Mitä hyötyä on pariskunnan yhteisistä rahoista?

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 19:08"]

Ennen yhteen muuttamista kummallakin on omat tulonsa, omat tilinsä ja joidenkin yhtesten menojen lisäksi myös omat menonsa. Mitä käytännön etua saavutetaan sillä, että kaikki rahat ohjataankin samaan kasaan, josta maksetaan sekä yhteiset että omat menot? Miksi tällaiseen muutokseen kannattaisi ryhtyä?

[/quote]Siksi että ei tule tällä palstalla yleistä tilannetta että kun toisen tulot romahtavat, se toinen näkee nälkää ja lapset myös ja toinen mennä porskuttaa.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 09:18"]

Opiskelijapoikani tienaa noin 4000 e/kk. Hän tekee töitä joskus 60 tuntia viikossa, joskus ei yhtään. Olennaista kuitenkin on se, että hän näkee vaivaa saadakseen rahansa.

Tyttöystävänsä ei käy töissä. Opiskelu on kuulemma tärkeämpää. Molemmat ovat opintojensa loppuvaiheessa.

Tyttöystävän mielestä heidän pitäisi muuttaa yhteen ja perustaa perhe, jossa kaikki on yhteistä. Suomennos: hän saisi pojan palkkarahat käyttöönsä.

Onneksi poikani on kasvatettu siihen, että nainenkin voi olla itsenäinen ja elättää itsensä.

[/quote]

Nämähän ovat vain erilaisia arvoasetelmia. Teidän perheessä arvostetaan rahaa ja lapset on kasvatett samaan arvomaailmaan. Mutta ei se ole ainoa arvomaailma mitä ihmisillä saa olla.

Jossain toisessa perheessä arvona on perhe ja raha näyttelee vain sellaista osaa, että sitä pitää olla sen verran kuin tarvitaan, mutta se ei ole kaikki kaikessa.

Selvähän se on, että noin erilaisilla arvoilla elävillä ei parisuhde toimi helposti. Helpompaa on, jos löytää sellaisen kumppanin, joka jakaa samat arvot.

Mutta ei voida myöskään sanoa, että toinen arvo olisi jotenkin absoluuttisesti toista parempi. Sinä luonnollisesti kannatat poikasi arvomaailmaa, kun olet hänet siihen kasvattanut. Mutta ei se tee muiden arvoista vääriä tai huonoja.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 00:32"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 23:32"]

Muuten vaikuttaisi selvältä, ettei rahojen yhdistämisestä ole mitään hyötyä. Yhteisten menojen maksaminen tulojen suhteessa joko yhteiseltä taloustililtä tai omilta tileiltä on selvin ja oikeudenmukaisin vaihtoehto. -ap

[/quote]

Minä lasken helppouden hyödyksi. Plus että kun on yhteiset rahat, se alleviivaa sitä, että avioliitossa ollaan me, eikä minä ja sinä. Ei lasketa kuinka monta juustoviipaletta toinen laittaa leivän päälle ja laittaako vielä kinkkuakin lisäksi. Eikä tehdä numeroa siitä kuka on maksanut mitäkin ja milloin. Miten nuo talousrahoihin osallistumisetkin määritellään jos toinen on kovempi syömään? Turha nipotus ei avioliittoon kuulu.

Uusperheissä on sitten asia erikseen, kun on mun lapset, sun lapset ja meidän lapset. Yritä siinä sitten luovia, minkä verran maksetaan minkäkin lapsen menoja. Ydinperheessä ollaan kaikki samaa porukkaa ja se mikä vanhemmilta säästyy, jää lapsille. Niin kauan kun puhutaan perheen sisäisistä tuloista ja menoista, ei ole niin väliä mikä tulosyksikkö sen tuloksen tekee ja mikä kustannuspaikka ne rahat käyttää, kunhan kaikilla on hyvä olla. Ja jos on niukkuutta, sitä jaetaan tasaisesti kaikille.

