Lue keskustelun säännöt.
Äitini käyttäytyy NIIN kummallisesti. Ks. keskustelu
11.02.2014 |
Olen siis 3-kymppinen nainen (ei lapsia) ja äitini on n. 6-kymppinen.
Keskustelumme etenee useinkin tällä samalla kaavalla:
äiti: Ootkos sä nyt nähny kavereita?
minä: Joo, oon, yhtä uutta kivaa kaveria melkein joka päivä kun
samassa työpaikassa ollaan.
äiti: Ai jaa, onko se intialainen (mies) vielä häirinny sua?
minä: Joo ei oo, taisin mainitakin jo kauan sitten. Tää mun uus kaveri on Anita nimeltään.
äiti: Ai, onko se joku ulkomaalainen? (WTF?)
minä: ei oo, kuulostaako se susta ulkomaalaisen nimeltä?
äiti: no minkä ikänen se on?
minä: 28-vuotias.
äiti: Ai jaa, ei jotenkin sovi sen ikäselle tollanen nimi. Mutta ootko sä nähnyt niitä sun vanhoja kavereita? Ootko sä nähnyt sitä Piritaa?
minä: En oo, eihän me olla oltu vuosiin tekemisissä.
äiti: Ai jaa, no ootko sä nähnyt sitä Ullaa?
minä: En mä oo ollut senkään kanssa vuosiin tekemisissä, kyllähän sä sen tiedät.
äiti: Jaa, teillä on siellä töissä yt:t menossa. Eikö se olisi kamalaa jos sut irtisanottais? Ajattele et saisi palkkaa enää?
Onko mitään ideoita, miksi äitini käyttäytyy tällä tavalla? Siis kysyy lähinnä niistä kavereista, joiden kanssa minulla on mennyt välit poikki eikä ole lainkaan kiinnostunut uudemmista (vanhimmat näistäkin kyllä kymmenen vuoden takaa...) ystävistäni ym. Ihan kuin yrittäisi jotenkin "huonontaa" minua, tyyliin "Et sä sit kenenkään kanssa tuu toimeen ja varmaan sut irtisanotaankin. Huh.
Kommentit (28)
Kertooko äiti laajemmin asioistaan vai töksäyttääkö yhden lauseen. Onko välillänne normaalia vastavuoroista juttelua, vai ajatteletko sinä koko ajan, että siinä se taas utelee sinun asioitasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla meni äitini kanssa vähän samaan tapaan. Enää emme olekaan sitten tekemisissä. Miksi vetää kivirekeä perässä, kun sen lastin saa edes vähän keveämmäksi?
Toisaalta ajattelen näissä asioissa myös aikakautta, jossa vanhemmat on eläneet ja tätä aikaa jota me elämme. Heidän arvonsa, kuten "Eikö se olisi kamalaa jos sut irtisanottais? Ajattele et saisi palkkaa enää?" On "vähän" erilaiset kun tässä elämässä, jossa vaihtoehtoja on enemmän, kun silloin joskus muinoin. Sieltä se kaikki pahuuskin tässä omassa tapauksessani lienee peräisin. Äitini oli suorastaan ilkeä minulle ja ei se kasvaminen hänen vaikutuksensa alla ollut mitään ruusuilla tanssimista.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:14"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:12"]
Oletko aina ajatellut, ettei äitisi tykkää susta?
[/quote]
Usein joo olen näin ajatellut. Hän tuntuu pitävän minusta vain silloin, kun minulla menee hyvin ja minusta voi olla ylpeä. Jos minulla menee huonosti, ei tukea löydy.
ap
[/quote]
Eiks olis korkea aika laittaa se napanuora jo poikki, kun kolmekymppiäkin on jo lasissa?
Tyhmänä kysyy, että mitä tarkoittaa ylilukeminen? ei ap
Äitisi on varmaan kiinnostuneempi vanhemmista ystävistäsi kuin uusista. Hän varmasti on tuntenut esim. entiset koulukaverisi ainakin jollakin tasolla. Keskustelu vaikuttaa minusta ihan tavalliselta. Minun mielestäni äitisi kommunikaatiossa ainakaan tuon perusteella ei ole mitään ongelmaa, mutta ehkä koet äitisi kommentit jotenkin asenteellisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 17:31"]
Tyhmänä kysyy, että mitä tarkoittaa ylilukeminen? ei ap
[/quote]
Tarkoittaa sitä, että annat äitisi lauseille ja sanomisille sellaisia merkityksiä mitä niillä ei ole... että esim. miellät äitisi neutraalin kommentin tai kysymyksen 10 vuotta vanhasta ystävästä negatiivisena tai kritikisminä itseäsi kohtaan vaikka äitisi saattaisi kysyä sitä ihan neutraalissa sävyssä ilman mitään taka-ajatuksia.
Voithan yrittää jutella neutraalesta asioista. Sellaisista joihin ei saa piilokritiikkiä ujutettua. Vaikka tv ohjelmista ja säästä. Mutta ei henkilökohtaisista asioista.
Itse kyllä kyselen äitini asioista, niistä vaikeistakin, esim. hänen työuupumuksestaan. ja myös kuuntelen häntä, en siis vain kysy ja jätä asiaa sikseen.
ap