Onko kriittinen suhtautuminen aborttiin tosiaan täysin kielletty asia nykyään?

Vierailija kirjoitti:

"Nainen voi synnyttää lapsen ja antaa adoptioon" -keskustelussa kummasti sivuutetaan raskausaika. Siis naisen tulisi adoptiota varten kärsiä kuukausia raskauspahoinvoinnista ja muista oireista? Vältellä alkoholia, pastöroimattomia juustoja, salmiakkia ja inkivääriä siksi, että lapsi, jota nainen ei halua, syntyy terveenä? Ehkä luopua lääkityksestään, joka voi aiheuttaa sikiövaurioita?

Todellakin on niin, että jokainen saa vastustaa aborttia sillä tasolla, että ei ITSE tee sitä. Muiden ratkaisuihin ei nokan koputtamista. Ei kukaan tuomitse ihmisiä, jotka valitsevat olla tekemättä aborttia, miksi toisin päin pitäisi tuomita.

Miten niin tuomita? Olen sitä mieltä, että abortti on asia jonka pitäisi olla tarkoin harkittu. Vakava asia, jossa tuhotaan elämä. En minä tuomitse ketään.

Vauvat on ihania. Pulleita pikku palleroita, jotka jokeltaa ja hymyilee ja nauraa ja on todella söpöjä. Ja te vaan jotain abortteja mietitte.

Vierailija kirjoitti:

Eikun kaverisi siis eikä sisko. Luin väärin. En ole vielä tavannut sijaisperheiden lapsia joiden ei olisi pitänyt syntyä.

Huomaathan nyt, että edelleen puhut omasta arviostasi ja mielipiteestäsi. Sinun mielestäsi olisi pitänyt ja vieläpä rajaat moraaliarvion vain lapsiin, jotka ovat saaneet apua. Mikä tuon määrittää, että oli hyvä syntyä tai ei olisi ollut? Entä ne lapset, joille ei ole sijaisperhettä tai eivät pärjää niissä? Entä ne lapset, jotka pääsevät toivottamasta tilanteesta pahempaan, huonoon sijaispaikkaan? No, ehkä kärsimys jalostaa. He kärsivät, jotta sinun ei tarvitse nähdä unissasi kuolleiden sikiöiden surullisia haamuja. Sinä päätät ja onnekkasti olet aina samaa mieltä itsesi kanssa. Ei ristiriitoja. Suuntaat katseesi sinne, missä jokainen elämä on arvokas ja sotauutisten aikaan vaihdat kanavaa. Etenkin sen dokumentin aikaan, missä kierretään tiukkaa aborttilakia henkareilla. No, näitä sattuu. Elämä on arvokas, mutta joskus ei niin arvokas. Enhän mä nyt KAIKKEA voi surra, keskityn niihin jotka ei ehdi kärsiä niin ei tuu liian painavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Solumöykky alussa, mutta ei myöhemmillä viikoilla.

Sikiöitä abortoidaan myös lähes 12- viikkoisina, ja jälkeen, jolloin kaikki vartalon osat ovat kehittyneet, ja sikiö on kuin pieni nukke.

On myös tehty sikiöiden kaavintaa kohdusta, ja on ollut tapauksia, että abortoitu sikiö on elänyt vielä toimenpiteen jälkeen, ja jätetty kuolemaan roskikseen .

Tosin keuhkot eivät ole vielä hyvin kehittyneet, joten kuolema seuraa melko pian, mutta tuntoaisti jo toimii.

Tällaista tilannetta voi kutsua murhaksi, ja moni ei usko tällaista, mutta kertomani on totta,- voitte itse tutkia asiaa internetistä.

Mikäli abortti tehdään sikiön terveydentilan vuoksi myöhemmillä viikoilla,- se pitäisi tehdä täysin tuskattomasti, jolloin sikiö ei kärsi. 

Tästä keskustelusta puuttuu siis sikiön kiputuntemusten kommentointi, silloin kun kipuaistimus on alkanut kehi

Miksi tähän pitäisi painotuksena kiinnittää enemmän huomiota, kuin mahdollisiin tuleviin kärsimyksiin esimerkiksi raskauden aikaisten komplikaatioiden tapauksessa, kärsimykseen vastasyntyneen vieroitusoireissa, äidin kärsimykseen jne. Jopa aavistus tuntemuksista vs. tiedetyt seuraamukset painavat vaa'assa enemmän, jos se vaan auttaa omaa agendaa. Lapsen kipu ja kärsimys myöhemmin ei sitten kauheasti enää liikutakaan, elämä (pyhä) on.

Tosiasiassa jokainen ihminen on solumöykky jos sille linjalle lähdetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Nainen voi synnyttää lapsen ja antaa adoptioon" -keskustelussa kummasti sivuutetaan raskausaika. Siis naisen tulisi adoptiota varten kärsiä kuukausia raskauspahoinvoinnista ja muista oireista? Vältellä alkoholia, pastöroimattomia juustoja, salmiakkia ja inkivääriä siksi, että lapsi, jota nainen ei halua, syntyy terveenä? Ehkä luopua lääkityksestään, joka voi aiheuttaa sikiövaurioita?