[/quote]Meillä oli uusperheessäkin yhteiset rahat ja kaikki meni hyvin siihen asti kun miehen veli erosi. Mies sai (veljen katkeruuden innoittamana) päähänsä että perhe imee hänen kaikki rahansa (daa, se imi myös minun kaikki rahani, meillä oli saman kokoinen palkka eikä mikään huono edes) joten erosimme ja mies sai pitää ihan itse kaikki rahansa, maksoi elareita kahdesta lapsesta 170 euroa mutta kumma kyllä rahat eivät riittäneet läheskään niin hyvin kuin olessamme yhdessä. Nyt hänellä on uusi uusperhe ja miehelle ei jää mitään rahaa omaan käyttöön, nyksällä on paljon pienempi palkka kuin minulla joten mies elättää koko perheen ja maksaa normaalit elarit, 320 euroa kahdesta lapsesta minulle. Minulla taasen elintaso nousi vaikka päädyin yksinhuoltajaksi, miehellä oli aika kalliit kulutustottumukset nähtävästi.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 22:31"]

Kertokaa nyt oikeasti miten tuo "yhteiset rahat" -systeemi toimii!

Mä voin ainakin omaan parisuheteseeni kuvitella tilanteen, jossa toinen haluaa ostaa uudet silmälasit (à 1000eur) vähän niin kuin huvikseen, siis vaihtaa trendikkäämpiin pokiin. Ja toinen pitää tätä typeränä, rahanhaaskuuna, koska vanhoissakaan laseissa ei ole mitään vikaa. Miten menetellään?

Tai jos toinen haluaa maksaa omaisuuksia Elixian jäsenyydestä kun toisen mielestä olisi fiksumpaa juosta ulkona, se on ilmaista.

Tai jos toinen haluaa uuden iPhonen (800eur?) kun taas toisen mielestä älypuhelimet ovat turhuutta ja raha olisi fiksumpi käyttää golfloman (henkilökohtainen, toinen ei pelaa) kustannuksiin?

Tai jos toinen tykkää ostella kirjoja ja toinen suosii kirjastoa?

Tai jos toinen ostaa Filippa K:ta kun toiselle käy H&M?

Jos toinen haluaa herkutella pienmeijerin juustolla kun toinen vetää 17% muoviPolaria?

Jos toinen haluaa ostaa luomua ja reilua kauppaa ja toinen Xtraa ja Euroshopperia?

Vai voiko olla kaksi niin  identtisesti ajattelevaa ihmistä, että mielihalut ja kulutustottumukset ja arvostukset menevät 100% yksiin.
Olettaisin kuitenkin, etät usein toinen on tuhlaavaisempi ja toinen tarkempi ja ihmiset haluavat satsata eri asioihin. Minua ainakin sieppaisi, jos puolet minun tuloistani tienaava mies shoppailisi minun palkkapäivänäi uuden iPhonen ja tablettitietokoneen ja Bossin puvun ja taulutelkkarin ja sitten joutuisi loppukuun venyttämään penniä, jotta rahaa riittää edes siedettävään ruokaan. Helpsoti menisi vahtaamiseen (SINÄ ostit sen ja sen, nyt MINÄ saan sitten hakkia näill rahoilla tämän ja tuon.).

[/quote]

Eihän noissa sinun ihmettelyissäsi ole kyse yhteisistä rahoista. Siinähän ongelmana on yli varojen eläminen. Ei rahojen yhteen laittaminen tarkoita sitä, että samalla hetkellä aletaan elämään yli varojen niin, että joudutaan venyttämään penniä, jotta saadaan ruokaa.

Eikä yli varojen elämistä poista se, että rahat on erilliset. Jos puoliso tuhlaa kaikki rahansa tabletteihin ja iPhoneihin, niin pakko sun kai se on ruokkia sun omilla rahoilla joka tapauksessa. Miksi miehen elektroniikkaostokset eivät häiritse erillisissä rahoissa? Miksi ne yhteisissä rahoissa alkavat häiritsemään?

Sitten toki, jos puolisoista jommalla kummalla on sellainen ongelma, että tulee ostohulluus, jos näkee tilillä palkkapäivänä kahden palkan verran rahaa, niin se on eri asia. Mutta useimmilla ei ole sellaista ongelmaa, ettei hallitse rahankäyttöään, jos kahdet palkat on samalla tilillä.

Yhteinen tili on ensiksikin luottamuksen osoitus. Toiseksi se yksinkertaistaa perheen talouden. Minulle tulee heti mieleen jos joku ei ole halunnut yhteisiä rahoja puolisonsa kanssa että hänen raha-asioissaan on ongelmia. Siihen ei ole mitään järkevää syytä että saman katon alla asuva pariskunta ei yhdistäisi rahojaan. Rahat ovat yhteisellä tilillä myös omia vaikka niitä ei eritellä. Jos nyt sattuisi avioero vaikka tulemaan niin voi alkaa käyttämään sitten toista tiliä.

