G: Onko täällä joku hyväksynyt lopulta ikuisen lihavuutensa? Mä en laihdu ikinä, n. 40kg ylipainoa.

Mä olen hyväksynyt. Itse asiassa psykologi jolla käyn ahmintahäiriön takia, on kieltänyt minulta laihduttamisen ainakin toistaiseksi. Olen 160 cm pitkä ja painan 95 kg, pahimmillani painoin 115 kg.

Koko läskiongelmani alkoi 32-vuotiaana ja noin 65-kiloisena vedetystä Nutrilett-kuurista, josta puhkesi ahmintahäiriö. Sitten jojottelua ahminnan ja nopean lihomisen ja yhä uusien itsekurilla vedettyjen pikakuurien kanssa, kunnes lopulta enää nekään ei laihduttaneet kunnolla. Viimeinen täysi VLCD sairaalan painonhallintaryhmässä: muut kokoiseni pudotti 2 kg viikossa, minä alle kilon 600 kcal päivässä pussiruokakuurilla. Mutta tosiaan, mun tavoitse sieellä oli saada vain sairaalloisen ylipainon raja alitettua, ja se on nyt alitettu. Tällaisena minun olisi tarkoitus pysyä ja opetella olemaan ahmimatta, välttää kaikenlaisia kohtuuttomuuksia syömisen ja painon suhteen, niin ahmintaa kuin ääriterveellisyyttäkin (sekin johtaa mulla ahmintaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuinka ylläpidät tuota painoa sitten?  vaatii paljon ruokaa

Laskin kalorit päivälle viime viikolla 2400 kaloria tuli. Ja kävelen 6km päivä.

Olen 161cm pitkä, joskus nuorena saanut painoa pois normaalipainon sisällä, kun söin 1000-1200 kaloria päivä ja tunnin juoksulenkki 5x vko.

Sä olet kyllä aika lyhyt eli ellei sun työsi ole tosi aktiivista, niin ei tuo kävely riitä polttamaan 2400 kaloria.

No tuo työmatka kävely, ihan vaan siksi, kun 2017 en jaksanut kävellä edes 500m,ilman hengästymistä. Että edes sitä kehitystä.

Ap

Jos mies huomauttelee tällaiselle syömisestä se on psykopaattista alistamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuinka ylläpidät tuota painoa sitten?  vaatii paljon ruokaa

Laskin kalorit päivälle viime viikolla 2400 kaloria tuli. Ja kävelen 6km päivä.

Olen 161cm pitkä, joskus nuorena saanut painoa pois normaalipainon sisällä, kun söin 1000-1200 kaloria päivä ja tunnin juoksulenkki 5x vko.

Tämä siis hyvänä päivänä, kun ei tee mieli ahmia.

Ap

Ei tietysti laihdu, jos et saa ahmintaasi kuntoon, pois.

Sun pitää tehdä elämäntaparemontti.

Et osta ikinä kotiisi mitään herkkuja, lihottavaa vaan syöt pelkästään perusruokaa. Lisäät liikuntaa. Välipaloiksi pikkuporkkanoita tai minitomaatteja.

Vierailija kirjoitti:

Mä en voi käsittää miten ihmiset ei löydä kuria itse itsestään. Herkut pois ja aerobista liikuntaa joka päivälle. Ajattelet sen mielessäsi vaikka kuin se olisi kiinalaisen armeijan kuri ja sinä itse olet itsesi kouluttaja. Et yksinkertaisesti anna tuumaakaan periksi, vaikka mikä olisi. Tunti juostaan päivittäin vaikka ulkona sataisi teräviä piikkejä tai napalmia. Herkkuja ei vain syödä, niitä ei siinä "armeijassa" ole tarjolla. Syöt suunnitellusti ja vain siinä pysyt. Nälkä? Annat olla... ei siellä kiinan armeijassakaan voi kapteenille voivotella, että kun jäi nälkä. Sitten se jäi, deal with it... näin sanot omalle kehollesi ja mielellesi.

