Lue keskustelun säännöt.
Lapsen isovanhemmat ei halua tavata lasta
29.10.2020 |
Saisikohan tältä palstalta jotain hyvä näkökulmaa tähän tilanteeseen: meillä on neljävuotias lapsi ja mieheni isä ja äiti eli lapsen mummo ja vaari eivät kai halua tavata lasta. Vauva-aikana halusivat ja tapasivatkin monta kertaa mutta eivät oikein saaneet luotua tiivistä suhdetta lapseen. Lapsi ei oikein ollut kiinnostunut heistä eikä heidän tuomista leluista ja en tiedä loukkaantuiko he siitä jotenkin vaikka yritin minta kertaa selittää että sellainen lapsemme nyt luonteeltaan on eikä kannata ottaa henkilökohtaisesti etenkin kun kyseessä on vielä ihan pieni lapsi.
He eivät ole tavanneet lasta enää pariin vuoteen. Eivät tule käymään eivätkä pyydä käymään. Tapaavat poikaansa kyllä mutta vain extempore tilanteissa joissa on selvää että lapsi ei ome paikalla. Mieheni ei halua puhua aiheesta vaan kuittaa asian että "ei kannata uhrata tälle asialle ajatuksia". Mutta en oikein tiedä...
Onko tällainen tavallista? Pitäisikö minun tehdä jotain? Mitä tästä pitäisi ajatella?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos kerran yrittivät luoda suhteen, mutta lapsia ei kiinnostanut, niin mikä tuossa ihmetyttää? Lapset on yksilöitä, kuten kaikki muutkin, ja yrityksen jälkeen vain totesivat, ettei synkkaa ja toimivaa suhdetta ei syntynyt. Vaikeahan se on pidemmän päälle tykätä välinpitämättömistä lapsista.
Niin siis lapsi oli vauva ja yksivuotias pieni lapsi tuolloin. Ei vauvalla sentään ole vastuuta rakentaa jotain ihmissuhteita. Ap
Ei vauvalla ole mitään vastuuta ihmissuhteiden rakentamisessa, vauvan vanhemmilla on. Eli epäonnistuitte aika pahasti siinä, että lapsella olisi välittävät isovanhemmat, koska kaikesta päätellen he havaitsivat olevansa ainoat, joilta odotettiin ihmissuhteen rakentamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos kerran yrittivät luoda suhteen, mutta lapsia ei kiinnostanut, niin mikä tuossa ihmetyttää? Lapset on yksilöitä, kuten kaikki muutkin, ja yrityksen jälkeen vain totesivat, ettei synkkaa ja toimivaa suhdetta ei syntynyt. Vaikeahan se on pidemmän päälle tykätä välinpitämättömistä lapsista.
Niin siis lapsi oli vauva ja yksivuotias pieni lapsi tuolloin. Ei vauvalla sentään ole vastuuta rakentaa jotain ihmissuhteita. Ap
Ei vauvalla ole mitään vastuuta ihmissuhteiden rakentamisessa, vauvan vanhemmilla on. Eli epäonnistuitte aika pahasti siinä, että lapsella olisi välittävät isovanhemmat, koska kaikesta päätellen he havaitsivat olevansa ainoat, joilta odotettiin ihmissuhteen rakentamista.
En tiedä mitä me oltaisiin voitu sitten tehdä toisin. Usein esim. tarjottiin vauvaa heille syliin, mutta vauva ei viihtynyt vaan aina halusi pois. Yritettiin mm. niin, että lapsen ollessa yksivuotias hän oli jomman kumman meidän vanhempien sylissä ja kehuttiin, että "katso mikä kiva lelu vaarin kädessä on" jne vastaavaa, mutta lapsi halusi lähinnä pois siitä tilanteesta. Ap
Mies ei selvästikään ole sitä mieltä, että nämä isovanhemmat olisivat sellaisia, jotka hän haluaa lapselleen isovanhemmiksi. Ja kieltämättä kertomiksesi perusteella nuo ihmiset eivät vaikuta herttaisilta isovanhempityypeiltä.
