Lue keskustelun säännöt.
Omat yritelmäni säälittäviä miehen menestyksen rinnalla
11.02.2014 |
Mies on aina onnistunut kaikessa, mihin ryhtyykin. Löytänyt omat vahvuutensa jo lapsena ja määrätietoisesti seurannut niitä. Sai lukiossa stipendejä ja pääsi heittämällä yliopistoon haluamalleen alalle, sai sieltä huippupaperit ja tietenkin jo opiskeluaikana oman alan töitä. Nyt tienaa 9000e/kk + sijoitukset tuottavat.
Entäs minä sitten? Olin välillä tavoitteellinen, mutta jotenkin olen sulautunut liiaksi yhteen miehen kanssa. Oma 'ura' on tyssännyt paikkakunnan vaihtoon miehen työn perässä ja jätin opinnotkin kesken. Pätkätöitä surkealla palkalla. Rahat ovat yhteisiä joten en valita. Mutta oma valintani. Minulla on kiinnostuksia ja kutsumuksia, mutta ne tuntuvat naurettavilta.
Ei minun tekemisistäni kukaan edes ole kiinnostunut, kun kaikki ylistävät mieheni kiinnostavaa työtä. Minua on haukuttu ja vähätelty molempien sukulaisten taholta.
Välillä minulle tokaistaan, että pitäisi tehdä lapsi. Tuntuisi, että lapsi olisi vain oman tyhjiöni täyttöä eikä voisi kuitenkaan täyttää kaikkia tarpeitani elämässä. Koen elämäni olevan kuitenkin parempaa nyt kuin kotiäitinä. Enkä taida haluta lapsia koskaan.
Nyt olen taas työpätkän jälkeen kuopassa: minkään uuden aloittaminen ei motivoi, koska taloudellisesti sillä ei ole merkitystä. En saa tällä paikkakunnalla edes ilmaiseksi työtä, joka aidosti kiinnostaisi.
Kommentit (94)
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 21:17"]
Haluaako mies että pysytte lapsettomina? Meinaan vaan ettei jossain vaiheessa anna monoa ja ota nuorempaa jonka kanssa perustaa "oikean" perheen?
[/quote] Ettei vaan anna kaikesta huolimatta monoa ja sitten on mukava olla uraton JA yh..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 12:44"]
Ihannoit miestäsi. Eihän hän ole rahoja erinomaisella työllään saanut. Entäpä jos alkaisit nähdä hänet tavallisena ja tasa-arvoisena? Taidat olla ahkerampi kuin miehesi, mutta maailma ei sitä palkitse. Palkitse itse itseäsi.
[/quote]
Tämähän on ihan täyttä soopaa: mieshän nimenomaan on tehnyt kovasti töitä pikkulapsesta asti ap:n vaan lorviessa kotona.
Tunnistan itseni jossain määrin tuosta tarinasta, mieheni on menestynyt, huipputuloinen johtaja ja itse olen tyhjätasku opiskelija, tosin opintojeni loppuvaiheessa. Tapasimme toisemme nuorena, kun olimme molemmat samassa asemassa tulojen yms. suhteen. Sen jälkeen mieheni työelämä on ollut yhtä nousukiitoa, kun taas itse palasin takaisin koulun penkille ja jatkoin opintojani. Olemme välillä keskusteleet tästä "ongelmasta", että elämemme aika erilaista elämää, mutta silti meillä synkkaa hyvin koska meilla on samalainen arvomaailma ja paljon yhteistä. Mieheni toivoisi että valmistuisin mahdollisimman pian ja menisin oikeisiin töihin. Vähän vaikeaa se on tosin tässä tilanteessa kun työtilanne nyt useimilla aloilla on mitä on. Haluan toki mennä töihin, mutta toisaalta jos en löydä mielekästä tekemistä, miksi menisin tekemään jotain hanttihommia p**kapalkalla, jos siihen ei ole taloudellista pakoitetta? Tiedän useita rikkaiden miesten rouvia, jotka ovat jääneet kotiin juuri siitä syystä, ettei ole taloudellista pakoitetta työn tekoon ja ei ole löytynyt riittävän kiinnostavaa työtä, joten Ap et ole ainoa. :) Toisaalta, monien heidän puolisonsa tekevät niin pitkää päivää, ettei esim. lapsiperhearjen pyörittäminen onnistuisi ilman vaimon urahaaveista luopumista. Jotain mielenkiintoista ja ainutlaatuista sinussa Ap täytyy kuitenkin olla että fiksu miehesi jaksaa sinua katsella ! :) Ole siis siitä ylpeä. Ja tosiaan, monen menestyvän miehen takana on vahva, upea nainen! :)
Haet mielekkäitä töitä toiselta paikkakunnalta. Olet uhrannut itsesi miehen uralle, koska omat mahdollisuutesi jäivät muille paikkakunnille. Jatka vaikka opintoja. Etsi oma mielekkyytesi, se on sinulle tärkeintä. Mulla kanssa raketin tavalla menestynyt mies, olo on vieressä välillä hölmö, yritän pitää oikeuksistani ja urastani kiinni, vaikka vaikeaa on. Nyt teet mielekkään kääntöliikkeen, ja sinun elämäsi ja urasi on tärkeää, etsi se, vaikka nyt niin että mies uhrautukoot, mitä se sitten onkaan.
