päivässä, ison aamiaisen, kunnon lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan etukäteen määriteltyjen ruoka- annosten pohjalta, eikä yritä laihduttaa eikä paastota, luulisi ettei ongelmaa ahmimisesta tule. Eikä osta mitään herkkuja kotiin vainoamaan. Joku päivä voi ostaa vaikka yhden suklaapatukan välipalalle. Jos ongelma on leipä, varoo ostamasta sitä tai laittaa sitä pakasteeseen josta ottaa aina palan ruoan kanssa.

Jos syö vähän yli jonain päivinä kalorimäärältä kun syö 5x pvä, ei sekään ole niin suuri probleema kuin jos ahmii aivan mielipuolisesti jonain päivänä paaston jälkeen ja taas alkaa paastoamaan ja sitten taas mentiin.

Eikä tulisi kyllä mieleenkään alkaa syödä lisää rahkan tai munakasrullan syönnin jälkeen tai vaikkapa jos on syönyt tukevaa lihapataa.

Hiilareita ahmitaan, ei yleensä proteiinia.

Itse luulin parantuneeni bulimiasta ja ahmimishäiriöstä ihan sillä, että lopetin. Ihmettelin vain, miksi paino ei pysy seuraavat 10 vuotta, vaikka en ahmi. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että ahdistus kävi ylivoimaiseksi ja ryöppysi yli äyräiden masennukseksi ja burn outiksi. Kiertopolkuja päädyin syömishäiriötä tuntevan psykoterapeutin potilaaksi ja olen oppinut, että syömishäiriöiset ajatusmallit jäävät helposti päälle "piiloon", jos niitä ei kunnolla hoida ammattilaisen kanssa. Suosittelen siin vahvasti avun hakemista! Syömishäiriö on psykiatrinen tila, jonka takana voi olla mitä tahansa - aika harvoin sillä on mitään tekemistä ulkonäön kanssa, vaikka se sellaiseksi saattaa naamioitua.

Varmaan suurin osa ahmimishäiriöisistä on laihduttaneet, rankastikin tai yrittävät paastota tai eivät syö säännöllisesti. Jos haluaa parantua, on tällainen elämäntyyli unohdettava.

Tietenkin taustalla voi olla myös tunteisiin syömistä.

Mutta eikö se että odottelee seuraavaa ruokaa, nauttii siitä ja syö kohtuudella, tuo loppupeleissä enemmän iloa kuin että ahtaa itsensä ähkyyn ja kamppailee morkkiksessa?

On tunnettua että kun laihduttaa, usein lihoo korkojen kera takaisin koska keho pyrkii takaisin entiseen painoon.

Siinä että rajun laihdutuksen/bulimian jälkeen keho tasapainottuu eikä tule ahmimishimoja, voi mennä pitkään ja ahmimishimoja voi tulla jos muutenkin on aliravittu. Lihavakin voi kärsiä ravintoköyhän ruoan takia ravintoainepuutoksista mikä voi saada aikaan ruokahimoa

On turha huijata elimistöä jollain makeutusaineilla koska ne vaan sotkee nälän tunteen säätelyä

Ainut tapa hallita painoa on riittävä syöminen ja kohtuullinen liikunta. Kun saa lihasta, kuluttaakin enemmän. Lihasta saa kun voimaharjoittelee ja syö jopa yli energiankulutuksensa. Raju laihdutus hävittää lihasmassaa. Laihtumiselle ja kiinteytymiselle kannattaa antaa pitkän aikaa ja antaa sen tapahtua sivussa pikkuhiljaa eikä kokeilla mitään kuureja.

Mulla kesti 3 vuotta että paino lopetti jojoilun syömishäiriön jälkeen vaikka en enää laihduttanut/ahminut. Tuona aikana paino jojoili vielä isomman määrän suhteen. Mun paino on jojoillut 10 kilon sisällä. Nyt se on tasapainottunut painoindeksiin 23,5 ja se on ilmeisesti mun luonnollinen paino jossa on helppo pysyä.

Minulla paha ahmimishäiriö, vuosien taistelu ja painon kanssa jojouilu takana.

