Psykologit onnistuvat parantamaan vain heikkojen ihmisten mieltä
Näinhän se todellisuudessa menee. Ei ihmisen olemassa oleva elämä siitä muuttu, jos hän käy puhumassa psykologille. Psykologi käytännössä vain aivopesee henkilöä ja pyrkii saamaan tälle luotua mielikuvan, että ei hätä ole tämän näköinen kuuntelemalla ja tuomalla esiin eri näkökantoja. Kyseessähän on loppujen lopuksi pelkkä mielen manipulointi, jossa kuitenkin totuus ja elävä elämä on ja pysyy.
Kommentit (18)
Mulla on hyvin iso, jänteikäs ja vahva...mieli
Vähän kärjistys mutta on kyllä mielenkiintoinen kysymys pitääkö psykologin olla vahvempi ja tasapainoisempi kuin autettava. Onko uskottavuutta jos auttaja ei itsekään selviäisi asioista joista autettava?
Juu, pesunkestäviin tunnevammaisiin ja luonnevikaisiin ei kyllä tepsi mikään terapia. Terapian tärkein sisältö on terapeuttinen suhde, eikä eräillä ole minkäänlaista kykyä oikeisiin ihmissuhteisiin. Siitä sitten ollaan ylpeitä kuin lapsi omasta kakasta.
Vierailija kirjoitti:
Juu, pesunkestäviin tunnevammaisiin ja luonnevikaisiin ei kyllä tepsi mikään terapia. Terapian tärkein sisältö on terapeuttinen suhde, eikä eräillä ole minkäänlaista kykyä oikeisiin ihmissuhteisiin. Siitä sitten ollaan ylpeitä kuin lapsi omasta kakasta.
Tämä nyt kuulostaa psykologin omilta defensseiltä kun ammattitaito ei riitä. Jokainen hakee terapiaa vapaaehtoisesti ja haluaa apua kerran sinne hakeutuu. Psykologeissa paljon erityisherkkää ja helposti ahdistuvaa ihmistyyppiä ja pitävät muita viallisina jos ei ole tunne-elämältä yhtä herkkä.
Terapiassa ihminen itse parantaa itseään.
Kun uskaltaa puhua vaikeat asiat jollekin, ja niistä puhutaan paljon, ihminen itsekin alkaa saada perpektiiviä menneeseen.
Alkaa ymmärtää asioiden välisiä suhteita ja omia ongelmiaan.
Oppii kuulostelemaan itseään ja omia tunteintaan keskustelujen kautta ja huomaa monia sellaisia, asioita jotka eivät ole tulleet edes mieleen, kun on pyöritynyt yksin ongelmien ja huolien viidakossa.
Johan sen huomaa jo itsestäänkin, että kun juttelee jonkun läheisen tai ystävän kanssa, kun on paljon huolia ja murheita, niin toiselta saa monenlaisia uusia näkemyksiä asiohin,jotka helpottavat oloa.
Ap:lle tiedoksi ettei terapiassa tyrkytetä mitään kenellekään.
Siellä keskustellaan.
Terapia ei ole mikään osto-ja myyntiliike.
Vahvallakin ihmisellä voi olla vaikeuksia. Työkaveri menetti kaiken kiinnostuksensa ympäröivään maailmaan muutamaksi vuodeksi kun hänen lapsensa kuoli. Kävi terapiassa, että pääsi tästä yli.
Kaikilla on joku raja, jonka ylityttyä tarvitsee ulkopuolista apua. Toisilla se raja on vain korkeammalla kuin toisilla.
Mutta kukaan ei tule selviämään elämästään ilman vastoinkäymisiä ja kyse on siitä osaako ottaa apua vastaan. Se on oikeastaan vahvuutta että ymmärtää tarvitsevansa apua.
Vierailija kirjoitti:
Johan sen huomaa jo itsestäänkin, että kun juttelee jonkun läheisen tai ystävän kanssa, kun on paljon huolia ja murheita, niin toiselta saa monenlaisia uusia näkemyksiä asiohin,jotka helpottavat oloa.
Minä tykkään jutella vaikeista asioista ystävieni kanssa, mutta en kyllä ole ikinä saanut heiltä näkökantoja asioihin, joita en olisi jo itse aiemmin käynyt läpi asian tiimoilta. Puhuminen voi helpottaa oloa, mutta ei se mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, pesunkestäviin tunnevammaisiin ja luonnevikaisiin ei kyllä tepsi mikään terapia. Terapian tärkein sisältö on terapeuttinen suhde, eikä eräillä ole minkäänlaista kykyä oikeisiin ihmissuhteisiin. Siitä sitten ollaan ylpeitä kuin lapsi omasta kakasta.
Tämä nyt kuulostaa psykologin omilta defensseiltä kun ammattitaito ei riitä. Jokainen hakee terapiaa vapaaehtoisesti ja haluaa apua kerran sinne hakeutuu. Psykologeissa paljon erityisherkkää ja helposti ahdistuvaa ihmistyyppiä ja pitävät muita viallisina jos ei ole tunne-elämältä yhtä herkkä.