Liha tottelee kuria - ne sanovat. Ja niin siinä käy. Kohta päivittäinen liikunta vain alkaa sujumaan ilman tuskaa. Kohta ei jää nälkä, vaikkei syö toista lämmintä ateriaa päivän aikana. Se on rääkkiä alokas aikana, mutta sen jälkeen susta kuoriutuu kunnon sissi. Kroppa alkaa muuttaa muotoaan. Rasva vain katoaa ja lihasta tulee vahingossakin, vaikket edes yritä. Solakoidut, hoikistut ja vanhat vaatteetkin oikein sujahtavat päälle. Pelikuva antaa lisää tahdonvoimaa ja super-boostia tulee, kun ihmiset ympärilläsi alkavat kehua hoikistunutta ulkonäköäsi. 

Ja mikä tärkeintä: aina ja kaikilla tulee repsahduksia. Niistä ei vain luovuteta. Ei. Sen jälkeen kun on mennyt mokaamaan ja syömään suklaakakkua karkeilla kaverin synttäreillä, niin se oma sisäinen vääpeli huutaa rääkyy kurjan kropan treenaamaan kahta kauheammin. Vääpeli kostaa juoksuttamalla kehoa seuraavana päivänä 2 tuntia ja nipistämällä välipalalta pähkinätkin pois. Kroppa voi siinä kärvistellä ja itkeä, mutta oppiipahan olemaan seuraavalla kerralla - sanoo se sisäinen vääpeli.

Apua, aatelkaa ku eläis tällee..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en voi käsittää miten ihmiset ei löydä kuria itse itsestään. Herkut pois ja aerobista liikuntaa joka päivälle. Ajattelet sen mielessäsi vaikka kuin se olisi kiinalaisen armeijan kuri ja sinä itse olet itsesi kouluttaja. Et yksinkertaisesti anna tuumaakaan periksi, vaikka mikä olisi. Tunti juostaan päivittäin vaikka ulkona sataisi teräviä piikkejä tai napalmia. Herkkuja ei vain syödä, niitä ei siinä "armeijassa" ole tarjolla. Syöt suunnitellusti ja vain siinä pysyt. Nälkä? Annat olla... ei siellä kiinan armeijassakaan voi kapteenille voivotella, että kun jäi nälkä. Sitten se jäi, deal with it... näin sanot omalle kehollesi ja mielellesi.

Liha tottelee kuria - ne sanovat. Ja niin siinä käy. Kohta päivittäinen liikunta vain alkaa sujumaan ilman tuskaa. Kohta ei jää nälkä, vaikkei syö toista lämmintä ateriaa päivän aikana. Se on rääkkiä alokas aikana, mutta sen jälkeen susta kuoriutuu kunnon sissi. Kroppa alkaa muuttaa muotoaan. Rasva vain katoaa ja lihasta tulee vahingossakin, vaikket edes yritä. Solakoidut, hoikistut ja vanhat vaatteetkin oikein sujahtavat päälle. Pelikuva antaa lisää tahdonvoimaa ja super-boostia tulee, kun ihmiset ympärilläsi alkavat kehua hoikistunutta ulkonäköäsi. 

Ja mikä tärkeintä: aina ja kaikilla tulee repsahduksia. Niistä ei vain luovuteta. Ei. Sen jälkeen kun on mennyt mokaamaan ja syömään suklaakakkua karkeilla kaverin synttäreillä, niin se oma sisäinen vääpeli huutaa rääkyy kurjan kropan treenaamaan kahta kauheammin. Vääpeli kostaa juoksuttamalla kehoa seuraavana päivänä 2 tuntia ja nipistämällä välipalalta pähkinätkin pois. Kroppa voi siinä kärvistellä ja itkeä, mutta oppiipahan olemaan seuraavalla kerralla - sanoo se sisäinen vääpeli.

Apua, aatelkaa ku eläis tällee..

