Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Adoptioon antama lapsi sanoi tulevansa käymään kylässä.
14.02.2014 |
Täytti 18v ja on tulossa käymään. En halua. En ole kertonut pienemmälle lapselle mitään hänestä.
Kommentit (80)
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 10:59"]
Salaa? Nyt en ymmärtänyt. Eikö nykyinen perheesi tiedä nuoresta?
[/quote]
Siis nykyinen mies tietää kyllä lapsesta mutta ehkä vielä joskus sopeutuu ajatukseen hänen olemassa olostaan vielä sitä ei ole tapahtunut,nuorempi lapsi ei tiedä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoittaa, "ettet halua sotkea perhettäsi tähän"? Nuoremman lapsen ymmärrän ettei hänen tarvitse tietää ihan kaikkea, mutta tietääkö nykyinen miehesi? Mikäli ei, ehkä hänelle olisi syytä kuitenkin kertoa sekin pala historiaa - salatut asiat kytevät ja jäävät jäytämään ikään kuin kyseessä olisi sinun häpeäsi, mitä se ei todellakaan ole.
Toisekseen ymmärrän kyllä dilemman. Ei ole mikään helppo kysymys, että pystyykö rakastamaan millään tasolla lasta jonka elämä on alkanut jostakin noin kauheasta. Kaikille helpointa olisi varmaan aikanaan ollut olla antamatta tietojaan tätä lasta odottamaan. Mutta nyt ne tiedot ovat lapsen käsissä toivona tälle lapselle itselleen, sille ei voi enää mitään.
En tiedä oletko kertonut lapsen syntyhistoriaa hänelle itselleen. Mikäli et ole, ole kiltti äläkä kerrokaan. Sinua raastaa, kuinka hirveistä asioista lapsi on saanut syntynsä. Lapsi on periaatteessa ihan samassa veneessä: ei hänkään koskaan saanut päättää, että hän haluaisi juuri näin syntyä, ja tässä hän nyt on.
Ehkäpä sinun olisi nyt tuen avulla syytä kuitenkin tavata tämä lapsi. Sinun ei tarvitse tuntea äidillisiä tunteita eikä edes rakastaa, mutta olet kuitenkin tärkeä osa tämän lapsen omaa historiaa ja identiteettiä. Anna hänelle edes pieni mahdollisuus tutustua juuriinsa, että voitte molemmin jättää asian taaksenne, poiki se sitten enemmän tapaamisia tai ei.
Mitä tiukemmin suljet menneisyytesi ovien taakse, sitä varmemmin se sieltä kummittelee.
Sanot, että olet mennyt elämässäsi eteenpäin. Voisitko antaa tälle nuorelle myös mahdollisuuden mennä elämässään eteenpäin? Tapaaminen voisi auttaa häntä siinä. Tuossa iässä identiteetti-kysymykset pyörivät vahvasti päässä ja biologisuus on asia, joka ei tule hänestä häviämään. Saatat olla puuttuva palanen hänen identiteettityössään. Olet aikuinen, anna nuorelle mahdollisuus!
Suomalaisella naisella ei oli äidinvaistoaa;antoi adoptioon ei kaduttaa eikä surettaa eikä mitään tunteitä..vaikka on raiskattu vaikka mikäää..Onko se milloinkaan lasten vikaa??? Eikö teissä ole sääliä tai KATUMUSTA sellaista normaalia joka kuuluu äidille-olettw kovia,tosi kovia!!!!!!!!!
AP, olet sairas kun jankkaat tätä täällä tasaisin väliajoin. Viimeksi jouluna kun tuli kortti.
Lapsesi haluaa sinulta hyväksyntää. Olet hylännyt hänet. Se on luonnollista ja ymmärrettävää. Toivota lapsi tervetulleeksi kotiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ongelma on, että ap antaa ristiriitaisia signaaleja. Hänen pitäisi päättää, mitä mieltä on, ja ilmaista se selkeästi myös lapselle.
Jos tapaaminen ja yhteydenpito tuntuu vaikealta ja vastenmieliseltä, ap:n ei olisi pitänyt myöskään hyväksyä lasta facebook-kaveriksi. Monella tapaa olisi reilua suostua tapaamaan lapsi, mutta ymmärrän kyllä, jos ap ei siihen pysty. Siinä tapauksessa asia pitäisi sanoa lapselle suoraan.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 09:14"]
Ei välttämättä.ehkä saannut rakkautta adoptiovanhemmilta? Ei me tiedetään ja jos suljet sinunkiin ovi niin autat lastasi huumeiden pariin jos hylkäät uudetaan ei voi tietää hän tilannetta...ei biologiset vanhemmat aina hyviä..ei hän muuten niin kiirehtisi sinun luoksesi..ehkä olet lapsesi viemeinen tilaisuus..hei älä syylistä itsensä!!!! Ota vastuu elämästä äläkä hylkää enää ketään. Sinulla vain taitaa jäi käymättä raiskauden liittyvä surutyö,lapsi ei ole missä nimessä syylinen isän tekoseista,ota sitä nuorta vastaan ystävänä.
