Minulla on keino tuhota lasteni ja äitini välit äitini oman toiminnan ansiosta ja avulla, jos haluan

Vierailija kirjoitti:

Rakkaudellista ois esim. kertoa, että toimin todella upeasti lapsen kanssa autossa, paljon paremmin, kuin äitini aikoinaan ja antaa myötätuntoa sille, etten MÄ saanut KOSKAAN mitään oman lapseni tasoista tunnetason hyväksyntää ja läsnäoloa! Ja käydä siitä mun raivoni, vihani ja kiukkuni läpi!

Mutta ei terapeutit osaa. Ei ne tajua. Ne ovat HUONOJA JA soveltuvat vain potilaan itseanalyysiin. Eivät hoitamaan, korjaamaan tai parantamaan mitään. S a a t a n a n paskiaiset.

Ap

Nimenomaan tuohon ois pitänyt keskittyä, jos osaa rakastaa, eikä ole arvosteleva paska, kuten IHMINEN on. Ei siksi, että olisin niin stanan perso kehuille, ei, vaan siksi, että tuossa se mun satuttamiseni piste on. Jos T E R A P E U T T I ikinä tajuaisi sen. Mut ei ne tajua.

Ei tule ikinä olemaan ketään, joka näkisi, parantaisi ja korjaisi. Kun se jumalakin on vain satukirja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaudellista ois esim. kertoa, että toimin todella upeasti lapsen kanssa autossa, paljon paremmin, kuin äitini aikoinaan ja antaa myötätuntoa sille, etten MÄ saanut KOSKAAN mitään oman lapseni tasoista tunnetason hyväksyntää ja läsnäoloa! Ja käydä siitä mun raivoni, vihani ja kiukkuni läpi!

Mutta ei terapeutit osaa. Ei ne tajua. Ne ovat HUONOJA JA soveltuvat vain potilaan itseanalyysiin. Eivät hoitamaan, korjaamaan tai parantamaan mitään. S a a t a n a n paskiaiset.

Ap

Nimenomaan tuohon ois pitänyt keskittyä, jos osaa rakastaa, eikä ole arvosteleva paska, kuten IHMINEN on. Ei siksi, että olisin niin stanan perso kehuille, ei, vaan siksi, että tuossa se mun satuttamiseni piste on. Jos T E R A P E U T T I ikinä tajuaisi sen. Mut ei ne tajua.

Ei tule ikinä olemaan ketään, joka näkisi, parantaisi ja korjaisi. Kun se jumalakin on vain satukirja.

Ap

Siis tähän ”toimin todella upeasti lapsen kanssa autossa” (boldaus siitä unohtui). Koska jostain syystä se ois vastalääke kaikkeen pahuuteen, mitä äidiltäni sain.

Ap

Toki se ei olisi koko vastalääke kaikkeen, mutta oikea alue.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Ap ihan toivoton tapaus tunnu olevan kun kuitenkin tuntuu haluavansa lapselleen hyvää ja pohtii omia toimiaan. Kyllä uskoisin että jos Ap vaan löytää hyvän terapeutin ja on valmis jatkamaan tästä pisteestä eteenpäin, niin on mahdollista saada noita ajatuskuvioita oikaistua. Toivon Ap sinulle kaikkea hyvää, ja toivon että löydät osaavan terapeutin! Kyllä niitä on, vaikka saattaa joutua ensin kokeilemaan useamman.

Mikähän ajatuskuvio tässä kaipaa oikaisua?

Ap

Se onkin kaikista suurin haasteesi, huomata että mikä tilassasi on tervettä ja mikä on vahingollista ajatuskierrettä. Sellaisille asioille on itse sokea, mutta kovalla työllä voi alkaa nähdä enemmän ja asiat alkavat muuttua. Sinussa on varmasti paljon hyvää ja osaat analysoida itseäsi, mutta kaikkea et vieläkään näe. Hyvä terapeutti voi jatkaa kanssasi siitä mihin asti olet nyt jo päässyt. Tämä palsta on luultavasti sinulle haitallinen, koska ihmiset ovat täällä kärkkäitä ja kääntävät puhettasi helposti takaisin noihin kostonhimoisiin ajatuskulkuihin. Tsemppiä Ap!

Vahingollista ajatuskierrettä? No, mikä on?

Ap

Pakkomielteinen suhteesi äitiisi.

