Minulla on keino tuhota lasteni ja äitini välit äitini oman toiminnan ansiosta ja avulla, jos haluan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaudellista ois esim. kertoa, että toimin todella upeasti lapsen kanssa autossa, paljon paremmin, kuin äitini aikoinaan ja antaa myötätuntoa sille, etten MÄ saanut KOSKAAN mitään oman lapseni tasoista tunnetason hyväksyntää ja läsnäoloa! Ja käydä siitä mun raivoni, vihani ja kiukkuni läpi!

Mutta ei terapeutit osaa. Ei ne tajua. Ne ovat HUONOJA JA soveltuvat vain potilaan itseanalyysiin. Eivät hoitamaan, korjaamaan tai parantamaan mitään. S a a t a n a n paskiaiset.

Ap

Nimenomaan tuohon ois pitänyt keskittyä, jos osaa rakastaa, eikä ole arvosteleva paska, kuten IHMINEN on. Ei siksi, että olisin niin stanan perso kehuille, ei, vaan siksi, että tuossa se mun satuttamiseni piste on. Jos T E R A P E U T T I ikinä tajuaisi sen. Mut ei ne tajua.

Ei tule ikinä olemaan ketään, joka näkisi, parantaisi ja korjaisi. Kun se jumalakin on vain satukirja.

Ap

Siis tähän ”toimin todella upeasti lapsen kanssa autossa” (boldaus siitä unohtui). Koska jostain syystä se ois vastalääke kaikkeen pahuuteen, mitä äidiltäni sain.

Ap

Ja ennen lapsia odotin, että lasten isähän suhtautuu tietenkin noin, mutta ei se kakkavttupää tietenkään osannut, kun sen äiti oli skitso. Eli joku, jota ei oikein voinut arvostaa normaalisti tai sen yli. Minkä mä tarttisin.

Ap

Onhan se outoa, ettei joku tule ja anna normaalin yli sellaiselle, joka ei anna mitään.

Ei se siitä johtunut, annoinhan mä! Kukaan muu ei ollut hänen kanssaan lapsia esim. hankkinut! Hän oli ikionnellinen, että hänestä vielä tuli isä!!!!! Totta kai mä annoin. Mutta kun ei ihminen osaa rakastaa jumalallisella rakkaudella, niin ihminen ei osaa. Luulin häntä suuremmaksi ihmisenä, kuin hän olikaan.

Ap

Mutta ei lasten isä muuten huono ihminen ole, ei todellakaan. Paras ystäväni. Mutta mä tietenkin olisin tarvinnut jonkun, joka ois antanut rakkautta, syvintä mahdollista laatua.

Ap

Ei se lasten isän syy ole, että mitä mä tarvitsin. Ei hän sille mitään mahda. Mutta jos hän ois osannut rakastaa ”jumalallisella tasolla”, se ois ollut tosi hyvä ja onnellinen asia!

Ap

Mikset vaan myönnä olevasi psykopaatti? Voi äitiparkaa.

Koska jos on lapsena särjetty, niin se vaatisi sen tapaisen rakkauden eheytyäkseen se kohta ihmisessä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mikset vaan myönnä olevasi psykopaatti? Voi äitiparkaa.

Miksi olisin psykopaatti? Odotin jotain myötäelämistä ja tunteiden ymmärtämistä kanssani äidiltäni! Hän se tässä oli psykopaati, kun ei taaskaan siihen kyennyt.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mikset vaan myönnä olevasi psykopaatti? Voi äitiparkaa.

Katsotaan, onko äitini lasten mieliessä psykopaatti sitten kun soitan heille niitä keskusteluja hänen kanssaan? Vai olenko minä? Äitini siellä kaahottaa, että lapsi teki väärin!!

Ap

Sen haluan lasten hänestä kuulevan, miten hän huutaa puhelimessa, että lapsi teki väärin! Niin katsotaan, kuinka rakkaalta mummi sen jälkeen tuntuu!