[/quote]
Olet sekaisin. Mene pois tästä keskustelusta. Ihme kiihkoilija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 11:15"]
Olisit kirottu vaan! Vaikka annoit lastasi adoptioon niin onhan sulla ollut aika 18 v ajatella asioita. Sinä et ole ihminen vaan joku elukka sä et rakastat siitä sinun nuorinta lastaa vaan sulla on läheisriippuvuuden tunne häntä kohtaan ja yrität sekopäisesti antaa hänelle KAIKKI ensimmäisenkiin lasten edestä!!!! Hukutat hänet syylisyytesi ja huonon omatuntoosi-se ei ole rakkautta ap. Ole kirottu elukka.
[/quote]
:D :D :D Sä olet hauska!
Vaikka nyt sinua pelottaa ja tuntuu ahdistavalta, niin tapaamisesta voi seurata jotakin hyvääkin. Yleensä nuo asiat tulevat esille aivan liian myöhään, usein vasta vanhempien kuoleman jälkeen, jolloin sisaruksiin tutustuminen on paljon vaikeampaa, jolloin punnitaan myös omien vanhempien rehellisyys ja siksi on tärkeää olla avoin.
Olet ottanut jo suuren askeleen, kun olet kertonut asiasta miehellesi, lapset yleensä sopeutuvat uusiin asioihin hyvin ja luulen myös sukulaisten ja ystävien ymmärtävän tilanteen. Tilanteesi ei ole mitenkään harvinainen, paitsi missä olosuhteissa lapsi sai alkunsa ja ehkä siksi se tekee sinulle niin kipeää ja epäröit asiaa.
"Salaa? Nyt en ymmärtänyt. Eikö nykyinen perheesi tiedä nuoresta?
[/quote]
Siis nykyinen mies tietää kyllä lapsesta mutta ehkä vielä joskus sopeutuu ajatukseen hänen olemassa olostaan vielä sitä ei ole tapahtunut,nuorempi lapsi ei tiedä mitään.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just. Viimeksi pelkäsit, että lapsi ei tulisi käymään 18 vuotta täytettyään. Koita nyt jo päättää mitä haluat.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 09:39"]
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 09:34"]
En ymmärrä sinua. Sinä olet aikuinen, sinulla on sanojesi mukaan hyvä elämä. Miksi et voi laittaa omia tarpeitasi ja tunteitasi hetkeksi sivuun ja tavata tyttäresi edes kerran vaikka kaupungilla? Joskus elämässä on vain mentävä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja tehtävä "oikein". Ota tapaamiseen joku täyspäinen ja henkisesti kypsä aikuinen ystäväsi tai sukulaisesi mukaan.
[/quote]
Lapsi on kylläkin poika ja doptiovanhemmat tulisi varmasti tapaamiseen mukaan. Niin et tajua minua kun sinulla ei ole omaa kokemusta asiasta mutta jos olisi niin tajuaisit että olen jo kauan sitten mennyt elämässä eteenpäin enkä halua vanhoja haavoja repiä auki.
[/quote]
Minä osaan erittäin hyvin asettua sekä sinun että lapsesi asemaan, sillä on itse ollut vähän samalaisessa tilanteessa isäni salaisena au-lapsena. Tapasin sisaruspuoleni vasta aikuisena. Tiedän, että vaatii henkistä kanttia tavata. Ehdotin, että ottaisit ystävän mukaan itsellesi tueksi. Hienoa, että lapsesi ottaa myös aikuisen tukihenkilön mukaan. Ei elämässä voi mennä eteenpäin niin, että irtisanoutuu kaikesta vastuusta. Ei ole se eteenpäin menemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaha, adoptiojankkaaja iski taas. Suosittelen jankkaajalle terapiaa nettipalstalla jankkauksen sijaan, kun selvästi on tämä adoptioasia jäänyt ap:lta käsittelemättä pään sisällä.