Se olisi haave ja hyvä tavoite. Aina ei pysty noin upeisiin suorituksiin. Olen kuintekin vähän armollisempi itselle. 2 tunnin juoksun sijaan 1,5 tunnin kävely.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuinka ylläpidät tuota painoa sitten?  vaatii paljon ruokaa

Laskin kalorit päivälle viime viikolla 2400 kaloria tuli. Ja kävelen 6km päivä.

Olen 161cm pitkä, joskus nuorena saanut painoa pois normaalipainon sisällä, kun söin 1000-1200 kaloria päivä ja tunnin juoksulenkki 5x vko.

Tämä siis hyvänä päivänä, kun ei tee mieli ahmia.

Ap

Ei tietysti laihdu, jos et saa ahmintaasi kuntoon, pois.

Sun pitää tehdä elämäntaparemontti.

Et osta ikinä kotiisi mitään herkkuja, lihottavaa vaan syöt pelkästään perusruokaa. Lisäät liikuntaa. Välipaloiksi pikkuporkkanoita tai minitomaatteja.

Mulla oli elämäntaparemontti, vahingossa kylläkin, 4kg lähti. Kirjoitin siitä aikaisemmin. Tullut syksyllä takaisin korkojen kera. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä olen hyväksynyt. Itse asiassa psykologi jolla käyn ahmintahäiriön takia, on kieltänyt minulta laihduttamisen ainakin toistaiseksi. Olen 160 cm pitkä ja painan 95 kg, pahimmillani painoin 115 kg.

Koko läskiongelmani alkoi 32-vuotiaana ja noin 65-kiloisena vedetystä Nutrilett-kuurista, josta puhkesi ahmintahäiriö. Sitten jojottelua ahminnan ja nopean lihomisen ja yhä uusien itsekurilla vedettyjen pikakuurien kanssa, kunnes lopulta enää nekään ei laihduttaneet kunnolla. Viimeinen täysi VLCD sairaalan painonhallintaryhmässä: muut kokoiseni pudotti 2 kg viikossa, minä alle kilon 600 kcal päivässä pussiruokakuurilla. Mutta tosiaan, mun tavoitse sieellä oli saada vain sairaalloisen ylipainon raja alitettua, ja se on nyt alitettu. Tällaisena minun olisi tarkoitus pysyä ja opetella olemaan ahmimatta, välttää kaikenlaisia kohtuuttomuuksia syömisen ja painon suhteen, niin ahmintaa kuin ääriterveellisyyttäkin (sekin johtaa mulla ahmintaan).

Minulla tämä alkoi nuorimman syntymän jälkeen. Ajattelin että ihan sama miltä näyttää, käyn vaan kaupassa ja neuvolassa, ei muuta elämää vieraassa kaupungissa. Sitten vielä kokovartalo peili särkyi. Oli muuten järkytys nähdä itsensä ekan kerran alasti, kun oli lihonut 25kg :"D

Eikä sekään motivoitunut laihduttamaan, söin vain lisää kun vi tutti oma ulkonäkö. Tuli vielä lisää 15kg.

Ap

En voi sanoa että olisin hyväksynyt, mutta tyytynyt (itse aiheuttamaani) kohtalooni. En jaksa enää aktiivisesti yrittää laihduttaa, koitan tehdä fiksuja valintoja arkisin koska tiedän kyllä erittäin hyvin miten syödä terveellisesti, mutta viikonloppuisin syöminen lähtee ihan lapasesta alkoholin kera. Kunnon läskikombo. Heitin vihdoin veke ihanat mutta liian pienet vaatteet ja olen ostanut isoista koo'oista oikeasti oikeankokoisen vaatevaraston itselleni sillä silmällä että tätä kokoa joudun aina jatkossa käyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en voi käsittää miten ihmiset ei löydä kuria itse itsestään. Herkut pois ja aerobista liikuntaa joka päivälle. Ajattelet sen mielessäsi vaikka kuin se olisi kiinalaisen armeijan kuri ja sinä itse olet itsesi kouluttaja. Et yksinkertaisesti anna tuumaakaan periksi, vaikka mikä olisi. Tunti juostaan päivittäin vaikka ulkona sataisi teräviä piikkejä tai napalmia. Herkkuja ei vain syödä, niitä ei siinä "armeijassa" ole tarjolla. Syöt suunnitellusti ja vain siinä pysyt. Nälkä? Annat olla... ei siellä kiinan armeijassakaan voi kapteenille voivotella, että kun jäi nälkä. Sitten se jäi, deal with it... näin sanot omalle kehollesi ja mielellesi.