Ja joo, niin tekikin, mutta äitini huutamassa siitä, kuin olisi PAHAKIN asia ja lapsi, niin on kyllä a8van psykopaattista!!!

Ap

Ja jos se ei vaikuta lasten kuvaan äitini heihin kohdistamasta rakkaudesta ja välittämisestä, niin ok. Mutta jos he huomaavat, ettei se rakastakaan heitä, eikä ainakaan ole heidän tunteittensa puolella, niin se on lapsille parempi tietää asia. Miksi pitää kiusaajan nauttia credittiä, jota hän ei omista?

Ap

Haluaisin kuulla, miten äitini selvittelisi omaa käytöstään siitä loukkaantuneille lapsille? ”Niin, kun maija-petteri, minusta sinä vain _teit rumasti_ heitellessäsi ne tavarat sinne takapenkille...”

”Kyllä sinun nyt pitää tajuta, miten rumasti sinä teit...”

Kun oikeampaa olisi lohduttaa lasta, että käytös meni yli tai olla huomioimatta sitä, koska sehän loppui heti, (joten ei tarvinnut enää mitään hillitseviä toimenpiteitä, ja tehtyähän ei saa otettua enää takaisin) eikä tehdä siitä syyttelyä ja arvostelua.

Ap

Mutta äitini näkee vielä, toivottavasti lapset teineinä ottavat oikein kunnon hernerokat nenuun s a a t a n a n akan arvostelusta ja pahaa haluajasta ja kiusaajana toimimisesta. Että äitini pyytäkööt heiltä anteeksi!

Tiedän, ettei äitini osaa. Muahhahhahaa.

Enkä siis itsekään suvaitse huonoa käytöstä, mutta ymmärrän kuitenkin sen, että jos ihminen ei osannut säädellä tunteitaan tai itseään, niin se lyö yli ja OIKEA vastaus siihen on AUTTAA, ei arvostella.

Ap

Herran jumala nainen, hae itsellesi apua!

Jos kersat riehuu autossa, ainut oikea tapa reagoida on iskeä jarrut pohjaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos kersat riehuu autossa, ainut oikea tapa reagoida on iskeä jarrut pohjaan.

Ei, tämäkin on huono, taidat asua jossain perähikiän korvessa jarruinesi. Toisekseen ongelma tässä ei ollut lapsen käytös vaan mun omat tunteeni ja se, että äitiäni eivät kiinnosta omien läheistensä tunteet.

Myöskään terapeutit eivät asiaa tajua, koska eivät osaa työskennellä tunteissa, vaan järkeillään. Se tie on menty jo ajat sitten loppuun, jossa järjellä asiat jäsennellään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kersat riehuu autossa, ainut oikea tapa reagoida on iskeä jarrut pohjaan.

Ei, tämäkin on huono, taidat asua jossain perähikiän korvessa jarruinesi. Toisekseen ongelma tässä ei ollut lapsen käytös vaan mun omat tunteeni ja se, että äitiäni eivät kiinnosta omien läheistensä tunteet.

Myöskään terapeutit eivät asiaa tajua, koska eivät osaa työskennellä tunteissa, vaan järkeillään. Se tie on menty jo ajat sitten loppuun, jossa järjellä asiat jäsennellään.

Ap

Ei ollut kyse mun, vaan isäni jarruista. Ja niitä tunteita kannattaa velloa vähemmän, pääsee helpommalla. Asia oli ja meni, ne tunteet oli ja meni. Unhoituta.

Eihän äitisi huutanut kenellekään. Kun valitit lapsen käytöksestä, hän oli kanssasi samaa mieltä.

Itse olet huutanut lapsille vaikka kuinka monta kertaa, uhannut jättää heidät, jos eivät tottele ja lopulta jätitkin, vaikka tottelivat.

Vierailija kirjoitti:

Eihän äitisi huutanut kenellekään. Kun valitit lapsen käytöksestä, hän oli kanssasi samaa mieltä.