Käsittelet tätä julkisella keskustelupalstalla yksityiskohtaisesti. Jos tarkkailet palstaa, niin kukaan muu täällä ei käsittele näin suurissa viestimäärissä yhtä asiaa vuosikaupalla. Ymmärrettävää se tietysti on kaiken kokemasi jälkeen.

Nuo puheesi tuntuvat sinusta ihan normaaleilta, mutta jos tarkkailet ympäristöä niin huomaat selkeitä eroja siinä miten normaalit ihmiset käyttäytyvät ja mistä aiheista he puhuvat ja kuinka paljon.

Kuten sanoin niin tämä on suuri haasteesi.

Jos mulla on tällainen ongelma, jota mä voin käsitellä tällaisella palstalla, niin mua kiinnostaa ennemmin syyt sille, että miksi mä HALUAISIN toimia niin kuin NORMAALIT ihmiset, eli paljon tyhmemmin ja ei-avautua asioista täällä? Siis MIKSI?????? Ei se mulle olisi merkki omasta normaliudestani, sehän ois kuin Keisarin uudet vaatteet, eikö niin?

”Koska en käyttäydy epänormaalisti, en tunne epänormaalisti?” Sitä ei ole, jos leikin, ettei sitä ole? Ja siis tunnen toisaalta normaalisti, mutta aika harva on kaivellut itsestään niitä juttuja vain esille niin paljon kuin mä oon. Tunteakseen näin erilailla, kuin aivolobotomian alaiset. Ihminen on aivolobotomiassa, kunnes se käsittelee sisintään riitttävän kauan. Ja en ole huvikseen sitä käsitellyt, vaan olen etsinyt apua!!!

Ap

Niinkuin sanoin, hienoa että käsittelet ja olet myös etsinyt apua.

Obsessiivinen suhde äitiisi on siis yksi asia.

Toinen on se, että narsismi tilastollisesti periytyy jonkin verran. Tietoisena tästä faktasta kannattaa olla erittäin tarkkana kaikkia omia ajatuskulkuja, omaa kättäytymistä ja omaa puhetapaa kohtaan. Osa ajatuskuluista saattaa olla totta, mutta osa mahdollisesti värittyy johonkin suuntaan, jotta sisimpäsi pysyisi suojeltuna. Tämä tarkastelu on äärimmäisen vaikeaa, ja äärimmäisen tärkeää mikäli haluaa eteenpäin.

Joo, no se olisi ammatti-ihmisen asia 🤷‍♀️ Mä olen käynyt siellä aika laajalla spektrillä apua saamassa, missä se on? Ei todellakaan kiinnosta enää kaivella omaa mieltä ja minää palaakaan, koska se ei vie sen suojan läpi. Jos sellainen on.

Ap

Ammatti-ihminen johdattelee sinua tiedon lähteille, mutta suurimman työn joudut tekemään itse koettaessasi murtautua oman mielesi nostamien muurien läpi. Suosittelen että kokeilet vielä, vaikka se ei ole helppoa. Olet jo päässytkin eteenpäin, ja se on hienoa. Pidä kuitenkin myös niistä ajatuksista lomaa jos vaan voit. Koko ajan ei kannata analysoida itseään tai muita, se on rankkaa työtä. Hyvää yötä kuitenkin nyt, ja mukavaa alkavaa viikkoa.

No eivät he ole nähneet aiheelliseksi, jokainen vain kuuntelee kun analysoin loputtomiin itseäni. Olen kertonut ongelmakohdista (äitiys jne) mutta mitään ei tapahdu siis tiedon lähteille ohjaamisessa. Enkä mä mitään kirjoja lukisikaan. Siis koska sen kirjan pitäisi jotenkin vastata mun rikki menemiseen ja jos se ei vastaa siihen, se on turha kirja. Toisekseen en näe, että rikki mennyt ihminen voidaan korjata tiedolla.

Ap

Terapeuteissa on paljon eroja. Koska olet kertomasi mukaan älykäs, niin osaat etsiä sellaisen jolla on mahdollisimman laaja ja kattava koulutus ja kokemus. Ja näitäkin kannattaa kokeilla useampaa jos on mahdollisuus.

Tiedon lähteellä tarkoitan sitä, että hyvä terapeutti osaa osoittaa hienovaraisesti sinulle ajattelustasi kohtia, joiden kautta saattaisit päästä ajatusketjujesi juurille ilman että suojaus ehtii täysiä päälle. Jos onnistut tässä kerran, niin onnistut toisenkin kerran ja niin edelleen.

