Mitä hyötyä on pariskunnan yhteisistä rahoista?

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 19:08"]

Ennen yhteen muuttamista kummallakin on omat tulonsa, omat tilinsä ja joidenkin yhtesten menojen lisäksi myös omat menonsa. Mitä käytännön etua saavutetaan sillä, että kaikki rahat ohjataankin samaan kasaan, josta maksetaan sekä yhteiset että omat menot? Miksi tällaiseen muutokseen kannattaisi ryhtyä?

[/quote]

Oltiin miehen kanssa 18-vuotiaita kun ruvettiin kimppaan 25 vuotta sitten. Kumpikin opiskeli, ei tuloja ja omaisuutta. Kaikki on kerrytetty yhdessä ja yhteisellä pääomalla. Toinen tienaa nyt enemmän kuin toinen, toinen oli pitkään lasten kanssa kotona. Ainut mikä tässä on meistä järkevää, on yhteinen talous ja omaisuus.

Ymmärrän jos yhteen mennään nelikymppisenä niin omat varat ja rahat voi olla hyvä idea. 

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 19:42"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 19:30"]Muuten, kyllä meillä on yhteiset rahat, vaikka tilit onkin erilliset.

[/quote]

Meillä myös. Koskaan ei vielä ole tämän 13 v avioliiton aikana tullut tilannetta jossa olisi riidelty rahasta enkä voi kuvitella, että perheessä laskettaisiin osuuksia tai oltaisiin tarkkoja juuri minun osuuksistani, ei vaan voi käsittää. Ehkä meillä vaan on sitten rahankäyttötavat ja keskinäinen luottamus harvinaisen samanlainen ettei riitoja tule eikä oo tullut, vaikea kuvitella tilannetta jossa toinen miettisi että mutta kun minä maksoin jo sähkön, maksa sinä tuo. Me ollaan yhdessä tässä, ei oo sun tai mun rahoja. Tilit on kuitenkin erillään, ei mitään periaatteellistas syytä mut ei oo nähty syytä yhteistää niitä, siirrellään jos tarttee. Nyt kun alkanut hetkellisesti jäädä säästöön rahaa se isompien summien makuutustili, joka on siis aika uusi, on yhteinen.

[/quote]Siitähän ne riidat tulevatkin jos itse maksaa enemmän mitä toinen. Kaikista paras jos kumpikin töissä että tietyt menot puoleksi, sitten on omat laskut . Loppu jää jos jää niin se on sitten omaa .Eikä tarvi olla velvollinen kertomaan paljonko sulla on rahaa.

Täällä on perusteltu jo niin hyvin, ettei mulla ole syytä lisätä mitään.

Meillä on hteiset rahat ja se on toteutettu niin, että molemmilla on omat tilit, mutta kummallakin on molempiin tileihin käyttöoikeus (ihan pankissa järjestetty). Ei olla mitenkään eritelty maksuja, vaan sieltä maksetaan missä on. Tämä on vaan niin älyttömän helppoa :)

 (nettipankissa siirron saa tehtyä automaattiseksi siten, ettei sitä tarvi kaiken aikaa olla tekemässä vaan esim. kerran vuodessa. Huomautus sille, joka tämän koko hankalaksi).

Kiitos huomautuksestasi. Minä voinen sitten huomauttaa takaisin, että kuten sanoin, niin olemme yrittäjiä. Meillä ei ole säännöllisiä kuukausituloja, joten automaattimaksu ei toimi, kun tilillä ei ole aina samana päivänä kuukaudesta tiettyä määrää rahaa.

Ilmeisesti se on ihan mahdotonta joillekin ymmärtää, että yhteinen tili on joillekin pariskunnille selkeästi helpompi ja toimivampi vaihtoehto.

Ja minä kyllä ostan niillä yhteisellä tilillä olevilla omilla rahoillani uudet kengät ja housut täysin puhtaalla omallatunnolla. Enkä tajua miksi minun pitäisi miehelleni omista ostoksistani sen kummempaa selitellä.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 09:38"]

Kukaan ei kehtaa suoraan tunnustaa sitä, että tottakai yhteisestä tilistä tulee naiselle enemmän hyötyä, koska miehen palkka on suurempi kuin naisen.

[/quote]

Tämähän se näissä on jujuna. Paasataan, että me ollaan Perhe Oy Ab mutta sitten kuitenkin "ärsyttäisi, jos MUN palkka hupenisi johonkin miehen harrastusvehkeisiin".

