apua kissaihmiset!

Anna kissalle aikaa tutustua uuteen paikkaan ja teihin. Kyllä se vähitellen reipastuu! :)

anna nyt hyvä ihminen kissalle aikaa! 

Eli annan olla? Ei se kuitenkaan mikään villikissa ole :) voihan se tietysti olla ihan järkyttynyt muutosta ja tästä kaikesta äänistä yms. meillä kuitenkin 7,4 ja 1v lapset ja tosiaan kolme koiraa. Meinaat kuitenkaan ettei ole yli-ikäinen tottumaan?

Ja annan toki aikaa ja lapsetkin antaa :)

Aikaa, aikaa, aikaa. Kissa on vielä ihan lapsi, joka on siirretty eroon tutusta ympäristöstä, hajuista ja ihmisistä. Nyt vielä vieraiden koirien hajuja joka paikassa. Jos pentu on ollut kehräävä ja sosiaalinen aluperäisessä kodissa en nää syytä etteikö siitä sellainen tulisi myös uudessa kodissa :) Kotiutumiseen voi mennä päiviä tai jopa kuukausia. 

Ihan normaalilta kuulostaa. Kyllä kisu varmaan lähipäivinä saa lisää rohkeutta.

Kiitos! Ajattelin vaan kysyä kun ei ole ennen kissaa ollut että osaan toimia oikein. Nyt ajattelin pitää koirat vielä viikonlopun yli pois ja tutustutaan ihmisiin ensin. Ei nimittäin mikään ongelma näin toimia.

Kaikki kissat ovat eri luonteisia. Teille on sattunut se arka tapaus. Uskon että se tuosta vielä reipastuu, teillä on ne koirat siellä mikä hidastaa sopeutumista. Kissa katsos tuntee itsensä saaliiksi eikä uskalla oikein vapautua. Pystyttekö mitenkään laittamaan koiria kokonaan ulos joksikin aikaa, löytyykö häkkiä ja koppia? Kisu varmasti näyttää sitten teille paremmat puolensa, kun se rentoutuu. Nyt se joutuu elämään koko ajan jännityksessä. Minulla on kaksi kissaa, toinen on lyhytkarvainen maatiainen ja toinen pitkäkarvainen maatiaisen/rotukissan sekoite. Tämä perus maatiainen on arka myös tämän toisen kissan seurassa, ei oikein leiki, välillä on jopa syömättä. Osaa se välillä olla reipasinkin.Alistujaluontoinen. Mutta tämä pitkäkarvainen on sitten ihan eri maata. Leikkii, kaikkiruokainen, ei ranttuile. Se alistaa tätä toista kissaa, esim. ajaa pois raapimispuusta että se pääsee itse. Pitkäkaevainen ei tykkää sylittelystä tai rapsutuksista, se on niin itsenäinen. Silloin tällöin se tulee lähelle ja vaatii itse silityksiä, silloin sitten silitellään. Eli haluan sanoa eträ älä laita kissaa pois, ei se kissa luonteelleen mitään voi. Kaikki ovat erilaisia, ei kaikki kissat tykkää kaikista stereotyyppisistä asioista. Kissalla voi mennä kauan että se sopeutuu koiriin, ja se tapahtuu vain ajan kanssa. Nyt ei puhuta viikoista vaan kuukausista. Muistakaa helliä kisua ja antaa sillepaljon virikkeitä, kissat tykkää korkeista paikoista :) Anteeksi pitkä vastaus :D

Niin ja koirat tietenkin vain haistelee häkissä turvassa olevaa kissaa yksitellen enkä niitä laumana päästä kisun puolelle. Olen kyllä ihan haltioissani pikkuisesta.

Niin ei tietenkään kissa mitään luonteelleen voi :) sillä vaan ajattelin kysyä ettei turhaan joutuisi meillä kärsimään jos onkin liian kamala paikka. Ei se minua toki haittaa että arkailee..toki haluan sen pitää...ajattelin vaan kisun kannalta.