Ja että siihen liittyy TÄYSIN OIKEUTETTUA vihaa ja raivoa. Se ei ole mikään s a a t a n a n ajatusjuttu, vaan se on 1000% tunnejuttu ja terapautin pitäisi osata HOITAA niitä tunteita!!!!!! Mutta eivät ne osaa!!!!!!

Ap

Tämä sinun juttusi on sekä tunne- että ajatusjuttu, eikä niitä voi erotella. Olet älykäs, joten ymmärrät että aivojen ja psyyken toiminta on paljon monimutkaisempaa kuin tiedätkään. Osaat etsiä taustoiltaan vakuuttavan terapeutin, joten etsi sellainen. Jos ei toimi, etsi uusi. Mutta ole samalla koko ajan kriittinen omille ajatuskuluillesi. Terapeutti saattaa nähdä jotain mitä sinä et vielä näe.

Mutta en tosiaan usko milloinkaan saavani apua, ihmiset ovat p a s k i a i s i a, jumalallisesti katsottuna rakkaudettomia v i t t u p ä i t ä, sen takia kaikilla pitäisi olla OMA ÄITI, JOKA rakastaa, mun äiti sössi sen. Jos se kaatuu nyt mun lapsiin, äitini syy, ettei MYÖNNÄ syyllisyyttään. Sekin jo ois rakkaudellista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Ap ihan toivoton tapaus tunnu olevan kun kuitenkin tuntuu haluavansa lapselleen hyvää ja pohtii omia toimiaan. Kyllä uskoisin että jos Ap vaan löytää hyvän terapeutin ja on valmis jatkamaan tästä pisteestä eteenpäin, niin on mahdollista saada noita ajatuskuvioita oikaistua. Toivon Ap sinulle kaikkea hyvää, ja toivon että löydät osaavan terapeutin! Kyllä niitä on, vaikka saattaa joutua ensin kokeilemaan useamman.

Mikähän ajatuskuvio tässä kaipaa oikaisua?

Ap

Se onkin kaikista suurin haasteesi, huomata että mikä tilassasi on tervettä ja mikä on vahingollista ajatuskierrettä. Sellaisille asioille on itse sokea, mutta kovalla työllä voi alkaa nähdä enemmän ja asiat alkavat muuttua. Sinussa on varmasti paljon hyvää ja osaat analysoida itseäsi, mutta kaikkea et vieläkään näe. Hyvä terapeutti voi jatkaa kanssasi siitä mihin asti olet nyt jo päässyt. Tämä palsta on luultavasti sinulle haitallinen, koska ihmiset ovat täällä kärkkäitä ja kääntävät puhettasi helposti takaisin noihin kostonhimoisiin ajatuskulkuihin. Tsemppiä Ap!

Vahingollista ajatuskierrettä? No, mikä on?

Ap

Pakkomielteinen suhteesi äitiisi.

Käsittelet tätä julkisella keskustelupalstalla yksityiskohtaisesti. Jos tarkkailet palstaa, niin kukaan muu täällä ei käsittele näin suurissa viestimäärissä yhtä asiaa vuosikaupalla. Ymmärrettävää se tietysti on kaiken kokemasi jälkeen.

Nuo puheesi tuntuvat sinusta ihan normaaleilta, mutta jos tarkkailet ympäristöä niin huomaat selkeitä eroja siinä miten normaalit ihmiset käyttäytyvät ja mistä aiheista he puhuvat ja kuinka paljon.

Kuten sanoin niin tämä on suuri haasteesi.

Jos mulla on tällainen ongelma, jota mä voin käsitellä tällaisella palstalla, niin mua kiinnostaa ennemmin syyt sille, että miksi mä HALUAISIN toimia niin kuin NORMAALIT ihmiset, eli paljon tyhmemmin ja ei-avautua asioista täällä? Siis MIKSI?????? Ei se mulle olisi merkki omasta normaliudestani, sehän ois kuin Keisarin uudet vaatteet, eikö niin?

”Koska en käyttäydy epänormaalisti, en tunne epänormaalisti?” Sitä ei ole, jos leikin, ettei sitä ole? Ja siis tunnen toisaalta normaalisti, mutta aika harva on kaivellut itsestään niitä juttuja vain esille niin paljon kuin mä oon. Tunteakseen näin erilailla, kuin aivolobotomian alaiset. Ihminen on aivolobotomiassa, kunnes se käsittelee sisintään riitttävän kauan. Ja en ole huvikseen sitä käsitellyt, vaan olen etsinyt apua!!!