Ennen yritin saada ahmimisen kuriin laihdutuskuureilla, söin mahdollismman vähän, en syönyt aamupalaa vaan muutaman kerran päivässä joka johti siihen, että illalla oli niin kova nälkä että ahmin kaikkea mitä vain sattui olemaan. Kokeilin myös lopettaa ahmimisen kokonaan jolloin repsahdin ja ahmin monta viikkoa putkeen. Olen niin monta kertaa aloittanut ja yrittänyt löytyy jotain ratkaisua tähän, että olin jo epätoivoinen.

Nyt olen alkanut syömään aamupalan, välipaloja ja kunnon aterioita. Tämä on auttanut paljon siihen että iltaisin en ole enää ahminut, koska verensokeri pysyy tasaisena ja ahmiminen pysyy kurissa. Minulla on kuitenkin tosi pahoja "vieroitusoieita" koska en ahmi. Välillä annan itseni ahmia, koska koska en pysty lopettamaan sitä noin vain. Ahmiminen on nyt kuitenkin paremmin hallinnassa kuin aiemmin ja palaan uuteen ruokavalioon heti. Nyt aletaan olla voiton puolella.

Tsemppiä sinulle!

Kyllä voit! Minäkin paranin. Bulimia, joka johti masennukseen ja haluun kuolla. Paranemisen avaimet ovat omat ajatuksesi. Vanhojen vahingollisten ajatusmallien tilalle on löydettävä uusia ja rakentavia ajatuksia. Opettele arvostamaan itseäsi. Älä etsi rakkautta itsesi ulkopuolelta, rakkauden on löydyttävä sinusta itsestäsi. Aseta tavoiteltavia ja saavutettavissa olevia unelmia tulevaisuudelle ja lähde etenemään niitä kohti. Älä keskity ongelmiin vaan niiden ratkaisuihin. Kaiken tuon lisäksi huolehdi fyysisestä terveydestäsi viisaasti. Nuku riittävästi ja liiku sopivasti, tee se iloiten älä pakosta. Ja mikä tärkeää syö RAVINTORIKASTA terveellistä ruokaa, josta saat tarvittavat ravintoaineet, että sekä mielesi että kehosi jaksaisi suoriutua tehtävistään. Paranet, hitaasti ja varmasti! Tulet vielä iloitsemaan ja nauttimaan elämästä! Voit myös hakea ammattiapua, asioista on aina hyvä puhua ääneen, etenkin jos omat ajatukset eivät ole niitä kaikkein positiivisimpia! Tsemppiä ja voimia!

Osastoilla syömishäiriötä potevat syö suunnitelman mukaan säännöllisesti päivässä, opettelee uusia elintapoja. Ravitsemusterapeutilla katsotaan miten syö; pidetään päiväkirjaa syömisistä, tehdään jonkinsorttista suunnitelmaa säännölliselle syömiselle ja mietitään miten ehkäistä ahmimista ja mikä on ajanut siihen. Ei se mitään ydinfysiikkaa ole, miten syömishäiriöstä pääsee eroon. Kyllä siinäkin itsekuria ja päättäväisyyttä vaaditaan, ei sitä tee kuin te itse, ei kukaan muu teidän puolesta. Te päätätte mitä ostatte kaupasta.

Fysiologisesti keho voi huutaa ruokaa ja voi olla hankala vastustaa ahmimishimoja. Syypää voi olla stressi, unettomuus, aliravitsemus, vääränlainen ruoka tai taustalla olleet kalorivajeet menneisyydessä tai se että yrittää syödä liian vähän.

Voi toki olla tunnetason ja psykologisia juttuja mitkä on ongelmien taustalla ja voi laukasta ahmintaa. Perfektionismi, mustavalkoinen ajattelu, masennukseen syöminen, sisällön puute elämässä, liian stressaava elämä, ahdistus, kehonkuvan ongelmat jne.. Nää tulis käydä läpi.

Mutta siis kuitenkin loppupeleissä se palautuu käytäntöön ja syömisen uudellenopetteluun, miten tuosta parannutaan ja uusien rutiinien opetteluun.