Eli yhteiset rahat toimii niin kauan kun mies tienaa enemmän. Ja raha ei ole tärkeää, vaan rakkaus, mutta mies lempataan heti jos se ei anna rahojaan naisen käyttöön :D

Meilläkin on yhteinen tili ja yhteiset rahat olleet koko yhdessäolomme ajan (16v). Ei me osattais enää varmaan ajatellakaan niin että talouteen tuleva raha kuuluisi enemmän jommallekummalle. Tilille vain tulee mitä tulee (palkat, tuet, lapsilisät jne) ja niistä maksetaan elämisen menot (vastike, lainat, sähköt, vedet, ruoat yms.) ja loput ovat sitten yhteistä ylimääräistä käyttörahaa jota molemmat voivat tarpeen mukaan käyttää. Jos vaikka jää 300€ ihan ylimääräistä rahaa kuussa (joo ei olla isotuloisia) niin siitä voi molemmat ostaa jos on jotain mitä haluaa/tarvitsee. Ja jos toinen ei siinä kuussa keksikään mitään mitä haluaa niin sitten se jää vain seuraavan kuukauden varoiksi elämiseen yms.

Isommista ostoista keskustellaan yhdessä. Raha-asioista ja ostoksista pitää mielestäni perheessä pystyä keskustelemaan ihan samalla tavalla kuin lastenkasvatuksesta, asuinmuodosta ja -paikasta, yhteisistä matkoista ym. Jos ei onnistu niin aika heikoilla kantimilla on suhde.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 22:31"]

Vai voiko olla kaksi niin  identtisesti ajattelevaa ihmistä, että mielihalut ja kulutustottumukset ja arvostukset menevät 100% yksiin.
Olettaisin kuitenkin, etät usein toinen on tuhlaavaisempi ja toinen tarkempi ja ihmiset haluavat satsata eri asioihin. Minua ainakin sieppaisi, jos puolet minun tuloistani tienaava mies shoppailisi minun palkkapäivänäi uuden iPhonen ja tablettitietokoneen ja Bossin puvun ja taulutelkkarin ja sitten joutuisi loppukuun venyttämään penniä, jotta rahaa riittää edes siedettävään ruokaan. Helpsoti menisi vahtaamiseen (SINÄ ostit sen ja sen, nyt MINÄ saan sitten hakkia näill rahoilla tämän ja tuon.).

[/quote]

Tähän kommentoin, että kyllä voi olla. TOSIN me olemme kasvaneet yhdessä aikuisiksi, joten myös yhdessä muodostaneet sen oman kulutuskäyttäytymisen toisiimme mukautuen. Itse olin 16v kun aloimme seurustelemaan, mies 22v. Kummallekaan ei ollut ehtinyt muodostua mitään tuhlailevaa kulutustyyliä, tietenkin sellainen opiskelijabudjetille sopiva vain :) Kyllä meillä toimii! Itse olen tarkka senteistämme, mutta tuhlaan myös ehkä enemmän kuin mieheni (joka tuo kaiken rahan pöytään). Hän luottaa minuun ja tietää etten törsäile turhaan, ikinä. Eikä minuakaan hänen ostokset haittaa, ikinä. Meillä on niinkin hassusti, että vaikka mies tienaa, itse opiskelevana kotiäitinä hoidan koko talouden kirjanpidon ja maksan laskut.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 19:26"]

Kertokaa lisää niitä konkreettisia hyötyjä. Kerään niitä sitten listaksi. Kiitti! -ap

[/quote]

Yhteiset rahat, hyöty

-kummallakin samanlainen elintaso. Ei kuten eräässä tuttuperheessä, naisella pienet tulos ja hän elää köyhästi ja mies leveästi

-talouden suunnittelu helpomaa, kun on tiedossa, paljon on perheessä rahaa. Toki kumpikin voi tehdä omat sijoitukset, jos on erilliset rahat. Mutta koen helpompana sijoitusten teon, kun tiedän, paljonko miehen tilillä on rahaa ja paljon minun ja pidämme rahojamme yhteisinä

-Jos toinen lähtee opiskelemaan (mieheni on lähdössä kohta) ei mene niin, että miehen talous heikkenee, vaan yhteiset rahat tasaa tilannetta

Tässä nyt muutama eli perheen talouden suunnittelun koemme helpommaksi, kun on yhteiset rahat, eikä sinun talous ja minun talous.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 23:32"]

Tässä ketjussa on esitetty nähdäkseni vain kaksi hyötyä, ja kumpikin niistä pätee vain tietyssä tilanteessa.

