Lue keskustelun säännöt.
Roikun huonossa työpaikassa, mutta en uskalla lähteä
29.10.2020 |
Roikun epätoivoisesti huonossa työpaikassa. En saa työstäni enää mitään ja joka päivä tuntuu entistä vaikeammalta lähteä töihin. Itken työmatkalla. Olen ollut sijaijen/määräaikainen useita vuosia, mutta en saa vakituista paikkaa. Olen silti jäänyt roikkumaan näihin pätkiin paremman tulevaisuuden toivossa. Nyt olen ymmärtänyt, ettei minulla ole mitään mahdollusuuksia vakipaikkaan.
Voisin lopettaa koska tahansa yhden pätkän päättymisen jälkeen, mutta pelkään työttömäksi jäämistä. Haluaisin vaihtaa alaa, mutta en usko soveltuvani mihinkään työhön. En tiedä, mikä kiinnostaisi ja ahdistaa ajatus opiskeluista.
Pätkätyökierre on syönyt itsetuntoni ja itsearvostukseni kokonaan. Tunnen olevani niin huono, että en ansaitse elää. Esimiehet kohtelevat määräaikaisia huonompiarvoisina. Olen masentunut. Saan sellaisia vihanpuuskia, että lyön itseäni.
En tunne olevani työkykyinen, mutta sairaslomalle jäämällä menettäisin viimeisetki mahdollisuuteni vakituiseen työhön. Työssä käyminen pitää minut edes jonkun verran järjissään, mutta en kestä töissä enää hetkeäkään. Haluan vaan pois, mutta pelottaa ja ahdistaa. Minusta ei ole mihinkään.
Kommentit (28)
Yritä pedata itsellesi parempaa paikkaa samalla kun teet nykyistä epätyydyttävää työtä.
Jos työstä et saa tyydytystä, mutta et parempaa työtä saa, etsi sitä vapaa-ajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko puolisoa jolla säännölliset tulot?jos on,niin sitte vaa kotiin makoileen.
Ei sulle ole tyydyttävää työtä koska työ ei ole elämäntehtävä kuin harvoille
Niinhän meistä aika monikin roikkuu, jos missäkin. Kuka huonossa ja epätyydyttävässä työssä, kuka samanlaisessa parisuhteessa.... harvemmin ihmisellä on kaikissa elämän osa-alueissa kaikki ihan hyvin. Mutta, ainut joka on onnellisuutesi tiellä olet sinä itse.
Minusta tässä on kyseessä noidankehä tai negatiivinen kierre joka ruokkii itseään. Jos sellainen syntyy niin on minusta luonnollista että oma käsitys itsestä laskee vahvasti ja tekemisen taso laskee jonkin verran. Uskon, että todellisuudessa sinusta on hyötyä monessa paikassa jo nyt, ja etenkin kun pääset kurimuksesta ylöspäin! Näkisin että olisi hyvä löytää turvallinen ympäristö jossa pääsisi vähitellen kehittymään ja nousemaan jaloilleen. Vaikka se tuntuisi vaikealta niin tilanteen tunnustaminen joillekin voisi auttaa. Ehkä jotkut näkevät todellisen sinun tämän tilanteen takaa ja haluavat auttaa. Näitä ihmisiä löytyy.
Tuomas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väkisin ei kannata puskea loputtomiin. Ihminen ei ole kone. 10 vuotta tein työtä jossa ei ollut ilon hetkiä ja lopulta sairastuin. Menee monta vuotta ennenkuin toivun ja tuskin ennalleen enää tässä elämässä
Onko todennäköistä, että työpaikkasi vakinaistetaan tai työolosi paranevat? Jos ei, tulet uupumaan vain pahemmin ja lopulta joudut kuitenkin sairaslomalle. Suosittelen Liisa Uusitalo-Arolan kirjaa Uuvuksissa.
Mikä töistä pois jäämisessä pelottaa? Tulojen pieneneminen? Voiko menoja vähentää työnhaun ajaksi? Pystytkö käyttämään työterveyden psykologia ja keskustelemaan hänen kanssaan uudesta alasta? Kuulostaa, että itsetuntosi on laskenut aika alas. Ei mikään ihme tuollaisella kohtelulla.
