Adoptioon antama lapsi sanoi tulevansa käymään kylässä.

Ajattele sen vanhemman lapsesi tunteita ,jos hän haluaa tavata sinua niin sinä olet tosi tärkeä hänelle-ilmeisesti hän on niin yksinäinen ja yksin. Voi voi ressukka-ihan sääliksi käy,olisit hänelle rakastava ihminen avaa oma sydäntäsi-ei se lapsi mitään voi omalle isälle-ajattela jos sun oma isä olisi joku Hitler tai Stalin ja sua vihattaisi sen vuoksi tai ei välitettäisi koska piittämättömyys se on passiiviinen viha. Anna anteeksi itsellesi ja avaudu uudelle elämälle-et kaduu!!!!

Nyt sinä olet vain epätoivoinen ja hämmentynyt ja ehkä kannat turhaa syyllisyyden taakkaa.

Kerrot, ettet tunne lastasi kohtaan mitään (sekin olisi ymmärrettävää, koska lapsi sai alkunsa tuollaisessa olosuhteissa) mutta sinulla on ollut kuitenkin alusta alkaen tunneside lapseen, annoithan syntyä tähän maailman ja allekirjoitit paperit, jotka antavat lapselle mahdollisuudet 18v. tietää biologiset vanhempansa ja ymmärtääkseni olet vielä varmistanut adoptiovanhemmat taustat ja millaiseen kodin lapsi saa. Ja se kertoo jo sinusta hyvin paljon, eikä äitiytesi ole ollut sinulle suinkaan samantekevää, vaan niissäkin olosuhteissa laitoit lapsen edun muiden asioiden edelle.

Tässä on hyvin paljon soviteltavia asioita ei ole vain tämä adoptioon annettu lapsi ja minä vaan on mietittävä kaikkien muidenkin elämää ja tunteita siis adoptiovanhempien,nykyisen mieheni ja pienemmän lapsen ei ole kaikki niin yksinkertaista kun tällä palstalla tunnutaan luulevan.

Ex-miehen käytös ei ole lapsen syytä. Se, että olet antanut lapsen adoptioon kertoon varmasti 18-vuotiaallekin jo jotakin. Hän haluaa tavata sinut, toivottavasti suostut ja hän saa näin elämässään yhden asian päätökseen ja pääsee jatkamaan omaa elämäänsä.

Sinä voit tavata adoptioon antamasi lapsen yksin, ei siihen tilanteeseen ole mitään syytä sekoittaa muuta perhettä, jos et halua. Eikä ole pakko tavata kotona, tapaatte vaikka kahvilassa, mitään sen enempää ei tarvitse etukäteen luvata, vain se yksi tapaaminen. Voi olla, että se riittää teille molemmille ja asia ei jää kumpaakaan vaivaamaan.

Kyllä ne vanhat haavat kuitenkiin joskus jouduu repimäät..no mitä sinä pelkät..pelkätkö olla elävä ihminen...sinut on raiskattu ja pahoinpidelty.on siinä aihetta surra salli itselleen itkeä. Raiskaus onkiin hirveä asia ja ymmärrän sinua koska olen itae ollut pahoinpitelyn uhri..niitä on pakko käydä läpi ja päästää menemään,tiedän mitä puhun. Haluan sanoa että ymmärrän tuskasi.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 09:51"]

Ex-miehen käytös ei ole lapsen syytä. Se, että olet antanut lapsen adoptioon kertoon varmasti 18-vuotiaallekin jo jotakin. Hän haluaa tavata sinut, toivottavasti suostut ja hän saa näin elämässään yhden asian päätökseen ja pääsee jatkamaan omaa elämäänsä.

Sinä voit tavata adoptioon antamasi lapsen yksin, ei siihen tilanteeseen ole mitään syytä sekoittaa muuta perhettä, jos et halua. Eikä ole pakko tavata kotona, tapaatte vaikka kahvilassa, mitään sen enempää ei tarvitse etukäteen luvata, vain se yksi tapaaminen. Voi olla, että se riittää teille molemmille ja asia ei jää kumpaakaan vaivaamaan.

[/quote]

No jos se olisikin vain se yksi tapaaminen mutta kun olen adoptiovanhempien kanssa keskustellut niin hän haluaisi enemmän,jatkuvia tapaamisia yms ja sellaisiin en voi nykyistä perhettäni sotkea.

