Lue keskustelun säännöt.
Miten joku voi elää koko elämänsä yksin
30.10.2020 |
ilman minkäänlaista parisuhdetta? Siis vuosikausia ilman hellyyttä, seksiä ja toisen ihmisen läsnäoloa? Miten se on mahdollista? Tarkoitan nyt todellakin sellaista, ettei oikein koskaan ole ollut minkäänlaisessa parisuhteessa, muttei myöskään harrasta hetkellisiä suhteita, vaan tyytyy olemaan yksin?
Kommentit (91)
Parisuhde ei ole ainoa keino saada toisen ihmisen läheisyyttä. Monella yksinelävällä on sellainen ystäväpiiri, jossa ystävyyssuhteet ovat paljon syvällisempiä kuin keskimäärin. Kaikilla ihmisillä ei myöskään ole samanlaista libidoa, joten joillekin koko elämän mittainen seksittömyys ei ole asia eikä mikään. yksineläjillä monella on myös henkistä tasapainoa, jonka vuoksi he eivät tarvitse kavereita, jotta voivat avautua ongelmistaan tai saada tukea ja tsemppiä: he voivat olla itseriittoisia tuossakin suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin olla parisuhteessa, mutten halua mitään lääppimistä, saatika seksiä.
Ja näistä syistä kukaan ei ole halunut seurustella kanssani, joten yksin on PAKKO olla.
En voi ketään pakottamaan olemaan kanssani.N36
Sama täällä. Olisi mukava laittaa toisen kanssa yhdessä ruokaa, käydä elokuvissa, pyöriä päivä Ikeassa, matkustella (myös kotimaan kohteissa, esim. luonnonpuistoissa), eksyä iltapäiväkävelyllä ex tempore kummallekin tuntemattomaan kahvilaan/ravintolaan, kokeilla kaikenlaista kuntosalista lasinpuhallukseen – tai sitten vain nyhjöttää yhdessä sohvannurkassa katsomassa 💩 suomirealityä.
Mutta seksiä en tähän yhtälöön kaipaa, jo suutelukin on liian intiimiä. Yhdessä nukkuminen (samassa sängyssä, ei sylikkäin) on siinä ja siinä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut muutaman päivän "suhteessa". Sen verran että tiedän mitä menetän. Mä olen turtunut tähän yksinäisyyteen ja kuoren lisäksi tuntuu kuin jotain sisälläni olisi kivettynyt. Olen jo kauan sitten siirtynyt epätoivon tuolle puolen. Silti toivonkipinäkin suhteesta herättää hetkeksi toivon. Yksinäisyys tuntuu pahalta mutta yleensä on tyhjyyden ja merkityksettymyyden tunne. Kun katsoo yhdessä olevia pareja. Tuntee elämänsä valuvan hukkaan saamatta siitä mitään. No on mulla mielessä monta paikkaa mihin voisin viedä tyttöystävän.
Et ole varmasti ainoa tässä maassa, jolla on samanlaisia ajatuksia, kuin sinulla.
Joten älähän nyt! Ei kannata vajota epätoivoon ja masennukseen. Et voi tietää, mitä tulevaisuus tuo vielä tullessaan.
Ei kannata luovuttaa. Sinussa on paljon hyviä puolia. Laita ne vaikka paperille ylös. ja katsele niitä.
Arvosta itseäsi.
Voisin vaikka pokata sinut, jos tavattaisiin. Mutta tänne ei voi laittaa julkisesti omia yhteystietoja.
Vaikutat sympaattiselta ja mukavalta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin on pakko. Mä oon 48 v ja erosin 4 v sitten, kun puoliso muutti yhteen 23-vuotiaan naisen kanssa ja perusti uuden perheen. isen jälkeen ei ole ollut tietoakaan mistään suhteesta saati seksistä sillä ihan selkeesti oon kaikille miehille liian vanha. Nyt alan jo sopeutua ajatukseen että elän loppuelämäni yksin. Se hirvittää, pelottaa jne mut minkäs teet. En voi asiaan vaikuttaa.
Kuinka paljon olet tehnyt aloitteita ja treffipyyntöjä miehille?
