Lue keskustelun säännöt.
Vaimon kateellisuus määrittää elämäämme
02.11.2020 |
Ihminen johon rakastuin onkin välillä myrskyn merkki kun joku on jossain jotenkin jotain (en tiedä mitä oikeasti laitan tähän, hieno duuni, talo, romanttisen näköistä meininkiä parilla) enkä tiedä miten pahasti paistaa läpi esim tuttaville. Välillä hävettää ja kotona saan kuunnella loputonta vähättelyä ja epäilyä ja tulkintaa muiden ihmisten elämistä.. Ja kun ne menee pieleen niin on taas piru irti (jostain ei oo kuulunut hetkeen = ongelmia ja ”tylsää” elämää. Totuus kivoja juttuja ja onnea niin vaimo on tiloissaan)
Väsyttää nolottaa hävettää
Kommentit (82)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluatko todella elää myrskyn merkin kanssa vai kaipaatko positiivisempaa naista. Ehkä hänet voi päästää etsimään miestä, jolla on sitten se hieno talo ja sinä saat rauhan.
Niin siis sinä olet jonkun rasittavan puolinarsistin kanssa? Ei se tuosta vähene vaan pahenee vain iän myötä.
Ap kuulostat ihan minun tuttuni mieheltä.
Tämä rapiat 40v tuntemani naishenkilö on juuri tuollainen. Olenkin joskus mietellyt miten kukaan (mies tai lapset) kestää häntä. Tämä hlö on ihan järkyttävän negatiivinen ihminen, kateellinen kaikille ja kaikesta tai vastaavasti toksisen vahingoniloinen kun jollain menee huonosti tai elämä ei ole ihan mallillaan. On ollut sitä aina, mutta nyt vanhemmiten tuo piirre on oikein räjähtänyt esiin suodattamattomasti.
Johtuu varmaan siitä että on jumittanu pikkupaikkakunnalle ja tekee työtä jossa ei juuri älykkyttä tarvita, on tylsistynyt, matala koulutustaso, eikä juuri mitään sivistystä. Kapasiteetti riittää just työhön, kotiaskareiden ja perheen hoitoon.
Tuntee menestyviä ja koulutettuja kohtaan alemmuuskompleksia ja siksi haukkuu heitä kaikin tavoin. Kaikki se mikä poikkeaa omasta elämästä on hänen mielestä kummallista, arvosteltavaa ja sitä voi pahansuovasti haukkua.
Juoruaa kaikkien asiat ees taas... ja tietty pahansopaan sävyyn.
Elämä tällaisen henkilön kanssa on varmasti todella raskasta ja aiheuttaa itsellekin (muille lähipiirissä) pahanolon ja negatiivisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-vaimo oli aivan samanlainen. Lopulta hän oli kaikesta kateellinen myös minulle. Naiset ja kateus on aika yleistä, aivan kuten miehet ja väkivalta.
Mulla on samanlainen puoliso (mies) ja onhan se aika rasittavaa. Hän kadehtii toisten omaisuutta, menestystä, parisuhteita, perheitä. Vaikka meillä on kaikki paremmin kuin hyvin, niin hän kokee jatkuvasti riittämättömyyden tunnetta ja suorittamisen pakkoa. Itse olen enemmän sellainen vähään tyytyvä huithapeli. Ehkä nuorempana tuli enemmän katsottua muita ja ajateltua, että kyllä meilläkin pitäisi olla hieno ystäväpiiri ja puutarhajuhlia ja muuta sellaista. Nykyisin en enää välitä sellaisesta. Keskityn olemaan kiitollinen siitä, mitä minulla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vaimo kyttää naapuria ja jos heillä imestyy pihalle uudet pihakalusteet, niin meille on hankittava hienommat tai syyttelee minua ties miksi.
Tämä on yli 3 vuotta sitten aloitettu, onko AP vielä linjoilla? Pidemmän aikavälin seurannat on kiinnostavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko vaimo masentunut kun on tuota riittämättömyyden tunnetta ja kateutta? Onnettomalta kuulostaa. On tajunnut ettei onni löydykään suorittamisella ja saavutuksilla. Ei saavuttanutkaan tyytyväisyyttä, rauhaa ja kiitollisuutta. Meniskö työterveyden kautta psykologille?
Jos on hyvät kyydit niin älä valita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika.
Eiköhän tuo ole jo jättänyt, kun aloitus on jo yli 3 vuotta vanha 😂
Vierailija kirjoitti:
Prinsessaharhainen on viimeinen sana, jota kukaan hänestä käyttäisi. Ei käytä meikkiä, värjää tukkaansa. Korkeasti koulutettu kovalta alalta, hieno työpaikka, tekee aamusta iltaan kaikkea mahdollista kuin pieni eläin.