Ap, jos et ole valmis kohtaamaan adoptioon antamaasi lasta hänen tarpeineen, niin kirjoita sitten rehellisesti, miten asiat ovat. Kerro, että olisi sinulle liian vaikeaa, kerro miksi luovuit aikoinaan. Voisitko esimerkiksi muutamaan kirjeen vaihtaa hänen kanssaan? Tarjota mahdollisuuden kysyä häntä askarruttavia kysymyksiä?

18-vuotias on vielä lapsi. Sinä olet ilmeisestikin ainakin pari kertaa häntä vanhempi. Ottaisit vastuun aikuisena ihmisenä! 18-vuotias rakentaa omaa minäkuvaansa ja sinä olet yksi, tärkeä ihminen, jonka kautta hän peilaa omaa haurasta itseään. Sinulla on valta ja vastuu tukea häntä, sen sijaan että särkisit jotain kallisarvoista.

Ymmärrän, että tuollaisessa tilanteessa tapaaminen tuntuu suurelta asialta. Mutta mitä jos vaikka kirjoittaisit hänelle?

Olet varmasti itsekin ristiriitaisine tunteinesi. Moni täällä huutelee, miksei "äiti välitä lapsestaan". En usko, että olisi ikinä mikään helppo päätös antaa itse synnyttämä lapsensa adoptioon. Voi olla, että aikoinaan sellaisen jälkeen on joutunut katkaisemaan napanuoran tähän lapseen muutenkin kuin synnytyksen yhteydessä. Lapsikin kun on elänyt omien vanhempiensa kanssa, vaikka ei ehkä biologisten.

Olen kirjoittanua aikanaan kun annoin hänet adoptioon hänelle kirjeen jonka sai 18v täytettyään. Kerroin siinä syyt miksi näin toimin yms, silloin ajattelin että pitäisin yhteyttä häneen kun hän täyttää 18v mutta nyt on usemapi mutka matkassa ettei se olekkaan niin helppoa.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 09:34"]

En ymmärrä sinua. Sinä olet aikuinen, sinulla on sanojesi mukaan hyvä elämä. Miksi et voi laittaa omia tarpeitasi ja tunteitasi hetkeksi sivuun ja tavata tyttäresi edes kerran vaikka kaupungilla? Joskus elämässä on vain mentävä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja tehtävä "oikein". Ota tapaamiseen joku täyspäinen ja henkisesti kypsä aikuinen ystäväsi tai sukulaisesi mukaan.

[/quote]

Juuri näin. Ihan hullua että aikuinen perheellinen ihminen ruikuttaa jostain hetken kestävästä tapaamisesta, kun se ei ole oikein kivaa. Kestät nyt vaan sen epämukavuuden ja teet kuten on OIKEIN, ap. Aikuisen täytyy välillä tehdä niin.

Ole aikuinen. Lupaa nuorelle yksi tapaaminen, vaikka kahvilassa. Sano suoraan, että tapaaminen tuo liian ikäviä muistoja mieleesi, vaikka nuori ei tietenkään ole siihen mitenkään syyllinen. Sen takia et halua muodostaa varsinaista tuttavuutta ko. nuoreen. Todennäköisesti käy niin että tuo yksi tapaaminen riittää myös nuorelle. Hän vaistoaa vastemielisyytesi tapaamiseen samaten kuin jonkinasteisen epätasapainosi, eikä halua enempää tutustua. Mutta sinä voit olla tyytyväinen, koska olet tehnyt sen, mitä sinulta odotettiin, eikä enempää tarvitse.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 10:42"]

Ole aikuinen. Lupaa nuorelle yksi tapaaminen, vaikka kahvilassa. Sano suoraan, että tapaaminen tuo liian ikäviä muistoja mieleesi, vaikka nuori ei tietenkään ole siihen mitenkään syyllinen. Sen takia et halua muodostaa varsinaista tuttavuutta ko. nuoreen. Todennäköisesti käy niin että tuo yksi tapaaminen riittää myös nuorelle. Hän vaistoaa vastemielisyytesi tapaamiseen samaten kuin jonkinasteisen epätasapainosi, eikä halua enempää tutustua. Mutta sinä voit olla tyytyväinen, koska olet tehnyt sen, mitä sinulta odotettiin, eikä enempää tarvitse.