No toivottavasti tämä ei teidän kohdalle osu, mutta jos teistä toinen kuolee yhtäkkiä, kaikki varat mitkä on pelkästään sen kuolleen nimellä olevalla tilillä, on kuolipesän omaisuutta eli ei siis lesken käytettävissä. Kun rahat on yhteisellä tilillä ne on sun rahojasi ei kuolinpesän (= lasten).

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 10:23"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 22:31"]

Kertokaa nyt oikeasti miten tuo "yhteiset rahat" -systeemi toimii!

Mä voin ainakin omaan parisuheteseeni kuvitella tilanteen, jossa toinen haluaa ostaa uudet silmälasit (à 1000eur) vähän niin kuin huvikseen, siis vaihtaa trendikkäämpiin pokiin. Ja toinen pitää tätä typeränä, rahanhaaskuuna, koska vanhoissakaan laseissa ei ole mitään vikaa. Miten menetellään?

Tai jos toinen haluaa maksaa omaisuuksia Elixian jäsenyydestä kun toisen mielestä olisi fiksumpaa juosta ulkona, se on ilmaista.

Tai jos toinen haluaa uuden iPhonen (800eur?) kun taas toisen mielestä älypuhelimet ovat turhuutta ja raha olisi fiksumpi käyttää golfloman (henkilökohtainen, toinen ei pelaa) kustannuksiin?

Tai jos toinen tykkää ostella kirjoja ja toinen suosii kirjastoa?

Tai jos toinen ostaa Filippa K:ta kun toiselle käy H&M?

Jos toinen haluaa herkutella pienmeijerin juustolla kun toinen vetää 17% muoviPolaria?

Jos toinen haluaa ostaa luomua ja reilua kauppaa ja toinen Xtraa ja Euroshopperia?

Vai voiko olla kaksi niin  identtisesti ajattelevaa ihmistä, että mielihalut ja kulutustottumukset ja arvostukset menevät 100% yksiin.
Olettaisin kuitenkin, etät usein toinen on tuhlaavaisempi ja toinen tarkempi ja ihmiset haluavat satsata eri asioihin. Minua ainakin sieppaisi, jos puolet minun tuloistani tienaava mies shoppailisi minun palkkapäivänäi uuden iPhonen ja tablettitietokoneen ja Bossin puvun ja taulutelkkarin ja sitten joutuisi loppukuun venyttämään penniä, jotta rahaa riittää edes siedettävään ruokaan. Helpsoti menisi vahtaamiseen (SINÄ ostit sen ja sen, nyt MINÄ saan sitten hakkia näill rahoilla tämän ja tuon.).

[/quote]

Eihän noissa sinun ihmettelyissäsi ole kyse yhteisistä rahoista. Siinähän ongelmana on yli varojen eläminen. Ei rahojen yhteen laittaminen tarkoita sitä, että samalla hetkellä aletaan elämään yli varojen niin, että joudutaan venyttämään penniä, jotta saadaan ruokaa.

Eikä yli varojen elämistä poista se, että rahat on erilliset. Jos puoliso tuhlaa kaikki rahansa tabletteihin ja iPhoneihin, niin pakko sun kai se on ruokkia sun omilla rahoilla joka tapauksessa. Miksi miehen elektroniikkaostokset eivät häiritse erillisissä rahoissa? Miksi ne yhteisissä rahoissa alkavat häiritsemään?

Sitten toki, jos puolisoista jommalla kummalla on sellainen ongelma, että tulee ostohulluus, jos näkee tilillä palkkapäivänä kahden palkan verran rahaa, niin se on eri asia. Mutta useimmilla ei ole sellaista ongelmaa, ettei hallitse rahankäyttöään, jos kahdet palkat on samalla tilillä.

[/quote]

Meillä on hieman tällainen tilanne ilman yli-varojen-elämistä. Tienaamme molemmat sen verran hyvin ja olen kerryttänyt säästöjä, jotta voin ilman ongelmia jäädä myös hoitovapaalle (miehellä vielä isommat säästöt, jotka otetaan käyttöön esim. isompaa asuntoa hankittaessa). Mieheni pihistelee paljon enemmän kuin minä, vaikka itsekään en mikään himoshoppailija ole. Nyt voin kuitenkin omilla rahoillani hyvällä omallatunnolla ostaa uudet kengät tai uudet housut ilman, että tarvii selitellä niitä miehelle.

