Äitini käyttäytyy NIIN kummallisesti. Ks. keskustelu
Olen siis 3-kymppinen nainen (ei lapsia) ja äitini on n. 6-kymppinen.
Keskustelumme etenee useinkin tällä samalla kaavalla:
äiti: Ootkos sä nyt nähny kavereita?
minä: Joo, oon, yhtä uutta kivaa kaveria melkein joka päivä kun
samassa työpaikassa ollaan.
äiti: Ai jaa, onko se intialainen (mies) vielä häirinny sua?
minä: Joo ei oo, taisin mainitakin jo kauan sitten. Tää mun uus kaveri on Anita nimeltään.
äiti: Ai, onko se joku ulkomaalainen? (WTF?)
minä: ei oo, kuulostaako se susta ulkomaalaisen nimeltä?
äiti: no minkä ikänen se on?
minä: 28-vuotias.
äiti: Ai jaa, ei jotenkin sovi sen ikäselle tollanen nimi. Mutta ootko sä nähnyt niitä sun vanhoja kavereita? Ootko sä nähnyt sitä Piritaa?
minä: En oo, eihän me olla oltu vuosiin tekemisissä.
äiti: Ai jaa, no ootko sä nähnyt sitä Ullaa?
minä: En mä oo ollut senkään kanssa vuosiin tekemisissä, kyllähän sä sen tiedät.
äiti: Jaa, teillä on siellä töissä yt:t menossa. Eikö se olisi kamalaa jos sut irtisanottais? Ajattele et saisi palkkaa enää?
Onko mitään ideoita, miksi äitini käyttäytyy tällä tavalla? Siis kysyy lähinnä niistä kavereista, joiden kanssa minulla on mennyt välit poikki eikä ole lainkaan kiinnostunut uudemmista (vanhimmat näistäkin kyllä kymmenen vuoden takaa...) ystävistäni ym. Ihan kuin yrittäisi jotenkin "huonontaa" minua, tyyliin "Et sä sit kenenkään kanssa tuu toimeen ja varmaan sut irtisanotaankin. Huh.
Kommentit (28)
Ihmisiä kiinnostaa ne henkilöt, keistä ne jo tietää jotain. Munkin äiti aina kysyy, että "no mitäs sille Mikolle kuuluu?" koska ei muista uusia nimiä niin helposti ja nopeasti ja onhan se tylsempää kysellä, kun ei tiedä, miltä joku näyttää.
Ap lisää, että äitini ei kysynyt yt:istä mitenkään huolissaan, vaan ehkä jopa vähän piikikkäästi.
Oletko aina ajatellut, ettei äitisi tykkää susta?
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:12"]
Oletko aina ajatellut, ettei äitisi tykkää susta?
[/quote]
Usein joo olen näin ajatellut. Hän tuntuu pitävän minusta vain silloin, kun minulla menee hyvin ja minusta voi olla ylpeä. Jos minulla menee huonosti, ei tukea löydy.
ap
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:14"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:12"]
Oletko aina ajatellut, ettei äitisi tykkää susta?
[/quote]
Usein joo olen näin ajatellut. Hän tuntuu pitävän minusta vain silloin, kun minulla menee hyvin ja minusta voi olla ylpeä. Jos minulla menee huonosti, ei tukea löydy.
ap
[/quote]
Tästä syystä yliluet äitisi jutut.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:09"]
Muistisairaus ?
[/quote]
Miksi olisi muistisairas? Äiti haluaa jutella tyttären kanssa. No huonosti onnistuu, jos tuollaista lypsämistä on. Jos tytär kertoisi sponttaanisti asioistaan, ei äidin tarvitsisi tehdä noita kysymyksiä. Kysyykö tytär mitään äidiltä, mistä asioista juttelevat? Jos tavataan usein myös jutellaan; se on eri asia jos tytär ei halua jakaa elämäänsä äidin kanssa.
Passiivis-aggressiivinen? Hänellä on paha mieli (jostain sinusta riippumattomasta asiasta) ja haluaa siksi pahoittaa sinunkin mielesi? Kuulostaa vähän persoonallisuushäiriöisen touhulta, ainakin jos kyseessä on tyypillinen keskustelunne eikä mikään poikkeus.
No musta vaikuttaa uteliaalle ihmiselle, joka tekee kysymyksiä toinen toisensa perään reagoimatta oikeastaan juuri erikoisemmin vastaukseen..
Pääset helpommalla kun et analysoi liikaa tarkoitusperiä. Tuskin mitään pahaa tarkoittaa ainakaan. Vaikuttaisi sille että olet sellainen jolta pitää udella yksityiskohtaisesti jos jotain haluaa saada irti ainakin äitisi läsnäollessa ja Se tekee äitisi kyselyt ehkä hieman tungettelevaksi tjms sun mielestä...
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:25"]
Passiivis-aggressiivinen? Hänellä on paha mieli (jostain sinusta riippumattomasta asiasta) ja haluaa siksi pahoittaa sinunkin mielesi? Kuulostaa vähän persoonallisuushäiriöisen touhulta, ainakin jos kyseessä on tyypillinen keskustelunne eikä mikään poikkeus.
[/quote]
Juu, kyseessä on siis ihan meidän peruskeskustelu, joka toistuu uudelleen ja uudelleen.
ap
Mun äitini on vähän samantapainen. Minusta kyse on vain siitä, ettei meillä ole oikeasti enää kauheasti aidosti yhteistä juteltavaa, mutta hän haluaa silti puhua jotain omalle tyttärelleen. Eli puhuu "puhumisen itsensä takia" vain jotain, ja minä vastailen. Ei sillä sisällöllä ole yleensä juurikaan merkitystä.