[/quote]

En usko että hän ei haluaisi lisää tapaamisia vaikka lupaisin vain yhden tapaamisen.

Etkö sä ap ollu jo facebook kaverikin sen adoptioon annetun kanssa?

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 10:45"]

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 10:42"]

Ole aikuinen. Lupaa nuorelle yksi tapaaminen, vaikka kahvilassa. Sano suoraan, että tapaaminen tuo liian ikäviä muistoja mieleesi, vaikka nuori ei tietenkään ole siihen mitenkään syyllinen. Sen takia et halua muodostaa varsinaista tuttavuutta ko. nuoreen. Todennäköisesti käy niin että tuo yksi tapaaminen riittää myös nuorelle. Hän vaistoaa vastemielisyytesi tapaamiseen samaten kuin jonkinasteisen epätasapainosi, eikä halua enempää tutustua. Mutta sinä voit olla tyytyväinen, koska olet tehnyt sen, mitä sinulta odotettiin, eikä enempää tarvitse.

[/quote]

En usko että hän ei haluaisi lisää tapaamisia vaikka lupaisin vain yhden tapaamisen.

[/quote]

Mutta jos niin käy, sinulla on ihan täysi oikeus ja mahdollisuus kieltäytyä jatkotapaamisista. Tapaaminen kerran ei velvoita sinua mihinkään enempään. Sen sijaan se on todennäköisesti äärettömän tärkeä sille nuorelle. 

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 10:47"]

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 10:45"]

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 10:42"]

Ole aikuinen. Lupaa nuorelle yksi tapaaminen, vaikka kahvilassa. Sano suoraan, että tapaaminen tuo liian ikäviä muistoja mieleesi, vaikka nuori ei tietenkään ole siihen mitenkään syyllinen. Sen takia et halua muodostaa varsinaista tuttavuutta ko. nuoreen. Todennäköisesti käy niin että tuo yksi tapaaminen riittää myös nuorelle. Hän vaistoaa vastemielisyytesi tapaamiseen samaten kuin jonkinasteisen epätasapainosi, eikä halua enempää tutustua. Mutta sinä voit olla tyytyväinen, koska olet tehnyt sen, mitä sinulta odotettiin, eikä enempää tarvitse.

[/quote]

En usko että hän ei haluaisi lisää tapaamisia vaikka lupaisin vain yhden tapaamisen.

[/quote]

Mutta jos niin käy, sinulla on ihan täysi oikeus ja mahdollisuus kieltäytyä jatkotapaamisista. Tapaaminen kerran ei velvoita sinua mihinkään enempään. Sen sijaan se on todennäköisesti äärettömän tärkeä sille nuorelle. 

[/quote]

Niin tuntuu vaan kurjalta salaa järjestää tapaaminen.

Salaa? Nyt en ymmärtänyt. Eikö nykyinen perheesi tiedä nuoresta?

Ap on aika tumpelo, sille lapselle voisi sanoa ettei halua tavata. Itsekin olen antanut lapsen teinivuosina adoptioon vaikka parempi se olisi ollut abortoida. Lapsen täytettyä 18 hän lähetti minulle kirjeen, jossa kertoi itsestään ja olisi myös halunnut tavata. En vastannut ikinä mitään, joten en häntä joutunut myöskään tapaamaan. Ei todellakaan kiinnosta nähdä mitään teinivuosien virhettä saati alkaa selittelemään jollekkin tuntemattomalle kakaralle omista mielenliikkeistäni.

Adoption tarkoitus on nimenomaan se, ettei tartte olla tekemisissä lapsen kanssa. Ymmärrän sinua ap. Lapsella on jo vanhemmat, adoptiovanhemmat.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 11:00"]

Adoption tarkoitus on nimenomaan se, ettei tartte olla tekemisissä lapsen kanssa. Ymmärrän sinua ap. Lapsella on jo vanhemmat, adoptiovanhemmat.

[/quote]

Jos ei halua olla tekemisissä adoptioon antamansa lapsen kanssa, ei kannata ottaa tätä facebook-kaveriksi.