Mitä tekisit tilanteessani?
Olet 37v kahden lapsen äiti, naimisissa. Et ole koskaan pettänyt, ohimennen ihastuksia tullut pari pitkän seurustelun ja liiton (15v) aikana.
Törmäät erään sattuman kautta mieheen, joka on sinua vanhempi, 51v. Hän on eronnut mutta uudessa parisuhteessa, lapset jo aikuisia ja asuvat omillaan.
Ihastut, sitten rakastut tämän parin vuoden aikana, jona toimitte yhteisen ”projektin” parissa.
Viestittelet miehen kanssa ”projektiin liittyvää” ensin ja sitten muita asioita: mökkeilystä, harrastuksista, matkustelusta. Huomaatte olevanne hyvin samanlaisia. Juttu luistaa. Liiankin hyvin. Olette tasapuolisia viestittelyssä; kumpikin aloittaa viestittelyä yhtä paljon, kummankaan ”rooli” tässä ei korostu.
Sitten yhtäkkkiä mies sanoo, ettei enää voi viestitellä - paitsi projektista. Hyväksyt tämän ilman muuta ja sanot että ymmärrät. Et enää viestittele. Muuta kuin pakolliset siitä projektista (ja itket, itket ja itket yksin autossa, puutarhatöitä tehdessä, jne missä kukaan ei näe...).
Et olisi koskaan voinut kuvitella mitään tällaista henkistä yhteyttä, tämä on ollut jotain sellaista jota et ole tiennyt olevan.
Kotona et kerro mitään. Kaikki menee kuten ennenkin. Rakastat miestäsi.
Tuo toinen mies on myös suhteessaan varmasti onnellinen, ainakin vaikuttaa siltä: matkustelee, elää normaalia elämää.
Pidätte taukoa. Sitten näette. Maa tuntuu järisevän allasi vielä näiden parin vuoden jälkeenkin. Mies vaikuttaa siltä, että on ikävöinyt, tekee puolestasi asioita ja välittää.
Kerrotko hänelle vihdoin tunteistasi? Vai annatko olla - kenties ikuisesti?
Kommentit (43)
Kerron aina miltä minusta tuntuu.
Teot ovat eri juttu.
Pitäisiköhän sinun panostaa omaan suhteeseesi? Puhua miehesi kanssa. Tai sitten erota jos asiat ei korjaannu.
Sori nyt vaan, mutta mies vaikuttaa manipuloivalta.
Mieti ihan järkesi kanssa tekisitkö itse kenellekään samoin, että ensin raivataan tilaa työasioiden lisäksi kaikelle muullekin ja yhtäkkiä ilmoitat miten se ei käykään enää sinulle. Eikö olisi todella outoa ja ikävää?
Mielestäni romantisoit miehen ja suhteenne. Hän koskettaa sinussa tiettyjä tarpeita, kaipausta, unelmia, jotka sinun pitäisi osata sisällyttää elämäsi tärkeimpään ihmissuhteeseen avioliitossasi.
Jos suhteenne olisi normaali, tasaveroinen työsuhde voisit puhua miehelle suoraan, että mistäs nyt kiikastaa. Nyt annat miehen päättää kaikesta.
Tottakai hän näkee, että olet ihastunut häneen. Olet varmasti kutkuttanut hänen itsetuntoaan ja koettanut vähän aikaa leikkiä sinulla niin kuin kissa hiirellä, mutta nyt ryhdistäydy. Mies on ihan varmasti ok, osaa vetää oikeista naruista, mutta älä tuhlaa energiaasi häneen enempää.
Kertoisinko mistä? Että olen mielessäni kuvitellut välillemme intohimoisen suhteen, koska minulla on tarve kokea edes mielikuvitus-intohimoa syystä tai toisesta? En, en näkisi pienintäkään syytä avautua typeristä täysin henkilökohtaisista kuvitelmistani etenkään, kun kyse on työkontaktista.
