Ulkonäkö vaikuttaa työnsaantiin - kauniit pärjäävät paremmin

Vierailija kirjoitti:

Juu ei ole ikinä tarvinnut hakea töihin vaan pyydetty ja jotoakin haettu hommiin jopa.

Kotoakin.

Joo ja on ihan persiistä että näin on. Mutta niin se on lentoemännäksikin. Kannattaisin persoonalähtöistä hyväksymistä kyllä itsekin.

Marin pilasi paljon naisten osaa. Suorastaan mentiin takapakkia 100 vuotta.

Tottakai! Kuka nyt rumiluksia tahtoo työpaikalle maisemia pilaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai! Kuka nyt rumiluksia tahtoo työpaikalle maisemia pilaamaan.

Tuo on aika loukkaava asenne kuitenkin puhut ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana sain aina heti asiakaspalvelutöitä kun ilmaannuin haastatteluun. Olin hoikka, puoleensavetävä, mukava ja reipas. Työni olikin hurmata ja miellyttää asiakkaita, joten miksi ei työnantaja saisi valita miellyttävän oloista ja näköistä työntekijää?

Nykyisin olen muuten sama mutta vanhempi ja asiantuntijatöissä. Täällä ei ulkonäöllä pärjää, osaaminen ja ongelmanratkaisukyky ovat ainoat merkitykselliset asiat. Ei minua juuri kukaan edes näe tai kuule. En ole tällä uralla edennyt ulkonäölläni, vaan osaamisellani. Oikeastaan koen asian päinvastaisena, hyvännäköiset voivat kohdata ennakkoluuloja, että ovat tyhmiä ja edenneet vain lirkuttelemalla. Onneksi ne harhaluulot saa nopeasti kumottua kun osaa asiansa.

Mitä väliä, miten ihmiset ajattelevat sinun saaneen työpaikan, kun sulla kuitenkin on se työpaikka ja voit tosiaan osoittaa olevasi hommaan pätevä? Tässä puhutaan nyt siitä, miten työhön pätevät mutta ei-niin-viehättävät ihmiset eivät voi saada työpaikkaa, koska ketään ei kiinnosta heidän pätevyytensä siinä vaiheessa, kun haastattelukutsuja jaetaan.

Ymmärrän toki, että joskus muut asiat painavat enemmän kuin CV. Jouduin itse rekrytoimaan henkilöä vanhustyöhön ja valitsin kahdesta paperilla pätevästä nuoresta miehestä sen, jolla oli napakka kädenpuristus ja joka katsoi silmiin ja puhui selkeällä äänellä. Hänellä oli huomattavasti vähemmän lisäkoulutusta kuin toisella hakijalla, mutta uskoin, että hän tulisi pärjäämään vanhusten (erityisesti jääräpäisten miesten) kanssa paremmin, koska yleisote oli hallittu, napakka ja selkeä, ja ääni sekä äänenkäyttö sellaista, että pystyisi kommunikoimaan huonokuuloisten kanssa. Toinen hakija oli siis kouluttautunut enemmän, mutta kun tuli haastatteluun, oli varustettu jotenkin vetelällä, turhan rennolla energialla (kättely oli löysä, ei katsonut silmiin ja istua lösötti tuolissa selkänojaa pitkin valuen, kädet puuskassa) eikä puheesta meinannut saada tolkkua, kun mutisi epäselvästi ja ennen kaikkea liian hiljaa.

Voi olla, että tuo löysäilijä olisi osoittautunut hyväksi valinnaksi myöhemmin, mutta miksi olisin antanut hänelle mahdollisuuden, kun haastattelin myös henkilön, jolla nämä hyvät ominaisuudet olivat näytillä heti? Ulkonäöstä ei siis ollut kysymys, vaan olemuksesta. Ja vaikka olisin ollut väärässä löysäilijän suhteen, olin kuitenkin oikeassa tämän valitsemani henkilön suhteen: hän oli erinomainen vanhusten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai! Kuka nyt rumiluksia tahtoo työpaikalle maisemia pilaamaan.

Tuo on aika loukkaava asenne kuitenkin puhut ihmisistä.

Korjaus, puhun rumista ihmisistä. Kuka rumilusten mielipiteistä välittää? En minä ainakaan!

Vierailija kirjoitti:

Tämä on totuus. Itse olen saanut kaikki työpaikat mitä olen hakenut, olen kaunis. Sama juttu veljien kanssa, ovat saaneet hyviä duuneja vaikka ei olis varsinaista koulutusta ollut siihen duuniin. Toinen heistä tekee myös mallin hommia.