Miehesi haluaa isovanhempiin etäiset välit. Ja siihen on varmasti syynsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos kerran yrittivät luoda suhteen, mutta lapsia ei kiinnostanut, niin mikä tuossa ihmetyttää? Lapset on yksilöitä, kuten kaikki muutkin, ja yrityksen jälkeen vain totesivat, ettei synkkaa ja toimivaa suhdetta ei syntynyt. Vaikeahan se on pidemmän päälle tykätä välinpitämättömistä lapsista.
Niin siis lapsi oli vauva ja yksivuotias pieni lapsi tuolloin. Ei vauvalla sentään ole vastuuta rakentaa jotain ihmissuhteita. Ap
Ei vauvalla ole mitään vastuuta ihmissuhteiden rakentamisessa, vauvan vanhemmilla on. Eli epäonnistuitte aika pahasti siinä, että lapsella olisi välittävät isovanhemmat, koska kaikesta päätellen he havaitsivat olevansa ainoat, joilta odotettiin ihmissuhteen rakentamista.
En tiedä mitä me oltaisiin voitu sitten tehdä toisin. Usein esim. tarjottiin vauvaa heille syliin, mutta vauva ei viihtynyt vaan aina halusi pois. Yritettiin mm. niin, että lapsen ollessa yksivuotias hän oli jomman kumman meidän vanhempien sylissä ja kehuttiin, että "katso mikä kiva lelu vaarin kädessä on" jne vastaavaa, mutta lapsi halusi lähinnä pois siitä tilanteesta. Ap
Miksi te teitte noin? Miksi ette lähtenee yhdessä vaunulenkille ja antaneet lapsen olla siinä osassa, joka hänell kuuluukin eli osa perhettä, mutta ei keskipiste.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei selvästikään ole sitä mieltä, että nämä isovanhemmat olisivat sellaisia, jotka hän haluaa lapselleen isovanhemmiksi. Ja kieltämättä kertomiksesi perusteella nuo ihmiset eivät vaikuta herttaisilta isovanhempityypeiltä.
Miehesi haluaa isovanhempiin etäiset välit. Ja siihen on varmasti syynsä.
En itse tunne miehen vanhempia niin hyvin kuin moni tuntee puolisonsa vanhemmat. Mies on hyvin erilaisesta perhetaustasta kotoisin kuin minä ja tuntuu, että hänen vanhemmat on niin erilaisten asioiden parissa elämänsä viettänyt kuin mitä itse olen, että yhteistä jutunjuurta on ollut vaikea keksiä. Mies ei ole tosin heistä mitään pahaa myöskään erityisemmin puhunut, että en oikein sellaista selvän epäherttaista heissä kuitenkaan nyt osaisi sanoa olevan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos kerran yrittivät luoda suhteen, mutta lapsia ei kiinnostanut, niin mikä tuossa ihmetyttää? Lapset on yksilöitä, kuten kaikki muutkin, ja yrityksen jälkeen vain totesivat, ettei synkkaa ja toimivaa suhdetta ei syntynyt. Vaikeahan se on pidemmän päälle tykätä välinpitämättömistä lapsista.
Niin siis lapsi oli vauva ja yksivuotias pieni lapsi tuolloin. Ei vauvalla sentään ole vastuuta rakentaa jotain ihmissuhteita. Ap
Ei vauvalla ole mitään vastuuta ihmissuhteiden rakentamisessa, vauvan vanhemmilla on. Eli epäonnistuitte aika pahasti siinä, että lapsella olisi välittävät isovanhemmat, koska kaikesta päätellen he havaitsivat olevansa ainoat, joilta odotettiin ihmissuhteen rakentamista.
En tiedä mitä me oltaisiin voitu sitten tehdä toisin. Usein esim. tarjottiin vauvaa heille syliin, mutta vauva ei viihtynyt vaan aina halusi pois. Yritettiin mm. niin, että lapsen ollessa yksivuotias hän oli jomman kumman meidän vanhempien sylissä ja kehuttiin, että "katso mikä kiva lelu vaarin kädessä on" jne vastaavaa, mutta lapsi halusi lähinnä pois siitä tilanteesta. Ap
Miksi te teitte noin? Miksi ette lähtenee yhdessä vaunulenkille ja antaneet lapsen olla siinä osassa, joka hänell kuuluukin eli osa perhettä, mutta ei keskipiste.