Edellisiä topikkeja aiheesta:
http://www.vauva.fi/keskustelu/3901710/ketju/adoptioon_annettu_lapsi_lahetti_joulukortin
http://www.vauva.fi/keskustelu/1733799/ketju/lahettaisitko_rahaa_adoptioon_antamalle_lapsellesi
Miten muistan lukeneeni, että ap antoi lapsen adoptioon kun lapsi oli 3-4v. ei suinkaan mikään pikkuvauva. Muistan myös että kyseessä olis ollut avoin adoptio eli siis että ap ja adoptiovanhemmat tunsivat toisensa ja että yhteyksiä on pidetty koko lapsen lapsuuden ajan. Jotenkin muistelisin ap näin kertoneen. Antoi lapsen pois koska elämäntilanne oli huono, en muista aiemmin mainitun mistään raiskauksista ym. Ap ei vaan kyennyt lasta enää hoitamaan ja antoi sen siksi parempaan kotiin.
Miten tää tarina vaihtelee koko ajan? Onko tää joku kestoprovo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 08:38"]
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 08:37"]
Ei 18v sitten adoptioon annettu ole saanut yhteystietojasi ellet ole itse siihen suostunut.
[/quote]
On saanut,suostuimme siihen aikanaan ex-mieheni kanssa.
[/quote]
Eikös sen lapsen isä kuollut ja senhän oli yksi syy siihen miksi sen lapsen adoptioon annoitkin? Miten se kuollut isä oli nyt yhteystietojaan antamassa niille adoptiovanhemmille?
Koita nyt hei edes muistaa tarinasi pääseikat. Aiemmin sä olet väittänyt että annoit lapsen adoptioon koska elämäntilanteesi oli hyvin hyvin huono, osin senkin takia että lapsen isä kuoli. Nyt se onkin yllättäen hengissä tai ainakin on hautapaikkansa osoitteen sille teidän lapselle antanut. Muutenkin koko tarinassa on niin paljon virheitä, että lopeta jo. Sait huvisi ja hyvin jaksoit palstaa vedättää. Varmaan aika keksiä uusi tarina.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 13:09"]
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 08:38"]
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 08:37"]
Ei 18v sitten adoptioon annettu ole saanut yhteystietojasi ellet ole itse siihen suostunut.
[/quote]
On saanut,suostuimme siihen aikanaan ex-mieheni kanssa.
[/quote]
Eikös sen lapsen isä kuollut ja senhän oli yksi syy siihen miksi sen lapsen adoptioon annoitkin? Miten se kuollut isä oli nyt yhteystietojaan antamassa niille adoptiovanhemmille?
Koita nyt hei edes muistaa tarinasi pääseikat. Aiemmin sä olet väittänyt että annoit lapsen adoptioon koska elämäntilanteesi oli hyvin hyvin huono, osin senkin takia että lapsen isä kuoli. Nyt se onkin yllättäen hengissä tai ainakin on hautapaikkansa osoitteen sille teidän lapselle antanut. Muutenkin koko tarinassa on niin paljon virheitä, että lopeta jo. Sait huvisi ja hyvin jaksoit palstaa vedättää. Varmaan aika keksiä uusi tarina.
[/quote]
Siis elämäntilanne oli vaikea ja sitä lisäsi se että ex-mieheni oli kuolemansairas mutta syitä oli muitakin. Yhdessä ennen ex-mieheni kuolemaa allekirjoitimme adoptiopaperit niihin kun tarvitsee sekä bioäidin että bioisän allekirjoituksen.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 13:13"]
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 13:09"]
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 08:38"]
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 08:37"]
Ei 18v sitten adoptioon annettu ole saanut yhteystietojasi ellet ole itse siihen suostunut.
[/quote]
On saanut,suostuimme siihen aikanaan ex-mieheni kanssa.
[/quote]
Eikös sen lapsen isä kuollut ja senhän oli yksi syy siihen miksi sen lapsen adoptioon annoitkin? Miten se kuollut isä oli nyt yhteystietojaan antamassa niille adoptiovanhemmille?
Koita nyt hei edes muistaa tarinasi pääseikat. Aiemmin sä olet väittänyt että annoit lapsen adoptioon koska elämäntilanteesi oli hyvin hyvin huono, osin senkin takia että lapsen isä kuoli. Nyt se onkin yllättäen hengissä tai ainakin on hautapaikkansa osoitteen sille teidän lapselle antanut. Muutenkin koko tarinassa on niin paljon virheitä, että lopeta jo. Sait huvisi ja hyvin jaksoit palstaa vedättää. Varmaan aika keksiä uusi tarina.