Riittävästi. En oo mikään erakko. Mut kun en kelpaa niin en kelpaa, pari sanoi ihan suoraan että haluavat suhteen nuoremman naisen kanssa. Ja mua paljon vanhemmatkin miehet eli kuusikymppiset tahtoo alle 40-vuotiaan.
Minulla on jotenkin sellainen olo etten voi kyetä suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa joka ei esim. ymmärrä miten traumatisoituminen vaikuttaa ihmisen elämässä pitkälti kaikkeen. Jos taas heti jossain treffipalstalla ryhtyy mainostamaan hankalaa taustaa niin veikkaan että sillä jotenkin houkuttelee luokseen hyväksikäyttäjiä. Onko muilla tästä positiivisempia kokemuksia?
T. yksi jo kertaalleen aloitukseen vastannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin olla parisuhteessa, mutten halua mitään lääppimistä, saatika seksiä.
Ja näistä syistä kukaan ei ole halunut seurustella kanssani, joten yksin on PAKKO olla.
En voi ketään pakottamaan olemaan kanssani.N36
Sama täällä. Olisi mukava laittaa toisen kanssa yhdessä ruokaa, käydä elokuvissa, pyöriä päivä Ikeassa, matkustella (myös kotimaan kohteissa, esim. luonnonpuistoissa), eksyä iltapäiväkävelyllä ex tempore kummallekin tuntemattomaan kahvilaan/ravintolaan, kokeilla kaikenlaista kuntosalista lasinpuhallukseen – tai sitten vain nyhjöttää yhdessä sohvannurkassa katsomassa 💩 suomirealityä.
Mutta seksiä en tähän yhtälöön kaipaa, jo suutelukin on liian intiimiä. Yhdessä nukkuminen (samassa sängyssä, ei sylikkäin) on siinä ja siinä.
aseksuaaleille on ymmärtääkseni olemassa oma yhteisökin jossain netissä, jossa etsivät itselleen mm. kumppania ja parisuhdetta (ilman seksiäkin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin olla parisuhteessa, mutten halua mitään lääppimistä, saatika seksiä.
Ja näistä syistä kukaan ei ole halunut seurustella kanssani, joten yksin on PAKKO olla.
En voi ketään pakottamaan olemaan kanssani.N36
Sama täällä. Olisi mukava laittaa toisen kanssa yhdessä ruokaa, käydä elokuvissa, pyöriä päivä Ikeassa, matkustella (myös kotimaan kohteissa, esim. luonnonpuistoissa), eksyä iltapäiväkävelyllä ex tempore kummallekin tuntemattomaan kahvilaan/ravintolaan, kokeilla kaikenlaista kuntosalista lasinpuhallukseen – tai sitten vain nyhjöttää yhdessä sohvannurkassa katsomassa 💩 suomirealityä.
Mutta seksiä en tähän yhtälöön kaipaa, jo suutelukin on liian intiimiä. Yhdessä nukkuminen (samassa sängyssä, ei sylikkäin) on siinä ja siinä.
aseksuaaleille on ymmärtääkseni olemassa oma yhteisökin jossain netissä, jossa etsivät itselleen mm. kumppania ja parisuhdetta (ilman seksiäkin).
Itse en aikaisemmin kuvaillusta huolimatta pystyisi kuitenkaan seurustelemaan täys_aseksuaalin kanssa, sillä olen kuitenkin seksuaalinen – kuinkas sitten käy, jos ”rentoutuisin” esim. 5 vuoden seurustelun jälkeen ja alkaisinkin haluamaan seksiä…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän ihmettelen sitä, miten ja miksi pitäisi lähteä noihin hetkellisiin/tilapäisiin suhteisiin, jotka aloituksessa mainitaan. Tai vielä oudompaa: ruveta sivusuhteeksi varatulle. Ne vasta osoittaakin tyytymistä. Ja tyytymisessä on aina se sävy, että se on kuitenkin oma valinta, vaikkakin huono sellainen. Yksin jääminen taas ei välttämättä ole itsestä kiinni, tai harvemmin onkaan sitä. Niin vain käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin olla parisuhteessa, mutten halua mitään lääppimistä, saatika seksiä.