Liha tottelee kuria - ne sanovat. Ja niin siinä käy. Kohta päivittäinen liikunta vain alkaa sujumaan ilman tuskaa. Kohta ei jää nälkä, vaikkei syö toista lämmintä ateriaa päivän aikana. Se on rääkkiä alokas aikana, mutta sen jälkeen susta kuoriutuu kunnon sissi. Kroppa alkaa muuttaa muotoaan. Rasva vain katoaa ja lihasta tulee vahingossakin, vaikket edes yritä. Solakoidut, hoikistut ja vanhat vaatteetkin oikein sujahtavat päälle. Pelikuva antaa lisää tahdonvoimaa ja super-boostia tulee, kun ihmiset ympärilläsi alkavat kehua hoikistunutta ulkonäköäsi. 

Ja mikä tärkeintä: aina ja kaikilla tulee repsahduksia. Niistä ei vain luovuteta. Ei. Sen jälkeen kun on mennyt mokaamaan ja syömään suklaakakkua karkeilla kaverin synttäreillä, niin se oma sisäinen vääpeli huutaa rääkyy kurjan kropan treenaamaan kahta kauheammin. Vääpeli kostaa juoksuttamalla kehoa seuraavana päivänä 2 tuntia ja nipistämällä välipalalta pähkinätkin pois. Kroppa voi siinä kärvistellä ja itkeä, mutta oppiipahan olemaan seuraavalla kerralla - sanoo se sisäinen vääpeli.

Niinpä, minulla ei ole kuria itselle. Kävelen päivittäin 6km, mutta syön liikaa hyvää, koska siitä tulee hyvä olo. Elämä on muuten tosi surullista ja inhottavaa.

Ap

Ap

Moi ap. Jos hyväksyt lihavuutesi, tarkoittaisiko se sitä että saisit ns synninpäästön käytöksestä, mikä toimii nyt helpotuksena kurjaan elämääsi? Jos tämä käytös on todellinen helpotus, miksi sinun tarvitsee kamppailla sen hyväksymisen kanssa - eikö se sillä logiikalla olisi voimavara jos siitä saa todellista apua? Se vastaus ahmimiseen ja sen tarpeeseen löytyisi varmasti ainakin osittain sieltä miksi koet elämäsi surullisena ja inhottavana - jos pystyt työstämään tätä tarve hyvän olon hakemiselle ahmimisesta ei olisikaan enää niin pinnalla.  Mikä tekee elämästä niin surullista ja inhottavaa, voiko ahmimisen ja siten lihavuuden (sain viesteistäsi kuvan, että paino johtuu ahmimisesta) hyväksyminen tuoda todellisen helpotuksen vai onko tämä hallitsematon käytösmalli osasyy kurjuudelle. Ahmiminen ei ikinä ole kaloreista kiinni, vaan hallitsemattomana kertoo mielenterveydellisistä ongelmista jotka pitää saada kuntoon ennen kun on resursseja kiinnittää huomiota terveellisiin elämäntapoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en voi käsittää miten ihmiset ei löydä kuria itse itsestään. Herkut pois ja aerobista liikuntaa joka päivälle. Ajattelet sen mielessäsi vaikka kuin se olisi kiinalaisen armeijan kuri ja sinä itse olet itsesi kouluttaja. Et yksinkertaisesti anna tuumaakaan periksi, vaikka mikä olisi. Tunti juostaan päivittäin vaikka ulkona sataisi teräviä piikkejä tai napalmia. Herkkuja ei vain syödä, niitä ei siinä "armeijassa" ole tarjolla. Syöt suunnitellusti ja vain siinä pysyt. Nälkä? Annat olla... ei siellä kiinan armeijassakaan voi kapteenille voivotella, että kun jäi nälkä. Sitten se jäi, deal with it... näin sanot omalle kehollesi ja mielellesi.

