Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
5v lapsi ja vuoroasuminen: sittenkin virhe?
11.02.2014 |
Suostuin avioeron jälkeen lapsen isän vaatimukseen vuoroasumisesta viikkoperiaatteella. Pidin itsestään selvänä, että voin tavata lastani myös sen viikon aikana kun hän on isällään ja toisin päin. Nyt kuitenkin isä estää jatkuvasti nämä tapaamiset milloin mihinkin vedoten.
Ikävöin lastani ja päivä, jolloin hän lähtee viikoksi pois luotani on kamala. Itken koko illan, enkä totu ajatukseen vaikka kohta vuosi on näin menty.
Onko minulla mitään järkeä lähteä hakemaan asumiseen muutosta? Olen viettänyt lapsen ensimmäiset kolme vuotta hänen kanssaan kotona, joten olemme todella läheisiä. Lapsen isä tekee pitkiä työpäiviä ja minä lyhyitä. Onko minulla mahdollisuuksia?
Kommentit (54)
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 22:33"]
AP nyt vain alkaa totuttelemaan ajatukseen että joku kaunis päivä tuo lapsi saattaa asua toisella puolella maapalloa ihan oman puolison kanssa eikä ole hirttäytyneenä napanuoraan. Hanki vaikka lemmikki johon purat tuota läheisriippuvaisuuttasi tai jumalasyndroomaasi (eli haluat että joku on riippuvainen sinusta).
Onneksi lapsesi isä vaikuttaa järkevältä ja tasapainoiselta, sekä osaa suojella lastaan...
[/quote]
Ahaa, äidinrakkaus on siis läheisriippuvuutta? Ja 5v on verrattavissa aikuiseen lapseen?
On täällä mielenkiintoisia näkemyksiä, ei voi kun ihmetellä...
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 22:29"]
Perusperiaate tässä viikko-viikko systeemissä on että se vanhempi, jonka viikosta on kyse hoitaa koko viikon ilman mitään välitapaamisia eli siinä mielessä isän linja on ihan oikeutettu.
[/quote]
Kuka tuollaisen perusperiaatteen on määrittänyt? Minusta on tärkeää, että lapset tietävät olevansa myös toisen vanhemman mielessä kun ovat toisella. Ettei heille tule tunnetta, että heidät vain dumpataan toisen hoidettavaksi viikon ajaksi ja toinen vanhempi elää omaa elämäänsä ilman lapsia. Siksi kuljetan harrastuksiin, soitan ja kysyn miten koe meni jne. Ja jos jotain tärkeää unohtuu, niin lapsilla on aina tunne että saa soittaa ja minä kyllä tuon.
Meillä tämä ei valitettavasti ole tasapuolista, ja isä onkin usein aika pihalla lasten asioista. Joskus kaupassa ollaan törmätty minun viikollani, eikä tule edes tervehtimään lapsia. Mietin miltä lapsista sellainen tuntuu...
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 22:35"]
Jokainen vanhempi voisi miettiä miltä itsestä tuntuisi vaihtaa kotia viikon välein. Itse en tuollaiseen suostuisi, isä saisi tulla meille katsomaan lasta niin usein kun haluaa ja vaikka yökylään vierashuoneeseen. Tai viettää lapsen kanssa jossain muualla aikaa. Viikko on pitkä aika olla erossa ja lapsesta. Puolet lapsuusajasta menee erossa äidistä.
Meillä joskus koulussa käsiteltiin asiaa ja psykologi kertoi ettei kukaan heistä suosittele vuoroviikko systeemiä.
Jos pakko on lapsi jakaa kahtia niin silloin vanhemmat vaihtaa kotia!
[/quote]
Entäpä jos sinä saisit mennä miehesi kotiin katsomaan lasta niin usein kuin haluat, tai vaikka yöpyä vierashuoneessa.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 22:29"]
Perusperiaate tässä viikko-viikko systeemissä on että se vanhempi, jonka viikosta on kyse hoitaa koko viikon ilman mitään välitapaamisia eli siinä mielessä isän linja on ihan oikeutettu.
[/quote]
Kuka tuollaisen perusperiaatteen on määrittänyt? Minusta on tärkeää, että lapset tietävät olevansa myös toisen vanhemman mielessä kun ovat toisella. Ettei heille tule tunnetta, että heidät vain dumpataan toisen hoidettavaksi viikon ajaksi ja toinen vanhempi elää omaa elämäänsä ilman lapsia. Siksi kuljetan harrastuksiin, soitan ja kysyn miten koe meni jne. Ja jos jotain tärkeää unohtuu, niin lapsilla on aina tunne että saa soittaa ja minä kyllä tuon.