Ja näistä syistä kukaan ei ole halunut seurustella kanssani, joten yksin on PAKKO olla.
En voi ketään pakottamaan olemaan kanssani.N36
Sama täällä. Olisi mukava laittaa toisen kanssa yhdessä ruokaa, käydä elokuvissa, pyöriä päivä Ikeassa, matkustella (myös kotimaan kohteissa, esim. luonnonpuistoissa), eksyä iltapäiväkävelyllä ex tempore kummallekin tuntemattomaan kahvilaan/ravintolaan, kokeilla kaikenlaista kuntosalista lasinpuhallukseen – tai sitten vain nyhjöttää yhdessä sohvannurkassa katsomassa 💩 suomirealityä.
Mutta seksiä en tähän yhtälöön kaipaa, jo suutelukin on liian intiimiä. Yhdessä nukkuminen (samassa sängyssä, ei sylikkäin) on siinä ja siinä.
aseksuaaleille on ymmärtääkseni olemassa oma yhteisökin jossain netissä, jossa etsivät itselleen mm. kumppania ja parisuhdetta (ilman seksiäkin).
Itse en aikaisemmin kuvaillusta huolimatta pystyisi kuitenkaan seurustelemaan täys_aseksuaalin kanssa, sillä olen kuitenkin seksuaalinen – kuinkas sitten käy, jos ”rentoutuisin” esim. 5 vuoden seurustelun jälkeen ja alkaisinkin haluamaan seksiä…
niin, mutta toisaalta noin voi käydä jokaisessa suhteessa: toinen kumppani voi yhtäkkiä menettää halunsa kokonaan, tai toinen alkaa haluta huomattavasti enemmän kuin ennen eikä toinen voi vastata siihen. Se on elämää, emme voi ennustaa sitä tai olla varmoja, että jos nyt alan elää tämän tyypin kanssa, niin kaikki pysyy vakiona. siksi on tärkeää, että parisuhteessa voi puhua kaikista asioista.
aseksuaalisuudesta en tiedä "kaikkea", mutta sen verran, että siinäkin on olemassa kirjoa: on sellaisia aseksuaaleja, jotka eivät aktiivisesti halua seksiä, mutta voivat suostua siihen (täysin vapaaehtoisesti siis), jos se on kumppanille tärkeää: kaikki asekusaalit eivät siis välttämättä elä 100% seksittömissä suhteissa.
on selvää, että mitä pienempään ryhmään itse kuuluu, sitä vaikeampi on löytää elämänkumppania, koska samanlaisia ihmisiä ei yksinkertaisesti ole määrällisesti yhtä paljon. Ns. normaaliseksuaalisetkin ihmiset joskus painivat kumppanin löytämisen vaikeuden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ihmettelen sitä, miten ja miksi pitäisi lähteä noihin hetkellisiin/tilapäisiin suhteisiin, jotka aloituksessa mainitaan. Tai vielä oudompaa: ruveta sivusuhteeksi varatulle. Ne vasta osoittaakin tyytymistä. Ja tyytymisessä on aina se sävy, että se on kuitenkin oma valinta, vaikkakin huono sellainen. Yksin jääminen taas ei välttämättä ole itsestä kiinni, tai harvemmin onkaan sitä. Niin vain käy.
minä olen sivusuhteessa varatun kanssa eikä se ole "tyytymistä". olen oikein tyytyväinen suhteeseemme ja niin on toinenkin osapuoli. Hän on ihan luvan kanssa sivusuhteessa kanssani, en aio kertoa yksityiskohtia miksi näin, mutta siis meidän suhteemme on ihan oikea suhde ja minä puhuttelen häntä miesystäväni ja hän minua naisystävänään ja me oikeasti myös rakastamme toisiamme ja meillä on myös toisinaan arkea keskenämme, on siivousvuoroja, kaupassakäyntejä, ravintolaillallisia jne. Tämäkään ei haittaa miesystäväni vaimoa, hän on sillä lailla sivistynyt, että ymmärtää että rakkaus ei ole rajallinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin on pakko. Mä oon 48 v ja erosin 4 v sitten, kun puoliso muutti yhteen 23-vuotiaan naisen kanssa ja perusti uuden perheen. isen jälkeen ei ole ollut tietoakaan mistään suhteesta saati seksistä sillä ihan selkeesti oon kaikille miehille liian vanha. Nyt alan jo sopeutua ajatukseen että elän loppuelämäni yksin. Se hirvittää, pelottaa jne mut minkäs teet. En voi asiaan vaikuttaa.