Liha tottelee kuria - ne sanovat. Ja niin siinä käy. Kohta päivittäinen liikunta vain alkaa sujumaan ilman tuskaa. Kohta ei jää nälkä, vaikkei syö toista lämmintä ateriaa päivän aikana. Se on rääkkiä alokas aikana, mutta sen jälkeen susta kuoriutuu kunnon sissi. Kroppa alkaa muuttaa muotoaan. Rasva vain katoaa ja lihasta tulee vahingossakin, vaikket edes yritä. Solakoidut, hoikistut ja vanhat vaatteetkin oikein sujahtavat päälle. Pelikuva antaa lisää tahdonvoimaa ja super-boostia tulee, kun ihmiset ympärilläsi alkavat kehua hoikistunutta ulkonäköäsi. 

Ja mikä tärkeintä: aina ja kaikilla tulee repsahduksia. Niistä ei vain luovuteta. Ei. Sen jälkeen kun on mennyt mokaamaan ja syömään suklaakakkua karkeilla kaverin synttäreillä, niin se oma sisäinen vääpeli huutaa rääkyy kurjan kropan treenaamaan kahta kauheammin. Vääpeli kostaa juoksuttamalla kehoa seuraavana päivänä 2 tuntia ja nipistämällä välipalalta pähkinätkin pois. Kroppa voi siinä kärvistellä ja itkeä, mutta oppiipahan olemaan seuraavalla kerralla - sanoo se sisäinen vääpeli.

Niinpä, minulla ei ole kuria itselle. Kävelen päivittäin 6km, mutta syön liikaa hyvää, koska siitä tulee hyvä olo. Elämä on muuten tosi surullista ja inhottavaa.

Ap

Ap

Moi ap. Jos hyväksyt lihavuutesi, tarkoittaisiko se sitä että saisit ns synninpäästön käytöksestä, mikä toimii nyt helpotuksena kurjaan elämääsi? Jos tämä käytös on todellinen helpotus, miksi sinun tarvitsee kamppailla sen hyväksymisen kanssa - eikö se sillä logiikalla olisi voimavara jos siitä saa todellista apua? Se vastaus ahmimiseen ja sen tarpeeseen löytyisi varmasti ainakin osittain sieltä miksi koet elämäsi surullisena ja inhottavana - jos pystyt työstämään tätä tarve hyvän olon hakemiselle ahmimisesta ei olisikaan enää niin pinnalla.  Mikä tekee elämästä niin surullista ja inhottavaa, voiko ahmimisen ja siten lihavuuden (sain viesteistäsi kuvan, että paino johtuu ahmimisesta) hyväksyminen tuoda todellisen helpotuksen vai onko tämä hallitsematon käytösmalli osasyy kurjuudelle. Ahmiminen ei ikinä ole kaloreista kiinni, vaan hallitsemattomana kertoo mielenterveydellisistä ongelmista jotka pitää saada kuntoon ennen kun on resursseja kiinnittää huomiota terveellisiin elämäntapoihin.

En tiedä, olisin onnellinen, jos olisin laiha. Tai edes alle 70kg. Alle 50kg olisi täydellistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en voi käsittää miten ihmiset ei löydä kuria itse itsestään. Herkut pois ja aerobista liikuntaa joka päivälle. Ajattelet sen mielessäsi vaikka kuin se olisi kiinalaisen armeijan kuri ja sinä itse olet itsesi kouluttaja. Et yksinkertaisesti anna tuumaakaan periksi, vaikka mikä olisi. Tunti juostaan päivittäin vaikka ulkona sataisi teräviä piikkejä tai napalmia. Herkkuja ei vain syödä, niitä ei siinä "armeijassa" ole tarjolla. Syöt suunnitellusti ja vain siinä pysyt. Nälkä? Annat olla... ei siellä kiinan armeijassakaan voi kapteenille voivotella, että kun jäi nälkä. Sitten se jäi, deal with it... näin sanot omalle kehollesi ja mielellesi.

