Miten joku voi elää koko elämänsä yksin

Olen treenattu, hyvännäköinen, seurallinen ja korkeakoulutettu. Yksinkertaisesti vain viihdyn yksin. En koe tarvetta hakea seuraa ja voin hyvin kuvitella viettäväni loppuelämäni yksin vaikka olenkin alle kolmekymppinen. Olen tyytyväinen elämääni juuri näin, en tarvitse parisuhdetta tai mitään muutakaan ollakseni onnellinen.

Hyvin, en kaipaa mitään tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Ennemminkin se perheellisten elämä tuntuu todella yksinkertaisten ihmisten touhulta. Joka päivä saa töissä kuunnella näiden mammojen juttuja miten Ville-Petteri oksensi ja sitten laitettiin myssy päähän ja hanskat käteen ja vietiin kouluun ja sitten mitä annettiin evääksi jne. Elämä on todella yksinkertaista jos ajatukset pyörivät kokoajan noin perusasioiden äärellä. 

Ja faceen päivityksiä "kullannuppujen kanssa paikassa X". Entä sitten?

Tutullani ei ole mikään suhde kestänyt ja pettänyt ihan kaikissa suhteissa. On järkyttävällä mustasukkaisuudella pilannut suhteensa niin että on kumppaninsa edellisestä elämästä, ystävistä ja ihan kaikesta sairaan mustasukkainen. Toisella ei saisi olla mitään omaa, omia harrastuksia jne. ja kostaa pettämällä. Ulkonäkö nyt kun on menneen talven lumia niin ei saa enää ketään ulkonäölläkään houkuteltua. 

Ei voi olla muissa ihmisissä kaikki vika jos ei mikään suhde onnistu, jää pysyväksi. Pitäisi jo alkaa katsomaan peiliin että onko luonnevikainen narsisti ja hakeutua terapiaan tai elää yksin missä ei tarvitse kasvaa ihmisenä toista kunnioittavaksi ja huomioonottavaksi. Pitkässä, elinikäisessä suhteessa eläminen ei onnistu jos ei löydetä yhteistä säveltä eikä kunnioiteta kumppaniaan. 

Ei kannata ihmetellä, kun ei tiedä mitä on taustalla. Voi olla vaikka seksuaalisen hyväksikäytön uhri lapsena. Vaikuttaa monella lailla aikuisena. Läheisyys voi olla vaikeaa ja luottamuksen rakentaminen kestää kauan ihmisiin.

Eron jälkeen päätin etten halua enää uutta suhdetta. Nautin tästä yksinolosta todella paljon. 

Äiti eli ilman kumppania vaihdevuosistaan hautaan eli 30v. Joutui vastaamaan lapsista ja pientilan asioista. Ja oli saanut sellaisen kasvatuksen, että mies on vastuussa kaikesta, emäntä korkeintaan huushollista. Jo ennen leskeksi jäämistään huusi ja metelöi milloin mistäkin. Vaihdevuodet oli mitä oli, ei niistä lääkäriin voinut mennä. Muuta terveysongelmaa oli, mutta psyykkisistä syistä ei voinut lääkärille jutella vaan ne kaadettiin lähinnä mun niskaan. Sitä se yksinäisyys tekee. On joskus ollut jossain juttujakin, että yh tekee lapsestaan "kumppanin".

Erakkoa kai yritti musta, ei siinä onnistunut. Olen perheellinen, nyt jo mummokin. Saa nähdä saanko saman terveysongelman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä kyllä kivalta tunnu. Itse olen 27-vuotias mies ja en ole koskaan seurustellut tai edes pitänyt naista kädestä. Tässä vaiheessa alkaa myös olla jo myöhäistä tehdä asialle mitään. Tässä vaiheessa aletaan jo perustamaan perhettä ja itse olen täysin kokematon. 

Miten niin on liian myöhäistä? Jotkut miehet alkaa perustamaan vasta 45+ vuotiaana perhettä.

Nimenomaan JOTKUT. Jos on presidentti tai miljonääri, niin vanhempanakin saa nuoria naisia

Minulla pari kaveria 40+ , työssäkäyviä normaaleja fiksuja miehiä ,omat asunnot yms.  Mutta viimeksi ollut tyttöystävä tuossa 20v sitte molemmilla.....