Ongelma on että mikään ei riitä. Ei mikään mikä meillä on joka on paljon. Kun muilla ei saisi olla mitään. Ei se ole ollut niin avointa aikaisemmin tai koskaan. Mutta kun on vuostolkulla tehty asioita ja saatu ihailua ja kannustusta, niin nyt kun pitäisi ehkä olla onnellinen niin sitten vaimolla keittää kun joku muu saavuttaa jotain. Pisteliäitä kommentteja jne. Ja välillä hän ei pysty edes käsittelemään että jos jonkun kumminkaiman serkku tekee jotain, sitten pitää kaivaa oma kumminkaimanserkku joka on parempi.Voiko ihmisellä olla todella hyvä ja todella pimeä puoli samaan aikaan? Vai onko kaikki vaan sitä kateutta loppujen lopuksi? Kaikki kova työ jne? En enää tiedä ketä varten meidän elämä on.
Heh. Kuulostaa niin siskoltani.
Oma elämäni on keskeneräistä ja sellaista, mitä moni varmaan katsoisi säälien. Silti kun käyn siskoni luona katsomassa sitä täydellistä elämää, olen kotiin lähtiessä onnellinen omasta elämästäni. Se kireys on niin käsinkosketeltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikissa ihmisissä on hyvä ja pimeä puoli samaan aikaan. Ihan toinen asia on, miten sen itse tiedostaa. Eikö Jung aikoinaan sanonut, että mitä vähemmän pimeää puoltaan (varjoaan) tuntee, sitä synkempi ja vallitsevampi se on. Tai jotain sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostat ihan minun tuttuni mieheltä.
Tämä rapiat 40v tuntemani naishenkilö on juuri tuollainen. Olenkin joskus mietellyt miten kukaan (mies tai lapset) kestää häntä. Tämä hlö on ihan järkyttävän negatiivinen ihminen, kateellinen kaikille ja kaikesta tai vastaavasti toksisen vahingoniloinen kun jollain menee huonosti tai elämä ei ole ihan mallillaan. On ollut sitä aina, mutta nyt vanhemmiten tuo piirre on oikein räjähtänyt esiin suodattamattomasti.
Johtuu varmaan siitä että on jumittanu pikkupaikkakunnalle ja tekee työtä jossa ei juuri älykkyttä tarvita, on tylsistynyt, matala koulutustaso, eikä juuri mitään sivistystä. Kapasiteetti riittää just työhön, kotiaskareiden ja perheen hoitoon.
Tuntee menestyviä ja koulutettuja kohtaan alemmuuskompleksia ja siksi haukkuu heitä kaikin tavoin. Kaikki se mikä poikkeaa omasta elämästä on hänen mielestä kummallista, arvosteltavaa ja sitä voi pahansuovasti h
Tässä oli tiivistettynä ja täsmällisesti kuvattuna eräs lapsuus- ja nuoruusvuosieni henkilö. Tämän lajin ihmiset ovat keskenään niin samanlaisia, että kun yhden on tuntenut, niin tietää millaisia ne muutkin ovat. En muistele tuota ihmistä hyvällä, kunpa ei olisi koskaan tarvinnut tuntea, mutta se asia ei ollut minusta kiinni.
Aloittajalle: Tuo ihminen ja luonne ei tuosta tule muuttumaan. Pahenee vain iän myötä, kun vähäisetkin pidäkkeet poistuvat. Mieti, haluatko jakaa elämäsi tuollaisen kanssa. Nuo ihmiset eivät tosiaankaan toivo kenellekään mitään hyvää.
En ihan ymmärtänyt. Mutta vaimollasi siis pääongelmia?
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärtänyt. Mutta vaimollasi siis pääongelmia?
Ketju on 3,5 vuotta vanha. Joku pelle nostanut.
Miehet usein luulevat olevansa ongelmattomia, kärsivällisiä ja niin ymmärtäväisiä. Onko niin, että nainen on tälläinen ja antaa miehelle vapautta olla oma itsensä. Jaksaa kuunnella, ymmärtää, myötäilee, kunnes ei enää jaksa ja antaa miehelle samaa takaisin, mitä mieheltä on sietänyt. Nyt mies näkee peilikuvana itsensä ja eroaa. Eli kaksi heikkoa tunnetietämätöntä, vuorovaikutuskyvytöntä yhdessä. Parisuhteessa on kaksi, joskus pettämisen vuoksi kolme tai neljä jne. Ei ole yhden 'vika'.
Oletko itse katsonut peiliin, mitä näit ?
En ihan ole täysin selvillä. Niukka ja epävakaa, en ehkä kerro enempää.