Liha tottelee kuria - ne sanovat. Ja niin siinä käy. Kohta päivittäinen liikunta vain alkaa sujumaan ilman tuskaa. Kohta ei jää nälkä, vaikkei syö toista lämmintä ateriaa päivän aikana. Se on rääkkiä alokas aikana, mutta sen jälkeen susta kuoriutuu kunnon sissi. Kroppa alkaa muuttaa muotoaan. Rasva vain katoaa ja lihasta tulee vahingossakin, vaikket edes yritä. Solakoidut, hoikistut ja vanhat vaatteetkin oikein sujahtavat päälle. Pelikuva antaa lisää tahdonvoimaa ja super-boostia tulee, kun ihmiset ympärilläsi alkavat kehua hoikistunutta ulkonäköäsi. 

Ja mikä tärkeintä: aina ja kaikilla tulee repsahduksia. Niistä ei vain luovuteta. Ei. Sen jälkeen kun on mennyt mokaamaan ja syömään suklaakakkua karkeilla kaverin synttäreillä, niin se oma sisäinen vääpeli huutaa rääkyy kurjan kropan treenaamaan kahta kauheammin. Vääpeli kostaa juoksuttamalla kehoa seuraavana päivänä 2 tuntia ja nipistämällä välipalalta pähkinätkin pois. Kroppa voi siinä kärvistellä ja itkeä, mutta oppiipahan olemaan seuraavalla kerralla - sanoo se sisäinen vääpeli.

Niinpä, minulla ei ole kuria itselle. Kävelen päivittäin 6km, mutta syön liikaa hyvää, koska siitä tulee hyvä olo. Elämä on muuten tosi surullista ja inhottavaa.

Ap

Ap

Moi ap. Jos hyväksyt lihavuutesi, tarkoittaisiko se sitä että saisit ns synninpäästön käytöksestä, mikä toimii nyt helpotuksena kurjaan elämääsi? Jos tämä käytös on todellinen helpotus, miksi sinun tarvitsee kamppailla sen hyväksymisen kanssa - eikö se sillä logiikalla olisi voimavara jos siitä saa todellista apua? Se vastaus ahmimiseen ja sen tarpeeseen löytyisi varmasti ainakin osittain sieltä miksi koet elämäsi surullisena ja inhottavana - jos pystyt työstämään tätä tarve hyvän olon hakemiselle ahmimisesta ei olisikaan enää niin pinnalla.  Mikä tekee elämästä niin surullista ja inhottavaa, voiko ahmimisen ja siten lihavuuden (sain viesteistäsi kuvan, että paino johtuu ahmimisesta) hyväksyminen tuoda todellisen helpotuksen vai onko tämä hallitsematon käytösmalli osasyy kurjuudelle. Ahmiminen ei ikinä ole kaloreista kiinni, vaan hallitsemattomana kertoo mielenterveydellisistä ongelmista jotka pitää saada kuntoon ennen kun on resursseja kiinnittää huomiota terveellisiin elämäntapoihin.

En tiedä, olisin onnellinen, jos olisin laiha. Tai edes alle 70kg. Alle 50kg olisi täydellistä.

