G: Onko täällä joku hyväksynyt lopulta ikuisen lihavuutensa? Mä en laihdu ikinä, n. 40kg ylipainoa.

kuinka ylläpidät tuota painoa sitten?  vaatii paljon ruokaa

Lopeta laihduttaminen, sillä tuollainen on rankkaa pidemmän päälle. Ota sen sijaan tavoitteeksi, ettei paino nousisi enää. Tee valintoja sen mukaan eli kaupassa valitset sen tuotteen, mikä ei lihota.

Vierailija kirjoitti:

kuinka ylläpidät tuota painoa sitten?  vaatii paljon ruokaa

Laskin kalorit päivälle viime viikolla 2400 kaloria tuli. Ja kävelen 6km päivä.

Olen 161cm pitkä, joskus nuorena saanut painoa pois normaalipainon sisällä, kun söin 1000-1200 kaloria päivä ja tunnin juoksulenkki 5x vko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuinka ylläpidät tuota painoa sitten?  vaatii paljon ruokaa

Laskin kalorit päivälle viime viikolla 2400 kaloria tuli. Ja kävelen 6km päivä.

Olen 161cm pitkä, joskus nuorena saanut painoa pois normaalipainon sisällä, kun söin 1000-1200 kaloria päivä ja tunnin juoksulenkki 5x vko.

Tämä siis hyvänä päivänä, kun ei tee mieli ahmia.

Ap

reilustihan tuo 2400 ,kyllä siihen saakin jo syödä kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuinka ylläpidät tuota painoa sitten?  vaatii paljon ruokaa

Laskin kalorit päivälle viime viikolla 2400 kaloria tuli. Ja kävelen 6km päivä.

Olen 161cm pitkä, joskus nuorena saanut painoa pois normaalipainon sisällä, kun söin 1000-1200 kaloria päivä ja tunnin juoksulenkki 5x vko.

Valehtelet ja huijaat vaan itseäs, syöt huomaamatta pullan ja pari riviä suklaata ja "unohdat" ne laskiessa kaloreita.

Mulla ylipainoa 30kg, ollut jo yli puolet elämästäni. Muutaman kerran laihduttanut parikymmentä kiloa pois, mutta takaisin ovat tulleet. Kyllä taitaa olla niin, että tätä reppua mukanani loppuun asti kannan, en jaksa kytätä syömisiäni. 

Kerrohan päivän syömiset. Rehellisesti.

Olen samaa asiaa itsekin miettinyt. Olen jälleen kerran laihdutuskuurilla. Elämäntapamuutokset eivät onnistu, näen ne laihdutuskuureina - en itselleni normaalina elämänä. Mietin tämän kuurin alussa, että nyt on 30 vuotta tullut laihdutettua. Ei ole montaa päivää mennyt, ettei olisi ruoka tai syyllisyydentunne ollut mielessäni.

Ajattelin, että tämä on nyt se viimeinen kerta, tämän jälkeen en laihduta enää ikinä.

Huomasin, että sinulla on ahmimishäiriötausta. Sama se on itsellä; tekee tämän elämän ja projektin tosi vaikeaksi.

Juuri luin ns höttöhiilareiden vaikutuksesta immuunijärjestelmään. Oletko jättänyt pois makaronit, perunan, viljatuotteet, sokerin ja kaikki sokeria sisältävät tuotteet? Puhun sokereissa myös hyvin makeista hedelmistä. Tietenkin tämä ruokavalio tarkoittaa myös tutkimista jo ostovaiheessa, että mitä kaikkea tuote sisältää. Eli mahdollisimman prosessoimatonta ruokaa. Aloita niillä ja saatat jo muutaman viikon kuluessa huomata eron.

Lopeta laihduttaminen ja ala syödä pienempiä annoksia ja syö vain keittiön pöydän ääressä. Älä kanna ruokaa telkkarin eteen tai älä syö somessa ollessasi tai lukiessasi. Silloin kun syöt, keskity siihen syömiseen. Paino alkaa pudota hiljakseen ja se putoaminen voi olla pitkäaikaista ja jopa pysyvää.

Älä saata elimistösi ruokahalua ja kylläisyyttä säätteleviä hormoneja hälytystilaan vaan syö vain sen verran vähemmän, että laihdut vaikka kilon kuukaudessa. Joudut sitten kun se kilon laihtuminen hidastuu hieman lisää rajoittamaan syömistäsi, mutta se ei ole enää ylivoimaista, kun olet tottunut.

En hyväksynyt ja tiputin 35kg viiden vuoden aikana. Olen ehdottomasti tunnesyöjä. Tylsistyin tylsään elämääni ja aloin keksimään mieluisaa tekemistä. Lopullinen ahmiminen loppui sillä, kun olin jonkun seurassa melkein koko ajan. Kuka sitä kehtaa ostaa ja syödä ruokaa niin paljon, kuin oikeasti noissa kiloissa pysyäkseen tarvitsee vetää. En minä ainakaan :-) avainsana mulla oli laihduttamisen lopettaminen. Kertaakaan en ole myöskään käynyt salilla vielä tänäkään päivänä koska vihaan saleilua enkä oikeastaan kovin paljoa aktiivisuuttanikaan ole lisännyt, vaan avainsana oli noiden annoskokojen pienentyminen ja (namien ja kahvipullan) napostelu. Nyt kun vertaan annoksiani, niin ne on oikeasti pienentyneet kolminkertaisesti pelkästään jo siksi, että en santsaa _joka ikinen kerta_ kun jotain söi.