Todellakin on niin, että jokainen saa vastustaa aborttia sillä tasolla, että ei ITSE tee sitä. Muiden ratkaisuihin ei nokan koputtamista. Ei kukaan tuomitse ihmisiä, jotka valitsevat olla tekemättä aborttia, miksi toisin päin pitäisi tuomita.

Miten niin tuomita? Olen sitä mieltä, että abortti on asia jonka pitäisi olla tarkoin harkittu. Vakava asia, jossa tuhotaan elämä. En minä tuomitse ketään.

Miksi ajat

Näistä keskusteluista se näkyy. 

👶🏻 kukkuu

👶🏻pöö

Aa tuuti lulla🤱🏻

Hello👶🏻

Guggugagga👶🏻

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikun kaverisi siis eikä sisko. Luin väärin. En ole vielä tavannut sijaisperheiden lapsia joiden ei olisi pitänyt syntyä.

Huomaathan nyt, että edelleen puhut omasta arviostasi ja mielipiteestäsi. Sinun mielestäsi olisi pitänyt ja vieläpä rajaat moraaliarvion vain lapsiin, jotka ovat saaneet apua. Mikä tuon määrittää, että oli hyvä syntyä tai ei olisi ollut? Entä ne lapset, joille ei ole sijaisperhettä tai eivät pärjää niissä? Entä ne lapset, jotka pääsevät toivottamasta tilanteesta pahempaan, huonoon sijaispaikkaan? No, ehkä kärsimys jalostaa. He kärsivät, jotta sinun ei tarvitse nähdä unissasi kuolleiden sikiöiden surullisia haamuja. Sinä päätät ja onnekkasti olet aina samaa mieltä itsesi kanssa. Ei ristiriitoja. Suuntaat katseesi sinne, missä jokainen elämä on arvokas ja sotauutisten aikaan vaihdat kanavaa. Etenkin sen dokumentin aikaan, missä kierretään ti

Mikä tosiaan määrittää kenen olisi hyvä syntyä? Sinähän laajan, mutta väärään osuvan analyysin minusta teit.

Vierailija kirjoitti:

Vauvat on ihania. Pulleita pikku palleroita, jotka jokeltaa ja hymyilee ja nauraa ja on todella söpöjä. Ja te vaan jotain abortteja mietitte.

Ja rääkyy sekä suoltaa eritteitä alapäästään ja aika usein myös yläpäästään.

Kylläpäs te olette elämä-kielteisiä, olisitte mielummin niin elon musk tai nick cannon. Neidot ja naiset ja nuoret miehet ja vanhemmatkin, kun lapsi syntyy niin syntyy vaan yksi ihminen lisää joka rakastaa sinua. Ei ole kyseessä paha asia, vaan hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Abortinvastustajilla harvemmin on itsellään yhtään adoptoitua tai sijoitettua lasta luonaan.

Joskus on. Miten yleistä muilla on? Kuinka monta sinulla?

Minä en tekopyhänä vastustakaan abortteja.

En minäkään vastuta silloin, kun on pakko tehdä. Vastustan holtitionta touhuamista ja abortin pitämistä ehkäisynä. Mitään pyhää minussa ei. Miksi et adoptoi tai ala sijaisvanhemmaksi? 

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs te olette elämä-kielteisiä, olisitte mielummin niin elon musk tai nick cannon. Neidot ja naiset ja nuoret miehet ja vanhemmatkin, kun lapsi syntyy niin syntyy vaan yksi ihminen lisää joka rakastaa sinua. Ei ole kyseessä paha asia, vaan hyvä.

 

Olisit kertonut tuon mun vanhemmille niin olisin säästynyt paljolta. Nyt ei tullut kuin katkeruutta elämän pilaamisesta ja karkasin kun kasvoin riittävän isoksi, niin pääsin edes jonkinlaiseen omanarvon elämään.

Jos suhtautuu johonkin asiaan kriittisesti ei tarkoita että ei missään tapauksessa hyväksyisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvat on ihania. Pulleita pikku palleroita, jotka jokeltaa ja hymyilee ja nauraa ja on todella söpöjä. Ja te vaan jotain abortteja mietitte.

Ja rääkyy sekä suoltaa eritteitä alapäästään ja aika usein myös yläpäästään.

Eli just niin kuin aikuisetkin.😊

Abortti ikävä kyllä on suurimmalle osalle naisia vain yksi jälkiehkäisykeino. Joskus törmäsin naiseen, joka kertoi tehneensä jo kolme aborttia. Totesin, etten voi panna tuollaista. Suuttui.

Minä kun kerron että suhtaudun kriittisesti eturauhassyövän hoitoon saan aina paskaa niskaan. Mutta kun mielestäni sitä ei saisi hoitaa ollenkaan, jos tulee niin on tullakseen, ja omilla huonoilla elämäntavoillahan se syöpä on hankittu, eli seuraukset pitää vaan kantaa.

Samoin jos yhdeksänvuotias poikasi raiskataan sen peräaukkoa ei saa korjata seuraavaan yhdeksään kuukauteen, koska mitäs joutui siihen raiskuutilanteeseen. Tämä on vankka mielipiteeni ja siksi muidenkin pitää toimia kuten sanon.