Ap

Niinkuin sanoin, hienoa että käsittelet ja olet myös etsinyt apua.

Obsessiivinen suhde äitiisi on siis yksi asia.

Toinen on se, että narsismi tilastollisesti periytyy jonkin verran. Tietoisena tästä faktasta kannattaa olla erittäin tarkkana kaikkia omia ajatuskulkuja, omaa kättäytymistä ja omaa puhetapaa kohtaan. Osa ajatuskuluista saattaa olla totta, mutta osa mahdollisesti värittyy johonkin suuntaan, jotta sisimpäsi pysyisi suojeltuna. Tämä tarkastelu on äärimmäisen vaikeaa, ja äärimmäisen tärkeää mikäli haluaa eteenpäin.

Joo, no se olisi ammatti-ihmisen asia 🤷‍♀️ Mä olen käynyt siellä aika laajalla spektrillä apua saamassa, missä se on? Ei todellakaan kiinnosta enää kaivella omaa mieltä ja minää palaakaan, koska se ei vie sen suojan läpi. Jos sellainen on.

Ap

Ammatti-ihminen johdattelee sinua tiedon lähteille, mutta suurimman työn joudut tekemään itse koettaessasi murtautua oman mielesi nostamien muurien läpi. Suosittelen että kokeilet vielä, vaikka se ei ole helppoa. Olet jo päässytkin eteenpäin, ja se on hienoa. Pidä kuitenkin myös niistä ajatuksista lomaa jos vaan voit. Koko ajan ei kannata analysoida itseään tai muita, se on rankkaa työtä. Hyvää yötä kuitenkin nyt, ja mukavaa alkavaa viikkoa.

No eivät he ole nähneet aiheelliseksi, jokainen vain kuuntelee kun analysoin loputtomiin itseäni. Olen kertonut ongelmakohdista (äitiys jne) mutta mitään ei tapahdu siis tiedon lähteille ohjaamisessa. Enkä mä mitään kirjoja lukisikaan. Siis koska sen kirjan pitäisi jotenkin vastata mun rikki menemiseen ja jos se ei vastaa siihen, se on turha kirja. Toisekseen en näe, että rikki mennyt ihminen voidaan korjata tiedolla.

Ap

Terapeuteissa on paljon eroja. Koska olet kertomasi mukaan älykäs, niin osaat etsiä sellaisen jolla on mahdollisimman laaja ja kattava koulutus ja kokemus. Ja näitäkin kannattaa kokeilla useampaa jos on mahdollisuus.

Tiedon lähteellä tarkoitan sitä, että hyvä terapeutti osaa osoittaa hienovaraisesti sinulle ajattelustasi kohtia, joiden kautta saattaisit päästä ajatusketjujesi juurille ilman että suojaus ehtii täysiä päälle. Jos onnistut tässä kerran, niin onnistut toisenkin kerran ja niin edelleen.

Ja että siihen liittyy TÄYSIN OIKEUTETTUA vihaa ja raivoa. Se ei ole mikään s a a t a n a n ajatusjuttu, vaan se on 1000% tunnejuttu ja terapautin pitäisi osata HOITAA niitä tunteita!!!!!! Mutta eivät ne osaa!!!!!!

Ap

Tämä sinun juttusi on sekä tunne- että ajatusjuttu, eikä niitä voi erotella. Olet älykäs, joten ymmärrät että aivojen ja psyyken toiminta on paljon monimutkaisempaa kuin tiedätkään. Osaat etsiä taustoiltaan vakuuttavan terapeutin, joten etsi sellainen. Jos ei toimi, etsi uusi. Mutta ole samalla koko ajan kriittinen omille ajatuskuluillesi. Terapeutti saattaa nähdä jotain mitä sinä et vielä näe.

Mä en usko, että ellei se osaa rakastaa mun haavojani ehjäksi se ei saa mitään tuloksia aikaan. Tietenkin sillälailla mutkan kautta vois olla mikroskooppisesti apua osaavasta terapeutist, jos se sais minut uskomaan enemmän ihmisiin ja rakkauteen. Mutta oon niin kyyninen ja halveksiva jos rakkaus uhkaakaan, että hyvin vaikeaa se olisi.