Juu ja ylipainoa on yhä 7kg, mutta sen hyväksyn - ainakin toistaiseksi vielä. En ole moneen vuoteen enää lihonnut ja siitä olen pitänyt huolen, koska sitten olisin 80kg:ssa ja se luku hirvittää, vaikka ruokaövereitä vielä tuleekin joskus. Henkinen taisto tää on, ei mikään kilojen taisto, ja kuka sano että kilojen tippumisen pitää tapahtua vuoden sisällä? Miksei se voi tapahtua sitä mukaan kun esim. sen santsauksen oppii jättämään ajattelematta pois?

Mä en voi käsittää miten ihmiset ei löydä kuria itse itsestään. Herkut pois ja aerobista liikuntaa joka päivälle. Ajattelet sen mielessäsi vaikka kuin se olisi kiinalaisen armeijan kuri ja sinä itse olet itsesi kouluttaja. Et yksinkertaisesti anna tuumaakaan periksi, vaikka mikä olisi. Tunti juostaan päivittäin vaikka ulkona sataisi teräviä piikkejä tai napalmia. Herkkuja ei vain syödä, niitä ei siinä "armeijassa" ole tarjolla. Syöt suunnitellusti ja vain siinä pysyt. Nälkä? Annat olla... ei siellä kiinan armeijassakaan voi kapteenille voivotella, että kun jäi nälkä. Sitten se jäi, deal with it... näin sanot omalle kehollesi ja mielellesi.

Liha tottelee kuria - ne sanovat. Ja niin siinä käy. Kohta päivittäinen liikunta vain alkaa sujumaan ilman tuskaa. Kohta ei jää nälkä, vaikkei syö toista lämmintä ateriaa päivän aikana. Se on rääkkiä alokas aikana, mutta sen jälkeen susta kuoriutuu kunnon sissi. Kroppa alkaa muuttaa muotoaan. Rasva vain katoaa ja lihasta tulee vahingossakin, vaikket edes yritä. Solakoidut, hoikistut ja vanhat vaatteetkin oikein sujahtavat päälle. Pelikuva antaa lisää tahdonvoimaa ja super-boostia tulee, kun ihmiset ympärilläsi alkavat kehua hoikistunutta ulkonäköäsi. 

Ja mikä tärkeintä: aina ja kaikilla tulee repsahduksia. Niistä ei vain luovuteta. Ei. Sen jälkeen kun on mennyt mokaamaan ja syömään suklaakakkua karkeilla kaverin synttäreillä, niin se oma sisäinen vääpeli huutaa rääkyy kurjan kropan treenaamaan kahta kauheammin. Vääpeli kostaa juoksuttamalla kehoa seuraavana päivänä 2 tuntia ja nipistämällä välipalalta pähkinätkin pois. Kroppa voi siinä kärvistellä ja itkeä, mutta oppiipahan olemaan seuraavalla kerralla - sanoo se sisäinen vääpeli.

Kyllä tiedän miten pitää syödä, jotta laihtuu. Motivaatiota ei riitä noudattamaan kunnolliseen laihtumiseen asti.

Lopetin keväällä laihdutuksen, kesällä huomasin, että 4kg oli pudonnut vahingossa!

Nyt on marraskuu ja tänään puntari näytti, että 6kg on tullut lisää kesästä.

Eli kaksi lisäkiloa.

Pari vuotta sitten poltin 3kk tupakkaa ja paino putosi 10kg. Lopetin tupakan polton, ja pian oli paino noussut 15kg.

Ei tätä vaan jaksa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuinka ylläpidät tuota painoa sitten?  vaatii paljon ruokaa

Laskin kalorit päivälle viime viikolla 2400 kaloria tuli. Ja kävelen 6km päivä.

Olen 161cm pitkä, joskus nuorena saanut painoa pois normaalipainon sisällä, kun söin 1000-1200 kaloria päivä ja tunnin juoksulenkki 5x vko.

161cm ja syöt 2400 kaloria per päivä??? Jessus, ei ihmekään että olet noin ylipainoinen! Vertailuksi olen itse 177cm pitkä ja päivittäinen kulutukseni on vain n. 1700-1800 kaloria.

Mitä lyhyempi olet sen vähemmän kroppasi kuluttaa. 1000-1200 on ehkä liian vähän, mutta sinun pitäisi reippaasti vähentää syömisiäsi jos oikeasti haluat laihtua. Kokeile alkuun ~1500 kcal päivässä.

Ja kaikki, ihan kaikki, voi laihtua. Siihen tarvitaan vain kalorivaje. Ihan fysiikan lakien mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta laihduttaminen, sillä tuollainen on rankkaa pidemmän päälle. Ota sen sijaan tavoitteeksi, ettei paino nousisi enää. Tee valintoja sen mukaan eli kaupassa valitset sen tuotteen, mikä ei lihota.