Meillä koirat on seurakoiria (paimenia) jotka toki ulkona ulkoilee mutta ei meillä ole edes aitoja ulkona saati häkkiä. Mutta olkoon kisu nyt tuolla toisella puolella ihan rauhassa ja tutustuu niihin huoneisiin ensin.

Käyt apteekista hakemassa sellasen pistorasiaan tökättävän purkin josta haihtuu ilmaan niitä poskiferomeja vai mitä ne nyt ikinä onkaan. Siskollani on kissoille sellainen ja auttaa kuulemma ja on hajuton

Voi herranen aika, kissa ollut teillä alle vuorokauden ja kuvittelet edes tietäväsi vielä mitään sen luonteesta? Kuvittele miten joko sinä itse tai lapsesi käyttäytyisitte, jos pitäisi yksin muuttaa uuteen kotiin. Olisiko yhden yön jälkeen täysi vauhti päällä, kaikkiin ja kaikkeen tutustuttu ja oikea luonne kaikkien näkyvillä? 

Antakaa kisun tutustua paikkoihin ja ihmisiin rauhassa ilman tuppautumista, kohdelkaa lempeästi ja ystävällisesti mutta ei riehakkaasti. Antakaa sille tilaa ja esim. ehdoton ruoka- ja vessarauha. Kun se ensin näkee, että saa hoitaa perustarpeensa rauhassa, rohkaistuu myös tutustumaan teihin. Herkkupaloja kädestä tarjoamalla voi houkutella ystävystymään, mutta ei senkään kanssa mikään kiire ole. Antakaa pennun tulla teidän luoksenne, esim. viereen istumaan tai lepäilemään, sitten voi tarjota rauhallisen silityksen. Jos pennun syntymäkodissa ei ole ollut pieniä lapsia, voit ehkä kuvitella miten pelottavia lapset ovat sen silmissä - äkkinäiset liikkeet, äkilliset ja kovat äänet. Selitä tämä isommille lapsille ja pyydä heitä liikkumaan ja puhumaan rauhallisesti kissan lähellä. Älä päästä kuopusta liikkumaan liian nopeasti kissaa kohti, jos tämä on ensimmäinen taapero kissan elämässä. 

Jos kissa on ihan oikeasti arka, mitä siis et voi vielä tietää, tarvitset vielä paljon lisää neuvoja. Siltikin siitä voi tulla teille ihana lemmikki jos vain otat nyt asioista selvää, et hätiköi etkä odota mahdottomia mahdottomalla aikataululla. 

Laitapa siihen sängyn viereen pari lelua, kangashiiri ja vaahtomuovipallo vaikka. Kissa alkaa niiden kanssa vähitellen tottua liikkumaan huoneessa. Kohta voit ottaa sen syliin ja rauhoitella sitä, ja näyttää muita huoneita. Yleensä kaksi pentua yhdessä on parempi kuin yksi, niistä on seuraa toisilleen ja ne leikkivät yhdessä rohkeammin talossa, joten hankkikaa toinen seuraksi.

Olen nähnyt monia tapauksia, joissa koirista ja kissoista on tullut parhaat ystävät. Joka kerran se on vaatinut aikaa. Pikkukissa on vasta tullut teille, joten sen tuttu elämä on jäänyt taakse, nyt on kaikki uutta ja outoa. Kissanne tarvitsee pissa- ja ruokarauhaa, rauhaa tutustua uuteen ympäristöön (koirat välillä pois, niiden innokkuus saattaa ensin pelottaa:). Tutustukaa toisiinne kaikessa rauhassa, istu lattialle jonkin matkan päähän ja juttele rauhallisesti kissalle. Ole vahvasti läsnä, kun koirat ja kissa tutustuvat toisiinsa. Hienoa, että annat koirien yksitellen tutustua kissaan. Olen aivan varma, että yhteiselostanne tulee mukavaa ja antoisaa, mutta älä kiirehdi. Hiljaa hyvä tulee:)