Kuinka paljon olet tehnyt aloitteita ja treffipyyntöjä miehille?
Riittävästi. En oo mikään erakko. Mut kun en kelpaa niin en kelpaa, pari sanoi ihan suoraan että haluavat suhteen nuoremman naisen kanssa. Ja mua paljon vanhemmatkin miehet eli kuusikymppiset tahtoo alle 40-vuotiaan.
Ooppas nyt rehellinen ja kato peiliin: sieltä se vika löytyy jos ei löydä parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei?
Olen parisuhteessa nyt ja olen ollut ennenkin ja kun ajattelen parisuhteitani taaksepäin niin yksikään aikaisemmista parisuhteista ei ole antanut yhtään mitään positiivista elämään. Päinvastoin.
Tästäkin suhteesta on meinattu useasti lähteä eri teille juurikin siitä syystä että minä kaipaan liikaa yksinoloa.
Siksi uskon että voisin elää yksin ilman parisuhdetta enkä kokisi jääneeni mistään paitsi.
Se on vähän pakko kun ei löydy ketään. Ei ole tullut sellaista ihmistä oikein vastaan, joka olisi halunnut sitä läheisyyttä antaa. Ei se varsinaisesti mikään valinta ole. Mutta siihen yksin olemiseen jokseenkin turtuu, että se ei ihan niin paljoa ahdista, mutta siitä huolimatta ajoittain tulee se kaipuu saada vaikkapa halaus naiselta.
Terveisin Naispelko27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen tottuu. Niin hyvin, että esim. seksi tuntuu ihan absurdilta ajatukselta ja joku parisuhteen toivominen yhtä realistiselta kuin lottovoitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin olla parisuhteessa, mutten halua mitään lääppimistä, saatika seksiä.
Ja näistä syistä kukaan ei ole halunut seurustella kanssani, joten yksin on PAKKO olla.
En voi ketään pakottamaan olemaan kanssani.N36
Sama täällä. Olisi mukava laittaa toisen kanssa yhdessä ruokaa, käydä elokuvissa, pyöriä päivä Ikeassa, matkustella (myös kotimaan kohteissa, esim. luonnonpuistoissa), eksyä iltapäiväkävelyllä ex tempore kummallekin tuntemattomaan kahvilaan/ravintolaan, kokeilla kaikenlaista kuntosalista lasinpuhallukseen – tai sitten vain nyhjöttää yhdessä sohvannurkassa katsomassa 💩 suomirealityä.
Mutta seksiä en tähän yhtälöön kaipaa, jo suutelukin on liian intiimiä. Yhdessä nukkuminen (samassa sängyssä, ei sylikkäin) on siinä ja siinä.
aseksuaaleille on ymmärtääkseni olemassa oma yhteisökin jossain netissä, jossa etsivät itselleen mm. kumppania ja parisuhdetta (ilman seksiäkin).
Itse en aikaisemmin kuvaillusta huolimatta pystyisi kuitenkaan seurustelemaan täys_aseksuaalin kanssa, sillä olen kuitenkin seksuaalinen – kuinkas sitten käy, jos ”rentoutuisin” esim. 5 vuoden seurustelun jälkeen ja alkaisinkin haluamaan seksiä…
niin, mutta toisaalta noin voi käydä jokaisessa suhteessa: toinen kumppani voi yhtäkkiä menettää halunsa kokonaan, tai toinen alkaa haluta huomattavasti enemmän kuin ennen eikä toinen voi vastata siihen. Se on elämää, emme voi ennustaa sitä tai olla varmoja, että jos nyt alan elää tämän tyypin kanssa, niin kaikki pysyy vakiona. siksi on tärkeää, että parisuhteessa voi puhua kaikista asioista.