[/quote]
Siis elämäntilanne oli vaikea ja sitä lisäsi se että ex-mieheni oli kuolemansairas mutta syitä oli muitakin. Yhdessä ennen ex-mieheni kuolemaa allekirjoitimme adoptiopaperit niihin kun tarvitsee sekä bioäidin että bioisän allekirjoituksen.
[/quote]
Joopa joo, uskoo ken tahtoo. Mä en usko enää sanaakaan, menee jo niin överiksi.
Niin ja onko sulla nyt sitten yksi vai kaksi lasta tän nykyisen kanssa? Kun välillä sulla on vaan yksi (tää 5v.) mutta välillä sulla on myös toinen lapsi? Miten sä tän selität? Oletko ehtinyt antaa sen toisen tässä välissä myös adoptioon?
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 09:56"]
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 09:51"]
Ex-miehen käytös ei ole lapsen syytä. Se, että olet antanut lapsen adoptioon kertoon varmasti 18-vuotiaallekin jo jotakin. Hän haluaa tavata sinut, toivottavasti suostut ja hän saa näin elämässään yhden asian päätökseen ja pääsee jatkamaan omaa elämäänsä.
Sinä voit tavata adoptioon antamasi lapsen yksin, ei siihen tilanteeseen ole mitään syytä sekoittaa muuta perhettä, jos et halua. Eikä ole pakko tavata kotona, tapaatte vaikka kahvilassa, mitään sen enempää ei tarvitse etukäteen luvata, vain se yksi tapaaminen. Voi olla, että se riittää teille molemmille ja asia ei jää kumpaakaan vaivaamaan.
[/quote]
No jos se olisikin vain se yksi tapaaminen mutta kun olen adoptiovanhempien kanssa keskustellut niin hän haluaisi enemmän,jatkuvia tapaamisia yms ja sellaisiin en voi nykyistä perhettäni sotkea.
[/quote]
Mistä tämä 18-vuotiaskaan voi tietää mitä hän haluaa, ette ole vielä kertaakaan tavanneet. Sinä voit aikuisena puhua hänelle, kertoa, että et halua sekoittaa pienempien lastesi elämää tällä asialla, joka muutenkin repii vanhat haavat auki. Yksityiskohtiin ei tarvitse mennä, eivät ne tee teille kummallekaan sen enempää hyvää.
Ehkä hän toivoo samanlaista jälleennäkemistä kuin "kadonneiden jälijillä" tai mikä sen tv-ohjelman virallinen nimi olikaan, mutta jos odotettua vastakaikua, kyyneleitä ja halauksia, ei tule sinun puoleltasi, niin miksi hän haluaisi jatkaa tapaamisia siinä tilanteessa. Parempi hänelle, että saa tämän asian selvitettyä. Näistä kommenteistasi päätellen on parempi myös sinulle, että tapaatte.
Miksi et ap sano lapselle ettet halua tavata?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 10:55"]
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 10:42"]
Ole aikuinen. Lupaa nuorelle yksi tapaaminen, vaikka kahvilassa. Sano suoraan, että tapaaminen tuo liian ikäviä muistoja mieleesi, vaikka nuori ei tietenkään ole siihen mitenkään syyllinen. Sen takia et halua muodostaa varsinaista tuttavuutta ko. nuoreen. Todennäköisesti käy niin että tuo yksi tapaaminen riittää myös nuorelle. Hän vaistoaa vastemielisyytesi tapaamiseen samaten kuin jonkinasteisen epätasapainosi, eikä halua enempää tutustua. Mutta sinä voit olla tyytyväinen, koska olet tehnyt sen, mitä sinulta odotettiin, eikä enempää tarvitse.
[/quote]
En usko että hän ei haluaisi lisää tapaamisia vaikka lupaisin vain yhden tapaamisen.
[/quote]
Mutta jos niin käy, sinulla on ihan täysi oikeus ja mahdollisuus kieltäytyä jatkotapaamisista. Tapaaminen kerran ei velvoita sinua mihinkään enempään. Sen sijaan se on todennäköisesti äärettömän tärkeä sille nuorelle.
[/quote]
Niin tuntuu vaan kurjalta salaa järjestää tapaaminen.
[/quote]
Sinusta tuntuu kurjalta joo, se on jo kuultu. Tee se silti, ja kestä hetkelliset kurjat tunteesi. Ei sille ole sillä lapselle väliä, järjestätkö tapaamisen salaa vai et, vaan vain sillä että saisi edes kerran tavata. Eikä sen tarvitse tapahtua kotonasi, voit sopia sen vaikka kahvilaan kaupungille.