Ap

Ap

Mutta itse tiedän, että tää on rakkausjutu ja siinä se koko paska. Asiaa voidaan katsella, kuin kuollutta hevosta, mutta eipä se sillälailla mihinkään liiku.

Tietää voidaan, mutta se on aivan sama. Se ei auta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaudellista ois esim. kertoa, että toimin todella upeasti lapsen kanssa autossa, paljon paremmin, kuin äitini aikoinaan ja antaa myötätuntoa sille, etten MÄ saanut KOSKAAN mitään oman lapseni tasoista tunnetason hyväksyntää ja läsnäoloa! Ja käydä siitä mun raivoni, vihani ja kiukkuni läpi!

Mutta ei terapeutit osaa. Ei ne tajua. Ne ovat HUONOJA JA soveltuvat vain potilaan itseanalyysiin. Eivät hoitamaan, korjaamaan tai parantamaan mitään. S a a t a n a n paskiaiset.

Ap

Nimenomaan tuohon ois pitänyt keskittyä, jos osaa rakastaa, eikä ole arvosteleva paska, kuten IHMINEN on. Ei siksi, että olisin niin stanan perso kehuille, ei, vaan siksi, että tuossa se mun satuttamiseni piste on. Jos T E R A P E U T T I ikinä tajuaisi sen. Mut ei ne tajua.

Ei tule ikinä olemaan ketään, joka näkisi, parantaisi ja korjaisi. Kun se jumalakin on vain satukirja.

Ap

Siis tähän ”toimin todella upeasti lapsen kanssa autossa” (boldaus siitä unohtui). Koska jostain syystä se ois vastalääke kaikkeen pahuuteen, mitä äidiltäni sain.

Ap

Ja ennen lapsia odotin, että lasten isähän suhtautuu tietenkin noin, mutta ei se kakkavttupää tietenkään osannut, kun sen äiti oli skitso. Eli joku, jota ei oikein voinut arvostaa normaalisti tai sen yli. Minkä mä tarttisin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on kyllä vähän hankala uskoa että diplomi-insinööri on kasvattanut sinusta tuollaisen. Eikö hän ole opettanut ratkaisemaan ongelmia rauhassa ja järjellä?

T. Insinööriopiskelija

En asunut isän kanssa, joskin näin häntä joka viikko. Hän ei ollut paikalla kun äitini jätti tunteeni huomioimatta.

Ap

Ja koska lapsi ei tiedä, miten vihainen lapsi tulisi kohdata, ja millaista on terve vanhemman tunnetyöskentely, pullotin kaikki pahat tunteet sisääni, koska niin oli äidin mielestä oikein.

Ap

Ehdotitko koskaan että muuttaisit isän luokse asumaan?

Kyllä ehdotin. Äidin vastaus siihen oli, että isäs kasvattamana et tule tulemaan kenenkään kanssa toimeen. Eli manipuloi lasta pelolla. Isäni ei toki ollut täydellinen, mutta hän oli mukava. Mutta sekin oli sit väärin ajateltu.

Ap

Isäsi alkoholiongelmalla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on kyllä vähän hankala uskoa että diplomi-insinööri on kasvattanut sinusta tuollaisen. Eikö hän ole opettanut ratkaisemaan ongelmia rauhassa ja järjellä?

T. Insinööriopiskelija

En asunut isän kanssa, joskin näin häntä joka viikko. Hän ei ollut paikalla kun äitini jätti tunteeni huomioimatta.

Ap

Ja koska lapsi ei tiedä, miten vihainen lapsi tulisi kohdata, ja millaista on terve vanhemman tunnetyöskentely, pullotin kaikki pahat tunteet sisääni, koska niin oli äidin mielestä oikein.

Ap

Ehdotitko koskaan että muuttaisit isän luokse asumaan?

Kyllä ehdotin. Äidin vastaus siihen oli, että isäs kasvattamana et tule tulemaan kenenkään kanssa toimeen. Eli manipuloi lasta pelolla. Isäni ei toki ollut täydellinen, mutta hän oli mukava. Mutta sekin oli sit väärin ajateltu.

Ap

Isäsi alkoholiongelmalla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa?