Mene vaikka psykologille käsittelemään huonoa itsetuntoasi. Se voisi myös auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli olet jo päättänyt mitä teet ja kurssitkin ovat jo aikatauluja myöten tiedossa? Sanoit, että "ei enää vanhaa mutta ei vielä uutta" ? Miksi siis täältä kyselet? Olisit aloittanut asian ytimestä, eli mies painostaa suorittamaan vaikkei mitään taloudellista tarvetta ole.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 21:06"]
http://areena.yle.fi/tv/2127186
[/quote]
Tässä oli aluksi toivoa ja lopussa lytätään: "vain sellaiset voivat downshiftata, joilla on talous kunnossa. Yksinhuoltajalla ei ole mahdollisuutta."
Tee siis pian mitä haluat, kun on vielä varaa. Älä odota eroa ja yksinhuoltajuutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 00:41"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 21:06"]
http://areena.yle.fi/tv/2127186
[/quote]
Tässä oli aluksi toivoa ja lopussa lytätään: "vain sellaiset voivat downshiftata, joilla on talous kunnossa. Yksinhuoltajalla ei ole mahdollisuutta."
Tee siis pian mitä haluat, kun on vielä varaa. Älä odota eroa ja yksinhuoltajuutta!
[/quote] Miehestä hyöty irti kun vielä saat?
Omapa on valintasi. Sinä olet roikkunut miehessä etkä elänyt omaa elämääsi, ja käyttänyt omia mahdollisuuksiasi.
Ei sinun miehesi ole jättänyt ottamatta, lähtemättä, menemättä siksi kun sinä olet ollut jotain ... toisin kuin sinä itse. Elämä on valintoja, ja sinä olet valinnut tällaisen vanhanaikaisen vaimon roolin ja seurannut miestäsi.
Muitakin vaihtoehtoja on, ja sinulla on edelleen tilaisuus valita niitäkin. Mutta se ei tule onnistumaan sillä, että elät vain miehen ehdoilla. Sinun pitäisi ensin löytää viimein itsesi, ja ryhtyä elämään omaa elämääsi, omilla ehdoillasi eikä vain miellyttääksesi muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan niin entisen itseni tuosta! Tein lapset elämän tarkoitukseksi, ja eiväthän ne riittäneetkään.
Syyllisyys ja vaikeat tunteet kuuluvat asiaan. Jos jaksat painaa niistä huolimatta tahtosi läpi, kohdaten etkä paeten, vahvistut. Minä tein kierroksen viinipullojen maailmaankin, älä tee samaa.
Eiköhän ap:lla ole ikää jo sen verran, että enää ei ole mahdollisuuksia ryysyistä rikkauksiin. Juna meni jo, monta junaa ja ikätoverit menevät edellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meditoi. Tulet tietoiseksi ajatuskehistäsi ja saat mielenrauhaa, josta käsin voit toimia uudella tavalla.
Rukoile. Kukaan tässä maailmassa ei rakasta sinua niin kuin Jumala rakastaa. Älä hae muiden hyväksyntää.
Osaakohan se huippu-ylisuorittajamiehesi arvostaa ja tukea sinua tarpeeksi? Ymmärrän, että on vaikea edes vapautua yrittämään mitään, kun vierellä on tuollainen supersuorittaja. Sitten toinen asia: Tiedän monta suhdetta, jotka ovat tavallaan kaatuneet siihen, että puolisot kilpailevat keskenään. Avioliitto on sellainen isojen egojen temmellyskenttä, jossa kumpikin hokee minä, minä, minä ja lopulta toisen pyrimykset menestyä aletaan kokea oman menestyksen uhaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 08:14"]
Osaakohan se huippu-ylisuorittajamiehesi arvostaa ja tukea sinua tarpeeksi? Ymmärrän, että on vaikea edes vapautua yrittämään mitään, kun vierellä on tuollainen supersuorittaja.
[/quote]
Miten sen miehen sitten pitäisi tukea, aikuista ihmistä??
Miten tavallinen tallaaja tukee sen paremmin?
Mikään ei ole kyllä säälittävämpää kuin kouluttamaton ja uraton nainen, joka tekee lapsia oman tarkoituksensa löytämiseksi. Salaa toivon, että miehesi löytäisi jonkun kunnianhimoisemman ja nätimmän naisen.
Toisaalta jotkut miehet eivät kestä menestyvää naista. Teidän suhteen koossapitävä voima saattaa olla se, että mies saa tuntea ylemmyyttä sinua kohtaan ja jos rupeatkin menestymään, hän ei kestä sitä.
Kiitos kaikille vastauksista ja herättelevistä kysymyksistä. Vastaan yleisesti.