Meillä tämä ei valitettavasti ole tasapuolista, ja isä onkin usein aika pihalla lasten asioista. Joskus kaupassa ollaan törmätty minun viikollani, eikä tule edes tervehtimään lapsia. Mietin miltä lapsista sellainen tuntuu...
[/quote]
Täysin samoilla linjoilla kanssasi.
-ap
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 22:33"]
AP nyt vain alkaa totuttelemaan ajatukseen että joku kaunis päivä tuo lapsi saattaa asua toisella puolella maapalloa ihan oman puolison kanssa eikä ole hirttäytyneenä napanuoraan. Hanki vaikka lemmikki johon purat tuota läheisriippuvaisuuttasi tai jumalasyndroomaasi (eli haluat että joku on riippuvainen sinusta).
Onneksi lapsesi isä vaikuttaa järkevältä ja tasapainoiselta, sekä osaa suojella lastaan...
[/quote]
Huhuu älykkö, nyt puhutaan viisivuotiaasta. Te miesasiamiehet nolaatte itsenne joka keskustelussa.
Ja aika hauskalla tavalla vedit mutkat suoriksi tehdessäsi päätelmiä lapsen isästä, josta kerrottiin vain sen verran että tekee pitkää työpäivää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 22:35"]
Meillä joskus koulussa käsiteltiin asiaa ja psykologi kertoi ettei kukaan heistä suosittele vuoroviikko systeemiä.
[/quote]
Jaa. Teen työni puolesta yhteistyötä perheneuvolan kanssa, ja siellä psykologien mielipide oli se, että asumismuodolla ei lasten onnellisuuden kannalta ole niinkään merkitystä, vaan sillä että vanhemmat edelleen huolehtivat lasten asioista, sovussa. Lapselle on aina hyvä, että eron jälkeenkin heillä säilyy kaksi vanhempaa, jotka ovat heidän elämässään mukana.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 22:16"]
En halua vähentää isän ja lapsen yhdessä viettämää aikaa, mutta minusta viikko on liian pitkä aika olla erossa toisesta vanhemmasta. Lapsen isän mielestä ei.
-ap
[/quote]
Ahattelen että lapsen on helpompi. kun on selkeät säännöt. Jatkuva roikkuminen välitilassa on varmasti lapselle rankkaa. Lapset yleensä pian tottuvat (joskus tuntuu pahalta kun niiden on pakko) Ja toivottavasti et lapselle kerro että sinulla on ikävä, koska lapsi saatta ajatella että syy on hänessä. Ja hän voi tuntea syyllisyyttä isän luona olosta ja siitä ett' hänellä on siellä mukavaa.
Laita lapsesi iloisena isänsä luokse ja ota hänet iloisena vastaan, puhu lapsesi kuullen aina hyvää hänen isästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä koko keskustelu lähti ihan sivuraiteille. En missään nimessä ole väittänyt, että haluaisin viedä isältä oikeuden olla lapsensa kanssa yhtä paljon kuin minäkin. Lapsellani on hyvä isä ja haluan kaikella tavalla tukea hänen vanhemmuuttaan. Tarkoitin ainoastaan sitä, että viikko on pitkä aika 5-vuotiaalle ja minusta olisi hyvä tavata toista vanhempaa viikon aikana. Koska isä ei ole tähän suostunut, mietin miten hakisin asiaan muutosta.
-ap
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 22:44"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 22:16"]
En halua vähentää isän ja lapsen yhdessä viettämää aikaa, mutta minusta viikko on liian pitkä aika olla erossa toisesta vanhemmasta. Lapsen isän mielestä ei.
-ap
[/quote]
Laita lapsesi iloisena isänsä luokse ja ota hänet iloisena vastaan, puhu lapsesi kuullen aina hyvää hänen isästään.
[/quote]
Juuri näin teen. Aikuisten murheet eivät kuulu lapselle.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 22:44"]
Ja toivottavasti et lapselle kerro että sinulla on ikävä, koska lapsi saatta ajatella että syy on hänessä. Ja hän voi tuntea syyllisyyttä isän luona olosta ja siitä ett' hänellä on siellä mukavaa.
[/quote]
Tässäkin eri linjoilla. Lapset joskus kertovat, että oli ikävä isäviikolla. Tai joskus minun viikollani sanovat, että isää on ikävä. Minusta tunteesta täytyy keskustella eikä vaieta, ikäänkuin ikävä ei olisi hyväksytty tunne. Tietenkin olen rehellisesti sanonut että minullekin tulee ikävä ja iskälle, mutta että aikuiset kestävät tuollaisia tunteita kun tietävät, että lapsella on hyvä olla toisen luona. Kun lapsi ymmärtää että aikuisetkin ikävöivät, hän huomaa että on ihan ok ikävöidä ja siitä saa puhua.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 22:35"]
. Viikko on pitkä aika olla erossa ja lapsesta. Puolet lapsuusajasta menee erossa äidistä.