Ei hänellä ollut mitään alkoholiongelmaa. Olin siellä yötä joka viikko kerran viikossa, yhdessä olimme monta kertaa paikallisessa baarissa, missä isä jutteli kavereitten kanssa, otti varmaan muutaman olien ja minä leikin siellä olleitten muitten lasten kanssa. Tätä ei ollut joka viikko, mutta toisinaan ja minusta siellä oli ihan ok, en tajua, miksi olisimme arki-iltana aina kökkimeet sisälläkään? Kävimme myös usein uimassa, hampurilaisella, pelasimme korttia jne. Illalla isä joi useita oluita, että sai unen päästä kiinni, mutta mä menin jo sitä ennen nukkumaan. Miksi se asia olisi minua häirinnyt? Onko sinulla jotenkin vaikea suhde alkoholiin? Ylihysteerinen ja vaikeuksia tuottava? Ei se ollut meillä päin koskaan minkään tason ongelma, varsinkaan, kun olin lapsi. Myöhmmin juomisen määrät nousivat, mutta käytös ei muuttunut ikinä. Ainoastaan väsymyksen määrä. Mutta se on jokaisen ikeus, väsyä iltaisin omalla tavallaan. Ei kellään ole velvollisuutta pitää edes kumppanilleen seuraa iltamyöhälle, jos haluaa väsähtää, eikä halua mitään unilääkkeitä. Alkoholi oli isän keino nukkumiseen. Ei sen kummempaa.

Ap

Eikö tätä hullua saada hoitoon? Koko palsta täynnä sen horinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on kyllä vähän hankala uskoa että diplomi-insinööri on kasvattanut sinusta tuollaisen. Eikö hän ole opettanut ratkaisemaan ongelmia rauhassa ja järjellä?

T. Insinööriopiskelija

En asunut isän kanssa, joskin näin häntä joka viikko. Hän ei ollut paikalla kun äitini jätti tunteeni huomioimatta.

Ap

Ja koska lapsi ei tiedä, miten vihainen lapsi tulisi kohdata, ja millaista on terve vanhemman tunnetyöskentely, pullotin kaikki pahat tunteet sisääni, koska niin oli äidin mielestä oikein.

Ap

Ehdotitko koskaan että muuttaisit isän luokse asumaan?

Kyllä ehdotin. Äidin vastaus siihen oli, että isäs kasvattamana et tule tulemaan kenenkään kanssa toimeen. Eli manipuloi lasta pelolla. Isäni ei toki ollut täydellinen, mutta hän oli mukava. Mutta sekin oli sit väärin ajateltu.

Ap

Isäsi alkoholiongelmalla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa?

Tämäkin ”kommentti” taas osoittaa palstalaisen ilkeyden ja pahuuden, sitä ei ole tarkoitettu miksikään kysymykseksi minulle, koska nämäkin asiat on käyty ketjuissani sata kertaa läpi, vaan sen tarkoitus on koittaa valehdella jos joku ei tiedä asiasta, että isäni oli jotenkin juoppo ja alkoholisti, jolle alkoholi oli ongelma ja siksi en muka ollut siellä. Se ei todellakaan pidä paikkaansa, henkilön omassa lähipiirissä ilmeisesti pitää olla raivoraitis, ettätyönteko ja muu sosiaalinen elämä onnistuu, muuten alkoholia käyttäneet ovat hänen läheisissään kaikki juoppoja.

Meillä kun ei ollut niin. Alkoholisia ei tee juomisen määrät vaan se, mitä siitä seuraa esim. ihmissuhteisiin ja läheisille.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eikö tätä hullua saada hoitoon? Koko palsta täynnä sen horinaa.

Ai kun on tää yksi ketju, niin sä näet jokapuolella samaa horinaa? Laitahan sinä korkki kiinni :Dd

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eikö tätä hullua saada hoitoon? Koko palsta täynnä sen horinaa.

Ja itse olet hullu

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on kyllä vähän hankala uskoa että diplomi-insinööri on kasvattanut sinusta tuollaisen. Eikö hän ole opettanut ratkaisemaan ongelmia rauhassa ja järjellä?

T. Insinööriopiskelija

En asunut isän kanssa, joskin näin häntä joka viikko. Hän ei ollut paikalla kun äitini jätti tunteeni huomioimatta.

Ap

Ja koska lapsi ei tiedä, miten vihainen lapsi tulisi kohdata, ja millaista on terve vanhemman tunnetyöskentely, pullotin kaikki pahat tunteet sisääni, koska niin oli äidin mielestä oikein.

Ap

Ehdotitko koskaan että muuttaisit isän luokse asumaan?