Sama täällä, kaikki työpaikat olen saanut mihin olen hakenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse työnantajana näen asian näin:

Ulkonäöllä ei sinällään ole merkitystä työn saamisen kannalta. Mutta myönnän, että yleisellä siisteydellä / pukeutumisella on.

Jos hakija tulee pahalta haisevana, rasvaisella tukalla ja reikäisissä vaatteissa, saa olla aika mestari että ottaa paikan. 

Perus siisti olemus riittää, ulkonäköön en muuten kiinnitä huomiota.

-Mies

no niin kauan kun olet valtaväestöä, tämä varmaan pätee. Mut jos kuvasta paljastuu......yön Timo, tai kaalee.....eteneminenhän loppuu siihen ja kaiki tietää.

Ei minun firmassa. Minulle ei merkkaa kenenkään taustat (ellei ole rikosrekisteriä, mikä siis tarkistetaan), eikä varsinkaan etninen tausta. Suomen kielen taitoa pitää olla riittävä määrä, ja tämä todetaan haastattelun aikana. Joskus olen haastatellut henkilöitä, joiden kielitaito ei ole ollut riittävä. Tällöin kehotan opiskelemaan kieltä vielä jonkin aikaa ja hakemaan sitten uudestaan. Kerron aina viimeisen vaiheen haastatelluille rehellisesti, miksi heitä ei valittu. Ulkonäkö ei ole koskaan ollut syynä.

Riippuu työpaikasta. Jos sun kasvot ja olemus on osa yrityksen käyntikorttia, niin kyllä se ulkoinen olemus vaikuttaa myös.

Tämä on kyllä täysin totta, mutta täytyy myös muistaa miesvaltaiset alat, jossa naisille maksetaan vähemmän palkkaa vieläkin. Mun ystävällä kaksi it-tutkintoa ja itse yrityksen pomo ei ymmärrä lainkaan alaa. Tämä nainen hoiti kaikista vaikeimmat työt ja kysyi pomolta, että miksi hänen palkka on vähemmän kuin muiden? Siis muut yrityksessä vain miehiä ja hän oli ainoa nainen.  Kun kysyi pomolta, niin pomon vastaus oli, että sinulta puuttuu sitä ja tätä? Kun ei itse pomo edes ymmärrä niin paljon koko it- alaa, eivätkä muutkaan miehet koko yrityksessä. Tämä nainen selitti pomolle a:ta ö:hän miten jotkut tietyt asiat toimii, mutta yrityksen pomo ei ymmärtänyt niistä mitään?! Miehet saivat paljon enemmän palkkaa, kuin tämä nainen. Lähti yrityksessä. Toivon, että tämä yritys lähtee nyt laskusuuntaan ja tuhoutuu. 

En saanut kansallisbaletista töitä olin kuulemma liian lihava.

Nykyään mainostan siteitä tv:ssä, siihen olin sopivasti lihava.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä testin epäviehättävän kuvan valinta on hölmö.

Miksi ei ole laitettu oikeasti rumaa eri ihmistä toiseen kuvaan vaan on haluttu laittaa vain huonompi iho ja epäviehättävämpi ilme samalle henkilölle..?

Aidompi tulos olisi saatu sillä että toiseen kuvaan kaunis hymyilevä nainen ja toiseen kuvaan epäviehättävä hymyilevä nainen.

Hmm, minun mielestäni sinun käsityksesi ulkonäöstä on vähän kapea. Moni livenä ihan viehättävä henkilö ei ensinnäkään näytä valokuvissa ollenkaan hyvältä.

Ja tosiaan, rumasti laitetut hiukset, nyppimättömät kulmat, meikkaamattomuus, kyvyttömyys poseerata ja tuoda esille parempia kulmiaan, jne ovat osa ulkonäköä. Mutta se on sitten eri asia, miten ihmeessä ne nyppimättömät kulmakarvat ja huono iho vaikuttavat siihen, miten hyvin tuo henkilö tekisi työnsä. Huonolle iholle ei moni edes pysty tekemään mitään vaikka haluaisi. Ja moni meistä ei osaa meikata ollenkaan.

No totta kai jos molemmat ovat aivan yhtä päteviä, miksi tässä tapauksessa ei valittaisi sitä terveemmän näköistä ja paremmassa kunnossa olevaa? Onko yhtäkään syytä miksi näin ei työnantajan näkökulmasta kannattaisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ns. kaunis nainen, jolla ollut ongelmia ja opinnot kesken, cv:ssä vuosien aukko jne., mutta olen saanut aina kaikki paikat mitä olen hakenut.