Kommentoin tätä ahmimishäiriöisenä. Niitä hienoja, tervellisiä, hyviä ja oikeita valintoja voi tehdä kaupassa. Käytäntö on jotain ihan muuta. Tulee kotiin ja syö kaiken sen, mitä sieltä kaupasta on tuonut, vaikka suunnitelmien mukaan niiden ruokien olisi tullut muutamaksi päiväksi riittää. Mukaan ei tietenkään ole tarttunut kymmentä kiloa jäävuorisalaattia, joka itsessään pitäisi kalorit 1300:ssa. On tullut salaattia, juustoa, pähkinöitä, avocadoa, lohta ja muuta terveellistä. Mieli on tässä vaiheessa hyvä. Menee aikaa se pari tuntia ja kauppareissu on vain muisto mielessä, samoin kuin ne tuotteet, jotka sieltä mukanaan toi. Omatunto on huono ja seuraavat päivät syödään varastoista, mitä siellä on. Usein sieltä varastosta löytyy makaronia, riisiä ja muuta säilyvää, semmoista mikä on juuri tätä tilannetta varten sinne jätetty ja ostettu.

Ahmimishäirötä tulee lähestyä jollain muulla tapaa. Sitä mikä se tapa on, en tiedä.

Olen ollut laiha, sitte lihoin reilu 30 kg. Hetken ajattelin et no olenpas läski ikuisesti, en jaksa laihduttaa kun syöminen ja juominen on ihanaa. Sit napsahti, vähensin ruokamääriä, lopetin alkoholin juomisen ja korjasin ruokavalion. Löysin arkiliikunnan. Nyt tippunut 30 kg. Ajattelin vielä kympin tiristää pois niin pääsen nuoruuden painoon.

Kaikki laihtuu kyllä. Se on elämäntapamuutos ja sitä täytyy haluta. Ei ole vaikeaa. Syön välillä roskaruokaakin ja herkkuja. Olen energinen, nukun hyvin ja näytän hyvältä. Polveenkaan ei enää satu. Parasta olla normaalipainossa! En liho enää ikinä.

Vierailija kirjoitti:

En hyväksynyt ja tiputin 35kg viiden vuoden aikana. Olen ehdottomasti tunnesyöjä. Tylsistyin tylsään elämääni ja aloin keksimään mieluisaa tekemistä. Lopullinen ahmiminen loppui sillä, kun olin jonkun seurassa melkein koko ajan. Kuka sitä kehtaa ostaa ja syödä ruokaa niin paljon, kuin oikeasti noissa kiloissa pysyäkseen tarvitsee vetää. En minä ainakaan :-) avainsana mulla oli laihduttamisen lopettaminen. Kertaakaan en ole myöskään käynyt salilla vielä tänäkään päivänä koska vihaan saleilua enkä oikeastaan kovin paljoa aktiivisuuttanikaan ole lisännyt, vaan avainsana oli noiden annoskokojen pienentyminen ja (namien ja kahvipullan) napostelu. Nyt kun vertaan annoksiani, niin ne on oikeasti pienentyneet kolminkertaisesti pelkästään jo siksi, että en santsaa _joka ikinen kerta_ kun jotain söi.

Juu ja ylipainoa on yhä 7kg, mutta sen hyväksyn - ainakin toistaiseksi vielä. En ole moneen vuoteen enää lihonnut ja siitä olen pitänyt huolen, koska sitten olisin 80kg:ssa ja se luku hirvittää, vaikka ruokaövereitä vielä tuleekin joskus. Henkinen taisto tää on, ei mikään kilojen taisto, ja kuka sano että kilojen tippumisen pitää tapahtua vuoden sisällä? Miksei se voi tapahtua sitä mukaan kun esim. sen santsauksen oppii jättämään ajattelematta pois?

Minun kaikki ystäväni ja sukulaiset on 600km päässä, mutta kiitti vinkistä.

Ap

Olen normaalipainoinen ja syön 1200-1500 kcal päivässä. En urheile lainkaan ja liikun vain koiraa ulkoiluttaakseni. Paino lähtee nousuun jo siitä, että käyn yksillä kerran viikossa parin kuukauden ajan. Voin pitää kaksi karkkipäivää kuukaudessa.

2000 kcal edellyttäisi aika aktiivista elämäntapaa tai miessukupuolta.

Nainen voi syödä TODELLA VÄHÄN, jos haluaa pysyä normaalimitoissa.

Pitäisikö sinun tähdätä siihen, että mahdollisimman suuri osuus painosta on lihasta? Älä tuijota vaakaa, vaan vyötärönympärystä. Painosi voi jopa nousta, kun saat lihasta, kiinteydyt ja saat extraenergiaa.

Monesti tuollaisen melko massiivisen(pituudesta riippuen tuo vielä rajoilla) ylipainon seurauksena on se, että laihduttaminen ei kovin kannustavaa, sillä keho on kuitenkin turmeltunut. Venynyt nahka ja mahdolliset venymäarvet...