Kyllä ehdotin. Äidin vastaus siihen oli, että isäs kasvattamana et tule tulemaan kenenkään kanssa toimeen. Eli manipuloi lasta pelolla. Isäni ei toki ollut täydellinen, mutta hän oli mukava. Mutta sekin oli sit väärin ajateltu.

Ap

Isäsi alkoholiongelmalla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa?

Ei hänellä ollut mitään alkoholiongelmaa. Olin siellä yötä joka viikko kerran viikossa, yhdessä olimme monta kertaa paikallisessa baarissa, missä isä jutteli kavereitten kanssa, otti varmaan muutaman olien ja minä leikin siellä olleitten muitten lasten kanssa. Tätä ei ollut joka viikko, mutta toisinaan ja minusta siellä oli ihan ok, en tajua, miksi olisimme arki-iltana aina kökkimeet sisälläkään? Kävimme myös usein uimassa, hampurilaisella, pelasimme korttia jne. Illalla isä joi useita oluita, että sai unen päästä kiinni, mutta mä menin jo sitä ennen nukkumaan. Miksi se asia olisi minua häirinnyt? Onko sinulla jotenkin vaikea suhde alkoholiin? Ylihysteerinen ja vaikeuksia tuottava? Ei se ollut meillä päin koskaan minkään tason ongelma, varsinkaan, kun olin lapsi. Myöhmmin juomisen määrät nousivat, mutta käytös ei muuttunut ikinä. Ainoastaan väsymyksen määrä. Mutta se on jokaisen ikeus, väsyä iltaisin omalla tavallaan. Ei kellään ole velvollisuutta pitää edes kumppanilleen seuraa iltamyöhälle, jos haluaa väsähtää, eikä halua mitään unilääkkeitä. Alkoholi oli isän keino nukkumiseen. Ei sen kummempaa.

Ap

Äitiäsi juominen on saattanut häiritä, eikä halunnut, että muutat isäsi luokse, jos pelko lisääntyneestä juomisesta lapsen aikana lähtee lapasesta.

Joka tapauksessa isäsi olisi voinut hakea huoltajuutta oikeusteitse, jos olisi halunnut/nähnyt, ettei äitisi ole kykenevä vanhempana. Miksi et isällesi kertonut, miten pahalta sinusta tuntui asua äitisi kanssa?

Ap. Rukoilen sinulle rakkautta ja viisautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on kyllä vähän hankala uskoa että diplomi-insinööri on kasvattanut sinusta tuollaisen. Eikö hän ole opettanut ratkaisemaan ongelmia rauhassa ja järjellä?

T. Insinööriopiskelija

En asunut isän kanssa, joskin näin häntä joka viikko. Hän ei ollut paikalla kun äitini jätti tunteeni huomioimatta.

Ap

Ja koska lapsi ei tiedä, miten vihainen lapsi tulisi kohdata, ja millaista on terve vanhemman tunnetyöskentely, pullotin kaikki pahat tunteet sisääni, koska niin oli äidin mielestä oikein.

Ap

Ehdotitko koskaan että muuttaisit isän luokse asumaan?

Kyllä ehdotin. Äidin vastaus siihen oli, että isäs kasvattamana et tule tulemaan kenenkään kanssa toimeen. Eli manipuloi lasta pelolla. Isäni ei toki ollut täydellinen, mutta hän oli mukava. Mutta sekin oli sit väärin ajateltu.

Ap

Isäsi alkoholiongelmalla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa?

Ei hänellä ollut mitään alkoholiongelmaa. Olin siellä yötä joka viikko kerran viikossa, yhdessä olimme monta kertaa paikallisessa baarissa, missä isä jutteli kavereitten kanssa, otti varmaan muutaman olien ja minä leikin siellä olleitten muitten lasten kanssa. Tätä ei ollut joka viikko, mutta toisinaan ja minusta siellä oli ihan ok, en tajua, miksi olisimme arki-iltana aina kökkimeet sisälläkään? Kävimme myös usein uimassa, hampurilaisella, pelasimme korttia jne. Illalla isä joi useita oluita, että sai unen päästä kiinni, mutta mä menin jo sitä ennen nukkumaan. Miksi se asia olisi minua häirinnyt? Onko sinulla jotenkin vaikea suhde alkoholiin? Ylihysteerinen ja vaikeuksia tuottava? Ei se ollut meillä päin koskaan minkään tason ongelma, varsinkaan, kun olin lapsi. Myöhmmin juomisen määrät nousivat, mutta käytös ei muuttunut ikinä. Ainoastaan väsymyksen määrä. Mutta se on jokaisen ikeus, väsyä iltaisin omalla tavallaan. Ei kellään ole velvollisuutta pitää edes kumppanilleen seuraa iltamyöhälle, jos haluaa väsähtää, eikä halua mitään unilääkkeitä. Alkoholi oli isän keino nukkumiseen. Ei sen kummempaa.