Olen toisaalta myös sosiaalisesti lahjakas mikä vaikuttaa varmasti enemmän kuin pelkkä ulkonäkö, mutta uskon sosiaalisen lahjakkuuteni ja tietynlaisen itsevarman olemuksen tulleen ainakin osittain ulkonäön kylkiäisenä, koska sain lapsena ihan jo kauniina pidetyn ulkonäköni vuoksi aikuisilta paljon huomiota ja tuntemattomatkin aikuiset juttelivat minulle helposti julkisilla paikoilla, kehuivat jne.

Minusta on oltu siis vauvasta saakka kiinnostuneita ja olen saanut paljon sellaista ihailevaa, hyväksyvää katsetta ja positiivista huomiota jota en olisi jonkun toisenlaisen näköisenä luultavasti saanut, ja tuo huomio on ollut varmasti luomassa pohjaa sille sosiaaliselle lahjakkuudelle ja olemisen itsevarmuudelle jolla olen luovinut elämässä vastoinkäymisistä huolimatta aika hyvin.

Tutkimustulos ei yllättänyt ollenkaan, ulkonäkö on käyntikortti joka vaikuttaa suuntaan ja toiseen hyvinkin paljon siihen miten sinua kohdellaan, millaista palvelua saat, teetkö vaikutuksen tulevaan esimieheen, jäätkö mieleen, saatko luotua verkostot jne.

Tosin pelkällä ulkonäöllä ei pitkälle pötki, mutta ei sen vaikutusta voi kiistää.

Minkälaisia töitä olet hakenut? Hyvin monessa työssä nimenomaan se sosiaalinen lahjakkuus on se tärkein ominaisuus työn tekemiseen. Esimerkiksi myyntityössä sosiaaliset taidot ovat usein huomattavasti tärkeämpiä kuin ehdoton asiantuntemus myytävästä tuotteesta. 

Totta ja toisekseen noissa töissä on oikeasti ja aidosti viihdyttävä ihmisten parissa ja tykättävä uusien ihmisten kohtaamisesta.

Toki sitä aikansa vetää sitä suulaan ekstrovertin roolia, mutta sitten ei jaksa enää edes kavereidensa juttuja vapaa-ajalla vaan eristäytyy yksinoloon ja lopulta sitten saa burnoutin tuon työroolin takia eikä enää vain pysty olemaan se vaadittu ja esittämänsä iloinen aspa.

Ja se onkin sitten varsin bueno combo olla lopulta työkyvytön ja yksinäinen. Ei ihan ole sen arvoista aspan/myyjän työ vaikka sitä kaikille (työttömille) tunnutaankin tyrkyttävän.

Tietenkin se on monelle just nappiduuni, koska meitä on onneksi erilaisia ja siksikin pitäisi enemmän arvostaa niitä ihmisen ominaisuuksia eikä vain survoa/pakottaa ihmisiä johonkin työhön.

Se työn takia menetetty terveys se vasta kalliiksi tuleekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse työnantajana näen asian näin:

Ulkonäöllä ei sinällään ole merkitystä työn saamisen kannalta. Mutta myönnän, että yleisellä siisteydellä / pukeutumisella on.

Jos hakija tulee pahalta haisevana, rasvaisella tukalla ja reikäisissä vaatteissa, saa olla aika mestari että ottaa paikan. 

Perus siisti olemus riittää, ulkonäköön en muuten kiinnitä huomiota.

-Mies

oon kuullu että isokuppiset naiset kutsutaan haastatteluun (miehet) ihan vaan VITSINÄ, näkemään omin silmin "ne". Joo kyllä teidät tiedetään.

Eiköhän kokeneilla työnantajilla ole vähän eri meininki, kuin joku "isokuppisten" naisten hupihaastattelu. Sinun miesvihasi yltää nyt jo todella korkeisiin mittasuhteisiin.

No älä. Missä ihmeen työhakemuksessa (siis poislukien mallin tai pornonäyttelijän työt) kukaan edes kertoisi kuppikokoaan?

Siis täh? Ihan sama ja yhtä järkevää kuin se, että mainitsisi oman kengän kokonumeron. (etenkin jos ei hae joksikin mallikengänsovittajaksi, ne taitaa olla aina kokoa 37)

Olen nyt nelikymppisenä edelleen tuon kauneusihanteen mukainen. Korkea otsa, isot silmät, korkeat poskipäät ja isot huulet. Nuorena olin sellainen taskuvenus.