En ymmärrä mitä tarkoitat miksi tehtiin noin. Ja kyllä me ollaan oltu miehen vanhempien kanssa monta kertaa kävelyllä kaikki viisi. Mielestäni kaikkea sellaista ihan tavallista. Ap
Ompa ap saanut omituisen hyökkääviä vastaksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestä sukupäivälliset teille ja kutsut heidät.
Jos ei kerran mitään riitaakaan ole. On luonnollista ja normaalia, että sinä kutsut heidät kylään.
Mitkä on sukupäivälliset? Olemme miehen kanssa molemmat ainoita lapsia ja tosiaan omista vanhemmistani vain toinen on enää elossa eikä pääsisi päivällisille.
Mutta oli miten oli, niin miehen vanhemmat eivät ole tulleet meille käymään kun on pyydetty vaan aina on ollut jotain "muuta" juuri silloin.
Ap
Suku se on pienikin suku.
Sitkeyttä hieman. Sovitte sellaisen päivämäärän ja ajan, mikä käy molemmille.
Mies ei ole ensin tutustuttanut sinua vanhempiinsa. Eikä sitten lastaankaan.
Johdonmukaisesti ainakin toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näkeekö mies tosiaan vanhempiaan? Ja onko kuitenkin kyse että vanhemmat eivät halua nähdä lasta vai eivätkö he jostain syystä halua nähdä sinua?
Itselle tulee mieleen että isovanhemmille olisi jostain tullut käsitys että heidän poikansa ei olekaan lapsen isä?
Vähän ehkä kaukaa haettu tuollaiset ajatukset, ettei mies olisi lapsen isä. Mutta välttämättä eivät pidä miniästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei selvästikään ole sitä mieltä, että nämä isovanhemmat olisivat sellaisia, jotka hän haluaa lapselleen isovanhemmiksi. Ja kieltämättä kertomiksesi perusteella nuo ihmiset eivät vaikuta herttaisilta isovanhempityypeiltä.
Miehesi haluaa isovanhempiin etäiset välit. Ja siihen on varmasti syynsä.
En itse tunne miehen vanhempia niin hyvin kuin moni tuntee puolisonsa vanhemmat. Mies on hyvin erilaisesta perhetaustasta kotoisin kuin minä ja tuntuu, että hänen vanhemmat on niin erilaisten asioiden parissa elämänsä viettänyt kuin mitä itse olen, että yhteistä jutunjuurta on ollut vaikea keksiä. Mies ei ole tosin heistä mitään pahaa myöskään erityisemmin puhunut, että en oikein sellaista selvän epäherttaista heissä kuitenkaan nyt osaisi sanoa olevan. Ap
Erilaisuus on rikkautta.
Puhutte siitä lapsesta, säästä, koronasta ja Amerikan pressanvaalien käytännön outoudesta.
Maailma ja Suomi on täynnä erilaisista taustoista lähtöisin olevia ihmisiä ja silti tullaan juttuun työelämässä ja harrastuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkeekö mies tosiaan vanhempiaan? Ja onko kuitenkin kyse että vanhemmat eivät halua nähdä lasta vai eivätkö he jostain syystä halua nähdä sinua?
Itselle tulee mieleen että isovanhemmille olisi jostain tullut käsitys että heidän poikansa ei olekaan lapsen isä?
Vähän ehkä kaukaa haettu tuollaiset ajatukset, ettei mies olisi lapsen isä. Mutta välttämättä eivät pidä miniästä.