En todellakaan tiedä syytä,mutta ehkä he haluavat olla yksin.

Enkä ala kysymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ksss kirjoitti:

Itse olen ollut viimeiset 5 vuotta yksin. Olen ollut yhdessä suhteessa 10 ja tämä kosahti viisi vuotta sitten. Olen yksin, koska en varsinaisesti ole suhdemateriaalia. Olen täysin näkymätön miehille, ex-mieheni oli ystäväni sukulainen ja hänelle tein itse aloitteen, mutta hänkään ei varsinaisesti koko suhteen aikana tuonut esille, että olisi varsinaisesti ollut viehättynyt minusta. Olimme yhdessä, koska nuorena sitä ajatteli vissiin, että joku on oltava. Ollessamme tarpeeksi vanhoja ja huomatessamme, että eipä meillä ole juurikaan yhteistä nykyisyyden saati tulevaiduusuden suhteen, erosimme. Lapsi tuli ja se on todella hyvä tulos tästä. Ex-mies on uudessa liitossa ja toivon hänelle pelkkää hyvää, uusi rouvakin on perin kiva. Olimme toisillemme vain täysin väärät. En pidättele hengitystä, että itse löytäisin joskun jonkun miehen. Olen lähinnä tapettiin uppoutuva ja en millään tavalla kiinnostava. Ymmärrän itsekin, että en oikein omaa mitään tarjottavaa parisuhteeseen.

tämä keskustelu oli ikisinkuille, sinä et ole ikisinkkua nähnytkään vai oliks tää joku humble brag "oon ollu 10 v suhteessa" lol

Ikisinkkuja vauva palstalla? Kuinka te löysitte palstan? Myönnän, että aikamoinen ikisinkku olen itsekin, mutta on noita lyhyitä seurustelusuhteita muutama kuitenkin ollut. Käytännössä kuitenkin 30 vuotta yksin elettyä elämää. 👍

Iltasanomien sivuilta olen löytänyt tänne. Noita vauvakeskusteluja en ole vilkaissutkaan. Seksijuttuja olen käynyt lukemassa aihe vapaan lisäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Äiti eli ilman kumppania vaihdevuosistaan hautaan eli 30v. Joutui vastaamaan lapsista ja pientilan asioista. Ja oli saanut sellaisen kasvatuksen, että mies on vastuussa kaikesta, emäntä korkeintaan huushollista. Jo ennen leskeksi jäämistään huusi ja metelöi milloin mistäkin. Vaihdevuodet oli mitä oli, ei niistä lääkäriin voinut mennä. Muuta terveysongelmaa oli, mutta psyykkisistä syistä ei voinut lääkärille jutella vaan ne kaadettiin lähinnä mun niskaan. Sitä se yksinäisyys tekee. On joskus ollut jossain juttujakin, että yh tekee lapsestaan "kumppanin".

Erakkoa kai yritti musta, ei siinä onnistunut. Olen perheellinen, nyt jo mummokin. Saa nähdä saanko saman terveysongelman.

Olen nähnyt suvussani paljon että omasta lapsestaan otetaan parisuhteen korvikkeeksi kumppani. Sukupolvesta samaan jatkumoon on kaikkein helpointa mennä niin että muuta omalla kohdallasi ettet tee samoja virheitä. Hae vaihde vuosiin helpotusta, estrogeeneja. Ei niitä tarvitse kärsiä. Minäkin hain estrogeeneja kun aloin kaljuuntumaan muiden kamalien oireiden ohella, pahinta jarkuva hikoilu, kuumotus ja kaikkein kamalinta on se ettei ole hiuksia naisella. Sekin aiheuttaa stressiä jo joutuu kesätkin kulkemaan joku rätti päässä. En ollut vielä viiskymppisenä valmis sellaiseen. Ilokseni ensimmäinen estrogeeni merkki sopi mutta jotkut ovat joutuneet vaihtamaan sillä niitäkin on erilaisia. 

Yksi ihminen voi sairastuttaa koko perheensä jonka pillin mukaan kaikkien on tanssittava. Ajattele vähän että määräätkö muiden ihmisten elämää tai rajoitatko sitä.