Ap

Äitiäsi juominen on saattanut häiritä, eikä halunnut, että muutat isäsi luokse, jos pelko lisääntyneestä juomisesta lapsen aikana lähtee lapasesta.

Joka tapauksessa isäsi olisi voinut hakea huoltajuutta oikeusteitse, jos olisi halunnut/nähnyt, ettei äitisi ole kykenevä vanhempana. Miksi et isällesi kertonut, miten pahalta sinusta tuntui asua äitisi kanssa?

Eiköhän se lähtenyt siinä vaiheessa eniten lapasesta, kun äitini lähti hänen luotaan, niin että turhaa jeesustelua tuokin. Ja siis en usko, että tuo oli mikään syy, minkälaisen sementin sä harhauskot sinne isän luokse muuttamisen äitini mielestä olleen? Oletko vähän vajaa? Etkö tajua, että aivan samalla lailla, kuin siellä voi ruveta asumaan, sieltä voisi poiskin tulla, vai miten avuttomiksi sä ihmisiä oikein luulet? Samalle tasolle, kuin sinut?

Ja ei isäni halunnut mitään ikäviä oikeusriitoja äitini kanssa tietenkään, oletko vähän tärähtänyt? Ja siis totta kai mä kerroin ja siis johan mä sanoin, etkö osaa lukea prkl, että otin äidin kiusaamisen ja tunnevihan ansaitsemanani asiana, en mä tiennyt, että ÄITI siinä tekee väärin ja on paha!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaudellista ois esim. kertoa, että toimin todella upeasti lapsen kanssa autossa, paljon paremmin, kuin äitini aikoinaan ja antaa myötätuntoa sille, etten MÄ saanut KOSKAAN mitään oman lapseni tasoista tunnetason hyväksyntää ja läsnäoloa! Ja käydä siitä mun raivoni, vihani ja kiukkuni läpi!

Mutta ei terapeutit osaa. Ei ne tajua. Ne ovat HUONOJA JA soveltuvat vain potilaan itseanalyysiin. Eivät hoitamaan, korjaamaan tai parantamaan mitään. S a a t a n a n paskiaiset.

Ap

Nimenomaan tuohon ois pitänyt keskittyä, jos osaa rakastaa, eikä ole arvosteleva paska, kuten IHMINEN on. Ei siksi, että olisin niin stanan perso kehuille, ei, vaan siksi, että tuossa se mun satuttamiseni piste on. Jos T E R A P E U T T I ikinä tajuaisi sen. Mut ei ne tajua.

Ei tule ikinä olemaan ketään, joka näkisi, parantaisi ja korjaisi. Kun se jumalakin on vain satukirja.

Ap

Siis tähän ”toimin todella upeasti lapsen kanssa autossa” (boldaus siitä unohtui). Koska jostain syystä se ois vastalääke kaikkeen pahuuteen, mitä äidiltäni sain.

Ap

Ja ennen lapsia odotin, että lasten isähän suhtautuu tietenkin noin, mutta ei se kakkavttupää tietenkään osannut, kun sen äiti oli skitso. Eli joku, jota ei oikein voinut arvostaa normaalisti tai sen yli. Minkä mä tarttisin.

Ap

Onhan se outoa, ettei joku tule ja anna normaalin yli sellaiselle, joka ei anna mitään.

Isän ois tietysti pitänyt ns laittaa akka ruotuun pois kiusaamasta omaa lastaan, mutta ei isäkään osannut kiusaajaa pistää kuriin. Kiusaajat ovat juuri sellaisia. He kiusaavat aivan kaikkia, eivät vain yhtä.

Ap

Minua niin säälittää tuo äitihullun äiti.

Ajatelkaa, oma tytär on noin sekaisin ja sairas, käyttää henkistä väkivaltaa ja sotkee kuvioihin vielä lapsenkin.

En tiedä mitä sanoa. Jos luet tätä äitihullun äiti, tai joku vastaavassa tilanteessa oleva, olen pahoillani puolestasi. Toivottavasti sinulla on muuta elämää ja ystäviä kenelle puhua.