Ap

Sun ongelma on se sama, mikä on hengenvaarallisesti lihavat- ohjelman ihmisillä. Sulla on selkeä kilokohde, jossa koet nyt olevasi onnellisin, mutta määränpää on totta puhuen sama kuin tavoittelisi kuuta taivaalta. Siinä välissä sulla on pari asiaa voitettavana: selkeästi kommenteistasi painava epäluottamus itseesi/itseinho, tylsyys ja nämä yhteenlaskettuna lopputulema on ahmiminen. Suosittelen terapiaa, jossa yleensä kuten joku jo mainitsikin, käsketään olla laihduttamatta. Kun tietty määrä avaimia on käsissäsi, riittää kun enää availet ovia yksi kerrallaan niitä avaimia. Ehkä silloin tuo 50kg:n tavoitepaino ei olekaan enää kuin kuuta kiertävältä planeetalta. 

Tsemppiä itsensä rakastamiseen!

Paljonko kaloreita tulee kun syö:

ruisleipäviipale ,kalkkuna juusto

korvapuusti

3*rasvaton viili

3:*rasia (pieni) mustikoita

naposteluporkkanat

Kiitos etukäteen

Onko kukaan laihtunut tulemalla uskoon?

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan laihtunut tulemalla uskoon?

No kai tämäkin voi olla mahdollista. Naurattaa ajatus jossa ikilaihduttajat kääntyvät jumalan puoleen kilojen tiputus motivaationa. Näin niinkuin yleisesti sellainen oma henkisyys ja tasapaino kyllä auttavat itsestä huolehtimisessa, eikä esim terveellinen ruokavalio ja liikunta tunnu kuurilta, vaan itsensä rakastamiselta ja arvostamiselta. Näin ihan siitä jumalasta tai uskonnosta riippumatta.

Mä olen hyväksynyt. Olen 47v nainen ja painan n 120kg.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuinka ylläpidät tuota painoa sitten?  vaatii paljon ruokaa

Laskin kalorit päivälle viime viikolla 2400 kaloria tuli. Ja kävelen 6km päivä.

Olen 161cm pitkä, joskus nuorena saanut painoa pois normaalipainon sisällä, kun söin 1000-1200 kaloria päivä ja tunnin juoksulenkki 5x vko.

Syöt liikaa kaloreita. Olen lähes saman pituinen ja syön n 1500 kaloria päivässä, liikunta päälle eikä tule nälkä ja energiaa riittää. 

ruisleipäviipale ,kalkkuna juusto 284kcal (sis. margariininokare)

korvapuusti 340kcal/100g (normaalikokoinen korvapuusti lienee 100g?)

3*rasvaton viili 56kcal/150g (en tiedä viiliapurkin/-annoksen kokoa, 150g?)

3:*rasia (pieni) mustikoita 64kcal/100g (minkä kokoinen rasia?)

naposteluporkkanat 33kcal/100g

Minä olen hyväksynyt itseni 40kg ylipainoisena ja nyt 50v täytettyäni olen vihdoin hyväksynyt myös sen, että terveyden takia olisi saatava painoa alas.

Itselle sopii kaikkien ruokien kirjaaminen ylös, niin tulee huomioitua mitä syö.

Itse en pullaa ym makeaa ole syönyt juuri koskaan, mutta ruoka on ollut liian hyvää ja liikunta nollassa lähes.

Ärsyttää mieheni joka laiha ja syö suklaata sekä vetää juustoa leivälle reilusti ym eli ei käy tasan onnennappulat painon kanssa kamppaillessa

TV:stä tuttu Dr. Phil on kirjoittanut minusta ihan viisaan laihdutuskirjan. Kyseisestä ukkelista voi muuten olla mitä mieltä vain, mutta se kirja on mielestäni hyvä. Siinä paneudutaan syömiseen ja liikuntaan vasta melko lopussa. Kirjan alkuosa selvitellään, miksi olet lihava, koska jokin syyhän siihen ylensyömiseen on. En nyt kauhean tarkkaan ketjua lukenut, mutta jos ap:lla on ahmintakausia, on aika hyödytöntä pohtia onko tuotteessa a vai b enemmän energiaa. Kyllä hän sen jo tietää. Hänen pitää tietää, miksi hän ahmii tai mitä nyt tekeekään.