Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ensisynnytyksen aiheuttama vulvan vaurioituminen
12.02.2014 |
Jokainen tervepäinen ensisynnyttäjä on kiinnostunut siitä, mitä vartalolle tapahtuu synnytyksen jälkeen. Jokainen varmasti voi maalaisjärjellään päätellä, että ei ne paikat ehkä ihan ennallaan ole sen jälkeen. Jokainen on varmasti kuullut ne pahimmat kauhuskenariot ja myös sitä neuvolantätien hyssyttelyä, että kyllä siitä palautuu ja kyllä se seksielämäkin siitä normalisoituu. Kukaan ei silti mielellään "järkytä" tulevaa äitiä niillä faktoilla, mitä muutoksia vulvan suuaukolla oikeasti tulee tapahtumaan. Varmasti moni olisi hyvin kiitollinen tarkasta selvityksestä, minkälaiseksi se värkki oikeasti tulee muuttumaan.
On niitä naisia, jotka vakavissaan puhuvat, ettei se alakerta ole muuttunut mihinkään vaikka sieltä on synnytetty useampi lapsi. Siinähän sitten ensisynnyttäjä ajattelee positiivisena, että ehkä minäkin olen yksi noista, joille ei tapahdu mitään. Hän on sinisilmäisenä tietämättä totuutta...
Totuus nimittäin on se, että vulvan ulkoreunat avautuvat ja emätin jää avoimemmaksi. Tämä jää ehkä huomaamatta niillä, jotka eivät muutenkaan ole kovin seksuaalisia ihmisiä tai eivät juurikaan kosketa itseään intiimialueille. Ero on voimakkaan libidon omaavan ihmisen silmissä usein suuri. Tämä saattaa koitua suureksikin seksuaaliseksi ongelmaksi.
Jokaisella on oikeus päättää omasta vartalostaan ja oikeus tietää, mitä vartalolle tulee tapahtumaan.
Moniko uskaltaa tunnustaa kokeneensa kriisin ensimmäisen synnytyksen jälkeen tämän asian kanssa? Miten siitä on selvitty ja oletko oppinut elämään asian kanssa?
Tähän ei tarvita niitä "synnytin 4 lasta ja vehkeet on kuin synnyttämättömän" eikä niitä "yhyy, eikö lapsen etu ole pääasia" vollotuksia. Kysymykset tuli jo edellä, vastauksia vain ja ainoastaan niihin. Emme halua tietää sinusta, jolle ei näin käynyt.
Kommentit (33)
Itseäni häiritsi sekä ensimmäisen että toisen synnytyksen jälkeen paljon enemmän hormonitilanne (imetyksen aiheuttama seksuaalinen haluttomuus ja limakalvojen kuivuus) kuin vulvan muuttuminen. Koin kyllä emättimen aukon hieman erilaiseksi kuin ennen, mutta silti sen vaikutus välittömiin tuntemuksiin seksissä tai esim orgasmin saantiin ei ollut minulle merkittävä. Paljon suurempi vaikutus oli sillä, että imetyshormonit ja vauvanhoidon aiheuttama jatkuva väsymys veivät halut täysin ja erittäin pitkäksi aikaa, seksiin ryhtyminen oli vain yksi työ lisää, ja vaikka se sillä hetkellä tuntui hyvältä ja sain orgasmeja, koin sen vain nukkumisesta pois olevana pakkopullana.
Vasta nyt hyvin monta vuotta myöhemmin koen sukupuolielimeni muuttuneen todella paljon verrattuna aikaan ennen lapsia, ja toiminnan ja tuntemusten muuttuneen. Vaikuttavia tekijöitä on ollut paljon muitakin kuin vain synnytykset kertatapahtumina - iän kertyminen, synnytyksistä pitkällä aikavälillä aiheutuneet muutokset, eri ehkäisymuodot... minulle ensisynnytyksen aiheuttamat välittömät muutokset vulvan muodoissa (jos verrataan esim, tilannetta ennen ensisynnytystä - vaikkapa puoli vuotta sen jälkeen) ja muodon muuttumisen suora vaikutus tuntuvat kaiken jälkeen todella pieniltä.