1. Jos rahaa on käytettävissä niin vähän, että kaikki tai lähes kaikki kuluu välttämättömiin yhteisiin menoihin, voi olla yksinkertaimpaa maksaa vain kaikki samalta tililtä.

2. Jos toisella ei ole juuri lainkaan tuloja, voi olla psykologisesti helpompaa katsoa rahojen olevan yhteisessä käytössä kuin maksaa köyhemmälle tulonsiirtona  "kuukausirahaa". omia menoja varten.

Muuten vaikuttaisi selvältä, ettei rahojen yhdistämisestä ole mitään hyötyä. Yhteisten menojen maksaminen tulojen suhteessa joko yhteiseltä taloustililtä tai omilta tileiltä on selvin ja oikeudenmukaisin vaihtoehto. -ap

[/quote]

Etkö sinä kysynyt aloituksessa yhteisistä rahoista, etkä yhteisestä tilistä. Perheessämme on yhteiset rahat, vaikka meillä on 4 tiliä. Ei tulisi mieleenkään elää niin, että on sinun talous ja minun talous. Kyllä talous ja rahat on yhteisiä.  

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 19:15"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 19:12"]

Siinä vaiheessa, kun pari muuttuu perheeksi, niin rahat muuttuvat jossain vaiheessa "yhteisiksi" ihan käytännön syistä. Varsinkin isommat lapset kuluttavat rahaa sellaisella syötöllä, ettei siinä viitsi aina nysvätä kenen pussista niitä maksellaan.

[/quote]

Tämä ei vastannut kysymykseeni. Nyt puhuttiin kahdesta aikuisesta ihmisisestä. -ap

[/quote]

Jos tarkoitit jotain "vanhuksia", jotka ovat vaihdevuodet ohittaneet, niin olisit sanonut ;).

Aikuisia ihmisiä nekin usein ovat, jotka menevät naimisiin ja perustavat perheen... Silloin on mielestäni silkkaa typeryyttä olla laittamatta rahoja yhteen. Kun yhdessä tehdään lapset ja sovitaan, että toinen jää heitä hoitamaan, toisen tulot pienenevät radikaalisti. Se on kuitenkin perheen yhteinen päätös, jonka ei pitäisi vaikuttaa vain toisen tuloihin,

Kahden vanhuksen ;)  tilanteessa taas rahojen yhdistämällä vahvistetaan pariskunta-ajattelua. Mutta jos tuntee, ettei sille ole tarvetta, niin mikäs siinä. Suosittelisin sitten (tai itse asiassa joka tapauksessa) vain miettimään yhdessä etukäteen, kuinka toimitaan pariskuntana, jos toisen tulot putoavat esim sairauden tai työttömyyden vuoksi. Maksaako toinen sitten enemmän kaikesta, vai toimitaako sitten vaikka niin, että tämä on minun roquefortini, syö sinä jotain, mihin sinulla on varaa. Mikä kullekin pariskunnalle sopii, mutta siitä pitäisi sopia etukäteen, se ei saisi tulla sitten yllätyksenä toiselle!

Yksi syy: koko perheellä on sama elintaso siinäkin tapauksessa, että tulot vaihtelevat.

Se on kuitenkin tyhmästi tehty, että olisi vain yksi yhteinen tili. Parempi se, että kummallakin on oma tili, vaikka rahat ja talous olisi yhteiset ja lisäksi se yhteinenkin tili. Meillä on kaikkiin tileihin käyttöoikeus sillä, joka vastaa laskujen maksusta.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 00:49"]

Meilläkin on yhteinen tili ja yhteiset rahat olleet koko yhdessäolomme ajan (16v). Ei me osattais enää varmaan ajatellakaan niin että talouteen tuleva raha kuuluisi enemmän jommallekummalle. Tilille vain tulee mitä tulee (palkat, tuet, lapsilisät jne) ja niistä maksetaan elämisen menot (vastike, lainat, sähköt, vedet, ruoat yms.) ja loput ovat sitten yhteistä ylimääräistä käyttörahaa jota molemmat voivat tarpeen mukaan käyttää. Jos vaikka jää 300€ ihan ylimääräistä rahaa kuussa (joo ei olla isotuloisia) niin siitä voi molemmat ostaa jos on jotain mitä haluaa/tarvitsee. Ja jos toinen ei siinä kuussa keksikään mitään mitä haluaa niin sitten se jää vain seuraavan kuukauden varoiksi elämiseen yms.