Terapia ei ole sitä, että terapeutti antaa vastaukset asiakkaan ongelmiin ja kysymyksiin. Vaan auttaa asiakasta löytämään vastaukset itse.
Mikä oli aloituksen pointti? Psykoterapia on manipulointia. Se ei ole uutta tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle tiedoksi ettei terapiassa tyrkytetä mitään kenellekään.
Siellä keskustellaan.
Terapia ei ole mikään osto-ja myyntiliike.
Analyyttisessä psykoterapiassa ei edes keskustella. Menet sessioon, terapautti tervehtii ja laittaa kelloajastimen päälle. Istut 45 min, jolloin voit horista mitä mieleen tulee tai olla hiljaa. Terppa istuu jossain takanasi. (Lukee ehkä Seiskaa, et näe.)
PRRR - Kello soi. "No niin, aika on loppu, nähdään taas ensi viikolla."
Minäkin voisin ryhtyä rahastamaan samalla tapaa.
Epilogi. Lopetin käynnit aika lyhyeen, minkä jälkeen terppa soitteli (toimeentulonsa) perään. Hän oli kuulemma laskenut elantonsa osin minun tuetun terapiani varaan.
"Miten nyt saan tilavuokran maksettua?" Porkkanana tarjosi jopa omavastuun poistoa.
En lämmennyt.
Kun mun psykologi puhalsi mun korvaan niin kynttilä sammui.
Mä itsekin koen että psykoterapiasta ei ole ollut mulle mitään konkreettista hyötyä. Paranin aikanaan paniikkihäiriöstä lääkkeillä ja omalla tahdolla. Sitten vuosikausia myöhemmin jouduin huonoon ihmissuhteeseen ja työpaikkakiusatuksi. Niiden aiheuttaminen vaikeiden traumojen myötä tuli osastolta dg epävakaan ja epäluuloisen pershäiriön piirteistä. Terapia on ollut täys pettymys, en saa mitään ohjeita tunteiden käsittelyyn ja ajatuspäiväkirjan "logiikkaa" ei olla käyty kunnolla läpi.
Vaikka psykologit eivät pysty muuttamaan suurinta osaa maailman tosiasioista, voivat he yrittää muuttaa potilaan suhtautumista niihin. Esimerkiksi kognitiviinen psykologia lähtee siitä ajatuksesta, että ihminen ei voi havaita kaikkia maailman tosiasioita puhtaasti ja kokonaisvaltaisesti, ja että ihmisten aisteihin ja tiedonkäsittelyyn liittyy useita teknisiä yksityiskohtia, jotka vaikuttavat maailmankuvaamme. Mielellä ei tässä mielessä olisi varsinaisesti yhtä arvoa heikkoudelle tai vahvuudelle. Kognitiivinen terapia voisi siis esimerkiksi tuoda esille uusia tapoja käsitellä ja mieltää aistihavaintoja, tai vaikka tarkastella potilaan käsitystä siitä, minkälainen käsitys hänellä on omasta tavastaan käsitellä tietoa. Kyse on lopulta mielen muuttamisesta, mutta huomattavaa on, että kyse ei olisi yksipuolisesta pakottavasta manipulaatiosta psykologin osalta, vaan yhteistyön tuloksesta, jossa potilas tarkoituksenmukaisesti pyrkisi arvioimaan ajatteluaan.
Tuo koko psykologiahöpötys on kyllä naurettavaa.
-Vai että kärsit lapsettomuudesta? No voi voi. Ajattele asioiden hyviä puolia. Sinulla on huomattavasti enemmän omaa aikaa ja vapauksia elämässä kuin lapsiperheillä. Nauti niistä. No niin, nyt olet onnellinen. Piste.
Siinä psyklogia pähkinänkuoressa.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle tiedoksi ettei terapiassa tyrkytetä mitään kenellekään.
Siellä keskustellaan.
Terapia ei ole mikään osto-ja myyntiliike.
Niin, mutta ei siellä tosiasioita pystytä muuttamaan. Ainoastaan manipuloidaan ihmismieltä, että hyväksy tapahtunut ja se siitä.
Ihmisethän saadaan uskomaan mitä vain, kunhan vain tarpeeksi uskottavasti toitotetaan. Politiikka on tästä hyvä esimerkki. Saman puolueen kannattajat saattavat kääntää täysin kelkkansa puolueen mukana, jos puolue muuttaakin kantaansa esim seuraavalle hallituskaudelle. Ensin ei pidä vaikkapa ottaa velkaa, kun oma suosikkipoliitikko sanoo. Sitten kohta se sanookin, että pitää ottaa, koska tilanne on muuttunut. Tämän kaikki lammasmainen äänestäjä nielee koukkuineen päivineen vain koska joku hänen mielestään fiksulta kuulostava niin sanoo.
Ite oon vahva mieli, sen näkee siitäkin, että ruikutan palstalla päivittäin.