Valitettavasti olen nykyään 40 kiloa ylipainoinen. Joten on siinä työnantajalla dilemma. Nätti nainen mutta tosi läski, voiko palkata? Onneksi vakituinen työpaikka on ollut jo vuosia, ei tarvi häiritä työnantajia tällä kysymyksellä.

Tottakai etenkin palveluammatteihin halutaan mieluummin edustavat ihmiset. Myös ruma ja epäsiisti ei ole sama asia. Ei kai kukaan palkkaa ketään, joka ei osaa edes ottaa kunnollista valokuvaa työhakemukseen? Ei se välttämättä riipu pelkästään ulkonäöstä.

On tutkittu juttu, että kauniit on monesti myös terveitä ja älykkäitä... Liittyy sopusuhtaisuuteen ja siihen, että myös aivot ja muu fysiikka on todennäköisesti hyvässä kunnossa ja tasapainoisesti kehittyneet. Katoppa vaikka sairaalan käytävillä vaeltavia lääkärinaisia. Monet on todella kauniita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana sain aina heti asiakaspalvelutöitä kun ilmaannuin haastatteluun. Olin hoikka, puoleensavetävä, mukava ja reipas. Työni olikin hurmata ja miellyttää asiakkaita, joten miksi ei työnantaja saisi valita miellyttävän oloista ja näköistä työntekijää?

Nykyisin olen muuten sama mutta vanhempi ja asiantuntijatöissä. Täällä ei ulkonäöllä pärjää, osaaminen ja ongelmanratkaisukyky ovat ainoat merkitykselliset asiat. Ei minua juuri kukaan edes näe tai kuule. En ole tällä uralla edennyt ulkonäölläni, vaan osaamisellani. Oikeastaan koen asian päinvastaisena, hyvännäköiset voivat kohdata ennakkoluuloja, että ovat tyhmiä ja edenneet vain lirkuttelemalla. Onneksi ne harhaluulot saa nopeasti kumottua kun osaa asiansa.

Mitä väliä, miten ihmiset ajattelevat sinun saaneen työpaikan, kun sulla kuitenkin on se työpaikka ja voit tosiaan osoittaa olevasi hommaan pätevä? Tässä puhutaan nyt siitä, miten työhön pätevät mutta ei-niin-viehättävät ihmiset eivät voi saada työpaikkaa, koska ketään ei kiinnosta heidän pätevyytensä siinä vaiheessa, kun haastattelukutsuja jaetaan.

Ymmärrän toki, että joskus muut asiat painavat enemmän kuin CV. Jouduin itse rekrytoimaan henkilöä vanhustyöhön ja valitsin kahdesta paperilla pätevästä nuoresta miehestä sen, jolla oli napakka kädenpuristus ja joka katsoi silmiin ja puhui selkeällä äänellä. Hänellä oli huomattavasti vähemmän lisäkoulutusta kuin toisella hakijalla, mutta uskoin, että hän tulisi pärjäämään vanhusten (erityisesti jääräpäisten miesten) kanssa paremmin, koska yleisote oli hallittu, napakka ja selkeä, ja ääni sekä äänenkäyttö sellaista, että pystyisi kommunikoimaan huonokuuloisten kanssa. Toinen hakija oli siis kouluttautunut enemmän, mutta kun tuli haastatteluun, oli varustettu jotenkin vetelällä, turhan rennolla energialla (kättely oli löysä, ei katsonut silmiin ja istua lösötti tuolissa selkänojaa pitkin valuen, kädet puuskassa) eikä puheesta meinannut saada tolkkua, kun mutisi epäselvästi ja ennen kaikkea liian hiljaa.

Voi olla, että tuo löysäilijä olisi osoittautunut hyväksi valinnaksi myöhemmin, mutta miksi olisin antanut hänelle mahdollisuuden, kun haastattelin myös henkilön, jolla nämä hyvät ominaisuudet olivat näytillä heti? Ulkonäöstä ei siis ollut kysymys, vaan olemuksesta. Ja vaikka olisin ollut väärässä löysäilijän suhteen, olin kuitenkin oikeassa tämän valitsemani henkilön suhteen: hän oli erinomainen vanhusten kanssa.

siin

 tantta ihastui nuoreen mieheen...LOOOOOOL

Ei tod. riipu ulkonäöstä! Menin työpaikkahaastatteluun omana ittenäni siis ilman meikkiä, koruja tai muodinmukaisia vaatteita. Vaatteet olivat kuitenkin puhtaat kuten myös minä ja hiukseni. Sain paikan vaikka olin saanut punaisia patteja naamaan, käsiin ja jalkoihin.