Kaipaat jotain "harlekiiniromantiikkaa" eikä siinä oikeasti ole kyse tuosta miehestä vaan jostain vaiheesta elämässäsi ja parisuhteessasi. Älä tee itsestäsi pelleä tuon miehen silmissä, jos joudutte työn takia olemaan jatkossakin yhteyksissä, vaan mene vaikka terapeutin kanssa keskustelemaan siitä, mitä nyt kaipaat ja miksi.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisiköhän sinun panostaa omaan suhteeseesi? Puhua miehesi kanssa. Tai sitten erota jos asiat ei korjaannu.
Ei tässä ollut nyt vikaa ap:n suhteessa - usko tai älä, joskus ihminen voi olla kahteen ihmiseen rakastunut.
-ohis
Sä olet nyt jauhanut tästä kuukausia. Mies haluaa selvästi panostaa jo olemassa olevaan suhteeseensa, vaikka tunteita sua kohtaan onkin. Puhu asiasta suoraan miehen kanssa tai jatka elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Sä olet nyt jauhanut tästä kuukausia. Mies haluaa selvästi panostaa jo olemassa olevaan suhteeseensa, vaikka tunteita sua kohtaan onkin. Puhu asiasta suoraan miehen kanssa tai jatka elämääsi.
Kuukausia? Öööh?
Anyhow: eikö tuossa olisi näin ollen aika huono lopputulema? Jos mies kerran panostaa suhteeseensa? En nyt ymmärrä. Ristiriitainen neuvo.
Ohis
Ei se vaihtamalla parane. Tuonkin miehen vaippoja saisit vaihdella 20 vuoden päästä ellei se vaihda sinua jo johonkin toiseen.
Kysymys kuuluu, mitä mies sinusta saa? Tunteeko hän samoin? Onko hän tyytyväinen suhteeseensa?
Kysymyksiä, joihin pitäisi saada ensin vastaus...?
Vierailija kirjoitti:
Kertoisinko mistä? Että olen mielessäni kuvitellut välillemme intohimoisen suhteen, koska minulla on tarve kokea edes mielikuvitus-intohimoa syystä tai toisesta? En, en näkisi pienintäkään syytä avautua typeristä täysin henkilökohtaisista kuvitelmistani etenkään, kun kyse on työkontaktista.
Kaipaat jotain "harlekiiniromantiikkaa" eikä siinä oikeasti ole kyse tuosta miehestä vaan jostain vaiheesta elämässäsi ja parisuhteessasi. Älä tee itsestäsi pelleä tuon miehen silmissä, jos joudutte työn takia olemaan jatkossakin yhteyksissä, vaan mene vaikka terapeutin kanssa keskustelemaan siitä, mitä nyt kaipaat ja miksi.
Tässä ei puhuttu työkontaktista. Et voi tietää mikä projekti heillä on.
Toinen juttu; jopa paljon kotona saavat ihmiset jotka tuntee puolisoonsa intohimoa, pettää (ja tässä ap ei ollut edes koskaan pettänyt).
Joten äläpä avaudu omistaisi, vaan asetu ap:n asemaan!
Anna tunteiden tulla ja mennä,mutta älä koske toisen omaan .
Vierailija kirjoitti:
Unohda
Sanoo ihminen, jolla selkeästi ei ole kokemusta vastaavasta... ei se ole niin helppoa....
Miksi pelätä? Miksei voi olla rehellinen? Pelko on jarruttanut monia.
Kokemusta on.
Kyse on sinusta, siitä mitä elämästäsi puuttuu. Mitä liitostasi puuttuu. Mitä miehestäsi puuttuu. Ulkopuolinen mies on vain pakosi väline.
Olet häneen kohdistanut kaiken kaipuun, mikä liitossasi jää toteuttamatta. Mies voisi myös olla joku muu.
Hän näkee kyllä, ja se imartelee häntä, mutta hänellä on tarpeeksi järkeä nähdä, että vain käytät häntä fantasiassasi ja leikit hänellä. Näkee myös todennäköisesti, että tuo ei ole ihan tervettä, koska mekin se nähdään.
Jotenkin surullista!