Yhteiset menot, kuten sähkölaskut, lainan lyhennykset, vakuutukset ym. menevät yhteiseltä tililtä, johon molemmat siirtävät kuukausittain rahaa (nettipankissa siirron saa tehtyä automaattiseksi siten, ettei sitä tarvi kaiken aikaa olla tekemässä vaan esim. kerran vuodessa. Huomautus sille, joka tämän koko hankalaksi). Nyt kotiäitinä laitan yhteiselle tilille hieman vähemmän rahaa kuin mies, mutta tietenkin valinta siitä, että jään hetkeksi kotiin on yhteinen ja palkka-ajan säästöilläni maksan edelleen lähes puolet ja omat menoni.

Ehkä tämä toimii meillä myös siksi, että tuloissa ei hirvittävän suuria eroja ole ja molemmat tienaamme riittävästi (paitsi nyt kun olen kotiäitinä ainakin hetken, mutta siihenkin olemme varautuneet etukäteen). Perheenä tietenkin kumpi vaan ottaa tarvittaessa vastuun kuluista ja laskuista, ei niistä tarvi riidellä. 

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 10:53"]

No toivottavasti tämä ei teidän kohdalle osu, mutta jos teistä toinen kuolee yhtäkkiä, kaikki varat mitkä on pelkästään sen kuolleen nimellä olevalla tilillä, on kuolipesän omaisuutta eli ei siis lesken käytettävissä. Kun rahat on yhteisellä tilillä ne on sun rahojasi ei kuolinpesän (= lasten).

[/quote]

Yhteinen tili on TAI-TILI

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 19:16"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 19:14"]

Isomalle pääomalle saa suhteessa isomman tuoton kuin pienelle. Se alkaa kasvaa korkoa korolle nopeammaassa tahdissa.

[/quote]

Erilliset rahat eivät mitenkään estä yhteisiä sijoituksia. Tilillä makuuttamista nyt ei voi sijoittamisena pitääkään. -ap

[/quote]

Erittain samaa mielta AP:n kanssa. Lisaksi AP:n lainaama kommentti ei pida paikkaansa. Jos on kaksi tilia, kummallakin 1000EUR, tai yhdella tililla on 2000EUR, suhteellinen ja absoluuttinen tuotto on taysin sama molemmissa tapauksissa. Korkoa korolle efekti ei vaikuta tuohon millaan tavalla. ok?

Tässä ketjussa on esitetty nähdäkseni vain kaksi hyötyä, ja kumpikin niistä pätee vain tietyssä tilanteessa.

1. Jos rahaa on käytettävissä niin vähän, että kaikki tai lähes kaikki kuluu välttämättömiin yhteisiin menoihin, voi olla yksinkertaimpaa maksaa vain kaikki samalta tililtä.

2. Jos toisella ei ole juuri lainkaan tuloja, voi olla psykologisesti helpompaa katsoa rahojen olevan yhteisessä käytössä kuin maksaa köyhemmälle tulonsiirtona  "kuukausirahaa". omia menoja varten.

Muuten vaikuttaisi selvältä, ettei rahojen yhdistämisestä ole mitään hyötyä. Yhteisten menojen maksaminen tulojen suhteessa joko yhteiseltä taloustililtä tai omilta tileiltä on selvin ja oikeudenmukaisin vaihtoehto. -ap

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 23:32"]

Tässä ketjussa on esitetty nähdäkseni vain kaksi hyötyä, ja kumpikin niistä pätee vain tietyssä tilanteessa.

1. Jos rahaa on käytettävissä niin vähän, että kaikki tai lähes kaikki kuluu välttämättömiin yhteisiin menoihin, voi olla yksinkertaimpaa maksaa vain kaikki samalta tililtä.

2. Jos toisella ei ole juuri lainkaan tuloja, voi olla psykologisesti helpompaa katsoa rahojen olevan yhteisessä käytössä kuin maksaa köyhemmälle tulonsiirtona  "kuukausirahaa". omia menoja varten.

Muuten vaikuttaisi selvältä, ettei rahojen yhdistämisestä ole mitään hyötyä. Yhteisten menojen maksaminen tulojen suhteessa joko yhteiseltä taloustililtä tai omilta tileiltä on selvin ja oikeudenmukaisin vaihtoehto. -ap

[/quote]

Samaa mielta taas - kohdan 1 hyodyt korostuvat hieman, jos puolisoiden palkanmaksupaivat ovat kovin eri aikaan kuusta tai tulot ovat perati muutoinkin epasaannolliset.