Isommista ostoista keskustellaan yhdessä. Raha-asioista ja ostoksista pitää mielestäni perheessä pystyä keskustelemaan ihan samalla tavalla kuin lastenkasvatuksesta, asuinmuodosta ja -paikasta, yhteisistä matkoista ym. Jos ei onnistu niin aika heikoilla kantimilla on suhde.

[/quote]

Olettehan varmistaneet pankista, että tilillä olevat rahat ovat lesken käytettävissä silloin, kun toinen kuolee? Se on todella kamala tilanne, jos ei ole eikä voi edes ruokaa ostaa. Tähän ei riitä valtakirja, vaan tilin on oltavat oikeassa "muodossa".

Meillä on ollut yhteiset rahat suhteemme alusta asti. Vuosien varrella tilanteet ovat vaihdelleet, välillä molemmilla on ollut suunnilleen yhtä suuret ansiot, välillä toisella huomattavasti paremmat esim. toisen ollessa työtön, äitiyslomalla, opiskelijana jne. Ei ole tarvinnut pyytää toiselta rahaa eikä tuntea itseään köyhemmäksi tai toisesta riippuvaiseksi, kun kaikki on ollut yhteistä.

Olemme Perhe Oy Ab. Tämä ei tarkoita sitä, että toiselta pitäisi kysyä lupa rahojen käyttöön. Mitä enemmän rahaa tileillä, sitä enemmän vapautta niitä käyttää. Mitä vähemmän, sitä varmemmin kaikki on mennyt peruselämäiseen ja lapsiin.

Meillä ei ole koskaan ollut ongelmana esimerkiksi se, että toinen on halunnut käydä oman ystävänsä tai jonkun lapsemme kanssa matkalla, vaihtaa autoa, ostaa jotain isompaa. Saatamme kysellä toisen mielipidettä tyyliin "olen ajatellut hankkia..." mutta ikinä ei rahasta ole tarvinnut riidellä. Raha on meille molemmille vain väline.

Jos molemmilla on tuloja niin ettei tarvitse joka kk elää kädestä suuhun sekä perhe elämässä prioriteetilla 1, niin ei niissä yhteisissä rahoissa ole mitään lisäarvoa.

Budjetointia suosittelen kaikille: pitää tietää mitä tulee ja mitä menee ja milloin ne isot yllättävät laskut tipahta luukusta/ilmaantuvat verkkopankkiin.

Minunkin mielestäni yhteisten rahojen systeemi on helppo. On helppo saada selville, paljonko rahaa yhteensä on. Ei tarvitse miettiä, kuka maksaa mitäkin. Meillä toimii hienosti, kun ollaan aika samoilla linjoilla rahankäytön suhteen eikä kumpikaan kauheasti tuhlailla.

Yhdessä puhutaan odotettavissa olevista tuloista ja menoista. (Meillä on molemmilla hyvin epäsäännölliset tulot, joten erillisten rahojen systeemi vaatisi aivan yhtä paljon jos ei enemmänkin puhumista.) Meillä on sellainen periaate, että varsinaisella käyttötilillä ei pidetä ihan hirveästi rahaa. Joka kuukausi siirretään vakiosumma laskunmaksua varten varatulle tilille, ja ylimääräiset laitetaan säästötilille tai rahastosäästöön.

Molemmat tietävät, paljonko rahaa kullekin viikolle on varattu, mitä pakollisia menoja on tulossa ja paljonko on ylimääräistä käyttövaraa. Jos toinen näkee jotain kivaa/tarpeellista ja tilillä on ylimääräistä sen verran, niin siitä vaan ostamaan. Isompia hankintoja suunnitellaan sitten yhdessä. Kumpikaan ei joudu kysymään, saako ostaa jotain - ei aikuisen ihmisen tarvitse kysellä lupia - mutta siitä puhutaan, kannattaako sitä varten esimerkiksi nostaa rahaa säästöstä vai pitäisikö odottaa, että tilille tipahtaa vähän isompi summa rahaa.

Opiskelijapoikani tienaa noin 4000 e/kk. Hän tekee töitä joskus 60 tuntia viikossa, joskus ei yhtään. Olennaista kuitenkin on se, että hän näkee vaivaa saadakseen rahansa.

Tyttöystävänsä ei käy töissä. Opiskelu on kuulemma tärkeämpää. Molemmat ovat opintojensa loppuvaiheessa.