"Onko mitään ideoita, miksi äitini käyttäytyy tällä tavalla? Siis kysyy lähinnä niistä kavereista, joiden kanssa minulla on mennyt välit poikki eikä ole lainkaan kiinnostunut uudemmista (vanhimmat näistäkin kyllä kymmenen vuoden takaa...) ystävistäni ym. Ihan kuin yrittäisi jotenkin "huonontaa" minua, tyyliin "Et sä sit kenenkään kanssa tuu toimeen ja varmaan sut irtisanotaankin. Huh."
En näe tuossa piikikkyyttä vaan huolta. Onko sinulla kavereita, miten sinulla menee? Onko intialainen vielä häirinnyt sinua? Saatko pitää työpaikkasi? Miten olet varustautunut siihen, että menetät työpaikkasi? Jos kerrot hänelle niukasti, äiti täyttää fantasioilla loput ja parasta miettiäkin kaikki pahimman jälkeen. Pessimisti ei pety.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:09"]
Muistisairaus ?
[/quote]
mullekin tuli mieleen joku alkava muistisairaus. Tahdittomuus saattaa olla yksi oire.
Ja ehkä tulkitset äitiäsi väärin. Kyllähän äitisi kyseli uudesta kaverista. Mitä sen olisi pitänyt kysyä? Vastauksetkin voivat olla sellaisia että on vaikea luoda keskustelua.
Mikset itse ole kiinnostunut äitisi asioista tai kerro samoin tein asioita laajemmin ja tee keskustelusta luontevaa? Nyt tuo kuulostaa vähän tenttaus-keskustelulta jossa toinen yrittää saada jotain isompaa irti...
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:35"]
Mun äitini on vähän samantapainen. Minusta kyse on vain siitä, ettei meillä ole oikeasti enää kauheasti aidosti yhteistä juteltavaa, mutta hän haluaa silti puhua jotain omalle tyttärelleen. Eli puhuu "puhumisen itsensä takia" vain jotain, ja minä vastailen. Ei sillä sisällöllä ole yleensä juurikaan merkitystä.
[/quote]
Miksi sitten tapaatte?
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:37"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:35"]
Mun äitini on vähän samantapainen. Minusta kyse on vain siitä, ettei meillä ole oikeasti enää kauheasti aidosti yhteistä juteltavaa, mutta hän haluaa silti puhua jotain omalle tyttärelleen. Eli puhuu "puhumisen itsensä takia" vain jotain, ja minä vastailen. Ei sillä sisällöllä ole yleensä juurikaan merkitystä.
[/quote]
Miksi sitten tapaatte?
[/quote]
Koska me silti aidosti välitämme toisistamme. Ollaan vaan molemmat juroja introvertteja, minä vielä enemmän kuin äiti, ja ei oikein osata tuota keskustelupuolta. Toisaalta minä en halua kertoa eläkeläiselle äidilleni kauheasti elämästäni, koska hän helposti murehtii asioita ja suurentelee. Silti tykkään jutella hänen kanssaa, varsinkin kun minulla ei ole puolisoa eikä yhtään ystävää. Äiti sitten juttelee mistä juttelee, vanhoista asioista ja yleisistä asioista, ja minä vastailen jotain yleisluontoista.
No tuota, kannattaisikohan sun miettiä jotain juteltavaa teidän tapaamisiin? Vaikka sitten niistä yleisistä asioista. Ja kysellä enemmän äitisi kuulumisia. Jos siis aidosti toisistanne välitätte ja välttämättä haluatte tavata, vaikka mitään juttelemista ei tunne olevan.
Tai mitäpä jos tekisitte jotain sen sijaan että painopiste "kivassa jutustelussa"?
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:47"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:37"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 16:35"]
Mun äitini on vähän samantapainen. Minusta kyse on vain siitä, ettei meillä ole oikeasti enää kauheasti aidosti yhteistä juteltavaa, mutta hän haluaa silti puhua jotain omalle tyttärelleen. Eli puhuu "puhumisen itsensä takia" vain jotain, ja minä vastailen. Ei sillä sisällöllä ole yleensä juurikaan merkitystä.
[/quote]
Miksi sitten tapaatte?
[/quote]
Koska me silti aidosti välitämme toisistamme. Ollaan vaan molemmat juroja introvertteja, minä vielä enemmän kuin äiti, ja ei oikein osata tuota keskustelupuolta. Toisaalta minä en halua kertoa eläkeläiselle äidilleni kauheasti elämästäni, koska hän helposti murehtii asioita ja suurentelee. Silti tykkään jutella hänen kanssaa, varsinkin kun minulla ei ole puolisoa eikä yhtään ystävää. Äiti sitten juttelee mistä juttelee, vanhoista asioista ja yleisistä asioista, ja minä vastailen jotain yleisluontoista.
[/quote]
No voisitko sinä opetella ottamaan vastuuta siitä vuorovaikutuksesta? Onhan se aika kurjaa, jos äiti joutuu puhua "puhumisen itsensä takia", itse en ainakaan sellaisia tapaamisia toivoisi. Kumpi näitä "tyhjiä" tapaamisia toivoo? Mitä, jos äitisi ajattelee sinut nähtyään, että sepä oli taas sitä "hyvää päivää kirvesvartta" juttua.
Kyselee, koska ei keksi muuta juteltavaa. Kai sen nyt tyhmäkin tajuaa?
Yrität nyt lukea liikaan rivien välistä. Ehkä äitisi tykkäsi Piritasta ja Ullasta, tai ainakin tunsi ne oli olis utelias kuulemaan kuulumisia. Ja jos teillä kerran ON yt:t menossa, niin eikö sitä saa olla huolissaan??