Itse olet huutanut lapsille vaikka kuinka monta kertaa, uhannut jättää heidät, jos eivät tottele ja lopulta jätitkin, vaikka tottelivat.

Kyllä hän huusi puhelimessa. Ensin hän sanoi vain ilkeästi että lapsi teki väärin, siis sillä lailla hyi-äänellä, ja kun suutuin siitä, että minä tässä tarvitsisin tukea (en sitä sanonut, koska se olisi täysin luonnollista kaikille muille äideille) ja lapsikin sitä ennemmin, kuin hänen ilkeää moitettaan, hän alkoi korottaen ääntään huutaa siitä, miten lapsi teki väärin!

Äitini jopa kysyi, että mitä mun ystäväni sanoisi at minulle tilanteesta!? Eli hän oletti, että ystävänikin moittisivat lasta ja että aikuisena minä olisin tarvinnut apua lapsen kurittamiseen!!!!!

Ihmishirviö!

Sanoin hänelle, että mun ystävätolisivat varmaan eniten huolissaan siitä, että kun lapsi suuttui, että miten HÄN selvisi siitä? Eivät hekään ymmärtäisi, että minun tunteeni olivat aivan hajalla, koska heillä ei ole ollut pahoinpitelevää, luonnehäiriöistä äitiä!

Äitini jonkinverran hiljeni sanottuani tuon, miten ystäväni suhtautuisivat, koska hänen pitää muistaa aina esittää maailman empaattisinta ihmistä, jolle muiden tunteet ovat AINA tärkeitä ja huos, yhtäkkiä hän huomasi, että pieleen meni. Joku muu alkoikin MIETTIÄ LATA ja myötäelää lapsen elämää, hän vain oli kiinni kasvattamisessa ja olemisessa lapselle ilkeä ja paha tunnetaidoton aikuinen.

Ap

Äitini voisi myöntää olevansa tunnetaidoton kakkakusipää, josta hänen läheisensä ovat kärsineet!

Ja samoin sen, että hänen ajatuksensa lasteni suuntaan ovat huonompia kuin minun koska hän ei osaa tunnetaitoja. Ja että se teki hänestä äitinä paskan. Sen jälkeen sais olla mikä paska omine vikoineen onkaan, ei se mikään ongelma olisi.

Ap

Normaali äiti ottaisi lapsensa kritiikin vastaan, ja mahdollisesti olisi vielä pahoillaan, että oma puutteellisuutensa on aiheuttanut tuskaa toiselle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitihullu luulee kaikkea kasvatusta väkivallaksi. Totta kai penskoille pitää sanoa joka ikisestä väärästä toimesta, että oppivat käyttäytymään.

Tuollaisesta sanomissta ei ole lapsen TUNNETAIDOILLE mitään hyötyä. Tärkeintä on antaa lapselle mahdollisimman terveet tunnevälineet, koska MIKSI kukaan aikuinen paiskoisi jotain astioita seinään vihaisena, jos hänellä olisi sisällään rakkautta ja oman äitinsä välittäminen? Ei se auta siinä paskaakaan, että joku s a a t a n a n vampyyri on siinä sanonut, että TOI OLI VÄÄRIN! Aivan kuin se lapsellinen vanhempi kantelisi siinä omasta sisaruksestaan! Ketä kiinnostaa?

Anna sille lapselle tunnetaitoja, eli käytännössä rakkautta ja tukea, mutta ethän sä osaa.

Ap[/quote

Lapselle siis annettaisiin tunnetaitoja ja tukea, kun hänelle soitettaisiin salaa äänitettyjä mummon sanoja, jonka jälkeen lapsen odotetaan soittavan mummolle, ja mummon äänensävystä tajuavan että mummo ei tunnetasolla välitä hänestä. Ei mene ihan mun järkeen tällainen toiminta, mutta mitäpä minä, häiriintynyt palstalainen, tästä ymmärrän.