Niin voihan se olla että eivät pidä minusta. Mutta kun kukaan ei tee elettäkään, että he olisi tavanneet lasta ilman minua. Ei edes mieheni halua sellaista, vaikka olen välillä ehdottanut, että voisi pyytää vanhempansa käymään meillä kun olen jossain. Eivät siis ole tavanneet nyt nelivuotiasta lasta pariin vuoteen vaikka mahdollisuuksia olisi, myös ilman minua. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei selvästikään ole sitä mieltä, että nämä isovanhemmat olisivat sellaisia, jotka hän haluaa lapselleen isovanhemmiksi. Ja kieltämättä kertomiksesi perusteella nuo ihmiset eivät vaikuta herttaisilta isovanhempityypeiltä.
Miehesi haluaa isovanhempiin etäiset välit. Ja siihen on varmasti syynsä.
En itse tunne miehen vanhempia niin hyvin kuin moni tuntee puolisonsa vanhemmat. Mies on hyvin erilaisesta perhetaustasta kotoisin kuin minä ja tuntuu, että hänen vanhemmat on niin erilaisten asioiden parissa elämänsä viettänyt kuin mitä itse olen, että yhteistä jutunjuurta on ollut vaikea keksiä. Mies ei ole tosin heistä mitään pahaa myöskään erityisemmin puhunut, että en oikein sellaista selvän epäherttaista heissä kuitenkaan nyt osaisi sanoa olevan. Ap
Erilaisuus on rikkautta.
Puhutte siitä lapsesta, säästä, koronasta ja Amerikan pressanvaalien käytännön outoudesta.
Maailma ja Suomi on täynnä erilaisista taustoista lähtöisin olevia ihmisiä ja silti tullaan juttuun työelämässä ja harrastuksissa.
Kyllä minä aina heille olen jutustellut kaikesta tuontapaisesta ja ollut ystävällinen ja kohtelias, mutta koen, että he ovat aina olleet vähän vaisuja minun suuntaan eli eivät oikein lähteneet keskusteluun mukaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkeekö mies tosiaan vanhempiaan? Ja onko kuitenkin kyse että vanhemmat eivät halua nähdä lasta vai eivätkö he jostain syystä halua nähdä sinua?
Itselle tulee mieleen että isovanhemmille olisi jostain tullut käsitys että heidän poikansa ei olekaan lapsen isä?
Vähän ehkä kaukaa haettu tuollaiset ajatukset, ettei mies olisi lapsen isä. Mutta välttämättä eivät pidä miniästä.
Niin voihan se olla että eivät pidä minusta. Mutta kun kukaan ei tee elettäkään, että he olisi tavanneet lasta ilman minua. Ei edes mieheni halua sellaista, vaikka olen välillä ehdottanut, että voisi pyytää vanhempansa käymään meillä kun olen jossain. Eivät siis ole tavanneet nyt nelivuotiasta lasta pariin vuoteen vaikka mahdollisuuksia olisi, myös ilman minua. Ap
Haluatko itse olla muiden kytättävänä?
Onko sulla tapana pistää sanat suuhun muille? En tiedä, siksi kysyn.
Munkin mies on erilaisesta perhetaustasta: Väkivaltaisesta ja laiminlyövästä. Silti ei puhu pahaa vanhemmistaan. Ei kuitenkaan veisi lapsiaan heille hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkeekö mies tosiaan vanhempiaan? Ja onko kuitenkin kyse että vanhemmat eivät halua nähdä lasta vai eivätkö he jostain syystä halua nähdä sinua?
Itselle tulee mieleen että isovanhemmille olisi jostain tullut käsitys että heidän poikansa ei olekaan lapsen isä?
Vähän ehkä kaukaa haettu tuollaiset ajatukset, ettei mies olisi lapsen isä. Mutta välttämättä eivät pidä miniästä.
Niin voihan se olla että eivät pidä minusta. Mutta kun kukaan ei tee elettäkään, että he olisi tavanneet lasta ilman minua. Ei edes mieheni halua sellaista, vaikka olen välillä ehdottanut, että voisi pyytää vanhempansa käymään meillä kun olen jossain. Eivät siis ole tavanneet nyt nelivuotiasta lasta pariin vuoteen vaikka mahdollisuuksia olisi, myös ilman minua. Ap
Haluatko itse olla muiden kytättävänä?