Tyttöystävän mielestä heidän pitäisi muuttaa yhteen ja perustaa perhe, jossa kaikki on yhteistä. Suomennos: hän saisi pojan palkkarahat käyttöönsä.

Onneksi poikani on kasvatettu siihen, että nainenkin voi olla itsenäinen ja elättää itsensä.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 08:28"]

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 00:49"]

Meilläkin on yhteinen tili ja yhteiset rahat olleet koko yhdessäolomme ajan (16v). Ei me osattais enää varmaan ajatellakaan niin että talouteen tuleva raha kuuluisi enemmän jommallekummalle. Tilille vain tulee mitä tulee (palkat, tuet, lapsilisät jne) ja niistä maksetaan elämisen menot (vastike, lainat, sähköt, vedet, ruoat yms.) ja loput ovat sitten yhteistä ylimääräistä käyttörahaa jota molemmat voivat tarpeen mukaan käyttää. Jos vaikka jää 300€ ihan ylimääräistä rahaa kuussa (joo ei olla isotuloisia) niin siitä voi molemmat ostaa jos on jotain mitä haluaa/tarvitsee. Ja jos toinen ei siinä kuussa keksikään mitään mitä haluaa niin sitten se jää vain seuraavan kuukauden varoiksi elämiseen yms.

Isommista ostoista keskustellaan yhdessä. Raha-asioista ja ostoksista pitää mielestäni perheessä pystyä keskustelemaan ihan samalla tavalla kuin lastenkasvatuksesta, asuinmuodosta ja -paikasta, yhteisistä matkoista ym. Jos ei onnistu niin aika heikoilla kantimilla on suhde.

[/quote]

Olettehan varmistaneet pankista, että tilillä olevat rahat ovat lesken käytettävissä silloin, kun toinen kuolee? Se on todella kamala tilanne, jos ei ole eikä voi edes ruokaa ostaa. Tähän ei riitä valtakirja, vaan tilin on oltavat oikeassa "muodossa".

[/quote]

Joka kerta näissä ketjuissa joku kysyy tätä.

Yleensä on TAI-tili. Nykyään ei taideta enää edes suosia JA-tilejä. TAI-tililtä saa toisen kuoltua nostaa omat tulonsa, kuten omalla nimellä olevalta tililtä.

Yleensä nämä asiat on yhteisen tilin omistajille selvää. Pankissa käydään lävitse.

Kukaan ei kehtaa suoraan tunnustaa sitä, että tottakai yhteisestä tilistä tulee naiselle enemmän hyötyä, koska miehen palkka on suurempi kuin naisen.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 09:38"]Kukaan ei kehtaa suoraan tunnustaa sitä, että tottakai yhteisestä tilistä tulee naiselle enemmän hyötyä, koska miehen palkka on suurempi kuin naisen.

[/quote]

Kai se nyt jo on kaikille päivänselvää, että on paljon naisia jotka tienaavat enemmän kuin miehensä.

Ap ei näköjään arvosta sitä, että eri tilien välppäily ja rahojen siirtely sinne tänne ja taas takaisin jää pois, jos on yhteinen tili. Toki nykyään on nettipankki, ettei se siirtely ihan niin vaivalloista ole. Mutta kyllä mulla ainakin on parempaakin tekemistä kuin tehdä turhia siirtoja jatkuvasti.

Me olemme miehen kanssa elinkeinonharjoittajia ja lisäksi meillä on yhteinen yritys. Olemme näistä toiminnoista vastuussa 50 - 50. Joten meillä on yhteinen perhe, yhteinen koti, yhteinen ammatti, yhteinen työ, yhteinen yritys, yhteiset ansiot, yhteiset lainat ja yhteiset tilit.

Vaikka jotkut ovat kovasti tiukasti sitä mieltä, että omat tilit pitää olla, niin eipä siinä nyt vain olisi järjen häivääkään, että alettaisi niitä yhteisiä ansioita jakamaan sun ja mun tilille ja sieltä taas yhdistämään yhteiselle taloustilille. Ja sit pitäisi vielä neuvotella, että kenen rahoilla mitäkin maksettaisi, vaikka ne rahat on yhteisellä työllä ansaittu.

Sitä lähinä halusin ilmaista, että perheiden tilanteet on niin erilaisia, että turha tällaisesta on hakea yhtä oikeaa linjaa. Jokaisella perheellä on oikeus ratkaista nämä asiat heille parhaalla tavalla.