Toivottavasti tämä vastaus hyväksytään, koska halusin ihan vakavasti tuoda esiin tämän kannan, että muoto muuttuu kyllä, mutta ei välttämättä paljon (lyhyellä aikavälillä, jos kuitenkin toipumisaika lasketaan pois) eikä se välttämättä ole suurin ja vaikein muutos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 08:49"]
Toisin tähän myös sellaista näkökulmaa, että ihminen nyt ylipäätään vähän muuttuu vuosien myötä. Tiedän, että tämäkin on tabu: nykyisin ollaan ikuisesti nuoria ja kauniita ja tiukkoja ja juostaan jumpassa joka aamu ja ilta... Totuus vain on, että paikat löystyy, partakarvoja alkaa kasvaa, ihoon tulee läikkiä, rasvaa kertyy, näkö heikkenee, hampaat heiluu... Tietenkään tätä ei tapahdu hienoille ihmisille (!) mutta meille ihan tavallisille tallaajille kyllä. Muutos kuuluu elämään ja eräänä päivänä kuolema tulee. Ei sille mitään voi.
[/quote]
Aivan näin. Koko elämän ihminen muuttuu. Sen asian kanssa vain pitäisi osata elää. Hieman säälittävää ja ankeaa, kun niin kovasti ihannoidaan nuoruutta, kauneutta ja timmiyttä ja sitten kaikki ne, jotka eivät siihen yllä, kokevat alemmuutta. Ihan suotta.
Minulla meni synnytykset hienosti, ei pahemmin repeämiä, ekassa laitettiin 2 tikkiä, muut 3 syntyivät ilman vaurioita. Mutta alapää totisesti muuttui. Eikä lihasjumppa auta tuohon repsahtamiseen. Aukko on leveänä ja siitä näkyy seinämäpullistumaa. Gynellä olen asiasta sanonut ja kuulemma ihan normaali synnyttäneen emätin, eikä aihetta korjailuun. Virtaputken suulle asti emättimen aukko on auki ja yhdynnässä tuntui aluksi ikävää ärsytystä. Lihakset kyllä toimivat, mutta aukko on erilainen kuin ennen lapsia.
Minusta tästä on tosi hyvä puhua, koska tosiaan luulin, että alapääni oli mennyt jotenkin pilalle ja sitä pitäisi korjata. Ei minulla ollut tietoa millaiseksi se muuttuu. Noita muutosvariaatioita on niin monenlaisia, aivan kuin raskausarvissa ja rintojen muodossa. Nyt olen sinut kaikkien näiden seikkojen kanssa, nehän kuuluu elämään.
Ilmeisesti niillä joilla ulkonäkö ei ole muuttunut avoinaisemmaksi, on immenkalvo venynyt enemmän jo aikaisemmin. Rakenteellinen ominaisuus siis. Itselläni oli tiukka, toki peniksen mentävä, immenkalvo ennen synnytystä ja synnytyksen jälkeen todellakin avonaisempi.
Itselläni epparilla synnyttänyt pari lasta. Tuo epparin arpi näkyy, muutoin näyttää samalta ulkoapäin. Varmasti sisällä muuttunut. Edelleen saan puristetua penistä lantionpohjanlihaksilla. Toki siinä meni aikaa, että tuntopuoli palautui. Ystävälläni on tullut pahempia repeämiä ja silti vielä kasvattaa perhettään odottamalla kolmattaan ja oikein ovat viriilejä synnytyksistä huolimatta :)
En oikein ymmärrä sinun kantaasi. Kukaan ei väitä että elämä olisi samanlaista ennen lasta ja sen jälkeen, kaikki muuttuu, tuleehan siinä vanhemmaksi.
Tässä ketjussa on paljon asiallisia viestejä. Paljon kuitenkin ihmetyttää, että useassa tuodaan esiin "turha sitä on etukäteen jauhaa"-ajatuksia. Miksi tästä ei saisi puhua? Pelätäänkö, että yhä useampi jatkossa toivoo sektiota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt pysty lainaamaan viestiä, tässä vastaus 27:lle. Eihän sillä periaatteessa (ainakaan mulle) olekkaan väliä jos vain ulkoreunat on avoinna, mutta kun mulla tursuaa ja näkyy ne sisustat. Kun näin alapääni niin olin ihan ällistynyt millainen tursake se on. Mutta silti on kuulemma normaali. Jos olisin tiennyt, että se on ihan ok, ei olisi tarvinnut olla huolissaan. Tästä voi puhua. Tottakai tiesin, että muuttuu, mutta miten, sitä en tiennyt. Ajattelin, että on vain väljempi. No sitä ei ole enää, jumppa auttaa tuohonkin tursaaseen.
Kävin vuoden päästä synnytyksestä papaseulassa ja siellä oli 2 opiskelijaa, joiden lupasin olla ottamassa näytettä. No siihen makoilemaan päästyäni, vanhempi näytteenottaja sanoi: "tässä näette synnyttäneen naisen emättimen" ja nämä opiskelijaparat tuijotti hiljaa. Oli hieman vaivaantunut olo.