Hyvä lisäys. -ap

AP on ilmeisesti asiaa pohtinut jonkin verran itse, miten menee nuo hommat nykyaan?

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 22:31"]

Kertokaa nyt oikeasti miten tuo "yhteiset rahat" -systeemi toimii!

[/quote]

Tietenkin se edellyttää vastuullisuutta ja yhteen hiileen puhaltamista. Jos yksi on pihi ja seurustelee tuhlarin kanssa, niin ei siitä avioliittoa synny. Veljeltäni meni useampikin varakas tyttöystävä vaihtoon, kun nämä elivät tuhlailevasti, vaikka omilla rahoilla shoppailivatkin. Vasta kun löytyi järkevä rahankäyttäjä, sen kanssa perusti perheen.

Meillä yhteiset rahat toimii niin, että kaikki tulot menee samalle tilille ja sieltä maksetaan laskut. Pikkujutuista ei tarvitse toiselle tilittää, mutta isommista hankinnoista keskustellaan yhdessä. Meillä minä hoidan juoksevat raha-asiat ja hoidan sijoitukset, joten olen aina rahatilanteesta kartalla. Jos miehellä on jotain suurempaa rahanmenoa suunnitteilla, hän tarkistaa ensin minulta, onko meillä rahaa. Ja myös toisinpäin - jos jostain syystä (vaikka työmatkan hotellilaskujen vuoksi) luottokortti alkaa olla tapissa, minä ilmoitan miehelle että kohta paukkuu luottoraja, käytä toista korttia.

Meillä mies on ollut pääasiallinen rahantuoja enimmän osan meidän liiton ajasta ja vaikka saankin vapaasti tehdä ostoksia, minulla on kuitenkin sellainen oma rajoitin päällä, etten kehtaa ihan törkeästi toisen rahoja tuhlailla. Myöskään mies ei tietenkään pääse elämään yhtä leveää elämää kuin jonkun hyväpalkkaisen naisen mies, joten olen yrittänyt välillä kannustaa miestä ostamaan itsellensä jotain kivaa, koska minusta hän on sen ansainnut. Mies kyllä kuluttelee rahoja paljon vapaamielisemmin kuin minä ja minusta se on ihan ok, että hän ostelee urheiluvaatetta ja muuta, mitä kokee tarvitsevansa. Minultakaan ei mitään puutu, vaikken niin paljon rahaa käytäkään. Tyttöä tulee hemmoteltua enemmän, sekä minun että miehen.

Kaikki isommat jutut tulee suunniteltua yhdessä ja niistä keskustellaan kunnes päästään yksimielisyyteen. No joskus tulee pieniä väärinkäsityksiä ja pientä napinaa, mutta ei niistä riitaa saada aikaiseksi. Ja ravintolassa mulla on vakiovitsinä, että "mä voin tarjota", kun maksan Rouva-Visalla.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 23:32"]

Muuten vaikuttaisi selvältä, ettei rahojen yhdistämisestä ole mitään hyötyä. Yhteisten menojen maksaminen tulojen suhteessa joko yhteiseltä taloustililtä tai omilta tileiltä on selvin ja oikeudenmukaisin vaihtoehto. -ap

[/quote]

Minä lasken helppouden hyödyksi. Plus että kun on yhteiset rahat, se alleviivaa sitä, että avioliitossa ollaan me, eikä minä ja sinä. Ei lasketa kuinka monta juustoviipaletta toinen laittaa leivän päälle ja laittaako vielä kinkkuakin lisäksi. Eikä tehdä numeroa siitä kuka on maksanut mitäkin ja milloin. Miten nuo talousrahoihin osallistumisetkin määritellään jos toinen on kovempi syömään? Turha nipotus ei avioliittoon kuulu.

Uusperheissä on sitten asia erikseen, kun on mun lapset, sun lapset ja meidän lapset. Yritä siinä sitten luovia, minkä verran maksetaan minkäkin lapsen menoja. Ydinperheessä ollaan kaikki samaa porukkaa ja se mikä vanhemmilta säästyy, jää lapsille. Niin kauan kun puhutaan perheen sisäisistä tuloista ja menoista, ei ole niin väliä mikä tulosyksikkö sen tuloksen tekee ja mikä kustannuspaikka ne rahat käyttää, kunhan kaikilla on hyvä olla. Ja jos on niukkuutta, sitä jaetaan tasaisesti kaikille.