Kymmenen vuotias "sekosi". Mistä apua?

Soita päivystykseen. 

Jos tämä on totta, niin ainoat neuvoni joita erityislasten kanssa töitä tehneenä voin antaa, niin

- mies pitää kiinni lapsesta niin kauan että rauhoittuu. Siihen voi mennä 5 minuuttia, 15 minuuttia tai tunti.

- toinen vaihtoehto on, että soitat häkeen. Ilmoitat vain, että lapsesi ei voi hyvin ja riehuu kuin mielipuoli. Sen puolesta pääsette eteenpäin, vaikka neuvo tuntuukin tyhmältä. Ja ennen kuin kukaan pääsee sanomaan, ettei hätäkeskusta kiinnosta riehuva kymmenvuotias, niin olen joskus työni puolesta laittanut tuosta vanhemman käsiraudoilla kiinni patteriin ja rehtori soitti lanssin. Kyllä ne siellä neuvovat, jollei kohtaus mene ohitse.

Taustoja tietämättä en pysty sanomaan enempää.

Soita sosiaalipäivystykseen. Miksi sekosi?

2 jatkaa. Jos kuitenkin selviätte yön yli ilman apua niin soita aamulla paikkakuntasi perheneuvolaan josta saatte kasvatusapua ja jossa katsotaan mitä apua lapsenne ja perheenne tarvitsee.

Nyt mies pitää kiinni niin kauan kuin on tarve, sitten rauhoitutaan, itketään ja halitaan, jutellaan...

Puheet ja uhkaukset eivät nyt auta, kun tilanne on päällä!

Jos miehesi ei saa tilannetta haltuun, niin sitten poliisit paikalle, juttelevat ja saavat rauhan.

Näin mua ohjeistettiin, jos mikään ei auta. LS-ilmo siitä toki seuraa.

Juu hyvät neuvot, sosiaalipäivystys tai 112

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 20:11"]

Meillä erittäin haastava lapsi, jonka kanssa ollut usein ongelmia rajojen kanssa yms. Reagoi vahvasti ja on usein pienempänä ollut täysin pitelemätön. Jonkin aikaa ollut jo parempi aika. Mutta tänään sekosi...

Lapsi on nyt tunnin riehunut. Koitimme laittaa omaan huoneeseen jäähylle niin rikkoi oven. Nyt mies pitänyt lasta paikoillaan vartin ja koitettu saada häntä rauhoittumaan, että jäisi hetkeksi jäähylle ja sitten jutellaan. Heti kun lapsen päästää irti niin riehuminen jatkuu aivan holtittomana. Tulin itse jo pois paikalta, koska olen raskaana ja pelkään, että lapsi satuttaa riehuessaan minua. Tilanne on ihan kamala, mutta mihin tässä voi soittaa? Onko mitään tahoa joka voisi auttaa? Tilanne ei tästä paremmaksi muutu. Lapsi on aivan vauhkona. On yritetty puhua, on arestissa, takavarikoitu kännykkä yms. yms. 

Olen niin surulline ja neuvoton :(

[/quote]

Soita manaajalle. Ei tuossa enää muu auta. teillä asuu pahoja henkiä.

Meillä riehuva 3v ja oon miettinyt että naapuritvarmasti soittaisivat häkeen jos rupeisimme poikaa väkisin kiinni pitämään! Alkaa aina vaan kirkumaan kurkku suorana ja huutaa vaan apua.

Voimia ap teille, toivottavasti saatte omin keinoin rauhoittumaan! Tulethan kertomaan miten kävi.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 20:25"]Juu hyvät neuvot, sosiaalipäivystys tai 112

[/quote]

Sinun neuvosi sitten hyvät olivatkin.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 20:24"]

Nyt mies pitää kiinni niin kauan kuin on tarve, sitten rauhoitutaan, itketään ja halitaan, jutellaan...

Puheet ja uhkaukset eivät nyt auta, kun tilanne on päällä!

Jos miehesi ei saa tilannetta haltuun, niin sitten poliisit paikalle, juttelevat ja saavat rauhan.

Näin mua ohjeistettiin, jos mikään ei auta. LS-ilmo siitä toki seuraa.

