Koska ootte viimeks olleet oikeasti onnellisia?
Siis sellainen pakahduttava onnentunne? Mä mietin, että mulla on se nyt ja rakastumisestahan se johtuu ja en muista koska viimeksi olen ollut näin onnellinen. Melkein pakahdun ja poksahdan.
Mikä teidät tekee onnelliseksi?
Kommentit (72)
Joskus vuonna 2008 tunsin onnen tunteen kun rakastuin. Elämä oli jopa ruusuista hetken (ollaan yhä yhdessä, mutta samaa tunnetta ei enää vaikka yhä rakastan). Olen ollut masentunut 7-8 vuotiaasta lähtien ja vanhempana tuli muitakin sairauksia, joten onnen tunteet vähissä.
Tunnen silti iloa tietyistä asioista. Onnea en.
Eilen. Katselin kun mies nukkui lasten kanssa sohvalla :)
Ihan pari päivää sitten. Sinkku olen, ei rakkausfiilareita vaan puhdas onnentunne omasta kauniista kodista ja siitä miten asiat on eron jälkeen muuttuneet paremmaksi.
Mä oon nyt oikeastaan onnellinen. Ihana rauhallinen lauantai, viritin terassille valot, laitoin kynttilät palamaan, illalla saunaan ja nyt pienet päiväunet.
Aina olen onnellinen joitakin poikkeuksellisia hetkiä lukuunottamatta.
Elo-syyskuun vaihteessa.
Olin juuri tullut uimasta ja istuin terassin portailla juomassa kahvia. Lämmin aurinkoinen aamu, piha täynnä kukkia, plugit korvissa kuuntelin äänikirjaa.
Sillä hetkellä ei puuttunut mitään, täydellisen onnelli en hetki
Viime kesänä kun jäin kesälomalle ja toissa kesänä suosikkibändini keikan jälkeen. Olin niin onnellinen, tuntui että olen ihan tyhjä.
Tällä viikolla. Olen ihastunut uuteen mieheen.
Tänään kun mentiin päiväunille sohvalle mieheni kanssa ja 5-kiloinen koiramme möngersi päällemme. Mies ja koira nukahtivat heti. Itse vain nautin siinä kasassa olosta, kyllä torkahdinkin lopulta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sut tekee onnelliseksi joka päivä?
Olen onnellinen siitä, että olen elossa. Aistien käyttö tuottaa iloa joka päivä. Jostain syystä opin jo lapsena haltioitumaan luonnosta, musiikista ja ylipäätään elämän kokemisesta. Voi olla, että pakenin aistien valtakuntaan vaikeita kotioloja.
Hääpäivänäni pari vuotta sitten. Pian häidemme jälkeen miehelläni todettiin vakava sairaus. Sen jälkeen onni on ollut vain kaukainen haave. Nyt onneksi alkaa vaikuttaa paremmalta ja uskallan jo hieman toivoa.
Lapsena joskus
Vuonna 2012 yhden syksyn
Vuonna 2015 kevät-syksyn
Rehellisesti, sitä superkutkuttavaa leijuvaa onnen tunnetta en ole sen jälkeen kokenut. Vaikka onkin mies löytynyt ja lapsi syntynyt jne. En tiedä voinko kokea sitä tunnetta kuin vaan vapaana ja vapaa en tule olemaan vuosiin
Pari vuotta sitten, tietenkin rakastuneena.
Tänään tunsin onnea, kun arestissa oleva teinipoikani laittoi kanssani ruokaa ja jutteli samalla, että oikeastaan on ihan mukava olla välillä vkl kotona.
2019 kesällä. Sairastuminen on vienyt elämältä pohjan pois.
Joskus lapsena ohimennen.