aseksuaalisuudesta en tiedä "kaikkea", mutta sen verran, että siinäkin on olemassa kirjoa: on sellaisia aseksuaaleja, jotka eivät aktiivisesti halua seksiä, mutta voivat suostua siihen (täysin vapaaehtoisesti siis), jos se on kumppanille tärkeää: kaikki asekusaalit eivät siis välttämättä elä 100% seksittömissä suhteissa.
on selvää, että mitä pienempään ryhmään itse kuuluu, sitä vaikeampi on löytää elämänkumppania, koska samanlaisia ihmisiä ei yksinkertaisesti ole määrällisesti yhtä paljon. Ns. normaaliseksuaalisetkin ihmiset joskus painivat kumppanin löytämisen vaikeuden kanssa.
Jep; itse olen vieläpä sen luokan haihattelijaromantikko, että haluaisin pysyä yhdessä yhden ja saman ihmisen kanssa ensisuudelmasta hautaan. Mutta koska tiedostan, ettei se ole kovin realistista (varsinkaan aikaisemmin listatut seikat huomioonottaen), olen sitten mieluummin yksin. :P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ihmettelen sitä, miten ja miksi pitäisi lähteä noihin hetkellisiin/tilapäisiin suhteisiin, jotka aloituksessa mainitaan. Tai vielä oudompaa: ruveta sivusuhteeksi varatulle. Ne vasta osoittaakin tyytymistä. Ja tyytymisessä on aina se sävy, että se on kuitenkin oma valinta, vaikkakin huono sellainen. Yksin jääminen taas ei välttämättä ole itsestä kiinni, tai harvemmin onkaan sitä. Niin vain käy.
minä olen sivusuhteessa varatun kanssa eikä se ole "tyytymistä". olen oikein tyytyväinen suhteeseemme ja niin on toinenkin osapuoli. Hän on ihan luvan kanssa sivusuhteessa kanssani, en aio kertoa yksityiskohtia miksi näin, mutta siis meidän suhteemme on ihan oikea suhde ja minä puhuttelen häntä miesystäväni ja hän minua naisystävänään ja me oikeasti myös rakastamme toisiamme ja meillä on myös toisinaan arkea keskenämme, on siivousvuoroja, kaupassakäyntejä, ravintolaillallisia jne. Tämäkään ei haittaa miesystäväni vaimoa, hän on sillä lailla sivistynyt, että ymmärtää että rakkaus ei ole rajallinen asia.
Tuossa kuviossa se tyytyjä on miesystäväsi vaimo… Toivottavasti hän tajuaa lähteä asap.
Naiset tekevät yleensä hyvin vähän sen eteen, että parisuhde löytyisi. Odotetaan vain, että sellainen tupsahtaisi jostain, eli siis että joku mies veisi treffeille. Jos haluaa olla yksin niin mikäs siinä.
en mä tyydy, mulla ei vaan ole vaihtoehtoa. koskaan ei ole miehet kiinnostuneet. seksiin saan lähes kenet vaan mutta ghostaavat heti kun saavat p illua. en jaksa sellaista enää kun itsevarmuus ihan pohjamudissa noiden pelimiesten takia. en ole koskaan seurustellut enkä käynyt treffeillä. ikisinkkuna hautaan. n32
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä kyllä kivalta tunnu. Itse olen 27-vuotias mies ja en ole koskaan seurustellut tai edes pitänyt naista kädestä. Tässä vaiheessa alkaa myös olla jo myöhäistä tehdä asialle mitään. Tässä vaiheessa aletaan jo perustamaan perhettä ja itse olen täysin kokematon.
Höpsis. Minä aloitin seksin ja seurustelun 28-vuotiaana.
Tietysti olen ollut parisuhteissa, on lapsikin. En kai muuten olisi niin varma, että parisuhde on minulle vankila, vaikka toinen osapuoli olisi enkeli. Tämän tajusin jo alle kolmekymppisenä.