Miksi muuten alapäähän panostetaan niin paljon? Kaikki karvanleikkuukeskustelut antaa ymmärtää, että sillä on väliä millaisena kukkasesi miehelle näytetään? Vai onko tarkoitus, että se on vain siisti, ei väliä mikä hirviö sieltä sitten paljastuu?
Hohoijaa mitä turhamaisuutta. Löytyykö mistään enää kunnon suomalaista naista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tämä paljon mainittu "eppari" on?
Jos se värkki on niin tärkeä jättää silloin lapset tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 10:11"]
Mikä tämä paljon mainittu "eppari" on?
[/quote]
Eppari on episiotomia, eli emättimen aukkoa leikataan kirurgisesti suuremmaksi, tehdään pieni viilto, jolla estetään mahdollinen repeäminen. Eppari on helpompi korjata kuin sattumanvaraiset repeämät.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 00:53"]
Minä synnytin sektiolla, joten omakohtaista kokemusta minulla ei ole tähän annettavaksi. Haluan kuitenkin kiittää sinua aloituksestasi. Tuo "kyllä ne paikat palautuvat" on suurin vale, jota ammattilaisetkin toitottavat vaikka tietävät ettei se ole totta. No, jollakin voi toki palautua, mutta se iso osa, jolla ei palaudu, saadaan tällä vaiennettua. Heidän häpeäänsä lisätään syyllistämällä heitä siitä, että palautumattomuus johtuu lantionpohjan jumpan puutteesta.
Tuntuu suorastaan, että tämä on asia, jolla naisia alistetaan, koska ei kukaan lähde julkisesti korottamaan ääntään näin henkilökohtaisesta asiasta. Sektion haittoja suurennellaan, koska niistä puhutaan enemmän. On toki helpompaa puhua kavereille pitkittyneestä sektiohaavakivuista kuin alatiesynnytyksen aiheuttamista intiimialuemuutoksista.
[/quote]
Kyllä, juuri näin! Lisäksi sektion riskejä liioitellaan, koska sektioihin tilastoidaan myös kiireelliseen ja hätäsektioon päätyneet synnytykset. Elektiivinen sektio on turvallisempi äidille ja lapselle kuin alatiesynnytys. Onneksi itse sain valita, jokaisen lapsen kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 00:10"]
Varmasti moni olisi hyvin kiitollinen tarkasta selvityksestä, minkälaiseksi se värkki oikeasti tulee muuttumaan.
On niitä naisia, jotka vakavissaan puhuvat, ettei se alakerta ole muuttunut mihinkään vaikka sieltä on synnytetty useampi lapsi. Siinähän sitten ensisynnyttäjä ajattelee positiivisena, että ehkä minäkin olen yksi noista, joille ei tapahdu mitään. Hän on sinisilmäisenä tietämättä totuutta...
[/quote]
Minun mielestä on ihan tervettä olla välillä vähän sinisilmäinen. Ei tee kenellekään hyvää tietää kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita etukäteen. Vai luuletko, että olisi parempi tietää jo ennen raskautta, että sinun vauvasi tulee kuolemaan kohtuun tai vauvasi tulee olemaan vakavasti vammainen? No, minulle on käynyt molemmat noista. Monet hehkuttaa raskauttaan jo ensi metreillä eivätkä voi ikinä kuvitella, että heille käy noin eli ovat sinisilmäisiä ja hyvä niin. Ei kaikkien tarvitse tietää ja tuntea, miltä nuo asiat tuntuvat vaikka minulle nyt kävikin niin.
Ja mitä tuohon seksuaalisuuteen tulee, niin aika paljonhan se on kuitenkin korvien välistä kiinni. Kyllähän se kroppa ja alapää muuttuvat joka tapauksessa, kun ikää tulee, oli sitten synnyttänyt tai ei.
Alue: Aihe vapaa
Minä repesin lievästi ekassa synnytyksessä. Synnytin ekan Espanjassa, ja siellä tikkaaja vitsaili, että laittaa vähän isäntää varten tikkejä niin että on tiukempi kuin ennen synnytyksen jälkeen. Ja niin oli todellakin, oli suorastaan vaikea saada vehjettä mahtumaan alkuun. Ihme kyllä en silti kahdessa muussa synnytyksessä tuon jälkeen revennyt lainkaan, ja tiukkuus on silti tallella. Ja hyvin samannäköinen ulkonäkö kuin ennen, ihan pieni vaalea arpi on tikkauksen kohdalla välilihassa.