[/quote]
Ja puolet lapsuusajasta menee erossa näin ollen myös isästä. Vaikka tämä palsta tuntuukin olevan erittäin naisvoittoinen, niin ihan oman näkemyksenne laajentamiseksi suosittelen muistamaan myös meidät isät ja meidän suhteen lasten kehitykseen.
Hieno keskustelu kaikkinensa ja toivottavasti ehtisin raottamaan omia kokemuksia lähipäivinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 22:35"]
. Viikko on pitkä aika olla erossa ja lapsesta. Puolet lapsuusajasta menee erossa äidistä.
[/quote]
Ja puolet lapsuusajasta menee erossa näin ollen myös isästä. Vaikka tämä palsta tuntuukin olevan erittäin naisvoittoinen, niin ihan oman näkemyksenne laajentamiseksi suosittelen muistamaan myös meidät isät ja meidän suhteen lasten kehitykseen.
Hieno keskustelu kaikkinensa ja toivottavasti ehtisin raottamaan omia kokemuksia lähipäivinä.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 22:33"]
AP nyt vain alkaa totuttelemaan ajatukseen että joku kaunis päivä tuo lapsi saattaa asua toisella puolella maapalloa ihan oman puolison kanssa eikä ole hirttäytyneenä napanuoraan. Hanki vaikka lemmikki johon purat tuota läheisriippuvaisuuttasi tai jumalasyndroomaasi (eli haluat että joku on riippuvainen sinusta).
Onneksi lapsesi isä vaikuttaa järkevältä ja tasapainoiselta, sekä osaa suojella lastaan...
[/quote]
Ahaa, äidinrakkaus on siis läheisriippuvuutta? Ja 5v on verrattavissa aikuiseen lapseen?
On täällä mielenkiintoisia näkemyksiä, ei voi kun ihmetellä...
-ap
[/quote]
En huomannut yhtään viittausta aloituksessasi että lapsesi oireilee mitenkään vaan SINÄ itket ja oireilet. Ihan vain varoituksen sanana kerroin tämän näkökulman kun olen kaltaistesi äitien lapsia tavannut elämäni varrella. Arvaapa mikä on näiden lasten elämän paras teko ollu heidän omien sanojensa mukaan. Se on että he ovat muuttaneet mahdollisimman kauas äidistään, tosin aika usein eivät suostu edes käyttämään sanaa äiti enää. Joten ihan lapsesi ja sinun vuoksesi, rakastaminen on myös irtipäästämistä. Vuoden tai kahden päästä lapsesi alkaa roikkumaan kavereidensa kanssa ulkona tai kylässä, aiotko sinä nekin kieltää kun SINÄ ikävöit niin kovin lastasi?
Ja itse asiassa olen lähempänä femakkoa kuin jotain miesasiamiestä, mutta pääsääntöisesti olen ajamassa lasten ja nuorten oikeuksia hyvään elämään, heidän sukupuolestaan riippumatta. Ja ne mutkat vedin suoriksi tuosta kun AP valittaa kun lapsen isä ei anna "tekosyihin" vedoten lasta äitinsä pompoteltavaksi vaan lapsen arki pysyy tasaisena ilman yllättäviä äiti tulee ja vie lapsen vain siksi että äidillä sattui olemaan ikävä kun lapsi on henkisesti valmistautunut viettämään illan isänsä kanssa.
Niin APlle vielä, sillä ei ole väliä onko lapsi 5v vai 25v, SINÄ olet kuitenkin nyt aikuinen jonka pitäisi osata löysätä sitä napanuoraa, se lapsi pysyy vielä vuosia siinä napanuorassa kiinni mutta joku päivä tulee se hetki kun se pitäisi katkaista jotta lapsestasi tulee mieleltään terve aikuinen.
Alue: Aihe vapaa
Jokainen vanhempi voisi miettiä miltä itsestä tuntuisi vaihtaa kotia viikon välein. Itse en tuollaiseen suostuisi, isä saisi tulla meille katsomaan lasta niin usein kun haluaa ja vaikka yökylään vierashuoneeseen. Tai viettää lapsen kanssa jossain muualla aikaa. Viikko on pitkä aika olla erossa ja lapsesta. Puolet lapsuusajasta menee erossa äidistä.
Meillä joskus koulussa käsiteltiin asiaa ja psykologi kertoi ettei kukaan heistä suosittele vuoroviikko systeemiä.
Jos pakko on lapsi jakaa kahtia niin silloin vanhemmat vaihtaa kotia!