[/quote]

LOOOOOOLLLLL!!!!!

Sosiaalipäivystyksen tavoittaa numerosta 112. 

112 on ainoa, jos ette itse saa tilannetta laukeamaan.

Onko tuosta kiinnipitämisestä joskus ollut apua? Ainakin meillä on pahentanut vain asiaa.

10-vuotiasta ette saa kuriin ilman poliisia. Jossakin mennyt pieleen...

Mitä te sille lapselle teitte?

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 20:34"]

Onko tuosta kiinnipitämisestä joskus ollut apua? Ainakin meillä on pahentanut vain asiaa.

[/quote]

No sitten on apua, jos se lapsi alkaa satuttamaan tai hajottamaan, ei se mikään LOOOOL ole.

Soita kriisikeskukseen ja lapsihan selvästi tarvitsee apua, ehkä psykiatrista hoitoakin.

Mikä ihme lasta vaivaa jos käyttäytyy noin :O

Tehkää ihan mitä tahansa muuta kuin mitä eerikalle tehtiin. Pakko kai sen on joskus väsyä. Voimia.

Ap on takaisin linjoilla....

Melkein 1,5h siihen meni, että lapsi rauhoittui. 

Hän on tosiaan ollut koko elämänsä todella haastava lapsi. Ensimmäisen luokan aikana kävimme koulupsykologilla, koska lapsi piti aina väkisin kahden aikuisen voimin raahata kouluun. Kerran kannettiin kouluun yöpuvussa ja rehtori tuli ottamaan vastaan. Ei yksinkertaisesti saatu häntä pukeutumaan eikä kuriin. Oli tällöinkin aivan hysteerinen. Tämä johti siis koulupsykologilla käynteihin, joista luovuttiin kun koulun käynti alkoi sujumaan. 

Toki ymmärrän, että lapsellani on henkistä taakkaa, koska ei voi tavata juuri lainkaan enää biologista isäänsä ja tämän takia olemmekin puhuneet, että hänen pitäisi käydä taas keskustelemassa psykologin kanssa. Emme vain ole "tehneet asialle mitään", koska ollut rauhallisempi aika ja itse toivoin, että lapsi olisi vähän kasvanut riehumisesta ohi. Mutta nyt pari kuukautta ollut viitteitä, että häiriökäyttäytyminen palaa kuvioihin.

Huomenna soitamme koulupsykologille ja käydään juttelemassa. Olen itse tämän iltaisesta henkisesti täysin loppu. En edes haluaisi mennä tytön kanssa samaan iltapala pöytään. En edes haluaisi nähdä koko lasta. En kestä kun muuttuu väkivaltaiseksi. Luulin, että tästä olisi päästy jo :( Välillä oikeasti pelkään, että raivossaan vaan tekee jotain. Kerran sanoinkin tytölle, että mitä jos raivostut kesken kokkailun ja veitsi kädessä. Tämä sai lapsen ensimmäistä kertaa näkyvästi miettimään sitä, että mihin päätön raivoaminen voi johtaa. Silti ensimmäistä kertaa tänään pelkäsin oikeasti syntymättömän lapsenkin puolesta kun riehui.

Tämän iltainen tilanne siis johtui siitä, että olimme sopineet kotiintuloajaksi klo 19, jolloin saapuikin kaverin kanssa kotiin. Olisi halunnut lähteä kaverin kanssa vielä pyöräilylenkille emmekä päästäneet. On joskus saanut olla puoli kahdeksaan ja kahdeksaankin asti ulkona, mutta tänään oli tiukempi aika, koska on ollut koko viikon vähän levoton. Lähetimme ystävällisesti kaverin kotiin ja sanoimme, että huomenna voisivat mennä. Tästä se riemu sitten repesi. Ja tosiaan iltapäivällä jo juttelimme ja sovimme tytön kanssa yhdessä, että tänään on aikaisempi kotiintuloaika, että voimme viettää rauhallisen illan ja lukea vaikka illalla yhdessä. No kello on melkein yhdeksän. Tyttö meni nyt suihkuun, mies siivoaa lapsen raivossan tekemiä sotkuja ja minä pillitän makuuhuoneessa.