Onko sulla tapana pistää sanat suuhun muille? En tiedä, siksi kysyn.
Voisitko täsmentää. Nyt en kyllä yhtään käsitä mitä tarkoitat kyttäämisellä tai sanojen laittamisella toisten suuhun. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos kerran yrittivät luoda suhteen, mutta lapsia ei kiinnostanut, niin mikä tuossa ihmetyttää? Lapset on yksilöitä, kuten kaikki muutkin, ja yrityksen jälkeen vain totesivat, ettei synkkaa ja toimivaa suhdetta ei syntynyt. Vaikeahan se on pidemmän päälle tykätä välinpitämättömistä lapsista.
Niin siis lapsi oli vauva ja yksivuotias pieni lapsi tuolloin. Ei vauvalla sentään ole vastuuta rakentaa jotain ihmissuhteita. Ap
Ei vauvalla ole mitään vastuuta ihmissuhteiden rakentamisessa, vauvan vanhemmilla on. Eli epäonnistuitte aika pahasti siinä, että lapsella olisi välittävät isovanhemmat, koska kaikesta päätellen he havaitsivat olevansa ainoat, joilta odotettiin ihmissuhteen rakentamista.
MUTTA kun ne vanhemmat ei käsitä, että ne isovanhemmat ovat päivästä toiseen selvinneet oikeastaan ihan hyvin, kun ne lapset - tai ainakin se yksi - on elossa vielä:-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkeekö mies tosiaan vanhempiaan? Ja onko kuitenkin kyse että vanhemmat eivät halua nähdä lasta vai eivätkö he jostain syystä halua nähdä sinua?
Itselle tulee mieleen että isovanhemmille olisi jostain tullut käsitys että heidän poikansa ei olekaan lapsen isä?
Vähän ehkä kaukaa haettu tuollaiset ajatukset, ettei mies olisi lapsen isä. Mutta välttämättä eivät pidä miniästä.
Niin voihan se olla että eivät pidä minusta. Mutta kun kukaan ei tee elettäkään, että he olisi tavanneet lasta ilman minua. Ei edes mieheni halua sellaista, vaikka olen välillä ehdottanut, että voisi pyytää vanhempansa käymään meillä kun olen jossain. Eivät siis ole tavanneet nyt nelivuotiasta lasta pariin vuoteen vaikka mahdollisuuksia olisi, myös ilman minua. Ap
Haluatko itse olla muiden kytättävänä?
Onko sulla tapana pistää sanat suuhun muille? En tiedä, siksi kysyn.Voisitko täsmentää. Nyt en kyllä yhtään käsitä mitä tarkoitat kyttäämisellä tai sanojen laittamisella toisten suuhun. Ap
Tätä keskustelua:-X
Miehesi ja appivanhempasi ovat todella creepyn kuuloisia. Kuuluvatkohan he mahdollisesti johonkin uskonnolliseen lahkoon...?
Jos olisin ap enkä haluaisi erota miehestä (mitä myös vakavasti harkitsisin, koska mies selvästi piilottelee jotain), niin laittaisin appivanhemmille suoraan tällaisen viestin: ”Moikka! Olen ihmetellyt vähän, tai oikeastaan aika paljonkin, kun ette selvästikään ole halunneet tavata X:ää niin pitkään aikaan. Olen yrittänyt järjestää tapaamisia, mutta te olette aina kieltäytyneet niistä. Tämä on minusta todella kummallista, kun hän on vieläpä teidän ainoa lapsenlapsenne. Mistähän oikein mahtaa kiikastaa?”
Lapselle on varmasti parasta, ettei hän ole tuollaisten tyyppien kanssa missään tekemisissä, mutta syyn haluaisin silti tietää.
Mitkä on sukupäivälliset? Olemme miehen kanssa molemmat ainoita lapsia ja tosiaan omista vanhemmistani vain toinen on enää elossa eikä pääsisi päivällisille.
Mutta oli miten oli, niin miehen vanhemmat eivät ole tulleet meille käymään kun on pyydetty vaan aina on ollut jotain "muuta" juuri silloin.
Ap