Olen itse ollut samassa tilanteessa ja tunsin itseni liian huonoksi saamaan vakipaikkaa. Silti sain sellaisen. Jos nyt voisin muuttaa jotain, olisin voinut puhua tilanteesta ja epätoivosta ja ehkä välttää itsetunnon laskua ymmärtämällä, että työnantajani sai pätkätöitä teettämällä siirrettyä riskit työntekijälle.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja rohkeutta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksistanne. Tunnistan itsessäni tuon negatiivisuuden kehän. En pääse siitä enää pois. Vellon pahassa olossa ja kieriskelen itsesäälissä ja mietin vaan, miten huono olen. Tämä epätoivon tunne on ihan hirveä. Itsetuntoni on laskenut olemattomiin. Minulla ei ole puolisoa eikä oikein läheisiä ystäviäkään. En voi puhua kenellekään. Olen muutenkin huono puhumaan tunteistani. Olen yrittänyt puhua jopa pomoille vakinaistamistoiveistani ja pätkätöiden vaikutuksesta työhyvinvointiini, mutta esimiehiä ei tunnu kiinnostavan työntekijöiden hyvinvoinnit. Määräaikainen ei edes ole "oikea työntekijä", vaikka olisi ollut töissä 10 vuotta. Jos lähden, tilalleni otetaan vaan joku muu. En oikein usko enää vakituiseen paikkaan. Olen ollut jo niin monta vuotta täällä, että olisi se jo tullut, jos on tullakseen. Kaikki muut on vakinaistettu parissa kuukaudessa tai vuodessa. Olen varmaan huonompi kuin he. Tulee pian 10 vuotta täyteen. Saamani palautteen perusteella olen ammattitaitoinen ja hyvä työntekijä. Jostain syystä en ole kuitenkaan vakituisen paikan arvoinen.
Pelkään lähteä pois, koska pelkään, etten saa enää koskaan mitään muita töitä. En voi uskoa, että kelpaisin minnekään muualle, jos en kelpaa tännekään. En kestä enää yhtäkään "kiitos mielenkiinnostanne, mutta ette ole tälläkään kertaa jatkossa" -viestiä. Oma pomo on lähettänyt noita niin monta kertaa, etten kehtaa hakea enää koskaan minnekään. Taloudellinen tilanne ja yleisesti epävarmuus kaikesta ahdistaa. Tulevaisuus pelottaa ja näen sen toivottomana ja synkkänä.
Kun nykyinen määräaikaisuutesi loppuu, niin älä enää allekirjoita uutta sopimusta. Saat noin 1,5 vuotta (tästä en ole varma, ennen oli kai 2 vuotta?) liiton rahaa, joka on n. 80% tuloistasi eli se on hyvä. Siinä ajassa ehdit mahdollisesti palautua ja etsiä jotain mieleisempää työtä. Tsemppiä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jää pois töistä ansiosidonnaiselle! Kuuluthan johonkin työttömyyskassaan? Jos et, niin liity heti, ja tee töitä sen verran että ehdot täyttyvät. Jäsenenä ja töissä pitää yleensä olla kai 6kk ennen kuin voi saada.
Ansiosidonnaisella pärjää ihan hyvin. Työhistoriastasi riippuen saat sitä 300 tai 400 päivää. Etsit siinä sitten työttömänä uutta työtä. Toki voit aloittaa työnhaun jo työssä ollessasi, mutta kuulostaa vähän siltä että tarvitsisit palautumistauon. Jos muita suuria stressin aiheuttajia elämässäsi ei ole (no, koronahuolet on kaikilla) niin pelkästään työstä pois jääminen ja burn outiin sopiva omahoito voi ihan hyvin olla riittävä. Vielä parempi jos pääset vaikka psykologille vähän juttelemaan.
Olen käynyt läpi saman.
Mitä jos kääntyisit uskonnon tai kirkon puoleen? Ehkä voit löytää sisältäsi uusia voimavaroja ja maailmasta hyvyyttä? Työ on vaan osa elämää. Jos oma elämäsi kärsii valtavasti työn aiheuttaman tuskan takia näen sen suurempana katastrofina kuin että onko työura hyvä vai ei. Jos löydät sisältä onnen uskon että elämäsi on parempi kuin jos menestyvä työura mutta olet kylmä ja et näe kauneutta.
Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell' on Jumalakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paraneeko se työpaikka (ilmapiiri,työolosuhteet tai työtehtäväsi, tai se, mikä siellä sitten mättääkin) jos pääset vakinaiseksi? Epäilen.
Tee niitä määräaikaisia ja etsi samalla muuta. 100 hakemustasi kohti voi tulla se yksi: tervetuloa haastatteluun! Älä luovuta ja kuten edellä mainittiin, etsi niitä onnenpisaroita mieleisestä vapaa-ajanviettotavasta.
Itse sain p*kaa niskaan 6 vuotta ja lopulta "ei enää vesi valunut hanhen selästä". "Pelastuin" perustamalla yrityksen, mutta silloin ajat olivat toiset.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Onko puolisoa jolla säännölliset tulot?jos on,niin sitte vaa kotiin makoileen.
Täällä taas naiset neuvomassa naisia. Kyllä puoliso elättää, jos itseä ei huvita töissä käynti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää tiedä, paranisiko oloni vakituisen paikan myötä. Ainakin se helpottaisi tätä epävarmuutta tulevasta. Minua ei stressaa mikään varsinaisesti itse työssä. Olen pitänyt työstäni ja meillä on hyvä työporukka. En murehdi työtehtäviä vapaa-ajalla eikä työ seuraa kotiin. Työmurheeni liittyvät enimmäkseen tähän stressiin pätkätöistä ja sen vaikutuksista itsetuntoon yms. Olen ollut ahdistunut jo pitkään ja nyt on tullut mitta täyteen. Haluaisin tuntea olevani arvokas ja tärkeä työntekijä. Lisäksi heräilen öisin, kärsin rytmihäiriöistä, päänsäryistä ja stressi pahentaa sairauteni oireita.
Jumala ja uskonnot eivät ole minulle kovin tuttuja. En ole kovin hengellinen ihminen. Tuo runo on kyllä kaunis.
Itse tein määräaikaisuuksia samaan firmaan useana vuotena.
Nyt vakinaistettu työsuhde. Pyrokratia oli se uuvuttavin vaihe jolloin piti paperia sinne tänne viskoa kun työsuhde päättyi. Vaikinaistaminen ei ollut esimiehestäni kiinni joka olisi tehnyt sen jo vuosia sitten jos olisi voinut.
Jos sinulle tehdään sopimusta heti toisensa perään useamman kerran niin siinähän tulee jo laki vastaan jolloin ei voi tulkita työsuhdetta enään määräaikaisena.
Vai jääkö väliin pidempi aika työttömyyttä?
Olen kaupungilla töissä ja olen ymmärtänyt, että julkisella puolella ei voida vakinaistaa ketään tuosta vaan. Kaikki on niin byrokraattista. Ehkä yksityisellä puolella olisi helpompi saada vakituinen työ.
Sopimuksiani on jatkettu tauotta koko ajan. Joskus kesällä olen työttömänä tai esim.
talvella viikon omasta toiveestani, koska meillä määräaikaiset eivät saa pitää lomia. En tiedä, miten liitto tulkitsisi nämä vapaaehtoiset työttömyyspätkät. Muuten sopimukset jatkuvat aina heti seuraavasta päivästä.
Ap.
Työttömyys on parempaa kuin huonossa työssä raataminen. Mä saan ansiosidonnaista nettona 1100 €/kk vielä reilun vuoden ajan, mutta en valita. Edellinen työ sairastutti minut psyk.osastolle asti. Nyt mulla on voimia esim. ohjelmoinnin opiskeluun ja maalaamiseen. Mutta työttömänä ollessaan ei kannata olla toimeton.
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys on parempaa kuin huonossa työssä raataminen. Mä saan ansiosidonnaista nettona 1100 €/kk vielä reilun vuoden ajan, mutta en valita. Edellinen työ sairastutti minut psyk.osastolle asti. Nyt mulla on voimia esim. ohjelmoinnin opiskeluun ja maalaamiseen. Mutta työttömänä ollessaan ei kannata olla toimeton.
https://areena.yle.fi/1-50318098
Katsokaa tuo ennen kuin teette yhtään mitään:-X
Jos työsuhdettasi ketjutetaan niin sinulla on oikeus vuosilomiin yms. Otapa yhteyttä liittosi.
Up