Kaikki on totta, mitä sanotte muiden mieliksi elämisestä ja luvan odottelusta. Tiedän, ettei kukaan muu voi minulle antaa lupaa elää miten haluan, kuin minä itse.
En osaa sanoa, millaista tukea mieheltä kaipaan. Taloudellista saan jo. Mies on aiemmin kuopassa ollessani kannustanut kyllä, mutta auttaako mikään määrä ulkoista vakuuttelua oikeasti? Ehkä miehen patistuksen taustalla on nytkin huoli, että jään kotiin makaamaan enkä saa itseäni niskasta kiinni. En osaa perustella, miksi tällä kertaa "luova tauko" on erilainen kuin ennen ja että olen todella menossa tavoitteitani kohti. Ja tämäkin epäilys taitaa olla enemmän omassa päässäni kuin miehen.
Pohdiskelin ja kirjoittelin yöllä ihmissuhteistani. Aiemmin ympärilläni oli sekalainen joukko "ystäviä", joista suuri osa on alkanut karsiutua sen takia, että muutin ja toisekseen etäisyys on auttanut näkemään, että eivät ko. ihmiset kovin hyviä ystäviä olleetkaan. He kritisoivat minua ulkonäöstä lähtien. Kertonee omasta itsestäni, millaisia 'peilejä' valitsin ennen itselleni ja kenen annoin määrittää itseni. Nyt on jo tapahtunut siirtymää erilaisten ihmisten pariin, kannustavampien ja joilla on oma elämä, useat ovat löytäneet luovan tavan ansaita elantonsa ja seuranneet hullujakin kutsumuksiaan. Silti huomaan että elän toisten kautta tai salaa toivon, että heidän luovuutensa tarttuisi minuunkin. Entinen riippuvuus toisten mielipiteistä on muuttunut toisenlaiseksi riippuvuudeksi, nyt janoan positiivista tukea muilta. Vaikka eihän sillä pitäisi olla mitään merkitystä. Yksin olet sinä ihminen.. Jotenkin tämän janoamisen näkeminen oksettaa itseäni tällä hetkellä enkä ehkä haluakaan tavata ketään. Kuin tämä "elämäntehtäväni vahvistaminen" tunkisi kaikkeen elämässäni nyt.
Kyllä, olen tätä prosessia läpikäydessäni myös meditoinut ja jopa rukoillut, vaikken ole pitänyt itseäni uskonnollisena. Jokin yhteys itseen ja henkisyyteen on avautunut.
Toivon, etten tee kierrosta viinipullojen maailmaan, tai ehkä olen tehnyt jo aiemmin kohtuuden rajoissa hakien lohtua perjantaipullosta. Nyt juominen on vähentynyt.
Olen jo läpikäynyt kaikenlaisia tunteita, mutta ne eivät ota loppuakseen. Olen pohtinut paljon lapsuudenkodin asetelmista lähtien nykyiseen elämääni. Sekin pohtiminen on raskaudestaan huolimatta jotain pakoa tästä päivästä, tämän päivän valinnoista.
En juuri nyt pysty spekuloimaan ajatuksella "jos olisin sinkku tai entä jos mies jättää tai olet joskus yksinhuoltaja". Ei voi koskaan tietää, voi vaikka kuolla tai sairastua vakavasti enkä voi sitä ennakoida. Tai itse voin. Siksi kannattaisi elää heti eikä tulevaisuudessa. YleAreenan linkki oli hyvä, en ehkä näe omaa hyväosaisuuttani ja laajoja mahdollisuuksiani vaan menen vanhanaikaiseen turvallisuushakuisuuteen valinnoissani.
Tänä aamuna kävin pitkällä kävelyllä juuri ennen miehen heräämistä ja viivyttelin siellä kunnes hän lähti töihin. En kaivannut nyt kyselyä työnhausta tai miten saan aikani kulumaan. Mutta sama miete tulee vastaan ilman miestäkin.
Nyyh. Itsesäälissä kierit. Jo otsikkosi koukuttaa tietynlaiset lohduttajat paikalle ja kuulet mitä haluat.
Miksi edes pitäisi painia samassa sarjassa miehen kanssa?
Meillä mies on loogisesti ajatteleva, järjestelmällinen ja matemaattisesti suuntautunut. Semmonen insinöörinörtti :D Mun looginen päättelykyky ja matemaattinen hahmotuskykyni on siihen verrattuna ameeban tasolla. Mutta mä painiskelen ihan omissa sarjoissani sosiaalisissa ja visuaalisissa taidoissa. Pakko sanoo, että siinä kohtaa miehen kyvyt on aika onnettomat...
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 21:17"]
Haluaako mies että pysytte lapsettomina? Meinaan vaan ettei jossain vaiheessa anna monoa ja ota nuorempaa jonka kanssa perustaa "oikean" perheen?
[/quote] Tekisitkö miehen mieliksi lapsen, jos et itse halua? Ettei vaan mies jätä?